Donald Trump otti veret seisauttavan vaalivoiton

Kaveri siis keräsi Yhdysvaltain historian suurimman olemassaolevien ja elävien äänestäjien äänipotin, voittaen edellisen ennätyksen haltijan, Obaman, äänimäärässä.  Ajattelin, että asia on mukava todeta otsikossa asti, kun suomalaisista blogeista oikeasti löytyy edelleen massamedian manipuloimia ihmisiä, jotka uskovat, että Biden voitti, kun lehdissä niin lukee.

Heillekin tiedoksi sen verran, että sen enempää lukuisin eri tavoin toteutettu ja dokumentoitu vaalivilppi kuin massamediatkaan eivät ole legitiimi maan presidenttiyden määrityskeino.

Maskeista

Minä se kuvittelin, että kaikki normaalit ihmiset ovat jo kaltaisiani siinä mielessä, etteivät ilolla käyttele maskia, ja että asiaa ei sen kummemmin tarvitse ruveta availemaan - onhan heilläkin yleensä toimivat hoksottimet.  Sitten taas, kun käy ilmi, että osalla hoksottimien sijaan aktivoituu "sä murhaat mun mummon"-tunnereaktio, on selvää, että asian ratakiskominen saattaa olla jopa hyödyksi.  Toinen mahdollisuus on, että päällimmäinen motiivini kasvovaippatouhun vastustukseen on sisäänrakennettu vastarannankiiskeys, josta joku osaa antaa hyvän syyn keplotella irti.

Fyysistä terveyttä ajatellen en ole ollenkaan varma siitä, että maskit ovat nettopositiivinen asia.  Ainakin Yhdysvalloissa tartunnat ovat levinneet kovinta tahtia siellä, missä maskeja on innokkaimmin käytetty.  Oma pälli sanoo myös, että jos ihminen esimerkiksi yskäisee tai aivastaa maskin kanssa, syy on se, että hengityselimistöön on päätynyt kamaa, jota siellä ei pitäisi olla, eikä sen takaisinhengittäminen ole luultavasti hirveän hyvä idea.  Jos jengi vaihtaisi tällaisen tapahtuessa maskinsa saman tien, probleemia tuskin olisi, mutta kun eivät vaihda.

Näin ollen voisin kuvitella, että hengityselimistöä ajatellen terveemmän esimerkin oireeton antaa jättämällä aikuisvaipan pois kasvoiltaan, etteivät vanhukset(kaan) rasita herkkiä elimistöjään kuona-aineiden sisäänhengittämisellä pelkän ryhmäpaineen vuoksi.  Samat lääkärit, jotka nyt vaativat ihmisiä käyttämään maskeja, ovat pääsääntöisesti samaa porukkaa, jotka samalla varmuudella julistivat keväällä, että maskien käyttö on epäterveellistä.

Voi tietysti olla, että maskien aiheuttamat hengitysvaikeudet, iho-oireet, päänsäryt ynnä muut ovat psykosomaattiseksi väitetty pikkujuttu verrattuna koronüün, mutta itse sitä ajattelee, että kun ensimmäiset saa jotakuinkin takuuvarmasti sitä maskia käyttämällä enkä ole maskitta onnistunut jälkimmäistä saamaan edes päivittäisessä julkisessa liikenteessä, pidän toistaiseksi valintaani viisaana.  Ehkäpä hybrikseni aiheessa kostautuu, saa nähdä.

Psyykkistä terveyttä näkisin uhkaavan maskien dehumanisoivan aspektin: kun ihmisestä ei näe kasvoja, tähän ei suhtaudu samalla tavalla kuin kasvot nähdessään.  Paraatiesimerkin tästä tarjoaa internet, jossa anonyymit eivät näe keskustelukumppaneitaan ja tulkitsevat siksi kaiken mala fide.  Taannoinen episodi nimimerkin Tuumailija kanssa olisi todennäköisesti sekä alkanut että edennyt täysin eri reittiä, jos se olisi tapahtunut kasvokkain.

Sen sijaan maski tuo psykofyysisen esteen ihmisten välille ja aikaansaa ylimääräisen vieraantumisen tason.  Kun soppaan lisätään se kiukku, jota maskinkäyttäjät kokevat maskittomia kohtaan näihin projisoidun välinpitämättömyyden takia, ei ole ihme, että jopa arkiset kohtaamiset internethenkistyvät.  Olen nähnyt useampaan otteeseen junassa vastapäätä istuneen ihmisen säikähtävän ja poistuvan teatraalisesti paikalta istuttuani vastapuolelle kasvot paljaana.

