Pages

11. joulukuuta 2020

Donald Trump otti veret seisauttavan vaalivoiton

Kaveri siis keräsi Yhdysvaltain historian suurimman olemassaolevien ja elävien äänestäjien äänipotin, voittaen edellisen ennätyksen haltijan, Obaman, äänimäärässä.  Ajattelin, että asia on mukava todeta otsikossa asti, kun suomalaisista blogeista oikeasti löytyy edelleen massamedian manipuloimia ihmisiä, jotka uskovat, että Biden voitti, kun lehdissä niin lukee.

Heillekin tiedoksi sen verran, että sen enempää lukuisin eri tavoin toteutettu ja dokumentoitu vaalivilppi kuin massamediatkaan eivät ole legitiimi maan presidenttiyden määrityskeino.

10. joulukuuta 2020

Maskeista


Minä se kuvittelin, että kaikki normaalit ihmiset ovat jo kaltaisiani siinä mielessä, etteivät ilolla käyttele maskia, ja että asiaa ei sen kummemmin tarvitse ruveta availemaan - onhan heilläkin yleensä toimivat hoksottimet.  Sitten taas, kun käy ilmi, että osalla hoksottimien sijaan aktivoituu "sä murhaat mun mummon"-tunnereaktio, on selvää, että asian ratakiskominen saattaa olla jopa hyödyksi.  Toinen mahdollisuus on, että päällimmäinen motiivini kasvovaippatouhun vastustukseen on sisäänrakennettu vastarannankiiskeys, josta joku osaa antaa hyvän syyn keplotella irti.

Fyysistä terveyttä ajatellen en ole ollenkaan varma siitä, että maskit ovat nettopositiivinen asia.  Ainakin Yhdysvalloissa tartunnat ovat levinneet kovinta tahtia siellä, missä maskeja on innokkaimmin käytetty.  Oma pälli sanoo myös, että jos ihminen esimerkiksi yskäisee tai aivastaa maskin kanssa, syy on se, että hengityselimistöön on päätynyt kamaa, jota siellä ei pitäisi olla, eikä sen takaisinhengittäminen ole luultavasti hirveän hyvä idea.  Jos jengi vaihtaisi tällaisen tapahtuessa maskinsa saman tien, probleemia tuskin olisi, mutta kun eivät vaihda.

Näin ollen voisin kuvitella, että hengityselimistöä ajatellen terveemmän esimerkin oireeton antaa jättämällä aikuisvaipan pois kasvoiltaan, etteivät vanhukset(kaan) rasita herkkiä elimistöjään kuona-aineiden sisäänhengittämisellä pelkän ryhmäpaineen vuoksi.  Samat lääkärit, jotka nyt vaativat ihmisiä käyttämään maskeja, ovat pääsääntöisesti samaa porukkaa, jotka samalla varmuudella julistivat keväällä, että maskien käyttö on epäterveellistä.

Voi tietysti olla, että maskien aiheuttamat hengitysvaikeudet, iho-oireet, päänsäryt ynnä muut ovat psykosomaattiseksi väitetty pikkujuttu verrattuna koronüün, mutta itse sitä ajattelee, että kun ensimmäiset saa jotakuinkin takuuvarmasti sitä maskia käyttämällä enkä ole maskitta onnistunut jälkimmäistä saamaan edes päivittäisessä julkisessa liikenteessä, pidän toistaiseksi valintaani viisaana.  Ehkäpä hybrikseni aiheessa kostautuu, saa nähdä.

Psyykkistä terveyttä näkisin uhkaavan maskien dehumanisoivan aspektin: kun ihmisestä ei näe kasvoja, tähän ei suhtaudu samalla tavalla kuin kasvot nähdessään.  Paraatiesimerkin tästä tarjoaa internet, jossa anonyymit eivät näe keskustelukumppaneitaan ja tulkitsevat siksi kaiken mala fide.  Taannoinen episodi nimimerkin Tuumailija kanssa olisi todennäköisesti sekä alkanut että edennyt täysin eri reittiä, jos se olisi tapahtunut kasvokkain.

Sen sijaan maski tuo psykofyysisen esteen ihmisten välille ja aikaansaa ylimääräisen vieraantumisen tason.  Kun soppaan lisätään se kiukku, jota maskinkäyttäjät kokevat maskittomia kohtaan näihin projisoidun välinpitämättömyyden takia, ei ole ihme, että jopa arkiset kohtaamiset internethenkistyvät.  Olen nähnyt useampaan otteeseen junassa vastapäätä istuneen ihmisen säikähtävän ja poistuvan teatraalisesti paikalta istuttuani vastapuolelle kasvot paljaana.
Korona-lapsuus maskijengin tyyliin

Hengellisessä mielessä pääsemme allekirjoittaneen mutun äärelle.  Yllä olevat syyt ovat indikaatio siitä, millaista hedelmää maskinkäyttö kantaa, ja näkisin ne antisosiaalisiksi ja siten vähintäänkin arveluttaviksi.  Ne saavat ihmiset pelkäämään toisiaan hämmästyttävän tehokkaasti ja aiheuttavat ilmeisesti jonkinlaisia OCD-reaktioita, joita maskinkäyttäjät itse pitävät jonkin sortin hyveenä.

En myöskään pidä siitä, että Jumalan kuvaa peitellään, kun mennään kirkkoon.  Sinne olisi tarkoitus mennä niin kutsutusti Jumalan kasvojen eteen - ja sitten peitetään omat?  Taannoin julistin, että nämä maskikirkkoilijat pelkäävät koronaa, eivät Herraa, ja ovat valmiita kyseisessä pelossa naamioitumaan jopa Herran huoneessa.  Syy on syvä pelko siitä, että joko saa tai aiheuttaa tartunnan, ja tulee sitä kautta suoranaiseksi murhaajaksi.  He elävät pelon vallassa ja toimivat sen motivoimina.  Mitäs toinen kirje Timoteukselle sanoi?
Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. (2 Tim. 1:7)

Sanoin, että pelko on perkeleestä lähtöisin*, ja sitä mieltä olenkin.  Pelossa elävät kutsuvat pelkoaan lähimmäisenrakkaudeksi ja pelottomuutta välinpitämättömyydeksi vähintäänkin toisia kohtaan.  Se motivoi samaistamaan maskittomuuden siihen, että rammalta viedään kävelykeppi ja ängetään väkisin SCID-potilaan steriiliin tilaan.  Toisin sanoen maskittomat julistetaan pahoiksi ihmisiksi, joita tuleekin sellaisina kohdella.  Tehokas vallan väline, tämä maskisuositus: divide et imperaa parhaimmillaan.

Lopuksi totean, että töissä käytän visiiriä.  Tiedostan sen olevan silkkaa plaseboa, mutta koska se työpaikalleni riittää, on se meikäläisen kannalta pienimmän haitan ratkaisu.  Käytän joskus maskia myös vaikkapa muksuja harrastuttaessani.  Nämä valinnat olen tehnyt silkasta konformismista todettuani hypoteettisen hyödyn jäävän sen verran pieneksi, että viitsi ryhtyä asiasta vääntämään.

Linkissä tiedettä aiheesta.

Kognitiivinen dissonanssi on nykyään kovassa huudossa.
*Muistettakoon silti, että Herran pelko on viisauden alku, ja kyseessä lienee ainoa legitiimi pelko, jonka pohjalta on viisasta toimia.  Sattuvaa tuossa jakeessa on se, että jos en ihan väärin käännä, Timoteus meinaa nimenomaan Herran pelkoa tai Herraa pelkäävää.  Eipäs meinaa, vaan kunnioittavaa.




8. joulukuuta 2020

Selonteko

 Kun asiasta näkyi olevan epäselvyyksiä, niin teen tässä selväksi pari asiaa:

Jos olisi tarkoitus olla varovainen, blogin nimi olisi pikkutekijä.

1) Tämä on minun blogini.

Kirjoitan blogia, koska nautin ja hyödyn ääneen ajattelemisesta.  En kirjoita tekstejäni pääsääntöisesti toisten huviksi, vaan muotoillakseni, pohtiakseni ja pureskellakseni kantojani.  Tekstieni lukeminen ei vapauta ketään vastuustaan muodostaa asioista omat näkemyksensä kokemuksensa kautta.  Tietysti jos tulen puhuneeksi tolkuttoman typeriä, sekä kannustan että arvostan korjaamaan esittämiäni näkemyksiä.  On hyvin vähän sellaisia näkemyksiä, joita rakastan, mistä syystä laittelenkin niitä ns. tulilinjalle.  Jos hanuri kestää, saa tulla myös laittamaan omia näkemyksiään tulilinjalle, ja katsoa, kuinka käy.  Lukijoiden tulee kuitenkin olla tietoisia siitä, että tänne tullessaan he ovat meikäläisen olohuoneessa, ja näiltä sinne sopivaa käytöstä edellytetään.

2) Olen kristitty yksityishenkilö.

En ole minkään sortin hengellinen johtaja, poppamies, paavi sen enempää kuin pyhimyskään.  Teologinen ymmärrykseni on vajaa, ja tulen olemaan teologisista asioista väärässä kerran jos toisenkin.  Just eikä melkeen kuten Paavali opettikin.  Mahdolliset väärässä oloni toki vähenivät Jeesuksen löytämisen myötä, mutta kasvua tässä on edessä edelleen monessakin mielessä.  Minulla ei ole valtaa nakata ketään helvettiin enkä näe toisten sydämiin.  Teen päätelmäni toisista ihmisistä ja ympäröivästä todellisuudesta siitä saamani aineiston perusteella ja tehnen myös näissä aika ajoin virheitä.  En pelkää niitä.

3) Suosin väkevää menoa, myös kielenkäytössä.

En ole hiiri, enkä ole tottunut anteeksipyytelemään rehellisiä mielipiteitäni, sen enempää kuin hurttia huumorintajuanikaan.  Kantani saattavat joko olla jyrkkiä tai kuulostaa siltä, yleensä niissä vallinnevat molemmat asianlaidat.  Kun filosofoi katujyrällä, jälki on sen mukaista.  En kirjoita herkkiä, lumihiutaleisia ihmisiä varten, vaan kirjoitan niille, jotka aikovat syödä rautaa ja paskantaa kettinkiä, ensisijaisesti Herran, ja sitä kautta myös suomalaisten, hyväksi.  Yksi näistä ihmisistä olen minä.

4) En ole kiinnostunut siitä, mitä mieltä minusta ollaan.

Koska kirjoitan aiheista, joita ajattelen, ja jotka ovat minusta kiinnostavia, pääasiallinen huolenaiheeni ei ole, eikä tule olemaan, olenko jonkun silmissä uskottava.  En kirjoita haaliakseni opetuslapsia, vaan koska haluan sekä ymmärtää vastaani tulevia asioita että käsitellä niitä.  Jos joku kokee ajatukseni arvokkaiksi, olen siitä iloinen, mutta en pelkää saati välttele toisten ihmisten torjuvia asenteita vaikkapa foliohattuleiman pelossa.   En kirjoita miellyttääkseni.

