Pages

28. tammikuuta 2020

Salaliittoteoria?

Tulipa tässä vastaan näkemys, jonka mukaan paraikaa meneillään oleva väestönvaihto on salaliittoteoria.

Katsotaanpa, mitä Väestöliitto on asiasta mieltä.
Näin äkkiseltään katsoen näyttäisi ihan siltä, että ulkomaalaisten osuus väestöstä kasvaisi kasvamistaan siitäkin huolimatta, että viisi vuotta maassa lonnineille annetaan lahjaksi kansalaisuus tilastoinnin hankaloittamiseksi.

Koska Suomessa asuvan väestön suomalaisuusprosentti laskee koko ajan myös virallisissa papereissa, millä ihmeen perusteella kukaan voi nimittää meneillään olevaa väestönvaihtoa salaliittoteoriaksi?  Silläkö, että maan johto ei suoraan totea, että "tässä hei me päätettiin, että vaihdetaan väestö, kun te ette ole riittävän afrikkalaisia"?

Ei tosiasia miksikään muutu sillä, että joku sanoo sen ääneen tai ei sano.  Meillä on 1990-luvulta lähtien ollut maanpettureita päättäjistö täynnä.

20. tammikuuta 2020

Ilmastonmuutosuskonto on vanha juttu

En ole koskaan osannut ottaa ilmastonmuutoshöpinöitä vakavasti.  Syy on melko pitkälle se, että kasvaessani sain harva se vuosi kuulla, että ihan just on maailmanloppu ja muutaman vuoden päästä taas sama ulina.  Joka kerta lääkkeeksi löydetään se, että annetaan Viisaille ja Huolestuneille Poliitikoille Maailmanvalta, ja he korjaavat Ihan Kaiken.  Ja sitten, kun käy ilmi, että ennustus meni persiilleen, niin ei mitään, sama jengi jatkaa samaa mantraa vähän eri sanankääntein.
Iso autistisisko valvoo
Kyseessä on materialistien hallitsemista varten pykätty uususkonto, jonka lupauksena on maailman pelastaminen tuholta, joka on jäänyt toteutumatta kymmeniä ennustettuja kertoja.  Varmaankin nyt, kun sillä on vaihteeksi taas kakara äänitorvena, se on sit-ten-kin oikeassa.

Tässä asiasta kiinnostuneille muutama otos siitä, että Gretan messiassanoma on yli 50 vuotta vanha.

Ja ei, ne ilmastomöröt eivät ole totta.  Kyllä, kannatan lämpimästi saastuttamisen vähentämistä, enkä pidä järkevän rajoissa tapahtuvaa roskien lajitteluakaan mitenkään huonona ajatuksena.  En vain tosiaan ole halukas sen enempää liittymään hurmokselliseen tuomiopäivän kulttiin saati uhrata kansaani sen kuvitelluksi hyväksi.

17. tammikuuta 2020

Miksi raiskausjihad?

On totta, että Muhammed oli lapseensekaantuja, ja että kunnon muslimin velvollisuus on kysyä itseltään "Mitä Muhammed tekisi?" ja emuloida sitä.  Liian moni - osa heistä voi olla muslimeja, mutta en puhu tässä varsinaisesti heistä - saa tästä sen käsityksen, että kunnon muslimin tulee olla pedofiili.  Sunna tarkoittaa pikemminkin sitä, että muslimin tulee edistää islamin asiaa tehokkaimmilla mahdollisilla keinoilla.  Tänä päivänä tehokkain väline edistää islamin asiaa nykylänsimaissa on raiskausjihad.

Se, miksi, on helppo ymmärtää: Länsimaalaisilla on paljon menetettävää, koska he ovat vastuussa omasta ja perheensä elatuksesta.  Maahan tulevat muslimit enimmäkseen eivät ole, vaan heidän perheensä toimeentulo ja elintaso on turvattu riippumatta siitä, kuinka heille käy.  Tästä seuraa, että länsimaalaisella on valtavasti korkeampi kynnys puuttua vääryyksiin omakätisesti - etenkin, kun valtion hallinto ja oikeusjärjestelmä on suunnattu häntä vastaan ja selkeästi vierasväestön puolella.

