Pages

25. kesäkuuta 2020

Ylpeyteni

Olen ylpeä, siis nimenomaan siinä väärässä mielessä.  En niinkään sillä tavoin, että tietoisesti ajattelisin olevani toisia ihmisiä parempi ihmisenä, vaan luullakseni siksi, että muut ihmiset antavat minulle syyn pitää rahkeitaan jonkin asian suhteen vähäisinä.  Tämä tietysti on täysin sama asia kuin se, että pidän itseäni heitä parempana ainakin älyllisellä tasolla.  Varmaan muutenkin alitajuisesti, koska en tiedä näistä ihmisistä mitään, vaikka todella koen, että en ole kovin hyvä ihminen.  Toisaalta taas on vaikea olla huomaamatta sitä, jos jonkun ihmisen ajattelu on tietyn asian tiimoilla erittäin pinnallista ja rakentuu pelkän retoriikan varaan.
Kuinka siis välttää ylpeyden ja erinomaisuudellaan elvistelyn sudenkuoppa?  Meikäläisellä ei ole tähän valmiita vastauksia, mutta pohtiessani kysymystä mieleen nousi yksi aika ilmeinen asia: älä tarjoa näkemystäsi, jos sitä ei kysytä.

Harva asia on ärsyttävämpää, kuin ihminen, joka toitottaa omia, mielestään parempia, ideoitaan ihmisille, jotka eivät ole niitä valmiita tai halukkaita kuuntelemaan - tämä on sikäli vaikeaaa, koska ilmeisestä normista poiketen olen halukas kuulemaan omistani eriäviä näkemyksiä.  Normaalissa elämässä tuputtamattomuus ihan hyvin sujuukin, somessa huonommin.  Jotenkin allekirjoittaneen silmiin vaikuttaisi siltä, että some on olemassa nimenomaan tällaista kommunikaation väärinkäyttöä varten.

Luulen, että olen opetellut, enimmäkseen internetin kautta ihmisten kanssa keskusteltuani, vääränlaisen keskustelukulttuurin.  Olen aina ollut kaveri, joka ikään kuin laittaa näkemyksensä tulilinjalle, nähdäkseen, mihin niistä on.  Tarkoitus on ollut päästä eroon ilmeisimmistä ja typerimmistä ajatusvirheistä ja hyvä keinoa hioa ajatteluani.  Ongelmana toimintatavassa on hyvin pitkälle se, että se toimii: asettamalla anteeksipyytelemättömän näkemyksensä esiin sille kyllä saa kritiikkiä, ja näkemyksen kestävyyttä pääsee tarkastelemaan syömmensä kyllyydestä.  Näin fundamentaalia ongelmaa, tunkeilevaa ja helposti väittelyyn johtavaa keskustelutapaa, ei tule korjanneeksi, vaan pikemminkin sitä ruokkii.  Skolastiikka ei sovi kuin skolastikkojen keskelle.

Miten tästä eteenpäin?  Eivät ihmiset tule kyselemään minulta näkemyksiä mistään, mistä olen kiinnostunut puhumaan.  En luultavasti edes osaa ilmaista itseäni muuten kuin aggressiiviseen sävyyn.  Lieneekö tässä sitten kyse siitä pelosta, että joutuu pitämään turpansa kiinni tästedes jatkuvasti?  Ehkä.  Voi olla, että torjuntaa peläten ennakoivasti torjun muut huomaamatta, että teen sitä.

Luullakseni minun keskeisin tehtäväni on nyt opetella myötätuntoa, ihan aitoa sellaista, kanssaihmisiäni kohtaan, olivat heidän näkemyksensä ja ongelmansa minun silmissäni miten typeriä hyvänsä, ja myötäelää sen sijaan, että tarjoaisin pyytelemättä todellisuuskosketuksia niitä kaipaamattomille.  Se myötätunto voisi olla tehokasta myrkkyä ylpeydelleni, koska uskon sen syntyvän nimenomaan emotionaalisesta etäisyydestä toisiin ihmisiin.

18. kesäkuuta 2020

Neekerifetissi

Fetississä on kysymys jonkin maailman asian tai esineen palvonnasta.  Ei liene suurikaan salaisuus, mikä on palvonnan kohde neekerifetisisteillä.  No se on tuo Afrikan ihme eli neekeri.  Näiden ihmisten mielestä se, mitä mieltä neekerit mistäkin ovat, on Maailman Tärkein Kysymys, koska jos se ei ole, on vääräskoinen tai siis rasisti, ja rasismi jos mikä on synneistä suurin, koska olihan Jeesuskin rasisti.

Polvistumme teille ja sitten imemme teidän tikkareita
Tietysti totta on sekin, että kun ihminen ottaa asiakseen fetisisoida jonkun, hän esineellistää ja välineellistää tämän ja uskottelee itsellään olevan vallan joko suoda tai ottaa pois tältä jotakin vaikka mitään konkreettista kykyä tähän ei olekaan.  Tämän looginen seuraus on se, että neekerin jalustalle nostava ihminen kuvittelee, että hänellä on valta tuhota tai korottaa tämä jalo villi ja hän uskoo todella olevansa tässä mielessä jonkin sortin jumala.


Toisin sanoen: jos tunnet tarvetta julistaa, että Black Lives Matter, tosiasia on, että lähtökohdastasi käsin ne eivät toudellakaan matter, ja koko homman funktio itsellesi on ylpeytesi ja omahyväisyydentunteesi ruokkiminen.

BLM-hysteria on sikäli hirveän hyvä tarkastelun kohde, koska se osoittaa antikristillisyyden keskeisen pointin kaksinkertaisesti:
1) Jumalan hylännyt uskoo mihin tahansa, harva jos yksikään järkeen ja totuuteen (ovathan nämä Jumalasta lähtöisin)
ja
2) Jumalan hylännyt haluaa uskoa itse olevansa Jumala, ja määrittää oikean ja väärän haluamallaan tavalla.

Heidän uskonnossaan ei ole kyse hyvyydestä, kauneudesta saati totuudesta.  Se on perverssiä fetissin ja oman egon palvontaa vailla järkiperusteita kummallekaan.

PS. Olisi hauska luetuttaa tämä sadalla ihmisellä ja katsoa, moniko kuvittelee kirjoituksen olevan rasistinen, vaikka en sano neekereistä tekstissä yhtään mitään.