Linkkejä selittäviin analyyseihin

Koskapa myös suomalaisen mualiman puolella valtaosa ihmisistä on vailla mitään ymmärrystä Ukrainan tilanteesta, mikä mahdollistaa kaikenlaiset spekulaatiot mm. Putinin hirveästä ja salaisesta hingusta hyökätä Suomeen, soisin, että lukisivat seuraavat muutamat linkit ajatuksen kanssa ymmärtääkseen edes auttavasti, mistä Ukrainan touhussa on kysymys.  Ne ovat tässä:

Barnes Review: The Donbass Rebellion and the Political Idea of Novorussiya

Identity Dixie: A Sobering Look at the Donbass

Vox Day: False Narrative, Fake Hero & That Makes Sense

Jos nuo lukee läpi ja vielä kokee, että Venäjän toimia ei voi järjellä ymmärtää, ja että kyseessä on megalomaanisen kahelin (tässä: Putin; paremmin perustein mm. Soros) monomania, voin tuskin auttaa.  On vain todettava, että vedämme käsillä olevasta informaatiosta täysin eri johtopäätökset.

Loppukevennyksenä kuva.

NATO-optiosta

Toisin kuin jotkut isänmaalliset ja optimistiset ihmiset, en ole tulessa Suomen mahdollisesta Natoon liittymisestä enkä toivo sitä tapahtuvan ensinkään.  Tämä johtuu useammastakin syystä.

Venäjä on luvannut tuottaa jo tutuksi tulleet seuraukset Naton itälaajenemismaihin, eikä ole mitään syytä olettaa tätä bluffiksi tälläkään kertaa.  Sille oli otollinen ajankohta, ja se aika oli, kun Jeltsin oli päissään ja rahapiirit ryöstöraiskasivat Neuvoston hylänneen Venäjän yhteiskuntaa oikein urakalla.  Tällöin Venäjällä ei ollut keinoja pistää asian suhteen tikkua ristiin.  Tuolloin myös Nato oli kova ja uskottava tekijä.

Putinin aikana Venäjä on toisenlainen: sen asevoimat ja kokemus ovat maailman ykkösluokkaa.  Ei kannata lähteä ehdoin tahdoin kokeilemaan, kun omat ovat retuperällä.  Haluttomuuteni tarpeettomaan ja nähdäkseni varman konfliktin provosointiin kyseenalaisen hyödyn nimissä tarkoittaa nähtävästi sitä, että joidenkin silmissä olen putleristi ja ryssätrolli.  Vähänpä minä asialle voin; pidän rehellisyyttä melkoisesti tärkeämpänä kuin vaahtosuiden tunteita.

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mihin Nato-intoilijoiden usko mainittuun sotilasliittoon vuonna 2022 perustuu.  Yhdysvallat sotavoimineen ovat tänä päivänä haalea varjo siitä, mitä ne olivat muutama vuosikymmen takaperin, ja niitä aktiivisesti sabotoidaan sisältäpäin muun muassa nimittämällä transformereita kenraaleiksi.  Muut Nato-maat ovat jotakuinkin aseettomia, eikä niillä ole kykyä yhtään mihinkään.  Koko sotilasliiton voima perustuu Yhdysvaltain sotavoimien pelotteelle, mikä olikin kova juttu silloin vuosikymmeniä takaperin.  Nyt, kun kyseinen imperiumi on elinkaarensa lopussa ja hallinto enimmäkseen vieraan vallan käsissä, puuttuu sen sotavoimilta motivaatio kyvyn lisäksi.

Miten sitten vastata Venäjän uhkaan?  En tiedä; sotilaallisesti ei meillä ole vastusta ryssälle pitkää aikaa, se on selvä, enkä usko Naton paperitiikerin vaikuttavan asiaan millään lailla, oli sitä eli ei.  Sen sijaan uskon suomalaisten isänmaallisuuteen ja rakkauteen omaa kansaansa kohtaan siinä määrin, että miehityksen tapahtuessa kansa lähtisi käymään sissisotaa miehittäjää vastaan millä keinoin hyvänsä, ja osoittaisi, että Suomen pitäminen tulee pitkässä juoksussa yksinkertaisesti liian kalliiksi.

