Pages

7. tammikuuta 2020

Mitä nationalismi on ja mitä se ei ole

Ottaen huomioon, että tituleeraan itseäni aiheestakin nationalistiksi, on aika hassua, etten ole tullut määritelleeksi sitä selkeästi missään tavalla, joka ei edellytä kykyä nähdä rivien väliin.  Siinä, missä vakilukijani lienevät täysin selvillä siitä, mitä käsite pitää sisällään, ajattelin rustailla vastaukset otsikon kysymyksiin selkeästi ja yksinkertaisesti, jotta sitä tuntemattomat voivat hahmottaa, mistä asiassa on kyse.  Tarve tekstille on olemassa, koska valitettavan monen silmissä imperialistinen natsi-Saksa edustaa nationalismia puhtaimmillaan, vaikka se ei edusta sitä ollenkaan.

Mitä nationalismi on

Nationalismi on kansallismielisyyttä.  Kansa puolestaan on perhe, mutta laajemmassa mielessä: Se jakaa vähintäänkin geenit ja historian, mutta myös enemmän kuin vähemmän ymmärryksen oikeasta ja väärästä, kielen, uskonnon ja kulttuurin.  Koska kansan melkein ainoa tekijä, joka ei ole neuvoteltavissa, on geenit, toisen kansan jäsenestä ei voi koskaan tulla kansan jäsentä, oli tämä miten hyvä vieras tahansa.  Kansan jäseneksi tullaan syntymällä kyseisen kansan jäsenten muodostamaan perheeseen.  Puoliveriset ovat oma tapauksensa, mutta heidän suhteensa asia toimii käytännössä siten, että he ovat sen kansan jäseniä, johon heidät hyväksytään ja jonka jäseniä he itse kokevat olevansa.  Pääsääntöisesti kahden eri kansan jäsenen jälkeläinen omaa identiteettiongelmia, eikä koe olevansa kotona oikein missään.

Kansa ei ole riippuvainen virallisesta statuksestaan.  Suomalaiset olivat olemassa ennen vuotta 1917, samalla tavalla kuin oma sukuni on ollut olemassa ennen minua, eikä toisaalta vastaavasti kansalaisuusstatuksen suominen kenellekään muuta kenenkään kansallisuutta yhtään mihinkään.  Kansan suvereniteetti ja autonomia kotonaan ovat imperatiiveja, eikä kansan tule hyväksyä saati suvaita ulkopuolisten vallankäyttöä alueellaan.

Nyt, kun tiedämme, mitä kansalla tarkoitetaan, voimme keskittyä siihen nationalismiin.

Nationalisti uskoo, että jokaisella kansalla, kuten jokaisella perheelläkin, on oikeus omaan kotiin.  Tämä on yksinkertaisesti helpoin ja järkevin tapa välttää tarpeettomat konfliktit, jotka seuraisivat eri kansojen erilaisista tavoista olla ja elää - lyö samalle alueelle ihmisiä, joilla on yhteensovittamattomat käsitykset näistä, ja konflikti on valmis.  Ja koska jokainen kansa ansaitsee kodin, yhdelläkään kansalla ei ole oikeutta viedä sitä toisilta.

Koti on turvallinen paikka kasvaa vain, jos siitä tekee sellaisen.  Jos sinne päästää kenet hyvänsä, tai ottaa sinne elättejä, kun omistaan ei kykene pitämään huolta, tekee vääryyttä kansaansa kohtaan, ja ansaitsee petturin kohtalon.  Samalla tavalla kuin olisi vastuutonta ja vääryys ottaa mikä tahansa Jonne kadulta ja tuoda kotiini uutena perheenjäsenenä, on äärimmäisen vastuutonta ja vääryys päästää maahan kenet tahansa, ja puhdasta pahuutta, jos on jo valmiiksi perusteltu syy olettaa Jonnen olevan kyvytön tai haluton sopeutumaan uuden kotinsa sääntöihin.

Mitä nationalismi ei ole

Nationalismi ei ole imperialismia.  Se ei pyri laajentamaan kansan Lebensraumia yli kotinsa rajojen toisten maiden alueelle, koska näillä on yhtäläinen oikeus kotiinsa kuin omallakin kansalla.  Koska nationalisti uskoo kansallisvaltioihin, pyrkimys muodostaa ylikansallinen imperiumi on suorassa ristiriidassa nationalistin kansallismielisyyden kanssa.

Nationalismi ei tarkoita rodun pitämistä kansana.  Joskus mainittu valkonationalismi, eli pyrkimys saattaa kaikki eurooppalaiset kansat yhden lipun alle, on oksymoron, itsensä kumoava käsite: Kansa on rodun alaryhmä, ja pyrkimys yhdistää rotu yhdeksi kansakunnaksi on pyrkimys tuhota olemassaolevat kansat monikulttuurisen puuron hyväksi, jossa yhdet sanelevat tapansa elää, ja kaikkia muita kyykytetään.  Se ei eroa kovinkaan merkityksellisellä tasolla ylirodullisesta imperialismista, saati ole sen toimivampaa.  Imperiumi, oli mitä sorttia hyvänsä, luhistuu omaan mahdottomuuteensa, kuten kaikki muutkin imperiumit läpi koko maailmanhistorian.  Kyseistä luhistumista kokevat paraikaa sekä EU että Yhdysvallat, jotka molemmat ovat imperiumeja.  Imperiumien tuhkista nousevat jälleen kansallisvaltiot.

Nationalismi ei tarkoita vihaa muita kansoja kohtaan.  Nationalisti kunnioittaa jokaisen kansan oikeutta omaan maahan, ja näin ollen nationalistin lähtökohtainen suhtautuminen toisia kansoja kohtaan on kunnioittava.  Se, että jokin yksilö, tai jopa kansa, voi kyseisen kunnioituksen syystä tai toisesta menettää, tai vaikkapa saada nationalistin vihaamaan näitä, ei muuta periaatetta.