Korona-lapsuus maskijengin tyyliin

Hengellisessä mielessä pääsemme allekirjoittaneen mutun äärelle.  Yllä olevat syyt ovat indikaatio siitä, millaista hedelmää maskinkäyttö kantaa, ja näkisin ne antisosiaalisiksi ja siten vähintäänkin arveluttaviksi.  Ne saavat ihmiset pelkäämään toisiaan hämmästyttävän tehokkaasti ja aiheuttavat ilmeisesti jonkinlaisia OCD-reaktioita, joita maskinkäyttäjät itse pitävät jonkin sortin hyveenä.

En myöskään pidä siitä, että Jumalan kuvaa peitellään, kun mennään kirkkoon.  Sinne olisi tarkoitus mennä niin kutsutusti Jumalan kasvojen eteen - ja sitten peitetään omat?  Taannoin julistin, että nämä maskikirkkoilijat pelkäävät koronaa, eivät Herraa, ja ovat valmiita kyseisessä pelossa naamioitumaan jopa Herran huoneessa.  Syy on syvä pelko siitä, että joko saa tai aiheuttaa tartunnan, ja tulee sitä kautta suoranaiseksi murhaajaksi.  He elävät pelon vallassa ja toimivat sen motivoimina.  Mitäs toinen kirje Timoteukselle sanoi?

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. (2 Tim. 1:7)

Sanoin, että pelko on perkeleestä lähtöisin*, ja sitä mieltä olenkin.  Pelossa elävät kutsuvat pelkoaan lähimmäisenrakkaudeksi ja pelottomuutta välinpitämättömyydeksi vähintäänkin toisia kohtaan.  Se motivoi samaistamaan maskittomuuden siihen, että rammalta viedään kävelykeppi ja ängetään väkisin SCID-potilaan steriiliin tilaan.  Toisin sanoen maskittomat julistetaan pahoiksi ihmisiksi, joita tuleekin sellaisina kohdella.  Tehokas vallan väline, tämä maskisuositus: divide et imperaa parhaimmillaan.

Lopuksi totean, että töissä käytän visiiriä.  Tiedostan sen olevan silkkaa plaseboa, mutta koska se työpaikalleni riittää, on se meikäläisen kannalta pienimmän haitan ratkaisu.  Käytän joskus maskia myös vaikkapa muksuja harrastuttaessani.  Nämä valinnat olen tehnyt silkasta konformismista todettuani hypoteettisen hyödyn jäävän sen verran pieneksi, että viitsi ryhtyä asiasta vääntämään.

Linkissä tiedettä aiheesta.

Kognitiivinen dissonanssi on nykyään kovassa huudossa.

*Muistettakoon silti, että Herran pelko on viisauden alku, ja kyseessä lienee ainoa legitiimi pelko, jonka pohjalta on viisasta toimia.  Sattuvaa tuossa jakeessa on se, että jos en ihan väärin käännä, Timoteus meinaa nimenomaan Herran pelkoa tai Herraa pelkäävää.  Eipäs meinaa, vaan kunnioittavaa.

Selonteko

 Kun asiasta näkyi olevan epäselvyyksiä, niin teen tässä selväksi pari asiaa:

Jos olisi tarkoitus olla varovainen, blogin nimi olisi pikkutekijä.

1) Tämä on minun blogini.

Kirjoitan blogia, koska nautin ja hyödyn ääneen ajattelemisesta.  En kirjoita tekstejäni pääsääntöisesti toisten huviksi, vaan muotoillakseni, pohtiakseni ja pureskellakseni kantojani.  Tekstieni lukeminen ei vapauta ketään vastuustaan muodostaa asioista omat näkemyksensä kokemuksensa kautta.  Tietysti jos tulen puhuneeksi tolkuttoman typeriä, sekä kannustan että arvostan korjaamaan esittämiäni näkemyksiä.  On hyvin vähän sellaisia näkemyksiä, joita rakastan, mistä syystä laittelenkin niitä ns. tulilinjalle.  Jos hanuri kestää, saa tulla myös laittamaan omia näkemyksiään tulilinjalle, ja katsoa, kuinka käy.  Lukijoiden tulee kuitenkin olla tietoisia siitä, että tänne tullessaan he ovat meikäläisen olohuoneessa, ja näiltä sinne sopivaa käytöstä edellytetään.

2) Olen kristitty yksityishenkilö.

En ole minkään sortin hengellinen johtaja, poppamies, paavi sen enempää kuin pyhimyskään.  Teologinen ymmärrykseni on vajaa, ja tulen olemaan teologisista asioista väärässä kerran jos toisenkin.  Just eikä melkeen kuten Paavali opettikin.  Mahdolliset väärässä oloni toki vähenivät Jeesuksen löytämisen myötä, mutta kasvua tässä on edessä edelleen monessakin mielessä.  Minulla ei ole valtaa nakata ketään helvettiin enkä näe toisten sydämiin.  Teen päätelmäni toisista ihmisistä ja ympäröivästä todellisuudesta siitä saamani aineiston perusteella ja tehnen myös näissä aika ajoin virheitä.  En pelkää niitä.