2. joulukuuta 2020

Kulhollinen transfobista slurria eli old news

Luinpa Yrjöperskelestä, kuten kaikki järkevät ihmiset nykypäivänä tekevät, ja kävi ilmi se, että Tampereen yliopistona aikaisemmin tunnetusta aivopesulasta lentää kurssilta pihalle sanomalla totuuden niinkin kontroversiaalista asiasta kuin sukupuoli.  Jos sanoisin tämän olevan huolestuttavaa kehitystä, tai kysyisin, että tällaisessako Suomessa me tänä päivänä elämme, todennäköisesti en eroaisi monesta muusta vääryyksien taivastelijasta.  Jep, näin on: jos menee tänä päivänä julkisesti sanomaan oman nimensä takaa totuuden itsestäänselvyydestä, saa pahan ihmisen leiman.  Se sattuu hetken, mutta kun siitä on selvinnyt, huomaa olevansa vapaa tarpeesta miellyttää pahoja ihmisiä.  Se on vapaus, jota ei aikaisemmin kokenut.

Itse olen pannut merkille yliopistoinstituution pitkän Marxin tieteestä ja pyrkimyksestä selvittää totuus kohti politiikkaa 2000-luvun alussa, ja tahti on kiihtynyt siinä määrin, että sikäli kun yliopistolliseen tutkimukseen on tänä päivänä uskomista, on se turvallisesti siellä marginaalissa, josta ei puhuta mediassa höykäsen pöläystä.  Se, että tiedeinstituution korruption aste on noussut tasolle, jossa sen edustajaa pidetään pappina, jonka sanaa ei sovi kyseenalaistaa, vaikka esittämänsä kannat kääntyvät yhdestä ääripäästä toiseen puolessa vuodessa, on sikäli mukavaa, että keisarinnan lapasten vilkkumista on hitaimmankaan hankala olla huomaamatta.

Joku voisi kysyä, että mitä ihmeen positiivista tiedeinstituution uskottavuuskadossa oikein voi olla, ja vastaan siihen, että ihmisten täytyy tällöin opetella ajattelemaan itse ja punnitsemaan oikeaa ja väärää, seulomaan sanottua ja harjaannuttamaan omaa sekä älyllistä että henkistäkin kapasiteettiaan.  Kun kaikki, mitä valmiina saa, on pahaa ja valhetta, jokainen, jolla on edes sinapinsiemenen verran kykyä, hylkää valheet ja lähtee ottamaan selvää siitä, mitä voi todeksi, tai ainakin todennäköiseksi, uskoa.

Saattaa jopa olla, että jotkut pääsevät kyseenalaistamaan median ja koulujen indoktrinoimaa ABC*-oppia.  Se olisi hienoa.  Muitakin positiivisia vaikutuksia tällä kasvulla itsekunnioitukseen ja henkilökohtaiseen vastuuseen vaikean ympäristön keskellä on, mutta sielujen pelastuminen on allekirjoittaneelle keskeistä.

*Anything But Christianity = Hengellisyys on hieno juttu, paitsi jos se mitenkään liittyy Jeesukseen.

1. joulukuuta 2020

Ajatuksia kontrollivaltiokehityksemme tiimoilta

Totalitarismi on sana, jota kovinkaan moni ei yhdistä nyky-yhteiskuntaan.  Tämä johtuu siitä, että valtion asettamat rajoitteet ihmisten toiminnalle ym. ovat suosituksia, joita pyritään toteuttamaan (toistaiseksi) sosiaalisen paineen keinoin.  Tämä pitkälle riittääkin, koska pohjoiseurooppalaisen luottamusyhteiskunnan auktoriteettiuskovaisuus ja konformismi ovat länsimaalaisittainkin omaa luokkaansa.  Pakkokeinot ovat toistaiseksi osuneet lähinnä tuottavaa työtä tekevien ihmisten elinkeinoelämään ja erityisesti pienyritykset ovat maksaneet yli kaiken järjen hypetetystä ja uudelleen nimetystä influenssasta pitkän pennin.  Paikalliset yritykset nikeltyvät, ylikansalliset korporaatiot nettoavat ennätyksiä.  Ajatuksia voisi herätä siitäkin.

Linkin firma on huomannut jotakin samaa allekirjoittaneen kanssa.

Nyt ollaan sitä mieltä, että ihmisten lärvejä kosteushoidetaan aikuisvaipoilla kesään asti, ja että se auttaa.  Laumaa kaitsetaan paniikkiin ja pelkäämään normaaleja, maskittomia, ihmisiä, jotta näitä on sitten helpompi ohjailla ja saada hyväksymään mitkä tahansa toimet vapautensa tuhoamiseksi.  Nyt jo ihmiset käyttävät vapaaehtoisesti "koronavilkkua", jolla heidän sijaintiaan ja todennäköisesti netinkäyttöäänkin valvotaan myös valtion taholta.  Ei sillä, etteivätkö kännykät vakoilisi meitä alituiseen muutenkin ja ilman lupaa.

Vastaan tuli foliohattuteoria siitä, että jotkut tahot ovat masinoimassa konformismista keinoa haalia näiltä kaikki omaisuus pois hankaloittamalla asteittain elämistä estämällä maskittomien, sitten rokottamattomien, valvomattomien ja yhteiskunnan alituisessa kontrollissa olemattomien ihmisten asioiminen kaupoissa ja muissa laitoksissa.  Ja että mahdolliset sairaalapotilaat saisivat automaattisesti "rokotteen", joka luonnollisesti sisältää sitten alumiinia, elohopeaa, sikiösoluja ja kaikenlaista muuta pirullista ja ihmiskehoon kuulumatonta sekä fyysisessä että moraalisessa mielessä.  Porkkanana skenaariossa olisi lupa edelleen asua kodissaan ja kaikkien lainojen ja velkojen anteeksisaanti.

Itse en aivan näin pitkälle mene oman hattuni alla, mutta siinä mielessä, että kehitys tuohon suuntaan on nähtävissä, ja jotkut jopa peräänkuuluttavat kyseisiä toimia, joten ennustettavissa on valtion otteen kansalaisistaan kiristys entistä tiukemmalle.  Sillä vallalla toisten yli on taipumus korruptoida, nälällä kasvaa syödessä ja komentovaltiossa elämisellä olla pidemmän päälle varsin ikävää touhua.  En pidä todennäköisenä, että länsiburkhasta annetaan lupaa luopua.

Tämä on karmeaa kehitystä.  Miehenä koen, että miehen tulisi saada kantaa vastuuta elämässään voidakseen olla terve.  Tervein ympäristö miehelle on olla perheenisä ja parhaassa tapauksessa vastuussa perheensä elannosta.  Kun mieheltä viedään mahdollisuudet kantaa nämä vastuut, hänestä tulee ensinnä tarpeeton ja toiseksi oireileva.  Tämä tekee yhteiskunnasta hankalan paikan olla ja elää.

Hengellisellä tasolla maskipakot ym. pelkopropaganda on sikäli hyvin tuhoisaa, että pelko on itsestään perkeleestä lähtöisin, enkä kamalan mielelläni näe esimerkiksi kristittyjä kantamassa kyseisen herran tunnusta kasvoillaan näiden mennessä kirkkoon kymmenestä käskystä ensimmäistä rikkoen.  Sanahelisti asiaa miten vain, kyseiset ihmiset pelkäävät enemmän influenssaa kuin Herraa.

Se, jos mikä, on lyhytnäköinen ratkaisu.

Itse jonkin sortin antikonformistina olen iloinen, sekä uskovana, eläessäni yhä kovempia aikoja, että miehenä, muistaessani kovien aikojen tekevän jaloillaan pysyvistä miehistä väkeviä.  Materialismiin uskovalle tilanne on toinen: kun ei ole uskoa kuolemanjälkeiseen palkkioon, tulossa olevat olojen kovenemiset ovat jotain sietämätöntä, kun niitä vertaa siihen helppouden ja yltäkylläisyyden määrään, joka sitä edelsi.

21. lokakuuta 2020

Protestantismista

 Taitaa olla aika myöntää, että olen kristitty nimenomaan roomalaiskatolisessa mielessä.  Älkäämme sekoittako kirkkoa Novus Orcoon eli pedofiilien ja hännystelijöidensä animoimaan Vatikaani II:n kerettiläisjengiin.  Mielsin itseni aikaisemmin suurin piirtein perinteiseksi protestantiksi, kunnes ryhdyin tänään miettimään aihetta sekä Kurganin kirjan inspiroimana että muistellessani uskovana itseään pitävän tuttuni käymääni keskustelua.


Tämän sittemmin vähemmän tutuksi tulleen tuttuni näkemys oli, että kunkin miehen - ja miksei naisenkin - tulee käytännössä olla oman perheensä pappi.  En tuohon oikeastaan osannut sanoa tuolloin mitään.  Keskustelu kuitenkin tuli väistämättä mieleen, kun Kurgan käänsi protestantismin ytimen englanniksi:

Interpret as you wish shall be the whole of the law.

Ja nimenomaan siitähän protestantismissa on kysymys: Vapaudesta väännellä ja käännellä oman mielen mukaan, kunnes päästään siihen "kivaan" tilkkutäkkikristinuskoon, jossa uskotaan suvaitsemiseen, aborttiin, rasismin syntiin, homoliittoihin ja nais- ja transpappeihin, mutta ei Jeesukseen.  Melko pitkälle nämä, korona ja ilmastonmuutos ovat asiat, joiden puolesta kyseinen henkilö tänä päivänä liputtaa.  Koska protestantti päättää itse, miten tärkeä uskonto hänelle on, se on lähes poikkeuksetta joko koko elämän nielevä puritaanisuuden kuilu, tai vaihtoehtoisesti jotain niin mitätöntä, ettei sillä ole mitään havaittavaa vaikutusta mihinkään.

Protestantismi on syy maailman sekularisoitumiseen ja kirkon hajoamiseen lukemattomiin osiin - likimain kirjaimellisesti niin moneen kuin protestantteja on.  Protestantismi on syy siihen, että kulttuurin mädättäjät päästettiin valloilleen ja paheista, kuten ympäriinsä paneskelua, tehtiin uusia hyveitä, joilla kiipiä perverssiksi väännetyn maailman sosiaalisessa hierarkiassa.

Hajallaan oleva talo ei kestä, vaan menee nurin.  Sillä on vastassaan islam, ja se on täysin aseeton ja rähmällään, koska protestantismi ei ole koskaan pystynyt asettumaan ainuttakaan vihollista vastaan - kuinka se voisikaan, kun se on sielunvihollisesta lähtöisin?

Siispä ei muuta kuin hakeutumaan ehdan roomalaiskatolisen kirkon piiriin aloittamaan seuraava ristiretki ja inkvisitio, ensin Vatikaaniin, sitten muualle.  Deus vult.