Kantaväestö siis kokee, että sen kädet ovat sidotut, eikä se voi puolustautua.  Tämä on mahdollistanut esimerkiksi Rotherhamissa ja Oulussa suorastaan käsittämättömän lapsenraiskausepidemian, johon sen enempää kantaväestö kuin poliisikaan ei uskalla puuttua, ensimmäinen henkilökohtaisen vastuuns muista, jälkimmäinen rasismikortin, takia.

Tuhoamalla lapset tuhoaa kansan tulevaisuuden.  Se, että poliisi ei puutu vääryyteen, tuhoaa kansan luottamuksen poliisiin.  Se, että kansa ei teurasta pahantekijöitä keskuudestaan, saa kansalaiset vihaamaan itseään.  Itseään vihaava vihollinen on voitettu vihollinen.

Pointtina on, että muslimit eivät käy lastenraiskausjihadia sen takia, että olisivat niin älyttömän suuresti pedofiileja - eiväthän he siinä tapauksessa kykenisi perustamaan perheitäkään, jollainen suurimmalla osalla kuitenkin on - vaan siksi, että se toimii niissä oloissa, joissa nykylänsimaalaiset ja heidän kustannuksellaan loisivat valloittajat elävät.

Se, mikä Suomessa on kyllä merkittävissä määrin toisella tolalla kuin Iso-Britanniassa, on aseistettu kansa.  Se mahdollistaa asioihin puuttumisen tarvittaessa.  Jos hallinto jatkaa tarpeen kasvattamista, kuten tähän asti, se purkautuu jonakin päivänä äärimmäisenä väkivaltana, joka ei pysähdy tutkimaan tarkkaan sitä, onko juuri kyseinen vihollisarmeijan jäsen vielä tehnyt mitään.

Suomen kansa ei vaivu yöhön eikä unhoon.

13. tammikuuta 2020

Elokuvat ja istutetut traumat

Nuorempana olin erityisesti kauhuelokuvien suurkuluttaja.  En ole katsonut yhtäkään aiheeseen liittyvää elokuvaa tultuani isäksi.  Syy on se, että elokuvateollisuus ylipäätään traumatisoi meitä tuottamalla emotionaalisen samaistumisen tuntua erinäisiin hahmoihin, ja aiheuttaa sitten traumoja tuhoamalla nämä tavalla tai toisella.  Herkimmät sitten postaavat reaktiovideoita siitä, miten parkuvat katsoessaan Game of Thronesia ja muut naureskelevat näille tajuamatta, että siinä ihminen läpikäy itseensä istutettua traumaa, jonka tämä on vapaaehtoisesti itselleen aiheuttanut.
Siitä ei ole monta vuotta, kun ymmärsin selkäytimiäni myöten, että pornoteollisuus on rahanteon välineen sijaan ensisijaisesti ase, joka suunnataan sitä populaatiota vastaan, jolle sitä näytetään.  Vielä vähemmän aikaa on siitä, kun ymmärsin salonkikelpoiseksikin kutsutun viihdeteollisuuden olevan sitä yhtä lailla, mutta eri kantilta.  Pornolla viedään ihmiseltä draivi, uskotellaan tämän aivoille, että hän on jo saavuttanut kaiken, varmistaen sillä, että hän ei saavuta yhtään mitään.  Elokuvateollisuus puolestaan tuottaa sekä traumoja että tyytymättömyyttä niihin asioihin, joita omassa elämässä on.

Traumoja elokuvateollisuus tekee tuomiopäiväskenaarioilla ja luomalla samaistuttavia ja emotionaalisesti ystävältä tuntuvia hahmoja, jotka sitten tapetaan pois.  Näin aikaansaadaan valtavat määrät kortisolia elimistöön ja vaikeutetaan asioihin suhtautumista järkitasolla.  Pyritään aikaansaamaan Ruohometsän kansan lukijoille tuttu tharn, saaliseläimen totaalinen pelolle alistuminen, jossa tämä ei pysty enää toimimaan lainkaan, ja jossa karjaksi muutettua ihmistä voi ohjailla mielensä mukaan kuka vain, joka vaikuttaa siltä, että tietää, mitä tekee.