3) Suosin väkevää menoa, myös kielenkäytössä.

En ole hiiri, enkä ole tottunut anteeksipyytelemään rehellisiä mielipiteitäni, sen enempää kuin hurttia huumorintajuanikaan.  Kantani saattavat joko olla jyrkkiä tai kuulostaa siltä, yleensä niissä vallinnevat molemmat asianlaidat.  Kun filosofoi katujyrällä, jälki on sen mukaista.  En kirjoita herkkiä, lumihiutaleisia ihmisiä varten, vaan kirjoitan niille, jotka aikovat syödä rautaa ja paskantaa kettinkiä, ensisijaisesti Herran, ja sitä kautta myös suomalaisten, hyväksi.  Yksi näistä ihmisistä olen minä.

4) En ole kiinnostunut siitä, mitä mieltä minusta ollaan.

Koska kirjoitan aiheista, joita ajattelen, ja jotka ovat minusta kiinnostavia, pääasiallinen huolenaiheeni ei ole, eikä tule olemaan, olenko jonkun silmissä uskottava.  En kirjoita haaliakseni opetuslapsia, vaan koska haluan sekä ymmärtää vastaani tulevia asioita että käsitellä niitä.  Jos joku kokee ajatukseni arvokkaiksi, olen siitä iloinen, mutta en pelkää saati välttele toisten ihmisten torjuvia asenteita vaikkapa foliohattuleiman pelossa.   En kirjoita miellyttääkseni.

Kulhollinen transfobista slurria eli old news

Luinpa Yrjöperskelestä, kuten kaikki järkevät ihmiset nykypäivänä tekevät, ja kävi ilmi se, että Tampereen yliopistona aikaisemmin tunnetusta aivopesulasta lentää kurssilta pihalle sanomalla totuuden niinkin kontroversiaalista asiasta kuin sukupuoli.  Jos sanoisin tämän olevan huolestuttavaa kehitystä, tai kysyisin, että tällaisessako Suomessa me tänä päivänä elämme, todennäköisesti en eroaisi monesta muusta vääryyksien taivastelijasta.  Jep, näin on: jos menee tänä päivänä julkisesti sanomaan oman nimensä takaa totuuden itsestäänselvyydestä, saa pahan ihmisen leiman.  Se sattuu hetken, mutta kun siitä on selvinnyt, huomaa olevansa vapaa tarpeesta miellyttää pahoja ihmisiä.  Se on vapaus, jota ei aikaisemmin kokenut.

Itse olen pannut merkille yliopistoinstituution pitkän Marxin tieteestä ja pyrkimyksestä selvittää totuus kohti politiikkaa 2000-luvun alussa, ja tahti on kiihtynyt siinä määrin, että sikäli kun yliopistolliseen tutkimukseen on tänä päivänä uskomista, on se turvallisesti siellä marginaalissa, josta ei puhuta mediassa höykäsen pöläystä.  Se, että tiedeinstituution korruption aste on noussut tasolle, jossa sen edustajaa pidetään pappina, jonka sanaa ei sovi kyseenalaistaa, vaikka esittämänsä kannat kääntyvät yhdestä ääripäästä toiseen puolessa vuodessa, on sikäli mukavaa, että keisarinnan lapasten vilkkumista on hitaimmankaan hankala olla huomaamatta.

Joku voisi kysyä, että mitä ihmeen positiivista tiedeinstituution uskottavuuskadossa oikein voi olla, ja vastaan siihen, että ihmisten täytyy tällöin opetella ajattelemaan itse ja punnitsemaan oikeaa ja väärää, seulomaan sanottua ja harjaannuttamaan omaa sekä älyllistä että henkistäkin kapasiteettiaan.  Kun kaikki, mitä valmiina saa, on pahaa ja valhetta, jokainen, jolla on edes sinapinsiemenen verran kykyä, hylkää valheet ja lähtee ottamaan selvää siitä, mitä voi todeksi, tai ainakin todennäköiseksi, uskoa.

Saattaa jopa olla, että jotkut pääsevät kyseenalaistamaan median ja koulujen indoktrinoimaa ABC*-oppia.  Se olisi hienoa.  Muitakin positiivisia vaikutuksia tällä kasvulla itsekunnioitukseen ja henkilökohtaiseen vastuuseen vaikean ympäristön keskellä on, mutta sielujen pelastuminen on allekirjoittaneelle keskeistä.

*Anything But Christianity = Hengellisyys on hieno juttu, paitsi jos se mitenkään liittyy Jeesukseen.