Apropoo

En ole saanut ratkaistua isäksi kutsumisen ongelmaa.  Ajattelin, että yksi mahdollinen vastaus voisi olla, että koska papin tehtävä on toimia Jumalan sanan välittäjänä ja opettajana, nimitettäessä pappia isäksi muistutetaan ei vain itseä vaan myös pappia siitä, että kyse on suhteesta uskovan ja Jumalan välillä, ja että pappi tehtävässään vastaanottaa näkemyksiä ja kysymyksiä, joita ei kohdisteta hänelle itselleen, vaan Herralle.  Ajatelma sinänä kaiketi on kohtalaisen eheä, mutta ei selitä mielestäni käytäntöä tyydyttävästi.  Tyydyn ajattelemaan siten, että kuten niin usein teologisissa kysymyksissä, jotka eivät ole minulle valjenneet, kyse on pikemminkin oman ymmärrykseni puutteesta kuin viimeisestä asiaa koskevasta sanasta.

9. lokakuuta 2020

Eksyneiden uuspeili

Luin Yrjöperskeleen blogia, kuinka ollakaan, ja yhytin sitä kautta Ylen artikkelin elämänsä ilmastouskoon sitoneesta nuoresta veijarista.  Kyseessä on tavanomainen, mitäänsanomaton kriisin du jour elämäntehtäväkseen ottanut häiskä, jossa kiinnostavaa on ilmeisesti se, miten hän on ilmastojuttujen suhteen Todella Uskossa.  Tästä pääsemmekin siihen, mistä oli tarkoitukseni kirjoittaa: nihilismin nujertaman maailman epätoivosta, jolla sen eksyttämät yrittävät väkisin keksiä mitä tahansa lillukanvartta tuomaan elämälleen tarkoitusta.

Asiahan on niin, että artikkelin kaveri ei tule uskostaan autuaaksi sen enempää kuin Gretakaan.  Syy tähän on se, että maalliset asiat eivät ole pysyviä.  Ne eivät ole ihmistä suurempia - oli niiden mittakaava mikä tahansa.  Syy sille, minkä takia kukaan hairahtaa ilmastouskoon, antirasismiin tai muuhun vastaavaan höpinään, on se, että heillä ei ole enää mitään muuta: perheenperustaminen on heteroille passé, uskonto on vitsi, arvot saa kehittää itse kunhan ne ovat juuri ne samat Suvaitsevaiset arvot, jotka eivät muita arvoja suvaitse, työntekokin on lähinnä urpoille, jotka eivät ole ymmärtäneet työmarkkinatukivallankumouksellisuuden paremmuutta suhteessa työhön ja siitä saatavaan omanarvontunteeseen ja niin edelleen.  Jos miesten peräreiät eivät kiinnosta eikä lärvi ja supliikki riitä Tinderiin hukuttautumiseen, niin mitä jää käteen?

Ei mitään.  Nykyihmisellä on ehkä paljon leluja, mutta ei mitään tarkoitusta millekään.

Se on tie hedonismin kautta itseinhoon ja lopulta itsetuhoon.  Nämä nykyajan profeetat ja uuspeilit kehittelevät yrityksiä löytää uskonnollista hurmosta ja paatosta maallisista asioista, turhautuen yrityksessään kerran toisensa jälkeen.

Ilmiössä ei sinänsä ole mitään uutta; jo Mooses törmäsi siihen käytyään hakemassa vuorelta pari kivitaulua.  Ihmiset rakensivat itselleen jotain, mitä palvoa, ja mihin suunnata metafyysiset tarpeensa.  Kuten kultainen vasikkakaan, ei nykyprofeetan jumala tuota jälkikasvua tai elämää.  Se on vain hengetön kuva, atrappi totuuden korvikkeeksi, varmistamaan, että kukaan ei pääse heilauttamaan status quota.  Asia kun on niin, että eksyksissä oleva ihminen seuraa melko pitkälle ketä tahansa, joka on tietävinään mitä tekee.

5. lokakuuta 2020

Katolilaisuudesta

Suhtautumiseni roomalaiskatoliseen kirkkoon on lievästi sanottuna ristiriitainen: yhtäältä se vaikuttaisi olevan Kristuksen oma kirkko, katkeamattomine jatkumoineen pyhästä Pietarista Vatikaani II:seen, toisaalta taas fundamentaalisti valheelle rakentuva kirkko.  Toisaalta taas mietityttää se, että koko maailmanhistoria Jeesuksesta lähtien on tuntunut jakautuvan Hänet tunnustavalle kristinuskolle ja kaikelle muulle siitä tavalla tai toisella irtisanoutuvalle.  Kuunneltuani Malachi Martinin tarkkanäköisiä, ja hyvän, kauniin ja toden puolesta puhuvia tulkintoja sekä maailman että kirkon tilanteesta, joudun toteamaan, että hän näki varsin selvästi vastapuolen suunnitelmat kymmeniä vuosia etukäteen käytännössä sellaisenaan ja pelasi meidän puolellamme, Herran ja Jeesuksen puolella.

Malachi Martin, maailman silmissä nykyään huonossa huudossa

Luonnollisestikaan en kuulu niihin petettyihin, joille Vatikaani II edustaa millään muotoa roomalaiskatolista kirkkoa.  Koska en asiaa tässä lähde tarkemmin puimaan, tyydyn toteamaan, että Kurgan ilmaisee Vatikaani kakkosen apostaasin tyhjentävästi.  Jos joku on riittävän höyrypäinen pitämään paavin istuinta häpäisevää, maailman hyväksynnän perässä juoksevaa, ja vähintäänkin pedofiilejä suojelevaa jesuiittakommunistia kristittynä, tyydyn toteamaan, että hänen käsityksensä kristinuskosta on niin kaukana omastani, ettei pohjaa keskustelulle aiheesta löytyne.  Todellisia katolilaisia on siis hyvin vähän, instituutionsa ihopukua kantavaa demonista zombia sen sijaan seuraa moni.

Paavinvirasta pääsemme siihen fundamentaaliin valheeseen, mikä on rassannut viime aikoina päätäni: Matteuksen evankeliumin 23. luvussa 9. jakeessa Jeesus julistaa "Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa."  Selvä homma, eihän tässä mitään.  Tässä mitä ilmeisimmin ei viitata biologiseen, vaan nimenomaan hengelliseen isyyteen.  Sitten taas mieleen nousee kysymys: mitä sana paavi tarkoittaa?  Isää.  Miksikä katolilaisia pappeja, joilla ei saa olla lapsia, kutsutaan?  Isiksi.  Termi on perverssi, koska se on biologisesti valhe ja hengellisesti suorassa ristiriidassa Jeesuksen käskyn kanssa.

Minkä takia Jeesuksen seuraajien instituutio on ilmeisesti historiansa alkulehdiltä asti tehnyt sitä, ja kanonisoinut sen, minkä tekemisen Jeesus suorasanaisesti kielsi?  Luenko tässä kontekstittomasti ja piru raamatunlukukaverina, kun fakkiudun ihmettelemään asiaa?

Sitten taas on se historia, jossa nämä, ehkä hyvinkin hairahtaneet, kristityt osoittivat kantavansa kyseisen puun hedelmää paremmin kuin mikään muu taho lienee historiansa aikana kantanut.  He loivat tieteen, kestävän moraalin ja ratkaisivat ongelmat, jotka ovat käytännössä tuhonneet sen, mitä jälkikristitty maailma peri elinvoimaisesta sivilisaatiosta.  Historiallinen todistusaineisto puhuu kiistattomasti roomalaiskatolisen kirkon aitouden puolesta.  Toinen asia on se, että skismaatikkojen argumentit ovat tavan mukaan olleet heppoisia silloinkin, kun ne eivät ole olleet täysin alastomia ryöstöoperaatioita.

En tiedä.  Kaanon 188:aa paikkansapitävänä "kirkottomana" kristittynä, joka on kallellaan aidon katolilaisen kirkon suuntaan, on minulla tuossa isäasiassa ratkottavaa.  Lieneekö muilla aiheesta ajatuksia?

22. syyskuuta 2020

Demokratia, ase deemosta vastaan

Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.
 -Jeesus, Luukkaan evankeliumi 11:17, osa
Demokratia ei ole mitään muuta kuin väline, joka johtaa kansalaiset toistensa kurkkuun, koska kaikki poliittinen puhe koetaan vallankäyttönä ja yrityksenä manipuloida.  Se on kirjaimellisesti kaikkien sotaa kaikkia erimielisiä vastaan, ja se, että se eskaloituu nykyisin väkivallaksi vasemmistolaisten hyökkäillessä normaalien ihmisten kimppuun, ei ole valitettava poikkeus, vaan koko kakun juuri.  Kuten von Clausewitz totesi, sota on vain politiikkaa toisin keinoin.

Näin ollen turpaanveto on vain demokratiaa.

Kansa on onnistuttu valtavan propagandan myötä jakamaan kahtia niihin, joita kiinnostaa oman kansan etu, ja niihin, joita kiinnostaa globaali tasa-arvo ja vähemmistöjen tukeminen enemmistön kustannuksella.  Näillä ryhmillä ei ole keskeinään ainuttakaan yhteistä tavoitetta.  Tästä johtuen he eivät voi päätyä keskustelemalla minkäänlaiseen kompromissiin, jota kumpikaan osapuoli voisi hyväksyä.  Se, että globohomokommunistit ovat pahoja ja irti todellisuudesta haihattelevia hulluja, ei hirveästi helpota heidän kanssaan vuorovaikuttamista.

Meillä on edessä sisällissota siinä vaiheessa, kun molemmat osapuolet viimein sisäistävät, että puhumalla näitä asioita ei voi ratkoa.  Siinä vaiheessa luetaan korpilakia.

Tilannetta kansallismielisille vittumaisemmaksi päivä päivältä tekee se, että vastapuoli haalii maahan kymmeniätuhansia sotimisikäisiä miehiä vuosittain pelaamaan omalla puolellaan.  Se, että Suomen poliittinen vasemmisto ei tajua, etteivät nämä ole heidän puolellaan kuin taistelussa kansallismielisiä vastaan, ei käy heidän mielessään.  Siinä vaiheessa, kun he voisivat tajuta, että nämähän helkkari pelaavatkin omalla puolellaan globohomoja vastaan, ei heillä ole enää keinoja puuttua asiaan.

Jos systeemi ei olisi kansanvalta, kansalaiset voisivat keskenään puida sekä parasta mahdollista valtiomuotoa että sitä, mikä silloisessa systeemissä minkäkin verran korpeaa, ilman, että kumpikaan osapuoli kokee toisen yrittävän tehdä toiselle yhtään mitään.  Kyse olisi keskustelusta ja paineiden purkamisesta vallankäytön sijaan.

Siinä se pointti onkin: kun kansalaiset ovat toistensa kurkuissa kiinni, hallitseva eliitti voi tehdä aivan mitä lystää.  Ja kuten viimeisen vuoden aikana on nähty, se kans tekee.