Tyytymättömyyttä omaan elämään luodaan mahdollisimman kauniilla ihmisillä, puitteilla ja tarinoilla siitä, miten Juuri Sinä olet Luvattu ja elämästäsi tulee upea, ihmeellinen seikkailu, jos vaan dumppaat sen normaalin mitä sulla on tähän asti ollut... ja siinäkin kakku on valhetta.  Kun näkee elokuvan, voi tiedollisella tasolla tajuta lavastuksen ja kaiken olevan silmänlumetta, mutta emotionaalisella tasolla se on paljon vaikeampaa.

En ole pitkään aikaan katsonut telkkaria.  Kun tulin nähneeksi vierailulla jaksollisen Simpsoneita, joka oli tullut allekirjoittaneelle tutuksi lähinnä lasten kasvukipuja ja populaarikulttuurihuumoria käsittelevänä komediana, silmieni eteen läiskähti huumoria pään irtileikkaamisesta ja muuta silpomista (kyseessä ei ollut Tikku & Takku).  Ohjelman mainoskatkolla näkyi transseksualismia, lisää räjähdyksiä, väkivaltaa, tällä kertaa realistisen näköistä verta ja joku kitumassa maassa huutamassa apua.  Tämä lienee telkkaria katsoville normaalia, koska huumeen annosta pitää kohottaa sen tehoamiseksi, mutta kaverille, joka on vieroittanut itsensä siitä, kyseessä oli vain vieraannuttava ja vaivaannuttavan typerä kavalkadi raaistavaa viihdettä, joka ei voi tehdä hyvää kenellekään sen vaikutuspiirissä.

Ihmisiltä viedään mahdollisuudet oppia ja ymmärtää yhtään mitään, koska heidät pumpataan täyteen sensationalistista dopamiinipornoa, traumoja ja "tarpeita", joita heillä ei ole ollut ennen ohjelmien katsomista.  Tv-ja elokuvaviihteestä varmasti löytää hyviäkin omenoita, mutta kehotan kutakin valikoimaan tarkkaan, mitä päänsä sisälle kutsuu. 

Aiheesta hyvää tekstiä tuotti videoformaatissa myös Owen Benjamin karhustriimin osassa 707.  Suosittelen lämpimästi (tuplanopeudella kuunteleminen toimii hyvin).

11. tammikuuta 2020

"Me on hävitty tää peli"

Minulla ei ole tapana ruotia omien tekstejä saati ottaa jyrkkiä kantoja niihin.  Teen tällä kertaa poikkeuksen Kansankokonaisuus-blogin tuoreimman tekstin suhteen.  Kohotin kulmiani jo aikaisemman, muutettuna julkaistun tekstin, jossa oleellinen pointti oli sama kuin linkatussa: nostetaan kädet pystyyn ja todetaan, että suomalaisten maan pitäminen suomalaisena ei enää ole mitenkään mahdollista, vaan enää voidaan puhua siitä, ketkä saavat sen tuhota ja muuttaa kaltaisekseen.  Ei hän näin suoraan asiaa sano, mutta pointtinsa lienee jokaiselle lukijalle selvä.
Kansankokonaisuus-blogin taustamies Aimo Nivaska motivoimassa.
Hänen mukaansa Suomen alhaista syntyvyyttä ei poliittisin toimin enää nosteta, vaan on todettava, että kansasta ei ole enää mihinkään, vaan jostain syystä alhaisen syntyvyyden poliittisiin (ja muihin) syihin puuttumisen sijaan kannattaa haalia maahan ilmeisesti ajan mittaan miljoonatolkulla kiinalaisia.

No.  Yllä esitetty perspektiivi syntyy kahdesta tekijästä: 1) tilastoharhasta ja 2) ateismista.

Tarkoitan tilastoharhalla sitä, että jos jokin näyttää epätodennäköiseltä tai vaikealta, päätetään, että se ei onnistu, ja sitä kautta toteutetaan ennustus.  Sitten taas, jos tehdään, mitä voidaan, näyttää lopputulos aivan toiselta.  Taistelu hävitään vasta sitten, kun lopetetaan taistelu, ja kyseinen taistelu on tätä nykyä se vesi, jossa uimme ja ilma, jota hengitämme.  Se kuuluu asiaan.  Siihen kannattaa tottua.