Sota kun hävitään vasta, kun lakataan taistelemasta.  Ainoa keino siihen ei ole armeijan rytkyissä keskellä korpea.  Tämän verran voi oppia Afganistanilta, jota on aiheesta kutsuttu imperiumien hautausmaaksi.  Ennemmin tai myöhemmin miehittäjä väsyy ja toteaa, että ei kannata, vaan lähtee kotiinsa.  Allekirjoittanut taistelee suomalaisten puolesta niin kauan kuin henki pihisee, jos vaikka Schwabin jengin johtama hallitus onkin poikkeus muuten laajaa isänmaanrakkauttani kohtaan.

Minä uskon kansallisvaltioihin.  Niin kauan kuin on kansa, voi se parhaiten omiensa hallinnoimassa, suvereenissa maassaan.  Kaikenlaiset liittovaltio- ynnä muut yritykset saada eri kansoja saman lipun alle, ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska kansat eivät pidemmän päälle sulata sitä, että heitä luotsaa vieras, vieraiden arvojen pohjalta.  Koen, että merkittävin uhka kansallisvaltiollemme ei tule idästä, vaan loputtomana vieraskansojen ihmisvirtana, joka pikku hiljaa muodostaa kasvavan osan maamme virallisesta väestöstä, tuhoten sen, mitä vielä minun lapsuudessani saattoi ja oli suotavaakin sanoa suomalaisen kansan omaksi kodiksi.

Suomen pahin vihollinen ovat sen sisäiset myyrät.  Niistä ei pääse eroon Natolla, jonka en usko tuovan myöskään ulkopoliittista turvaa - päinvastoin; pidän sitä pomminvarmana takeena tarpeettomalle ja ikävänpuoleiselle turpareissulle.

For the record...

Tällä hetkellä näyttäisi varsin vahvasti siltä, että Venäjä hyökkäsi jonnekin, toisin kuin ounastelin ja varsin varmanakin pidin.

Noin muuten taidan olla aihepiiristä hiljaa, kunnes tiedän ja ymmärrän siitä vähän enemmän.  Tällä hetkellä olen lähinnä hämilläni.  En tiedä, mihin touhulla pyritään; jotenkin vaikea uskoa, että tässä ollaan kasaamassa väkisin pystyyn isompaa imperiumia, jonka ylläpito kysyy koko ajan kasvavan määrän resursseja ja jonka päässä odottaa vieraskansan hallinto.

En ole katsellut puheita tai lukenut fiksumpieni analyyseja.  Kunhan merkitsen ylös, että olin väärässä.

Löysin yhden fiksumman analyysin.  Hyviä huomioita.

Lännen mediat julistavat sotaa minä hetkenä hyvänsä Ukrainassa...

 ...ja Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista ollaan haukkovinaan henkeä niin maan perkeleesti...

...samaan aikaan, kun Justin Trudeau aloittaa sodan kansaansa vastaan ja lähettää rynnäkkökiväärein aseistautuneet poliisit aseettomien ja rauhanomaisten mielenosoittajien kimppuun.

Yksikään länsimaa ei tuomitse tekoa saati edes kiinnitä huomiota siihen, että ns. demokratia muuttui poliisivaltioksi tuosta vain.

Kuka vielä uskoo, että tällä touhulla on yhtään mitään tekemistä koronan kanssa?

Pahuuden propaganda vastaan hyvyyden propaganda

Eurooppalaisia valtioita hallitseva ja tuhoava kuolemankultti on suoltanut ainakin viimeisen pari vuosikymmentä avoimesti eurooppalaisia ihmisiä silkasta olemassaolostaan syyllistävää propagandaa, josta paraatiesimerkkinä toimii seuraava otos:

Suomeksi siis "Tulevaisuus vai ilmastontappaja?"  Kuvan sanomaa ei koskaan löydä muilla ihonväriyhdistelmillä mistään.

Minulla on suvussa asti ihmisiä, jotka ovat niin tämän perverssin vihapropagandan (jota toki on monta sorttia) lannistamia, että ovat jättäneet perheen perustamatta maailmaan, joka vihaa heidänlaisiaan ihmisiä.