25. kesäkuuta 2020

Ylpeyteni

Olen ylpeä, siis nimenomaan siinä väärässä mielessä.  En niinkään sillä tavoin, että tietoisesti ajattelisin olevani toisia ihmisiä parempi ihmisenä, vaan luullakseni siksi, että muut ihmiset antavat minulle syyn pitää rahkeitaan jonkin asian suhteen vähäisinä.  Tämä tietysti on täysin sama asia kuin se, että pidän itseäni heitä parempana ainakin älyllisellä tasolla.  Varmaan muutenkin alitajuisesti, koska en tiedä näistä ihmisistä mitään, vaikka todella koen, että en ole kovin hyvä ihminen.  Toisaalta taas on vaikea olla huomaamatta sitä, jos jonkun ihmisen ajattelu on tietyn asian tiimoilla erittäin pinnallista ja rakentuu pelkän retoriikan varaan.
Kuinka siis välttää ylpeyden ja erinomaisuudellaan elvistelyn sudenkuoppa?  Meikäläisellä ei ole tähän valmiita vastauksia, mutta pohtiessani kysymystä mieleen nousi yksi aika ilmeinen asia: älä tarjoa näkemystäsi, jos sitä ei kysytä.

Harva asia on ärsyttävämpää, kuin ihminen, joka toitottaa omia, mielestään parempia, ideoitaan ihmisille, jotka eivät ole niitä valmiita tai halukkaita kuuntelemaan - tämä on sikäli vaikeaaa, koska ilmeisestä normista poiketen olen halukas kuulemaan omistani eriäviä näkemyksiä.  Normaalissa elämässä tuputtamattomuus ihan hyvin sujuukin, somessa huonommin.  Jotenkin allekirjoittaneen silmiin vaikuttaisi siltä, että some on olemassa nimenomaan tällaista kommunikaation väärinkäyttöä varten.

Luulen, että olen opetellut, enimmäkseen internetin kautta ihmisten kanssa keskusteltuani, vääränlaisen keskustelukulttuurin.  Olen aina ollut kaveri, joka ikään kuin laittaa näkemyksensä tulilinjalle, nähdäkseen, mihin niistä on.  Tarkoitus on ollut päästä eroon ilmeisimmistä ja typerimmistä ajatusvirheistä ja hyvä keinoa hioa ajatteluani.  Ongelmana toimintatavassa on hyvin pitkälle se, että se toimii: asettamalla anteeksipyytelemättömän näkemyksensä esiin sille kyllä saa kritiikkiä, ja näkemyksen kestävyyttä pääsee tarkastelemaan syömmensä kyllyydestä.  Näin fundamentaalia ongelmaa, tunkeilevaa ja helposti väittelyyn johtavaa keskustelutapaa, ei tule korjanneeksi, vaan pikemminkin sitä ruokkii.  Skolastiikka ei sovi kuin skolastikkojen keskelle.

Miten tästä eteenpäin?  Eivät ihmiset tule kyselemään minulta näkemyksiä mistään, mistä olen kiinnostunut puhumaan.  En luultavasti edes osaa ilmaista itseäni muuten kuin aggressiiviseen sävyyn.  Lieneekö tässä sitten kyse siitä pelosta, että joutuu pitämään turpansa kiinni tästedes jatkuvasti?  Ehkä.  Voi olla, että torjuntaa peläten ennakoivasti torjun muut huomaamatta, että teen sitä.

Luullakseni minun keskeisin tehtäväni on nyt opetella myötätuntoa, ihan aitoa sellaista, kanssaihmisiäni kohtaan, olivat heidän näkemyksensä ja ongelmansa minun silmissäni miten typeriä hyvänsä, ja myötäelää sen sijaan, että tarjoaisin pyytelemättä todellisuuskosketuksia niitä kaipaamattomille.  Se myötätunto voisi olla tehokasta myrkkyä ylpeydelleni, koska uskon sen syntyvän nimenomaan emotionaalisesta etäisyydestä toisiin ihmisiin.

18. kesäkuuta 2020

Neekerifetissi

Fetississä on kysymys jonkin maailman asian tai esineen palvonnasta.  Ei liene suurikaan salaisuus, mikä on palvonnan kohde neekerifetisisteillä.  No se on tuo Afrikan ihme eli neekeri.  Näiden ihmisten mielestä se, mitä mieltä neekerit mistäkin ovat, on Maailman Tärkein Kysymys, koska jos se ei ole, on vääräskoinen tai siis rasisti, ja rasismi jos mikä on synneistä suurin, koska olihan Jeesuskin rasisti.

Polvistumme teille ja sitten imemme teidän tikkareita
Tietysti totta on sekin, että kun ihminen ottaa asiakseen fetisisoida jonkun, hän esineellistää ja välineellistää tämän ja uskottelee itsellään olevan vallan joko suoda tai ottaa pois tältä jotakin vaikka mitään konkreettista kykyä tähän ei olekaan.  Tämän looginen seuraus on se, että neekerin jalustalle nostava ihminen kuvittelee, että hänellä on valta tuhota tai korottaa tämä jalo villi ja hän uskoo todella olevansa tässä mielessä jonkin sortin jumala.


Toisin sanoen: jos tunnet tarvetta julistaa, että Black Lives Matter, tosiasia on, että lähtökohdastasi käsin ne eivät toudellakaan matter, ja koko homman funktio itsellesi on ylpeytesi ja omahyväisyydentunteesi ruokkiminen.

BLM-hysteria on sikäli hirveän hyvä tarkastelun kohde, koska se osoittaa antikristillisyyden keskeisen pointin kaksinkertaisesti:
1) Jumalan hylännyt uskoo mihin tahansa, harva jos yksikään järkeen ja totuuteen (ovathan nämä Jumalasta lähtöisin)
ja
2) Jumalan hylännyt haluaa uskoa itse olevansa Jumala, ja määrittää oikean ja väärän haluamallaan tavalla.

Heidän uskonnossaan ei ole kyse hyvyydestä, kauneudesta saati totuudesta.  Se on perverssiä fetissin ja oman egon palvontaa vailla järkiperusteita kummallekaan.

PS. Olisi hauska luetuttaa tämä sadalla ihmisellä ja katsoa, moniko kuvittelee kirjoituksen olevan rasistinen, vaikka en sano neekereistä tekstissä yhtään mitään.

26. toukokuuta 2020

Pikkusormi (Twexit II)

Nähtävästi tiliäni ei enää avata. Kuten todettua, se on vähän epätavallinen siunaus, mutta hyödyksi silti. Ymmärtääkseni meikäläisen raportoinut henkilö on Helsingissä elävä somalitaustainen "nuoriso-ohjaaja", joka varmaankin ohjausta varten kärttää 8-vuotiailta puhelinnumeroita. Merkillepantavaa on, että tweetti, josta tilini lukittiin, on merkittävästi miedompi, kuin esimerkiksi ne twiitit, joissa totean, että soisin näkeväni pedofiilit ristiinnaulittuna ja tulessa. Vähän asiaa hunttailtuani tajuan, miksi. Kyse on siitä kuuluisasta pikkusormesta paholaiselle.
Tämähän on pikkujuttu, eiköstä vaan?

Kun valittiin kohteeksi näyttelijän leffareplan siteeraus, vieläpä väärin perustein, kelattiin, että kynnys poistaa tweetti olisi mahdollisimman alhainen. Eiväthän kyseessä edes ole omat sanani, joten miksi heittäytyisin hankalaksi moisen pikkuasian takia, vaikka sillä ei ole edes kummoista emotionaalista arvoa?  Kuka voisi olla niin pikkumainen?  Sillä saataisiin suostumus ja hyväksyntä, jotta seuraava tapahtuisi, ja jotta kynnys poistua dopamiinilypsykoneesta nousisi - onhan sen eteen siinä vaiheessa jo uhrattu.  Uhrauksen mukana alkaisi itsesensuuri, koska arvokaaksi mielessä kasvanutta alkaa suojella.

Se vain, että totuus ja rehellisyys ovat minulle arvokkaita jo nyt, ja olen valmis uhraamaan niiden eteen aika paljon enemmänkin kuin Twitter-tilin.

Vainoharhaiseltahan tällainen helposti kuulostaa, mutta olen siinä uskossa, että kaikkia, jotka erehtyvät puhumaan välillä totta kyseisessä mediassa, kohtaa samankaltainen tilinlukinta ennemmin tai myöhemmin. Näin ollen asiassa tuskin on mitään ihmeellistä ja media toimii juuri kuten sen on tarkoitettukin.  Se tietty on oma juttunsa, että pelkällä algoritmilla voi olla vaikea etsiä näitä pikkusormia, joita nykimällä yrittää voittaa suostumuksen.  Toisaalta taas tweetti oli englanniksi, joten kuka tahansa koulutettu Pajeet kykenee homman hoitamaan.

Kataluuden kytevä siemen vain vesittyy sillä, että en ryhdy pelaamaan heidän peliään.  Tässä näkee ihan etsimättäkin perinteisen houkuttelutarinan taustalla. Kyllä, tämän johdosta olen alustan ulkopuolella, mutta arvasin tänne päätyväni joka tapauksessa ennen pitkää. Joitakin tweettejäni ajatellen on hämmästyttävää, että siinä meni näinkin pitkään.

Eteenpäin!

edit 8.6.2020:  Kappas, nyt ovat jyränneet koko tilin valehtelunsa myötä.  C'est la vie.

25. toukokuuta 2020

Peritty ja keksitty kulttuuri

Olen toisinaan puhunut jotain uuspakanoista, etnouskovaisista ja mitä näitä nyt on.  Yleensä ottaen, muistaen, että nämä kaverit vastustavat sitä kulttuurista mätää, jonka tunnistavat, pidän näitä heppuja sinänsä hyväntahtoisina ja enemmän oikealla kuin väärällä puolella.  He ovat niitä tyyppejä, joiden mielestä suomalaisten tulisi uskoa Väinämöiseen ja Tapioon, tai sitten viikinkijumaliin, koska usko näihin kuuluu verenperimään, vaikka kukaan ei näihin tänä päivänä uskokaan, edes elinikäisen yrittämisen jälkeen.  Nämä ihmiset uskovat identiteettiinsä ja uskovat, että tämä uuskeksitty ja alkuperäistä viisivuotiaan poliisia leikkivän innolla apinoiva leikkiusko olisi kiinteä osa autenttista, omaa identiteettiä.

Ongelmana tässä identiteettiuskossa on se, että se apinointi ja lapsekas into eivät ole ainoat lapselliset asiat, jotka siihen liittyvät.  Koska kyseiset uskot, siinä määrin kuin niihin koskaan uskottiin, ovat olleet mullan alla vuosisatoja, eikä näistä kulttuureista materiaalisen jäämistön ja kristittyjen keräämien materiaalien lisäksi ole mitään tietoa, kukaan ei tiedä, miten näihin asioihin uskottiin.  Lopputuloksena on, että uuspakanuutta ei edes voi olla olemassa ilman, että keksitään sen keskeinen sisältö oman pään sisältä, ihan samalla tavalla kuin poliisileikissäkin.  Lopputuloksena on partaukkoja ja miehistä voimaa ihasteleva "uskonto", jonka opinkappaleet ovat yksi yhteen jälkiprotestanttisen "otetaan kristillinen moraali miinus ne mistä mä en pidä"-leikkiuskon kanssa.  Ja niin joo, mukaan on sitten lisätty se pakollinen etnoelementti, että se voi olla osa etnoidentiteettiä.

Miksi minä siis käyn "omia" vastaan, vaikka näiden lapsus on sinänsä harmiton lapsen tasolle jääminen henkisen elämän puolella?  Syitä on kaksi, ja näistä molemmat ovat keskeisiä.