Lopuksi

Nyt kukin lukutaitoinen voi helposti ja yksinkertaisesti saada perustason ymmärryksen siitä, mitä nationalismi eli kansallismielisyys on.  Jotkut kutsuvat nationalismia etuliitteen kanssa etnonationalismiksi, mutta en ymmärrä mitä funktiota tarpeeton kansaan viittaavan sanan toisto palvelee.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä kyllä näen selvähkön eron etnismin ja nationalismin välillä. Etnismi korostaa syntyperän puhtauden ylläpitämistä. Nationalismi taas kansakuntaan kuulumista.

Mooseskin luki Israelin kansalle Herran määräyksiä mm. siitä, kuinka kansasta turvaa hakevia muukalaisia on kohdeltava - jos he omaksuvat Israelin lait ja tavat, otettakoot kansan jäseniksi.

Minulla ei ole syytä epäillä, mitä perinnöllisyystieteilijät kertovat: euraasialaisissa ja amerikkalaisissa ihmisgenotyypeissä on 1-2 % neandertalilaisihmisen perimää. Kuinka sekoitus alunperin tapahtui, on arvoitus. Ainakin se tapahtui niin, että Cro Magnon-ihmisten kyläyhteisö sen hyväksyi. Sieti orjatarta tai orjaa, vaimoa. ottolasta, näiden tuottamia "peikkolapsia". Jos jälkeläiset olivat porukalle hyödyllisiä, pääsivät jatkoon. Ei siis erityistä etnosentrismiä. Mutta hyödyllisyys määrittyykin muilla kuin syntyperän perustein.

Terveisin Achtung

Tuumailija kirjoitti...

Jenkit ovat varsin nationalistisia ja heissäkin on etnisiä eroja. Vaikka rajaisimme tarkastelun vain valkoihoisiin jenkkeihin, heidänkin syntyperässään on väkeä kaikista Euroopan maista. Silti he eivät identifioidu esi-isiensä synnyinmaihin, vaan USA:han.

Tupla-J kirjoitti...

Achtung, en tiedä mitä eroa on kansakuntaan kuulumisella ja siihen syntymisellä. Ei integroituva somali muutu suomalaiseksi, vaikka yrittäisi joka päivä ja sunnuntaisin kahdesti.

Mitä Moosekseen tulee, on Raamattu täynnä kieltoja sekoittaa kansakuntia keskenään ja myös kuvauksia niistä seurauksista, mitä tapahtuu, kun kieltoa ei noudateta. Kansojen puuro on sekä raamatullisten että uusbaabelistien juttu, kansallisvaltiot kristittyjen.

Tuumailija, ja kun kysyt jenkiltä, että mitä kansaa se on, se osaa kertoa, että se on saksalaista, italialaista ja irkkua ja tapansa näiltä perityt. Ei amerikkalaista. Amerikalla ei ole identiteettiä. CivNat vedettiin siellä niin pitkälle kuin se kesti, mutta sekin kuoli jo ainakin 20 vuotta sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Olet toki oikeassa siinä, että Mooseksen laki kielsi Israelin miehiä ottamasta ainakaan kanaanilaisia vaimoja. Kieltoahan sitten rikottiin heti valtausvaiheessa. Tällä valinnalla moni Abrahamin jälkeläinen Esausta Salomoon saakka ja varmaan kauemmaskin sai Jumalan vihan niskaansa. Tulkitsen asian niin, että kanaanilaisten genetiikka ei oleellisesti poikennut israelilaisista, olihan anoppinsa mukana maahan tullut moabilainen Ruutkin nimikkokirjansa mukaan ihan OK. Kyse oli siitä, että Israelin miehet olivat liian myöntyväisiä kanaanilaisvaimojensa hengellisille harrastuksille, siis Astarten ja Baalin ja Molokin ym. epäjumalien palvomiselle.

Tulokas on tietysti lähtökohtaisesti omaa kansaansa. Mutta asenteestaan riippuu, mitä hän jälkeläisilleen jättää. Tiedän yhden -90-luvun alussa Suomen maaseudulle naimisiin tulleen venakon, josta hänen kälynsä aviomies tokaisi vuosia myöhemmin: "no siitähän tuli ihan kunnon ihminen, kun piiskasi sen ryssän ittestään irti."

USA:n idän suurkaupungeista en sano mitään, enkä etelän latinolaumoista. Enkä Kaliforniastakaan. Mutta Appalakeilta Kalliovuorille amerikkalaisilla on amerikkalainen identiteetti. Siihen kuuluu juuriensa tietäminen: kuka on scot-celtic, irish-celtic, saksalainen, venäläinen, skandinaavi, ranskalaisperäinen cajun tai mitä niitä onkaan. Mutta ei saksalaisjuurinen jenkki saksalaiseksi identifioidu, ei edes osaa saksaa.

Ihan varmasti tiedän, että 20-luvulla mantereelle muuttaneen isosetäni jälkeläiset, pikkuserkkuni, eivät ajattele olevansa suomalaisia tai osaa sanaakaan suomea. Mutta heidän kuuluu tietää olevansa suomalaista sukujuurta. Ja joitakin suomalaisia traditioita heillä tämän sinetiksi on. Kulttuurireliikkien ylläpito ei ole vanhan maan identiteettiä. Amerikkalaiseen identiteettiin kuuluu, että kunnon ihmisellä on juuret Vanhalla Mantereella (paitsi tietysti inkkareilla), ja ne pitää tuntea ja rohkeasti esittää.

Achtung

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.