Tästä syystä yksi tärkeimmistä vastatoimista, joita kansallismieliset voisivat tehdä, olisi julkaista päinvastaista, eli suomalaiskansallismielistä, kristillis- ja perhearvomyönteistä kuva- ja julistemateriaalia tervehenkisellä sanomalla, jota sitten tuotettaisi näkyville paikoille ympäri valtiota.  Se luonnollisesti kysyy pätäkkää, mutta ovat ihmiset keränneet rahaa typerämpiinkin tarkoituksiin.

Mikä tahansa kuva käy, kunhan sen sanoma puoltaa hyvyyttä, totuutta ja kauneutta.

Kansallismieliset ovat jaksaneet toitottaa vastapuolen pahuutta, alleviivata sitä ja vääntää sitä rautalangasta, ja he osaavat sen hienosti.  Olisi mukava pitää kuitenkin katse siltä osin pallossa, että julkaistava kuvamateriaali antaisi kohderyhmälle sen maalin, jota kohti halutaan edetä.  Toisin kuin vastapuoli, meidän pyrkimyksemme ei ole dekonstruktio, vaan nimenomaan niiden arvojen esiintuonti ja promootio, joiden haluamme voittavan.  Yksi "elämä maassamme voisi olla tällaista"-viesti on tehokkaampaa ja positiivisempaa viestintää kuin tuhat "kato mitä ne saatanan pervot nyt on keksiny"-päivittelyä.  Huumori toimii myös: hypoteettinen juliste Timo Koivusalosta Nelson Mandelana on paljon tehokkaampi viesti kuin pöyristyminen Yle-rahoitteisesta Neekerheimista.

Meidän puolen on näytettävä paitsi se, minkä puolesta taistelemme, myös se, että meidän jengillä on paljon hauskempaa kuin huumorintajuttomalla ja itseäänkin vihaavalla vastapuolella.

Puoluepolitiikasta

Olen kirjoittanut melkoisen paljon poliittisista aiheista ja kysymyksistä, ottanut niihin kantaa ja ymmärtääkseni osoittanut, että kykenisin luotsaamaan maata merkittävästi paremmin kuin massiivinen enemmistö tällä hetkellä kyseistä tehtävää hoitavinaan olevista vahvoista naisista ja samojen XY-versioista.  Aikoinani, jo yli kymmenen vuotta sitten, moni suositteli minulle lähtemistä mukaan puoluepolitiikkaan, ja yllä jo mainitusta syystä ajatus on aina enemmän kuin vähemmän viehättänyt minua ja pälli riittää myös idiooteille rautalangan vääntämiseen hermostumatta.  Kuitenkaan en ole kertaakaan hakenut ehdolle mihinkään puolueeseen, ja vaikka jäsenkirja löytyy, pidän tällä hetkellä varsin epätodennäköisenä, että moista loikkaa ottaisin vastakaan.  Miksi?

Päällimmäinen syy on se, että en luota maassamme olevaan systeemiin.  En tiedä, miten järkevää on lähteä osaksi parlamentaarista demokratiaa, kun ei pidä sellaista kelvollisena hallintomuotona ollenkaan.  Koen, että tilanne maassamme on sen verran pitkällä ja syvällä suossa, että kansamme tarvitsee sieltä nousemiseen kotimaisen Pinochetin pikemmin kuin vaikkapa Trumpin kaltaisen taitavan neuvottelijan - ja vain jälkimmäisiä systeemimme päättäjistöön tuottaa, silloinkin korkeintaan onnekkaana sattumana.

Tämä johtuu siitä, että näennäinen (parlamentaarinen) demokratia ei ideaalitilanteessakaan päästä valtaan pätevintä, osaavinta ja viisainta kaveria, vaan sen, joka on paras myymään asiaansa ja hyödyntämään tunteisiin vetoavinta retoriikkaa.  Minä en koe, että systeemi, joka sisäänrakennetusti nostaa huipulle narsistisimmat kauppiasluonteet hyvien ihmisten kustannuksella, voi pidemmällä juoksulla olla kestävä.  Koen korttitalon luhistumisen alkaneen jo 1990-luvulla vastaansanomattomasti, ja kiihtyneen jatkuvalla tahdilla.  Olen nähnyt riittävän monen vuosikymmenen ajan, miten suomalaiset äänestävät, ja he tekevät sitä suurimmaksi osaksi suurella sydämellä, hyvin vähällä järjellä, ja lähes täysin sokealla puolueuskollisuudella.  Viimeistään koronafiasko ja kansan alistuminen pöyristyttävimpiinkin typeryyksiin osoittivat, että näillä ei ole riittävästi rahkeita järkevien päätösten tekemiseen edes omien lastensa kohdalla.  Tästä suosta ei nousta huutamalla tai puhumalla järjettömille järkeviä.  Tarvitaan järeämpiä toimia.