Ylpeys on ensimmäinen syy.  Kun uskoo, että voi itse päättää uskontonsa sisällön, uuspakanoiden lailla, ja toimia niin ensi- kuin viime kädenkin tuomarina kaiken metafysiikan suhteen, pidetään omaa itseä faktisesti jumalana.  Tästä päästään henkiseen demokratiaan, jossa kaikki yritykset kommunikoida mistään kahvikuppia syvällisemmästä tulkitaan hyökkäykseksi omaa auktoriteettia ja egoa vastaan puhekumppanin auktoriteetin ja egon pohjalta.  Seurauksena on ylpistyminen ja henkisen muurin rakentaminen asianosaisten ihmisten välille; yhteisöä atomisoiva narsismi ja pieni motiivi iloita tämän vastoinkäymisistä.  Henkistä demokratiaa promotoidaan nimenomaan siksi, että se erottaa ihmiset toisistaan.

Toinen syy on valhe: kun uskontoja tottuu ajattelemaan maskirovkana, jossa ollaan nimellisesti mukana, päästään projektion kautta siihen käsitykseen, että muiden uskonnoissa on kyse samasta asiasta.  Lopputulemana on, että uskonnolla ei todellisuudessa ole väliä, vaan se on hyväntahtoista silmänlumetta, olemassa vain henkilökohtaista, esi-isien kunnioitukseen vivahtavaa moraalisäteilyä varten.  Kun se samalla integroi valheen kiinteäksi osaksi omaa maailmankuvaa, kyky erottaa valhe totuudesta sumenee, ja päätyy valheiden jallittamaksi kerran toisensa jälkeen.  Minkä tahansa tietoisen valheen allekirjoittaminen toimii tehokkaana rokotuksena totuutta vastaan.

Viimeisin Mürdoch Mürdoch, Waiting for the Superman, alkaa lähestyä tätä pistettä, ja sen yritys lyödä yhteen nationalismi ja jo kuollut darwinismi löytää liimakseen romantisismin.  MM koettaa parantaa lännen ja taistella sen puolesta valheeseen nojaavalla keksityllä kulttuurilla tunnevetoisen retoriikan keinoin, koska ei kykene pääsemään näkemiensä, kirkkouskovaisia pilkkaavien Christcuck-meemien yli.  Tästä johtuen MM:n suurin anti on väärien profeettojen paljastus ja katsaus eksyneiden, mutta oikeaa tietä etsivien, sielunmaailmaan.

21. toukokuuta 2020

Twexit


Twitter-tilini on lukittu:
Predator-leffasta puhuttaessa sitaatti siitä on kannustamista väkivaltaan tai uhkailua varmaankin vakaumuksen perusteella - puhuttelinhan tuossa niitä harhautuneita, joiden perverssin vakaumuksen mukaan Aliens oli 80-luvun paras toimintaleffa.
Yksi syy sille, miksi kirjoitan asiasta, sen sijaan, että yksinkertaisesti poistaisin tweetin ja jatkaisin hommia, on se, että en poista enkä palaa kyseisen alustan pariin sillä oletuksella, että tarvitsisi poistaa jotain.  Kysyin kyllä, että ihanko oikeasti meinaavat lukita leffakeskustelun takia tilin, mutta sillä, mitä vastaavat, ei ole kamalasti väliä.  Kun käyttää vihollisen hallinnoimaa alustaa, on selvää, että kyseinen asianlaita ei tule olemaan pysyvä, vaan se tullaan jossain vaiheessa ottamaan pois miten typerällä verukkeella (tai ilman sellaista) hyvänsä.  Sen kanssa tulee toimeen; jokainen rehellinen nationalisti tai kristitty tietää asian lähtiessään Twitterin maailmaan.

Toinen painava syy on se, että Twitter ei ole hyväksi, ei ainakaan minulle.  Se toimii eräänlaisena dopamiinilypsykoneena jonkin facebookin tapaan, mikä saa ihmisen rullailemaan päivät pitkät etsiskellen jotakin kommentoitavaa tai puututtavaa, sen sijaan, että tekisi jotakin hyödyllisempää.  Ei sillä, etteikö Twitterissä ole rakentaviakin keskusteluja ja hyviä tyyppejä - pääosa seuraamistani tileistä oli niitä, eikä niitä ihan vähän ollutkaan - mutta yhtä kaikki paljon aikaa meni esimerkiksi katumattomien valehtelijoiden paljastamiseen lähinnä siitä ilosta, että se on minulle helppoa.  Roosh kirjoitti taannoin siitä, että Twitteriin rustailulla on taipumus ruokkia tämän ylpeyttä, enkä minä ollut tässä suhteessa poikkeus.  Sellainen "pääsinpäs sanomaan"-olo ei lopunviimeksi ole kovin kehittävä.

Kuten Owen Benjamin asian ilmaisi: Twitteristä ulos potkituksi tuleminen on kuin saisi monoa helvetistä - kyllähän se hanuria kirpaisee, mutta on todellisuudessa palvelus.

Jäähän minulle sitä paitsi rakentavampi vaihtoehto, SocialGalactic 2.0.  Moderoituna, sivistyneenä alustana veikkaan, että omien sosiaalisten helmasyntini ja alustalle kirjoittavien henkilöiden korkea laatu pitävät huolen siitä, että en kuluta siellä aikaani kränäämiseen tai (myös hiekka)neekereiden rikollisuudesta ja väkivaltaisuudesta todistaviin videopätkiin.

Noin muuten pitää sanoa, että Anne Torppaa, Stigua, V-P K:ta, Jari Leinoa, Junesta ymv. jeppejä tulee ikävä.  Nähdään taas, aikanaan, tavalla tai toisella.  Sikäli kun poistavat lukituksen, tulen kyllä takaisin, tosin koetan keskittää vähemmän aikaa aiheisiin, jotka ärsyttävät turhaan.

23. huhtikuuta 2020

Corona-chan ja vallanhimo

Mitä on tapahtunut?  Ennustetusti eristäytyminen jatkuu ja tällä hetkellä ilmeisesti suunnitelmissa on myös sen kiristäminen.  Yrityksiä mennee lähiaikoina nurin melkoinen määrä elvytystoimista huolimatta.  Todennäköistä on, että leväperäinen laiffi, jota lienemme kaikki suurin piirtein elämämme verran elelleet, on tullut tiensä päähän - täysin ilmeistä siitä tullee vasta taloussysteemin romahdettua velkarahojenkin loppumisen myötä.  Kiinnitän kuitenkin nyt jonkin verran enemmän huomiota vallanhimoon, joka myös nostaa päätään pandemian seurausten ohessa.

Mahdolliset ulkonaliikkumiskiellot, pakkosovellukset puhelimissa, maskipakot ym. eivät todennäköisesti vaikuta taudin leviämiseen juuri millään lailla.  Ihmistenvälinen vuorovaikutus on jo nyt minimissä, ja kaikki, mitä suuremmilla keinoilla on saavutettavissa, ovat psykologisia.  Tämä on se juttu, mikä ruokkii vallanhimoa: megalomaniassa ei ole kyse absoluuttisesta, vaan suhteellisesta vallan määrästä.  Kun omaa voimaa ei voi enää lisätä, on vietävä muilta oikeuksia ja vapauksia - näiden edun nimissä tietenkin.

Tähän sopisi joku lukemattomista Sanna Marin-kuvista hullun kiilto silmissään.

Merkillepantavaa on, että nationalistit eivät ole innoissaan paukuttamassa totalitarismiin siirtymisestä, kun taas globohomopiirit, jotka aiheestakin kokivat Corona-chanin saapumisen itselleen katastrofina, ovat.  Samat tyypit, jotka vähättelivät ja peittelivät taudin vaaroja, ovat nyt ajamassa suhteellisen valtansa kasvattamista siinä määrin, että suhteessa vallanpitäjiin on rivikansalainen pian vanki omassa kodissaan valvottuine ulkonaliikkumislupineen.  Olemme siirtymässä Babylonista Gulagiin.  Paraikaa suunniteltaneen vankienkin vapauttamista valvomaan karjan pysymistä karsinoissaan terveytensä uhalla.

Sitä en tiedä, millä nämä tahot kuvittelevat ruokkivansa väestön talousjärjestelmän ja tuotannon vedellessä viimeisiään.

Pahimmassa tapauksessa eivät kuvittelekaan.

8. huhtikuuta 2020

Itselleen naureskelusta

En muista missä vaiheessa yhdeksi suurimmista henkisen vahvuuden hyveistä nostettiin kyky nauraa itselleen.  Varmaan jossakin kohtaa 1990-lukua, kun ihmiset tulivat katsoneeksi 1980-lukulaisia olkatoppauksia ja takatukkia.  Terveessä yhteisössä tällä tarkoitetaan sitä, ettei ylpeile, vaan näkee töppäystensä hauskankin puolen.  Länsimaisissa yhteiskunnissa itselleen naureskelusta ja omaan kulttuuriin ym. liittyville asioille naureskelusta tuli kuitenkin perverssi imperatiivi, jonka myötä korkealle tähtääminen ja menneiden sukupolvien opin ja saavutusten kunnioittamisesta tuli jotain kornia ja hävettävää.  Ehkä paras esimerkki tästä on se, että länsimaalaista heteromiestä ei missään enää esitetä kuin tallukkana, josta ei ole mihinkään.

Totuudenpuhujina itseään pitävät kuvainraastajatkin ylpeilevät leveästi sillä, etteivät säästele sen enempää omia kuin vihollisia myrkylliseltä satiiriltaan.  Kun kaikki on läppää, millään ei ole väliä.  Eikä niin voi elää.  Se on halpa ylpeilyn muoto, joka tuhoaa kaiken, mihin kykenee vaikuttamaan, ainoana sanomanaan: "Mä olen niin paljon tän yläpuolella, että voin naureskella tällekin."
Herättääkö kunnioitusta?  Luottamusta?
Periaatteessa pitäisi olla sanomattakin selvää, että kun omasta kulttuurista tehdään vitsi, sitä ei voida myöskään puolustaa.  Vastaavasti jos jopa omaa itseään pitää vitsinä, on se lupa alittaa kaikki rimat ja olla edellyttämättä itseltään yhtään mitään - kaikkein vähiten selkärankaa.  Uskon vakaasti, että yksi syy sille, minkä takia yksikään suomalainen ei ole lynkannut sukulaistaan raiskannutta ulkomaalaista, on se, etteivät nämä ihmiset kunnioita itseään tai perhettään.  Olen kuullut lukemattomia tohvelisankarivitsejä, valkoiset tyypit-vitsejä, Suomen kulttuuri koostuu juopottelusta ja puukottelusta-vitsejä ja Herra tietää osallistunut niihin itsekin, tajuamatta, että myrkytän sillä sekä sydäntäni että lähimmäisiäni.  Se myös tuhoaa varsinaisen huumorintajun: kun valehtelee, vaikka käyttäisi huumoria sen peittämiseen, eksyy totuudesta, ja kun tekee kunnioituksen arvoisista asioista vitsejä, alkaa suhtautua absurdiin vakavana asiana.  Se on keino päätyä moraaliseen inverssiin.