Ateisti puolestaan ei voi järkeillä itseään irti siitä, mikä näyttää todennäköiseltä, eikä myöskään motivoitumaan taistelemaan tilanteessa, jossa voitto ei ole todennäköinen.  Siksi, kuten Solzhenitsyn dokumentoi, ateistit oli helppo murtaa Gulageissa, uskovia ei.  Ateisti katsoo todennäköisyyksiä ja sanoo, että kristinusko alkoi 12:sta pelokkaasta miehestä eikä siksi voinut koskaan levitä maailman ykkösuskonnoksi.  Sitten taas on se, mitä tapahtui todellisuudessa.

Kyse ei ole siitä, mikä näyttää todennäköiseltä, kun yhtälö saati sen muuttujat eivät ole selvillä.

Kenenkään henkilökohtainen mielipide sinänsä ei minua asiassa kamalasti paina, mutta suhtaudun äärimmäisen penseästi demoralisaation tuputtajiin.  He pelaavat väärän puolen hyväksi, vaikka eivät yleensä edes ymmärrä sitä.  Mitä tulee karmeisiin väestöennusteisiin, Aakulankin olisi hyvä vilkaista tätä, tai miettiä sitä, että Venäjäkin sai nostettua omaa fertiliteettiään 1990-luvun suosta yli puoli kokonaislukua kymmenessä vuodessa.  Oma juttunsa on se, missä määrin hän pitää "poliittisina toimina" esimerkiksi moraalista selkärankaistumista ja yhteiskunnallisen propagandan (laajassa merkityksessä) suuntaamista kohti prososiaalisia ja perheystävällisiä lopputuloksia.
Näissä asioissa metapolitiikka ja kulttuuri ovat paljon tärkeämpää kuin politiikka, vaikka jälkimmäiselläkin voidaan saada paljon aikaan.  Kaikkiin näistä voi yksilö vaikuttaa, ja jokainen valintamme painaa.

7. tammikuuta 2020

Mitä nationalismi on ja mitä se ei ole

Ottaen huomioon, että tituleeraan itseäni aiheestakin nationalistiksi, on aika hassua, etten ole tullut määritelleeksi sitä selkeästi missään tavalla, joka ei edellytä kykyä nähdä rivien väliin.  Siinä, missä vakilukijani lienevät täysin selvillä siitä, mitä käsite pitää sisällään, ajattelin rustailla vastaukset otsikon kysymyksiin selkeästi ja yksinkertaisesti, jotta sitä tuntemattomat voivat hahmottaa, mistä asiassa on kyse.  Tarve tekstille on olemassa, koska valitettavan monen silmissä imperialistinen natsi-Saksa edustaa nationalismia puhtaimmillaan, vaikka se ei edusta sitä ollenkaan.

Mitä nationalismi on

Nationalismi on kansallismielisyyttä.  Kansa puolestaan on perhe, mutta laajemmassa mielessä: Se jakaa vähintäänkin geenit ja historian, mutta myös enemmän kuin vähemmän ymmärryksen oikeasta ja väärästä, kielen, uskonnon ja kulttuurin.  Koska kansan melkein ainoa tekijä, joka ei ole neuvoteltavissa, on geenit, toisen kansan jäsenestä ei voi koskaan tulla kansan jäsentä, oli tämä miten hyvä vieras tahansa.  Kansan jäseneksi tullaan syntymällä kyseisen kansan jäsenten muodostamaan perheeseen.  Puoliveriset ovat oma tapauksensa, mutta heidän suhteensa asia toimii käytännössä siten, että he ovat sen kansan jäseniä, johon heidät hyväksytään ja jonka jäseniä he itse kokevat olevansa.  Pääsääntöisesti kahden eri kansan jäsenen jälkeläinen omaa identiteettiongelmia, eikä koe olevansa kotona oikein missään.