Minä en äskeisellä tarkoita sitä, että kansamme olisi millään muotoa toivotonta; sitä on systemaattisesti johdettu harhaan ja ohjailtu tehokkailla propagandamenetelmillä ja viihdeteollisuudella, jonka kaltaisia uhkia mikään kansakunta ei ole koskaan aikaisemmin joutunut maailmanhistoriassa kohtaamaan.  Meidän ei ole pakko elää näin.  Jos kansankynttilämme, julkisrahoitteinen media ja viihteen arvomaailma suunnattaisiin kansamme olemassaolon itseisarvon myöntävään, perhearvomyönteiseen suuntaan ja poliittiset kannustimet ohjattaisiin oikein, suomalaisista voisi hyvinkin tulla vaikka koko maailman parhaiten voiva kansakunta.

Maamme on kuitenkin perustuslaillinen parlamentaarinen demokratia, eikä sillä ole keinoja valtiomuodon vaihtoon.  Maamme perustajilla ei ollut hajuakaan siitä, miten perusteellisesti kansan yhteinen projekti voi mennä pieleen massamedian, globalismin, ylikansallisten keskuspankkien masinoimien keplottelujen ja jokaiselle viihteen kautta tuputettavan eurooppalaisiin suunnatun itsetuhopropagandan ja seksuaaliperversioiden ansiosta.  Käytännössä mitään näistä demokraattisten valtioiden itsetuhomekanismeiksi osoittautuneista ilmiöistä ei ollut olemassa tätä valtiota perustettaessa, eikä sillä ole realistisia keinoja myöskään puolustautua niiltä.  Ja nyt, kun ihmiset päättäjistöä myöten on lapsesta pitäen aivopesty pitämään näitä jatkokelvottomia ajatusperversioita positiivisena kehityksenä, ei syöksykierteestä ole tietä äänestyskeinoin ulos.

Käsitykseni on, että melkein kaikille suomalaisille heidän äänioikeutensa ja sillä mandaattinsa näennäisesti saava lumedemokratiansa on pyhä, kyseenalaistamaton itsestäänselvyys.  Demokratia jo itsessään kääntää ihmiset toisiaan vastaan ja tekee poliittisesta keskustelusta vastakkainasettelun yhteiseen tavoitteeseen pyrkimisen sijaan.  Kun oma mielipide on lainsäädännöllisesti yhtä hyvä kuin toistenkin, toisen kuunteleminen ja tämän vaikuttamaksi tulo on äänestäjälle pyhäinhäväistys ja vihollisen uhriksi päätymistä - ja ilmiö myös vuotaa muuallekin elämään, vaikeuttaen jopa arkista kanssakäymistä perheiden sisällä.  Keskustelun fokus siirtyy ongelmanratkaisusta siihen, että tuo yrittää alistaa minua - kielestä tulee informaation välittämisen keinon sijaan yksipuolisesti asenteita välittävä signaali, ja liian suuri osa kommunikaatiosta vastaanotetaan lähtökohtaisesti mala fide.

Olen myös siinä käsityksessä, että suurin osa niistä, jotka kykenevät ymmärtämään yllä mainitut seikat, ovat lyöneet hanskat tiskiin, eivätkä äänestä lainkaan.  He tarvitsisivat poliittisen systeemin, joka olisi riittävän läpinäkyvä ja kykenisi pitämään poliitikkoja päätöksistään siinä määrin vastuussa, että näillä olisi konkreettisia seurauksia korruptiosta ja töppäyksistään.  Toisin sanoen tarvitsisimme maatamme johtamaan poliitikkoja, joihin voi luottaa, ja jotka painuvat pysyvästi ja välittömästi historiaan menetettyään kyseisen luottamuksen.  Poliitikkoja, jotka olisivat tulosvastuussa oikeille työnantajilleen, Suomen kansalle - eivät globalisteille ja näiden hännystelijöille.