Jos ihminen jotain kunnioittaa, hän suhtautuu siihen hienotunteisesti ja ryhdikkäästi.  Hän ei tee siitä kakkahuumorin kohdetta tai mitätöi sitä saati sen arvoa huvittaakseen yleisöään.  Kunnioitus herättää kunnioitusta ja sitä kautta luottamusta.  Kansallistuntoa ei synnytetty puhumalla sisäsiittoisista metsäläisistä eikä kristinuskoa juutalaiszombivitseillä - ne syntyivät suomalaisen kansan vahvuuksiin, kuten sitkeyteen ja voimakastahtoisuuten keskittymällä, kristinusko puolestaan pelkäämättömällä totuuden kertomisella, lähimmäisten auttamisella ja vapauttamalla ihmiset itse valitsemiensa paheiden kahleista.  Sen sijaan asioita, joita ei kunnioiteta, voidaan mainiosti kohdella sontatalikon kanssa, jotta huumorin siivittämä halveksunta tulee selvästi ymmärretyksi ja ymmärrys asiasta levitetyksi.

Tämä johtuu siitä, että halveksunta leviää parhaiten huumorilla.  Voimakkaat tunteet tarttuvat.  Aito kunnioitus on tehokasta.  Aito halveksunta on tehokasta.  Huumori huvittaa, ja jää mieleen, ja on siksi tehokasta.  Siinä, missä moni tajuaa, että halveksuntaa on helppo ilmaista huumorilla, onnistuu sillä myös kunnioitus.  Esimerkkinä God Emperor Trump:
Hyperbolinen kunnioitus osoittaa huumorintajua, mutta mukailee Logosta
Aion vastaisuudessa kiinnittää itse enemmän huomiota sekä itse ilmaisemaani että toisten ilmaisemaan asennoitumiseen erityisesti identiteettiin liittyvissä asioissa.  Perheeni, kansani, uskoni, sen enempää kuin miehuutenikaan eivät ole jotain, minkä halventamista tulen suvaitsemaan.  Näin pystyn sekä vahvistamaan selkärankaani, että säästämään pilkan siihen, mihin se kuuluu.  Parhaan huumorin ytimessä on aina totuus.

16. maaliskuuta 2020

Nationalismin ihmelapsi Corona-chan

Asiahan on sillä viisiin, että en ole minkään sortin virus- kuin survivalismieksperttikään, enkä siksi rupea tässä ohjeistamaan ketään yhtään millään tavalla.  Henkilökohtaiset lahjani ovat kuvion tunnistamisen kyky ja opeteltu taito katsoa asioista muitakin puolia, kuin niitä, mitä haluan nähdä.  Siispä käsittelen koronaa enemmänkin nationalistiselta kantilta.
Tahot, joita korona näkyy eniten jurppivan, ovat globalisteja, eikä ihme: parissa kuukaudessa tautitytteli on saanut koko maailman huomaamaan, miten huono idea "kaikki maailman munat yhdessä korissa"-strategia on.  Muun muassa Suomi olisi välttynyt ikävyyksiltä todennäköisesti kokonaan pistämällä ajoissa rajat kiinni (mitä tätä kirjoitettaessa edelleen odotellaan), ja vastaavasti myös yhteisvaluutta osoittautunee näillä näppäimillä aivan yhtä huonoksi ideaksi kuin teollisuudenkin ulkoistaminen.

Sikäli kun huhut pitävät paikkansa ja viruksen tartuntatahti, itämisaika ja mutaatiotahti ovat sellaisia, että immuniteettia ei voi saada, seuraa tästä spekulatiivisesti muutama seikka.

1) Globalismin kuolema

Vapaa liikkuvuus sekä ihmisten että tavaroiden suhteen hälvenee tartuntariskin takia.  Tämä tarkoittaa, että kansallinen itsemääräämisoikeus, kansallinen omavaraisuus ja tästä seuraten myös kansallistunto nousevat jälleen arvoonsa.  Asiantila on yllä mainituista syistä pysyvä.  Maailman diversiteetti kasvaa ja Coudenhove-Kalergin haudassa alkaa pyörremyrsky.

Pörssiromahdus on tosiasia, mikä todennäköisesti räjäyttää muutaman talouselämän kuplan, mikä herättää niin valuutat kuin yrityksetkin loputtoman kasvun mahdottomuuteen.  Mm. pankkeja ja yrityksiä tulee menemään nurin - toivottavasti omia hyniä ei ole sellaisessa sisällä suuria määriä tuolloin.  Tämä on niitä Coronan vaikutuksia, joita ei pääse pakoon varsinaiselta taudilta suojautumalla.  Kuitenkin globaalin talouden fragiliteetin osoittaminen on kauemmas katsovan kantilta positiivinen asia, koska se motivoi pitämään piirit pienempinä.

Vastaavasti myös kansallisella tasolla ihmiset panevat merkille, että epidemiatilanteissa ja infran pettäessä kaupunki on noinabout viimeinen paikka olla ja elää, jolloin vähän hajautetummasta asumisesta tulee käypä vaihtoehto.

2) Kotikoulujen yleistyminen

Vaikka ammattilaiset saattavatkin hoitaa erikoisalansa paremmin, he eivät pysty vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin yhtä hyvin kuin vanhemmat, ihan vain resurssipulan takia.  Toinen juttu on se, että kun koulut laitetaan kiinni ja siirrytään ohjatun verkko-opetuksen ihmeelliseen maailmaan, huomataan, että perinteisellä viidakon lakien vallassa toimivalla lapsivankilalla ei ollut mitään positiivista virkaa.  Kotoa opettava opettaja voi luotsata isompaa kööriä opetettavia tai vaihtoehtoisesti käyttää resursseistaan suuremman osan tarpeelliseen eriyttämiseen.  Koska työrauhan valvomiseen ei mene suurta osaa ajasta, kaikki voittavat.

Selkeimpänä ongelmana asiassa näen sen, että jos kumpikaan vanhemmista ei jää lasten kanssa kotiin, nämä jäävät tällöin heitteille, mikä ei käy.  Mahdollisena ratkaisuna näen seuraavan kohdan, joka muutenkin on vääjäämätön:

3) Elintason lasku

Koska liikkuuvus vähenee ja ylikansallinen ostelu tulee kalliimmaksi, kallistuvat ulkomaalaisten tuotteiden hinnat lähemmäs luonnollista hintaansa ja toimeen joudutaan tulemaan kotimaisilla antimilla.  Tämä sinänsä ei ole ongelma, vaikka joitakin goji-marjoihin ja korealaiseen ginsengiin koukkuun jääneitä hippejä harmittaakin.  Pakuriteet juotuaan nämäkin pärjännevät.  Jos eivät meinaa, laitetaan ne kerrankin töihin keräämään mustikkaa ja puolukkaa.

Elintason laskun myötä tulee kuitenkin tilaisuus panna merkille elämässä oikeasti tärkeät asiat materian, sokerin ja zombiviihteen sijaan.  Suunnitellusta hajoamisesta tullee jälleen kirosana ja kulutuksesta sen itsensä takia tulee sen myötä halveksuttua.  Asioiden korjaamisesta tulee yleinen harrastus.

Saattaa jopa olla, että terve ydinperhemalli, jossa naiset ovat kotipiirissä lasten kanssa, tekee paluun.  Etenkin hallituksemme osalta näkisin tämän mieluiten jo tänään.

4) Ainakin yksi kirkko julistaa Varg Vikernesin pyhimykseksi

Varg tunnetaan, paitsi Euronymous-nimimerkin kantajan tappamisesta 1993, myös nykyisestä elämäntavastaan Ranskan maaseudulla.  Kaverilla on seitsemän lasta ja vaimo 75-neliöisessä kämpässä, jossa ei ole lämmintä vettä ja sähköä tuottavat aurinkopaneelit ja generaattori.  Kaveri elää yksinkertaista, onnellista elämää (paitsi tullessaan ajatelleeksi kristittyjä, jolloin kiukuttelee hetken, mutta kaikilla meillä on ongelmamme) ison perheensä kanssa, tarvitsee varsin vähän rahaa, tuottaa suuren osan tarvitsemistaan asioista itse, ja vaikka ei paljon osaakaan, opettelee, yrityksen, erehdyksen ja "näin teet sen"-oppaiden kautta.

Okei, onhan näitä vähän vastaavia paljon järkevämpinäkin, kuten Wranglerstar, Owen Benjamin ja vaikkapa David the Good, mutta heistä ei olisi saanut yhtä hyvää otsikkoa.

5) Greta menee naimisiin Corona-chanin kanssa

Corona tekee matkustelua radikaalisti vähentämällä maailman suurimman ilmastoteon.  Jos kohta en laskekaan alleni ajatellessani ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, näen huvin vuoksi saastutuksen vähentämisen yksiselitteisesti positiivisena asiana.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan elämme mielenkiintoisia aikoja.  Voi olla, että kaikki ei toteudu täsmälleen, kuten lumihiutaleinen spekulaatiopääni sitä ounastelee, mutta mahdollisten skenaarioiden miettiminen ja varmuuden vuoksi varautumalla huomioon ottaminen ovat perimiehisiä ja ylen hyödyllisiä ajanviettotapoja.  Pitäkää hauskaa, huolehtikaa lähimmistänne ja suhtautukaa tuleviin mullistuksiin kiehtovana seikkailuna, veivät ne sitten minne vain.

11. maaliskuuta 2020

Vain pikkusormi?

Monesti kristityt tulevat sanoneeksi olleensa huonoja kristittyjä.  Voi se olla tottakin - omalla kohdallani taatusti onkin.  Kuunneltuani Rooshin viimeisimmän podcastin tulin huomanneeksi, että omalla kohdallani on hyvin pitkälle sama asia kuin hänenkin kohdallaan: ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kohtuudella syntiä.  Olen käynyt jaakobinpainiani kymmenen vuotta sen kanssa, että jos vaikka voisin rajata sille elämästäni ihan pienen osan, ja olla lopun aikaa hyvä ja ihmisiksi, se ei haittaisi.  Ongelmia tässä useampikin, eikä se ole niistä vähäisempi, että sellainen on yritys huijata Jumalaa, itselleen sen uskottelua, että omalla synnillä ei ole todellisuudessa väliä, vaikka on.

Se, miksi tätä kirjoitan, on se, että sillä paitsi on väliä, myös siksi, että se ei toimi niin.  Se, että tekee vähän syntiä, johtaa sen arkipäiväistymiseen ja lisääntymiseen, oli se mitä laatua hyvänsä.  Olen havainnut sen käytännössä todeksi tarpeeksi monta kertaa, etten voi enää oikein sitä rehellisesti kieltääkään.

Yleensä en paljon muuta rukoile kuin Isämeitää, koska siinä on mielestäni kaikki oleellinen - minun rukoiluni ytimessä on luontevasti ollut se tapahtukoon sinun tahtosi oman tahtoni sijaan.  Isona ongelmana on se, että en ole edes yrittänyt elää sitä konkreettisesti todeksi.  On aina ollut se "tee minusta pyhä, mutta älä ihan vielä äläkä hei ihan kokonaan" -ajatus taustalla.  Olen halunnut olla Jeesuksen jengissä, mutta en seurata ihan kokonaan.

