Pages

25. maaliskuuta 2021

Moraalisesta argumentoinnista

En oikeastaan tiedä, minkä takia olen harrastanut niin pitkään niin kutsuttua sekulaaria argumentointia moraalisista kysymyksistä.  Se, mitä kutsutaan sekulaariksi argumentoinniksi, koostuu kokonaan tunneargumenteista, seurausetiikasta ja utilitarismista, eikä mikään niistä ole toimiva, saati oikea, pohja moraalille.

Absoluuttinen moraalinen auktoriteetti on Jumala.  Se, miksi moraalinen ohje on järkevästi ymmärrettävissä myös ilman tätä moraalista ulottuvuutta, ei tarkoita sitä, että moraali olisi yhdentekevää.

Moraalisten valintojen kautta paljastamme sen, keitä olemme.

15. maaliskuuta 2021

Epärokote ja motiivit

Uskon, että massiivinen enemmistö ihmisistä, joille sitä tarjotaan, ottaa epärokotteen.  Rokotehan kyseessä ei ole, koska se ei sisällä motiivina käytettyä pöpöä sen enempää heikennettynä kuin deaktivoitunakaan, varsinaisten rokotteiden tapaan.  Epärokote ei myöskään näytä tuottavan vastaanottajiensa toivomia lopputuloksia, vaan tappaa noin 18-kertaisen määrän porukkaa tavallisiin influenssarokotteisiin nähden antamatta silti ilmeisesti mitään todettavissa olevaa immuniteettia koronapöpöjä vastaan.  Muutenkin koko ajatus rokottelusta on sikäli päätön, että nyt leviää sanotun mukaan se brittimuunnos, eikä ainakaan normi-influenssan kohdalla edellisvuoden rokote tepsi pääsääntöisesti mutaatiota vastaan.  Tämä on syy sille, että rokotteita tarjotaan vuosittain.  Luulisi siis koronaviruksen kuuluisaksi tehneen kiinalaisvariantin olevan jo tiensä päässä.

Miksi jengi sitten jonottaa epärokotetta, josta ei ole minkään valtakunnan hyötyä, mutta voi tappaa heidät?

Päällimmäiset syyt lienevät yhtäältä pelko, jota paikataan tällä paikoin hengenvaarallisella plasebolla, jonka vastaanottajista tulee kirjaimellisesti geenimuunneltuja ihmisiä, toisaalta... mukavuudenhalu.  Jengi olettaa, että jos minä nyt alistun tähän touhuun kertarykäyksen tai kolme kertaa ja kaikki muutkin niin tekevät, saadaan palata taas normaaliin elämään.  Pyöriä ravintoloissa.  Matkustella.  Käydä massatapahtumissa.  Sukujuhlissa.  Ja niin edelleen.

Ja kun epärokotteen ottaa siinä sokeassa uskossa, että sen mahdolliset haitat ovat mitättömiä suhteessa edellä mainittuihin saavutettuihin etuihin, jotka on nyt evätty, alkaa katsoa normaaleja, geenimuuntelemattomia ihmisiä, pahoina ihmisinä, jotka ovat este niin kovin halutulle mukavuudelle.  Heidät nähdään riistäjinä, jotka valinnoillaan vievät nämä hyvät kaikilta. Medianarratiivin mukaan he ovatkin oikeassa, jos tosissaan uskoo siihen, että kunhan epärokotekattavuus saadaan jonnekin 90% hujakoille, voidaan alkaa taas elää kuten ennenkin.  Tällöin allekirjoittaneen kaltaiset geenimuunteluvapaamatkustajat ovat näppärä syntipukki.

Mitäpä veikkaatte, ollaanko sen jälkeen vielä kovinkin kaukana siitä, että valtio sallii yksityisten yritysten, kuten vaikkapa ruokakauppojen, vaatia todistusta geenimuuntelusta vastineeksi asiakaspalvelusta?

Tilpehööriä asiaan liittyen:

Intialaisten versio koronarokotteesta on luullakseni osapuilleen yhtä tehokas.

Ohessa näpsä lomake täytettäväksi niille, jotka epärokotteen haluavat ottaa.