Kansa ei ole riippuvainen virallisesta statuksestaan.  Suomalaiset olivat olemassa ennen vuotta 1917, samalla tavalla kuin oma sukuni on ollut olemassa ennen minua, eikä toisaalta vastaavasti kansalaisuusstatuksen suominen kenellekään muuta kenenkään kansallisuutta yhtään mihinkään.  Kansan suvereniteetti ja autonomia kotonaan ovat imperatiiveja, eikä kansan tule hyväksyä saati suvaita ulkopuolisten vallankäyttöä alueellaan.

Nyt, kun tiedämme, mitä kansalla tarkoitetaan, voimme keskittyä siihen nationalismiin.

Nationalisti uskoo, että jokaisella kansalla, kuten jokaisella perheelläkin, on oikeus omaan kotiin.  Tämä on yksinkertaisesti helpoin ja järkevin tapa välttää tarpeettomat konfliktit, jotka seuraisivat eri kansojen erilaisista tavoista olla ja elää - lyö samalle alueelle ihmisiä, joilla on yhteensovittamattomat käsitykset näistä, ja konflikti on valmis.  Ja koska jokainen kansa ansaitsee kodin, yhdelläkään kansalla ei ole oikeutta viedä sitä toisilta.

Koti on turvallinen paikka kasvaa vain, jos siitä tekee sellaisen.  Jos sinne päästää kenet hyvänsä, tai ottaa sinne elättejä, kun omistaan ei kykene pitämään huolta, tekee vääryyttä kansaansa kohtaan, ja ansaitsee petturin kohtalon.  Samalla tavalla kuin olisi vastuutonta ja vääryys ottaa mikä tahansa Jonne kadulta ja tuoda kotiini uutena perheenjäsenenä, on äärimmäisen vastuutonta ja vääryys päästää maahan kenet tahansa, ja puhdasta pahuutta, jos on jo valmiiksi perusteltu syy olettaa Jonnen olevan kyvytön tai haluton sopeutumaan uuden kotinsa sääntöihin.

Mitä nationalismi ei ole

Nationalismi ei ole imperialismia.  Se ei pyri laajentamaan kansan Lebensraumia yli kotinsa rajojen toisten maiden alueelle, koska näillä on yhtäläinen oikeus kotiinsa kuin omallakin kansalla.  Koska nationalisti uskoo kansallisvaltioihin, pyrkimys muodostaa ylikansallinen imperiumi on suorassa ristiriidassa nationalistin kansallismielisyyden kanssa.

Nationalismi ei tarkoita rodun pitämistä kansana.  Joskus mainittu valkonationalismi, eli pyrkimys saattaa kaikki eurooppalaiset kansat yhden lipun alle, on oksymoron, itsensä kumoava käsite: Kansa on rodun alaryhmä, ja pyrkimys yhdistää rotu yhdeksi kansakunnaksi on pyrkimys tuhota olemassaolevat kansat monikulttuurisen puuron hyväksi, jossa yhdet sanelevat tapansa elää, ja kaikkia muita kyykytetään.  Se ei eroa kovinkaan merkityksellisellä tasolla ylirodullisesta imperialismista, saati ole sen toimivampaa.  Imperiumi, oli mitä sorttia hyvänsä, luhistuu omaan mahdottomuuteensa, kuten kaikki muutkin imperiumit läpi koko maailmanhistorian.  Kyseistä luhistumista kokevat paraikaa sekä EU että Yhdysvallat, jotka molemmat ovat imperiumeja.  Imperiumien tuhkista nousevat jälleen kansallisvaltiot.

Nationalismi ei tarkoita vihaa muita kansoja kohtaan.  Nationalisti kunnioittaa jokaisen kansan oikeutta omaan maahan, ja näin ollen nationalistin lähtökohtainen suhtautuminen toisia kansoja kohtaan on kunnioittava.  Se, että jokin yksilö, tai jopa kansa, voi kyseisen kunnioituksen syystä tai toisesta menettää, tai vaikkapa saada nationalistin vihaamaan näitä, ei muuta periaatetta.

Lopuksi

Nyt kukin lukutaitoinen voi helposti ja yksinkertaisesti saada perustason ymmärryksen siitä, mitä nationalismi eli kansallismielisyys on.  Jotkut kutsuvat nationalismia etuliitteen kanssa etnonationalismiksi, mutta en ymmärrä mitä funktiota tarpeeton kansaan viittaavan sanan toisto palvelee.