Tänään vuorossa oli henkilökohtainen rukous siitä, että saan voimaa ja uskallusta hylätä kaiken synnin elämästäni.  Aivan kaiken.  Tulin miettineeksi sitäkin, että mitä se voi tarkoittaa - on yllättävän pelottavaa kohdata se tyhjiö, mitä synnin hylkääminen jo ajatuksen tasolla herättää.  Mihin tässä sitten aikaansa käyttää?  Ei kai minulta odoteta jotain?  Totta kai odotetaan.  Ja totta kai se synnin jättämä aukko elämässä täyttyy jollakin paremmalla, ehkä pikemmin kuin aavistankaan.  Enköhän löydä myös uusia syntejä, joiden suhteen olla varuillani.  Enemmän kuin pelosta tai muusta kyse on siitä, että minä pidän synneistäni.  Ne ovat minulle tärkeitä.

Ne eivät kuitenkaan ole Herran tahdon mukaisia, eivätkä siten hyväksi minulle.  Siksi niistä on luovuttava.

Päätös on tehty.  Nyt on elettävä se todeksi.  Anna minulle voimaa, Herra.

12. helmikuuta 2020

Kansanmurhapropagandakoneisto

Aikoinaan tuli käytyä hyvin turhauttava keskustelu erään sukulaiseni kanssa siitä, miten länsimaiden alkuperäisväestöä pyritään mitätöimään ja hävittämään.  Keskustelu oli turhauttavaa, koska sukulaiseni yksinkertaisesti ja kategorisesti kieltäytyi näkemästä sitä, mikä oli hänen silmiensä edessä, ja ymmärtämästä, että mikään mainoksissa ym. ei ole sattumaa.
Kuvakaappausta ei muuten blogger suostunut uppaamaan värillisenä eli "algoritmit" ovat vahvasti kehissä tukemassa aihepiirisensuuria.
Tänä päivänä propagandan kierrokset on väännetty niin kovalle, että enää katsoja ei yrittämälläkään keksi, mitä tuotetta mainosfirma yrittää mainostaa, koska kirjaimellisesti kaikki, mitä mainos kuvaa, on länsimaalaisen kulttuurin mitätöintipropaganda.  Paraatiesimerkki tässä, jossa Scandinavian Airlines opettaa kaikille skandinaaveille, että näillä ei ole historiaa, kansaa saati mitään muutakaan, ja asiaa oikein alleviivataan ilmeisen täysiverisellä neekerillä, joka puhuu viikinkiesi-isistään.

Miettikää, mikä määrä pahuutta menee tuollaisen kansallisen itsetunnon ja identiteetin tuhoamisyritykseen.  Miettikää, että SAS:n edustaja on katsonut tuon ja kokenut sen julkaisemisen yrityksensä nimissä tarkoituksenmukaiseksi.  Tuon propagandan tarkoitus ei ole mainostaa lentoja järjestävää firmaa, vaan uskotella ihmisille, että näillä ei ole mitään oikeutta omaan maahan eikä identiteettiin.

Agenda on ollut esillä mainonnassa vuosikymmeniä, mutta propagandan avoimuus ja sakeus ei ole tähän mennessä ihan vastaavalle tasolle yltänyt.  Se, että tämä mainos ei ole ainoastaan tehty, vaan myös hyväksytty, on harvinaisen pitävä osoitus siitä, että antieurooppalainen narratiivi on sellaisessa hegemonia-asemassa, että kunhan sen mukaan mennään, millään muulla ei ole mitään merkitystä.  SAS näyttää mainoksellaan keskaria jokaiselle maksavalle asiakkalleen, samaan tapaan kuin partakonevalmistaja Gillette otti asiakseen ruveta kyseenalaistamaan miehuutta.

Viihteen saati mainosten tehtävä ei ole enää viihdyttää saati mainostaa, vaan julistaa sitä, että maailmassa ei tulisi olla yhtäkään valkoista ihmistä.  Joskus sen saattoi loputtoman naiivi ihminen kieltää, mutta tänä päivänä se kysyy jo aktiivista valehtelua.

2. helmikuuta 2020

Impersonaattori PSA

Meikäläinen on nykyisin twitterissä nimellä @ThurisazJ . Nimimerkin @tuplaj pölli heppu, joka impersonoi sitä tupiaj-nimimerkin takaa hyödyntäen sitä, että twitterin fontilla iso i ja l ovat samannäköisiä.  Kun vaihdoin nimekkeeni yllä mainituksi, hän pölli alkuperäisen.

Näin ollen suosittelen lämpimästi kaikkia sekä raportoimaan että blokkaamaan kyseisen persreiän.

En ole ensimmäinen kaveri, jona hän on esiintynyt.

Lisäys 4.2.2020: Nähtävästi identiteettivarkaus ei ole twitterin mielestä rikkomus sen sääntöjä vastaan, vaikka se kyllä sääntöjen mukaan sellainen on.

Olen vähän kahden vaiheilla, viitsinkö jäädä kyseiseen someen ollenkaan; SocialGalactic on määrättömästi parempi alusta ja pitää huolta siitä, että sinne ei päädy roskasakkia.  Twitterissä on tullut oltua lähinnä siksi, että reino ja Vasarahammer rustailevat sinne.

No, katsotaan.

28. tammikuuta 2020

Salaliittoteoria?

Tulipa tässä vastaan näkemys, jonka mukaan paraikaa meneillään oleva väestönvaihto on salaliittoteoria.

Katsotaanpa, mitä Väestöliitto on asiasta mieltä.
Näin äkkiseltään katsoen näyttäisi ihan siltä, että ulkomaalaisten osuus väestöstä kasvaisi kasvamistaan siitäkin huolimatta, että viisi vuotta maassa lonnineille annetaan lahjaksi kansalaisuus tilastoinnin hankaloittamiseksi.

Koska Suomessa asuvan väestön suomalaisuusprosentti laskee koko ajan myös virallisissa papereissa, millä ihmeen perusteella kukaan voi nimittää meneillään olevaa väestönvaihtoa salaliittoteoriaksi?  Silläkö, että maan johto ei suoraan totea, että "tässä hei me päätettiin, että vaihdetaan väestö, kun te ette ole riittävän afrikkalaisia"?

Ei tosiasia miksikään muutu sillä, että joku sanoo sen ääneen tai ei sano.  Meillä on 1990-luvulta lähtien ollut maanpettureita päättäjistö täynnä.

20. tammikuuta 2020

Ilmastonmuutosuskonto on vanha juttu

En ole koskaan osannut ottaa ilmastonmuutoshöpinöitä vakavasti.  Syy on melko pitkälle se, että kasvaessani sain harva se vuosi kuulla, että ihan just on maailmanloppu ja muutaman vuoden päästä taas sama ulina.  Joka kerta lääkkeeksi löydetään se, että annetaan Viisaille ja Huolestuneille Poliitikoille Maailmanvalta, ja he korjaavat Ihan Kaiken.  Ja sitten, kun käy ilmi, että ennustus meni persiilleen, niin ei mitään, sama jengi jatkaa samaa mantraa vähän eri sanankääntein.
Iso autistisisko valvoo
Kyseessä on materialistien hallitsemista varten pykätty uususkonto, jonka lupauksena on maailman pelastaminen tuholta, joka on jäänyt toteutumatta kymmeniä ennustettuja kertoja.  Varmaankin nyt, kun sillä on vaihteeksi taas kakara äänitorvena, se on sit-ten-kin oikeassa.

Tässä asiasta kiinnostuneille muutama otos siitä, että Gretan messiassanoma on yli 50 vuotta vanha.

Ja ei, ne ilmastomöröt eivät ole totta.  Kyllä, kannatan lämpimästi saastuttamisen vähentämistä, enkä pidä järkevän rajoissa tapahtuvaa roskien lajitteluakaan mitenkään huonona ajatuksena.  En vain tosiaan ole halukas sen enempää liittymään hurmokselliseen tuomiopäivän kulttiin saati uhrata kansaani sen kuvitelluksi hyväksi.

17. tammikuuta 2020

Miksi raiskausjihad?

On totta, että Muhammed oli lapseensekaantuja, ja että kunnon muslimin velvollisuus on kysyä itseltään "Mitä Muhammed tekisi?" ja emuloida sitä.  Liian moni - osa heistä voi olla muslimeja, mutta en puhu tässä varsinaisesti heistä - saa tästä sen käsityksen, että kunnon muslimin tulee olla pedofiili.  Sunna tarkoittaa pikemminkin sitä, että muslimin tulee edistää islamin asiaa tehokkaimmilla mahdollisilla keinoilla.  Tänä päivänä tehokkain väline edistää islamin asiaa nykylänsimaissa on raiskausjihad.

Se, miksi, on helppo ymmärtää: Länsimaalaisilla on paljon menetettävää, koska he ovat vastuussa omasta ja perheensä elatuksesta.  Maahan tulevat muslimit enimmäkseen eivät ole, vaan heidän perheensä toimeentulo ja elintaso on turvattu riippumatta siitä, kuinka heille käy.  Tästä seuraa, että länsimaalaisella on valtavasti korkeampi kynnys puuttua vääryyksiin omakätisesti - etenkin, kun valtion hallinto ja oikeusjärjestelmä on suunnattu häntä vastaan ja selkeästi vierasväestön puolella.

Kantaväestö siis kokee, että sen kädet ovat sidotut, eikä se voi puolustautua.  Tämä on mahdollistanut esimerkiksi Rotherhamissa ja Oulussa suorastaan käsittämättömän lapsenraiskausepidemian, johon sen enempää kantaväestö kuin poliisikaan ei uskalla puuttua, ensimmäinen henkilökohtaisen vastuuns muista, jälkimmäinen rasismikortin, takia.

Tuhoamalla lapset tuhoaa kansan tulevaisuuden.  Se, että poliisi ei puutu vääryyteen, tuhoaa kansan luottamuksen poliisiin.  Se, että kansa ei teurasta pahantekijöitä keskuudestaan, saa kansalaiset vihaamaan itseään.  Itseään vihaava vihollinen on voitettu vihollinen.

Pointtina on, että muslimit eivät käy lastenraiskausjihadia sen takia, että olisivat niin älyttömän suuresti pedofiileja - eiväthän he siinä tapauksessa kykenisi perustamaan perheitäkään, jollainen suurimmalla osalla kuitenkin on - vaan siksi, että se toimii niissä oloissa, joissa nykylänsimaalaiset ja heidän kustannuksellaan loisivat valloittajat elävät.

Se, mikä Suomessa on kyllä merkittävissä määrin toisella tolalla kuin Iso-Britanniassa, on aseistettu kansa.  Se mahdollistaa asioihin puuttumisen tarvittaessa.  Jos hallinto jatkaa tarpeen kasvattamista, kuten tähän asti, se purkautuu jonakin päivänä äärimmäisenä väkivaltana, joka ei pysähdy tutkimaan tarkkaan sitä, onko juuri kyseinen vihollisarmeijan jäsen vielä tehnyt mitään.

