Pages

22. syyskuuta 2020

Demokratia, ase deemosta vastaan

Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.
 -Jeesus, Luukkaan evankeliumi 11:17, osa
Demokratia ei ole mitään muuta kuin väline, joka johtaa kansalaiset toistensa kurkkuun, koska kaikki poliittinen puhe koetaan vallankäyttönä ja yrityksenä manipuloida.  Se on kirjaimellisesti kaikkien sotaa kaikkia erimielisiä vastaan, ja se, että se eskaloituu nykyisin väkivallaksi vasemmistolaisten hyökkäillessä normaalien ihmisten kimppuun, ei ole valitettava poikkeus, vaan koko kakun juuri.  Kuten von Clausewitz totesi, sota on vain politiikkaa toisin keinoin.

Näin ollen turpaanveto on vain demokratiaa.

Kansa on onnistuttu valtavan propagandan myötä jakamaan kahtia niihin, joita kiinnostaa oman kansan etu, ja niihin, joita kiinnostaa globaali tasa-arvo ja vähemmistöjen tukeminen enemmistön kustannuksella.  Näillä ryhmillä ei ole keskeinään ainuttakaan yhteistä tavoitetta.  Tästä johtuen he eivät voi päätyä keskustelemalla minkäänlaiseen kompromissiin, jota kumpikaan osapuoli voisi hyväksyä.  Se, että globohomokommunistit ovat pahoja ja irti todellisuudesta haihattelevia hulluja, ei hirveästi helpota heidän kanssaan vuorovaikuttamista.

Meillä on edessä sisällissota siinä vaiheessa, kun molemmat osapuolet viimein sisäistävät, että puhumalla näitä asioita ei voi ratkoa.  Siinä vaiheessa luetaan korpilakia.

Tilannetta kansallismielisille vittumaisemmaksi päivä päivältä tekee se, että vastapuoli haalii maahan kymmeniätuhansia sotimisikäisiä miehiä vuosittain pelaamaan omalla puolellaan.  Se, että Suomen poliittinen vasemmisto ei tajua, etteivät nämä ole heidän puolellaan kuin taistelussa kansallismielisiä vastaan, ei käy heidän mielessään.  Siinä vaiheessa, kun he voisivat tajuta, että nämähän helkkari pelaavatkin omalla puolellaan globohomoja vastaan, ei heillä ole enää keinoja puuttua asiaan.

Jos systeemi ei olisi kansanvalta, kansalaiset voisivat keskenään puida sekä parasta mahdollista valtiomuotoa että sitä, mikä silloisessa systeemissä minkäkin verran korpeaa, ilman, että kumpikaan osapuoli kokee toisen yrittävän tehdä toiselle yhtään mitään.  Kyse olisi keskustelusta ja paineiden purkamisesta vallankäytön sijaan.

Siinä se pointti onkin: kun kansalaiset ovat toistensa kurkuissa kiinni, hallitseva eliitti voi tehdä aivan mitä lystää.  Ja kuten viimeisen vuoden aikana on nähty, se kans tekee.

2 kommenttia:

Tuumailija kirjoitti...

Sveitsin malli olisi kiinnostava. Ylipäätään demokratialle on kovin vähän järkeviä vaihtoehtoja. Diktatuurit ovat yleensä huonoja paikkoja ihmiselle elää.

Tupla-J kirjoitti...

Sveitsin mallin näkisin itsekin mieluusti kokeiltuna. Noin muuten olen monarkisti, ja uskon, että kun hallitsijasuvun tulevaisuus naitetaan yhteen kansakunnan kanssa, ei sieltä "minäpä tästä shorttaan koko valtion"-tyylisiä jyrkikäteisiä ole luvassa, vaikka muutama muuten hullu tulisikin.

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.