Jos ottaisin työkseni lähteä politiikkaan muuttamaan asioita, minulla pitäisi olla selkeä ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma siihen, miten saavuttaa neljännessä kappaleessa mainitsemani korjausliikkeet nykytyylisen, rikkinäisen ja korruptoituneen, systeemin puitteissa.  Tämän lisäksi tulisi olla keinot suojata systeemi vastaavanlaisilta väärinkäytöksiltä vastaisuudessa, ja se taas kysyisi melko lailla koko hyväveliverkoston ja virkamiehistön uusimista.  Minulla on siitä suunnitelmasta vain osa, mutta valitettavan paljon on edelleen kysymysmerkkien peitossa.

Näin ollen en lähe.

Venäjä ei ole hyökkäämässä minnekään

Koettakaa jo ymmärtää, että aivan kaikki, mitä globohomon konfliktinmasinoijat suoltavat, ei ole totta. Hitlery Clinton koetti jo masinoida 2016 kaikin voimin aseellista konfliktia Venäjän kanssa, ja nyt, kun valitettavan rauhantahtoinen Trump on pois tieltä, sama laulu jatkuu.  Venäjä olisi voinut napata Ukrainan milloin tahansa, jos olisi sen halunnut.  Vaan kun ei halua, koska Putin on tarpeeksi viisas ymmärtämään imperiumin olevan pitkällä tähtäimellä itsetuho ja tie kansan päätymiseen vieraiden hallittavaksi, kuten vaikkapa Roomalle, Neuvostoliitolle, Englannille ja Yhdysvalloille kävi.

Se, minkä takia Venäjä on valmis asian suhteen yhtään mihinkään, on se, ettei se tule sallimaan NATOn etenemistä itään, kuten sopimus jenkuloiden kanssa olikin.  Tämähän ei tietystikään valtaapitäville trotskilaisille globolsevikeille käy, koska heidät tai vanhempansa saivat aikoinaan Neuvostoliitosta kalossia hanuriin ja heillä on kova vimma kostaa.  Siksi Venäjä on näille kaiken pahan alku ja juuri.  Ja onhan siinä sivussa tietty se, että sodan myötä kaikkien huomio siirtyy aiheesta "tuhottiin kaikkien länsimaiden taloudet typerillä ja turhilla sulkutoimilla tuhannen vituroiks".  Näppärää.

Keskivertosuomalainen on sen verran isänmaallinen, että lähihistorian kaiku ja Tuntemattoman lukeminen (tai nykyään katsominen) saa tämän uskomaan itänaapurista aivan mitä tahansa paitsi hyvää.  Näin ollen presidenttiä myöten jengi julistaa globalistien mukana että on se Venäjä kauhea hirviö, kun reagoi massiiviseen provosointiin omilla aluevesillään.  Edelleen jotkut julistavat, että Venäjän ydinajatus on ja on aina ollut loputon laajeneminen, ja että haluttomuus ottaa sen enempää Valko-Venäjää kuin Ukrainaakaan (vaikka molemmat ovat olleet tarjottimella ties kuinka pitkään) on vain todiste ryssän perkeleellisestä oveluudesta.  Niinpä niin, miksikäs sitä ottamaan Ukrainaa ilmaiseksi 15 vuotta sitten, kun sen ohella saisi nyt globohomon sotilasmahdin rippeet kerralla niskaansa?  Kun lähtöoletusta ei voi falsifioida, on todettava, että se ei sisällä merkityksellistä informaatiota ympäröivästä todellisuudesta kuin ehkä haltijansa osalta.  Itse suosin näkemysten järkeenkäypyyttä, enkä ole järkevää vastausta ylempänä oleviin kysymyksiin saanut, joten näillä mennään.

Jos kohta rajalla olisikin 100 000 venäläistä, on se melko helvetin kaukana invaasioon kykenevästä ukkomäärästä, ja aivan kaikki ihmiset, jotka ajattelevat asiaa omilla aivoillaan edes hetken, ymmärtävät sen.

En minä ole mikään Putin-fani.  Tästä huolimatta pidän tätä melkoisesti vähemmän vaarallisena hulluna kuin sotaa aktiivisesti masinoivia globohomoja hännystelijämedioineen.