Ajatuksia kontrollivaltiokehityksemme tiimoilta

Totalitarismi on sana, jota kovinkaan moni ei yhdistä nyky-yhteiskuntaan.  Tämä johtuu siitä, että valtion asettamat rajoitteet ihmisten toiminnalle ym. ovat suosituksia, joita pyritään toteuttamaan (toistaiseksi) sosiaalisen paineen keinoin.  Tämä pitkälle riittääkin, koska pohjoiseurooppalaisen luottamusyhteiskunnan auktoriteettiuskovaisuus ja konformismi ovat länsimaalaisittainkin omaa luokkaansa.  Pakkokeinot ovat toistaiseksi osuneet lähinnä tuottavaa työtä tekevien ihmisten elinkeinoelämään ja erityisesti pienyritykset ovat maksaneet yli kaiken järjen hypetetystä ja uudelleen nimetystä influenssasta pitkän pennin.  Paikalliset yritykset nikeltyvät, ylikansalliset korporaatiot nettoavat ennätyksiä.  Ajatuksia voisi herätä siitäkin.

Linkin firma on huomannut jotakin samaa allekirjoittaneen kanssa.

Nyt ollaan sitä mieltä, että ihmisten lärvejä kosteushoidetaan aikuisvaipoilla kesään asti, ja että se auttaa.  Laumaa kaitsetaan paniikkiin ja pelkäämään normaaleja, maskittomia, ihmisiä, jotta näitä on sitten helpompi ohjailla ja saada hyväksymään mitkä tahansa toimet vapautensa tuhoamiseksi.  Nyt jo ihmiset käyttävät vapaaehtoisesti "koronavilkkua", jolla heidän sijaintiaan ja todennäköisesti netinkäyttöäänkin valvotaan myös valtion taholta.  Ei sillä, etteivätkö kännykät vakoilisi meitä alituiseen muutenkin ja ilman lupaa.

Vastaan tuli foliohattuteoria siitä, että jotkut tahot ovat masinoimassa konformismista keinoa haalia näiltä kaikki omaisuus pois hankaloittamalla asteittain elämistä estämällä maskittomien, sitten rokottamattomien, valvomattomien ja yhteiskunnan alituisessa kontrollissa olemattomien ihmisten asioiminen kaupoissa ja muissa laitoksissa.  Ja että mahdolliset sairaalapotilaat saisivat automaattisesti "rokotteen", joka luonnollisesti sisältää sitten alumiinia, elohopeaa, sikiösoluja ja kaikenlaista muuta pirullista ja ihmiskehoon kuulumatonta sekä fyysisessä että moraalisessa mielessä.  Porkkanana skenaariossa olisi lupa edelleen asua kodissaan ja kaikkien lainojen ja velkojen anteeksisaanti.

Itse en aivan näin pitkälle mene oman hattuni alla, mutta siinä mielessä, että kehitys tuohon suuntaan on nähtävissä, ja jotkut jopa peräänkuuluttavat kyseisiä toimia, joten ennustettavissa on valtion otteen kansalaisistaan kiristys entistä tiukemmalle.  Sillä vallalla toisten yli on taipumus korruptoida, nälällä kasvaa syödessä ja komentovaltiossa elämisellä olla pidemmän päälle varsin ikävää touhua.  En pidä todennäköisenä, että länsiburkhasta annetaan lupaa luopua.

Tämä on karmeaa kehitystä.  Miehenä koen, että miehen tulisi saada kantaa vastuuta elämässään voidakseen olla terve.  Tervein ympäristö miehelle on olla perheenisä ja parhaassa tapauksessa vastuussa perheensä elannosta.  Kun mieheltä viedään mahdollisuudet kantaa nämä vastuut, hänestä tulee ensinnä tarpeeton ja toiseksi oireileva.  Tämä tekee yhteiskunnasta hankalan paikan olla ja elää.

Hengellisellä tasolla maskipakot ym. pelkopropaganda on sikäli hyvin tuhoisaa, että pelko on itsestään perkeleestä lähtöisin, enkä kamalan mielelläni näe esimerkiksi kristittyjä kantamassa kyseisen herran tunnusta kasvoillaan näiden mennessä kirkkoon kymmenestä käskystä ensimmäistä rikkoen.  Sanahelisti asiaa miten vain, kyseiset ihmiset pelkäävät enemmän influenssaa kuin Herraa.

Se, jos mikä, on lyhytnäköinen ratkaisu.

Itse jonkin sortin antikonformistina olen iloinen, sekä uskovana, eläessäni yhä kovempia aikoja, että miehenä, muistaessani kovien aikojen tekevän jaloillaan pysyvistä miehistä väkeviä.  Materialismiin uskovalle tilanne on toinen: kun ei ole uskoa kuolemanjälkeiseen palkkioon, tulossa olevat olojen kovenemiset ovat jotain sietämätöntä, kun niitä vertaa siihen helppouden ja yltäkylläisyyden määrään, joka sitä edelsi.