Pages

23. toukokuuta 2022

Apinapöksy

 Telkkarista ei ole kaiketi vuosikausiin tullut kuin uusintoja.  Nykyään myös uutiset ovat pitkälti samaa tavaraa: iik, uusi pandemia, valmistautukaa olemaan paniikissa taas seuraavat pari vuotta, menettäkää loputkin yksilönvapautenne, own nothing and be happy!


Jos joku ei näe tämän pelleilyn läpi, taitaa hän olla kaiken avun tavoittamattomissa.

16. toukokuuta 2022

Näillä ystävillä ei tarvitse vihollisia

Niinistö ja Samarin vapaasti mukaillen:
Lupaamme puolustaa Albaniaa viimeiseen suomalaiseen!

Mikäs sen parempi turvatakuu kuin velvoite sotia Venäjää vastaan sen takia, että se alkaa sotia jotakuta muuta vastaan?

Toki vaikka Ukrainakin olisi Nato-maa, ei se varmaan mitään auttaisi, koska Venäjähän erikseen teroittaa, että erikoisoperaatio ei ole sota.  Heh.  Toisaalta taas jokainen konflikti, jonka Yhdysvallat on aloittanut, on false flagilla aloitettu "puolustussota" jo Lusitaniasta lähtien.

Ei tässä voi kuin rukoilla, että Herra päästää meidät näistä Saatanan hulluista.

Apropoo...

Jussi Halla-aho julistaa, että kaikkia hallitsee pelon henki.

Kuules, Jussi.  Näin ei ole asia.  Minä vain en näe mitään järkeä kaivaa nenästä verta vain sen takia, että joku toinen on riittävän typerä tekemään niin.  Jos Herra katsoo asiakseen kutsua minut luokseen yllämainittujen typeryyden ja pahuuden takia sotimalla vaikka sitten globohomon hyödyllisten idioottien riveissä kansani puolesta, niin kaikin mokomin.  Minun NATO-vastustukseni johtuu siitä, että sitoutumisessa kyseiseen puljuun ei ole mitään järkeä.  Järki ja pelko eivät ole sama asia kuin ehkä koronarokotteen ottaneiden mielestä.

4. toukokuuta 2022

Amerikan abortit

Nyt on tullut uutiseksi, että Yhdysvaltain ihmemaassa otetaan abortin laillisuus uudelleen tarkasteluun.  Koskapa ihmisuhrit Moolokille ovat olleet hyytävin ihmisoikeusrikos länsimaissa ainakin viimeisen 50 vuotta, pidän mahdollista oikeuden toteutumista asiassa erittäin suotavana.  Suomessa on suhtauduttu aborttiin jonkinlaisena välttämättömänä, ja siksi kyseenalaistamattomana tragediana, ja haukuttu syntymättömien lasten murhaamisen vastustajat nurin raiskattujen uudelleenraiskaajina tai vastaavina.

Jännä juttu, sano.

Epäilen, että syy sille, minkä takia nykyisin aborttia ei sekulaareissa piireissä pidetä oikein minään, on yksinkertaisesti seksuaalisen sallivuuden kulttuurissa.  Kyseinen kulttuuri sai alkunsa ehkäisyn yleistymisen ja hyväksynnän myötä, jonka kautta toisen ihmisen kehon avulla kumijukkaan runkkaamisesta tuli homoseksuaalien perversion sijaan jonkinlainen lelu ja hyväksyttyä ajanvietettä.  Seksi lakkasi olemasta perheen perustamisen ydinosa ja siitä tuli ensisijaisesti mielihyvän väline; toisin sanoen runkkaamista orkun saavuttamiseksi.  Seksuaalisesta mielihyvästä tuli syy aloittaa suhde tai lopettaa avioliitto, ja samalla avioeroista tuli arkipäivää ja niiden ennen kantama raskas sosiaalinen stigma, jos ei nyt kadonnut, niin lieveni merkittävästi.  Hinnan tietysti maksoivat ensisijaisesti lapset, toissijaisesti orgasmikaruselliin lähteneet ja henkisesti teini-ikäisen tasolle jääneet aikuiset, jotka jäivät toistamaan esimerkkisukupolvensa virheitä näiden kannustamina.

Neitsyydestä ja "seksuaalisesta kokemattomuudesta" tuli hävettävää ja ympäriinsä toisiin ihmisiin runkkaamisesta hyve.  Koska homoseksuaalien kulttuurissa kyse on käytännössä täsmälleen samasta asiasta, yhteiskunnan syy olla hyväksymättä sitä kuoli pois.  Jäljelle jäi enää uskonnollinen argumentti, mutta koska valtaosa ihmisistä ei ole nykyään uskossa, ei se toimi enää politiikan pohjana.

Jos kuitenkin abortin todellinen luonne, eli oman lapsensa murhaaminen hetkellisen mielihyvän kunniaksi, tulee Amerikassa tätä myötä paljastuneeksi, saattaa olla, että siitä seuraa itsetutkiskelua yhteiskunnan hedonistisuuden suhteen ylipäätään ja Overtonin ikkuna saattaa ryhtyä siirtymään hyvää vauhtia terveempään suuntaan.  Jotain indikaatiota tästä on havaittavissa sosiaalisessa mediassa, missä yhä useammin vastaan tulevat meemit ylistävät perheen perustamista ja halveksivat hedonismia.

Aika näyttää.  Olen asian suhteen kuitenkin optimistinen ja luotan siihen, että hedonistisen materialismin tie alkaa olla suuressa kuvassa kuljettu päähänsä ja tulevat sukupolvet merkittävästi sekä traditionalistisempia että uskonnollisempia kuin ne, jotka ovat ohjanneet kulttuuria viimeisen 80 vuotta.