Suomen kansa ei vaivu yöhön eikä unhoon.

13. tammikuuta 2020

Elokuvat ja istutetut traumat

Nuorempana olin erityisesti kauhuelokuvien suurkuluttaja.  En ole katsonut yhtäkään aiheeseen liittyvää elokuvaa tultuani isäksi.  Syy on se, että elokuvateollisuus ylipäätään traumatisoi meitä tuottamalla emotionaalisen samaistumisen tuntua erinäisiin hahmoihin, ja aiheuttaa sitten traumoja tuhoamalla nämä tavalla tai toisella.  Herkimmät sitten postaavat reaktiovideoita siitä, miten parkuvat katsoessaan Game of Thronesia ja muut naureskelevat näille tajuamatta, että siinä ihminen läpikäy itseensä istutettua traumaa, jonka tämä on vapaaehtoisesti itselleen aiheuttanut.
Siitä ei ole monta vuotta, kun ymmärsin selkäytimiäni myöten, että pornoteollisuus on rahanteon välineen sijaan ensisijaisesti ase, joka suunnataan sitä populaatiota vastaan, jolle sitä näytetään.  Vielä vähemmän aikaa on siitä, kun ymmärsin salonkikelpoiseksikin kutsutun viihdeteollisuuden olevan sitä yhtä lailla, mutta eri kantilta.  Pornolla viedään ihmiseltä draivi, uskotellaan tämän aivoille, että hän on jo saavuttanut kaiken, varmistaen sillä, että hän ei saavuta yhtään mitään.  Elokuvateollisuus puolestaan tuottaa sekä traumoja että tyytymättömyyttä niihin asioihin, joita omassa elämässä on.

Traumoja elokuvateollisuus tekee tuomiopäiväskenaarioilla ja luomalla samaistuttavia ja emotionaalisesti ystävältä tuntuvia hahmoja, jotka sitten tapetaan pois.  Näin aikaansaadaan valtavat määrät kortisolia elimistöön ja vaikeutetaan asioihin suhtautumista järkitasolla.  Pyritään aikaansaamaan Ruohometsän kansan lukijoille tuttu tharn, saaliseläimen totaalinen pelolle alistuminen, jossa tämä ei pysty enää toimimaan lainkaan, ja jossa karjaksi muutettua ihmistä voi ohjailla mielensä mukaan kuka vain, joka vaikuttaa siltä, että tietää, mitä tekee.

Tyytymättömyyttä omaan elämään luodaan mahdollisimman kauniilla ihmisillä, puitteilla ja tarinoilla siitä, miten Juuri Sinä olet Luvattu ja elämästäsi tulee upea, ihmeellinen seikkailu, jos vaan dumppaat sen normaalin mitä sulla on tähän asti ollut... ja siinäkin kakku on valhetta.  Kun näkee elokuvan, voi tiedollisella tasolla tajuta lavastuksen ja kaiken olevan silmänlumetta, mutta emotionaalisella tasolla se on paljon vaikeampaa.

En ole pitkään aikaan katsonut telkkaria.  Kun tulin nähneeksi vierailulla jaksollisen Simpsoneita, joka oli tullut allekirjoittaneelle tutuksi lähinnä lasten kasvukipuja ja populaarikulttuurihuumoria käsittelevänä komediana, silmieni eteen läiskähti huumoria pään irtileikkaamisesta ja muuta silpomista (kyseessä ei ollut Tikku & Takku).  Ohjelman mainoskatkolla näkyi transseksualismia, lisää räjähdyksiä, väkivaltaa, tällä kertaa realistisen näköistä verta ja joku kitumassa maassa huutamassa apua.  Tämä lienee telkkaria katsoville normaalia, koska huumeen annosta pitää kohottaa sen tehoamiseksi, mutta kaverille, joka on vieroittanut itsensä siitä, kyseessä oli vain vieraannuttava ja vaivaannuttavan typerä kavalkadi raaistavaa viihdettä, joka ei voi tehdä hyvää kenellekään sen vaikutuspiirissä.

Ihmisiltä viedään mahdollisuudet oppia ja ymmärtää yhtään mitään, koska heidät pumpataan täyteen sensationalistista dopamiinipornoa, traumoja ja "tarpeita", joita heillä ei ole ollut ennen ohjelmien katsomista.  Tv-ja elokuvaviihteestä varmasti löytää hyviäkin omenoita, mutta kehotan kutakin valikoimaan tarkkaan, mitä päänsä sisälle kutsuu. 

Aiheesta hyvää tekstiä tuotti videoformaatissa myös Owen Benjamin karhustriimin osassa 707.  Suosittelen lämpimästi (tuplanopeudella kuunteleminen toimii hyvin).

11. tammikuuta 2020

"Me on hävitty tää peli"

Minulla ei ole tapana ruotia omien tekstejä saati ottaa jyrkkiä kantoja niihin.  Teen tällä kertaa poikkeuksen Kansankokonaisuus-blogin tuoreimman tekstin suhteen.  Kohotin kulmiani jo aikaisemman, muutettuna julkaistun tekstin, jossa oleellinen pointti oli sama kuin linkatussa: nostetaan kädet pystyyn ja todetaan, että suomalaisten maan pitäminen suomalaisena ei enää ole mitenkään mahdollista, vaan enää voidaan puhua siitä, ketkä saavat sen tuhota ja muuttaa kaltaisekseen.  Ei hän näin suoraan asiaa sano, mutta pointtinsa lienee jokaiselle lukijalle selvä.
Kansankokonaisuus-blogin taustamies Aimo Nivaska motivoimassa.
Hänen mukaansa Suomen alhaista syntyvyyttä ei poliittisin toimin enää nosteta, vaan on todettava, että kansasta ei ole enää mihinkään, vaan jostain syystä alhaisen syntyvyyden poliittisiin (ja muihin) syihin puuttumisen sijaan kannattaa haalia maahan ilmeisesti ajan mittaan miljoonatolkulla kiinalaisia.

No.  Yllä esitetty perspektiivi syntyy kahdesta tekijästä: 1) tilastoharhasta ja 2) ateismista.

Tarkoitan tilastoharhalla sitä, että jos jokin näyttää epätodennäköiseltä tai vaikealta, päätetään, että se ei onnistu, ja sitä kautta toteutetaan ennustus.  Sitten taas, jos tehdään, mitä voidaan, näyttää lopputulos aivan toiselta.  Taistelu hävitään vasta sitten, kun lopetetaan taistelu, ja kyseinen taistelu on tätä nykyä se vesi, jossa uimme ja ilma, jota hengitämme.  Se kuuluu asiaan.  Siihen kannattaa tottua.

Ateisti puolestaan ei voi järkeillä itseään irti siitä, mikä näyttää todennäköiseltä, eikä myöskään motivoitumaan taistelemaan tilanteessa, jossa voitto ei ole todennäköinen.  Siksi, kuten Solzhenitsyn dokumentoi, ateistit oli helppo murtaa Gulageissa, uskovia ei.  Ateisti katsoo todennäköisyyksiä ja sanoo, että kristinusko alkoi 12:sta pelokkaasta miehestä eikä siksi voinut koskaan levitä maailman ykkösuskonnoksi.  Sitten taas on se, mitä tapahtui todellisuudessa.

Kyse ei ole siitä, mikä näyttää todennäköiseltä, kun yhtälö saati sen muuttujat eivät ole selvillä.

Kenenkään henkilökohtainen mielipide sinänsä ei minua asiassa kamalasti paina, mutta suhtaudun äärimmäisen penseästi demoralisaation tuputtajiin.  He pelaavat väärän puolen hyväksi, vaikka eivät yleensä edes ymmärrä sitä.  Mitä tulee karmeisiin väestöennusteisiin, Aakulankin olisi hyvä vilkaista tätä, tai miettiä sitä, että Venäjäkin sai nostettua omaa fertiliteettiään 1990-luvun suosta yli puoli kokonaislukua kymmenessä vuodessa.  Oma juttunsa on se, missä määrin hän pitää "poliittisina toimina" esimerkiksi moraalista selkärankaistumista ja yhteiskunnallisen propagandan (laajassa merkityksessä) suuntaamista kohti prososiaalisia ja perheystävällisiä lopputuloksia.
Näissä asioissa metapolitiikka ja kulttuuri ovat paljon tärkeämpää kuin politiikka, vaikka jälkimmäiselläkin voidaan saada paljon aikaan.  Kaikkiin näistä voi yksilö vaikuttaa, ja jokainen valintamme painaa.

7. tammikuuta 2020

Mitä nationalismi on ja mitä se ei ole

Ottaen huomioon, että tituleeraan itseäni aiheestakin nationalistiksi, on aika hassua, etten ole tullut määritelleeksi sitä selkeästi missään tavalla, joka ei edellytä kykyä nähdä rivien väliin.  Siinä, missä vakilukijani lienevät täysin selvillä siitä, mitä käsite pitää sisällään, ajattelin rustailla vastaukset otsikon kysymyksiin selkeästi ja yksinkertaisesti, jotta sitä tuntemattomat voivat hahmottaa, mistä asiassa on kyse.  Tarve tekstille on olemassa, koska valitettavan monen silmissä imperialistinen natsi-Saksa edustaa nationalismia puhtaimmillaan, vaikka se ei edusta sitä ollenkaan.

Mitä nationalismi on

Nationalismi on kansallismielisyyttä.  Kansa puolestaan on perhe, mutta laajemmassa mielessä: Se jakaa vähintäänkin geenit ja historian, mutta myös enemmän kuin vähemmän ymmärryksen oikeasta ja väärästä, kielen, uskonnon ja kulttuurin.  Koska kansan melkein ainoa tekijä, joka ei ole neuvoteltavissa, on geenit, toisen kansan jäsenestä ei voi koskaan tulla kansan jäsentä, oli tämä miten hyvä vieras tahansa.  Kansan jäseneksi tullaan syntymällä kyseisen kansan jäsenten muodostamaan perheeseen.  Puoliveriset ovat oma tapauksensa, mutta heidän suhteensa asia toimii käytännössä siten, että he ovat sen kansan jäseniä, johon heidät hyväksytään ja jonka jäseniä he itse kokevat olevansa.  Pääsääntöisesti kahden eri kansan jäsenen jälkeläinen omaa identiteettiongelmia, eikä koe olevansa kotona oikein missään.

Kansa ei ole riippuvainen virallisesta statuksestaan.  Suomalaiset olivat olemassa ennen vuotta 1917, samalla tavalla kuin oma sukuni on ollut olemassa ennen minua, eikä toisaalta vastaavasti kansalaisuusstatuksen suominen kenellekään muuta kenenkään kansallisuutta yhtään mihinkään.  Kansan suvereniteetti ja autonomia kotonaan ovat imperatiiveja, eikä kansan tule hyväksyä saati suvaita ulkopuolisten vallankäyttöä alueellaan.

Nyt, kun tiedämme, mitä kansalla tarkoitetaan, voimme keskittyä siihen nationalismiin.

Nationalisti uskoo, että jokaisella kansalla, kuten jokaisella perheelläkin, on oikeus omaan kotiin.  Tämä on yksinkertaisesti helpoin ja järkevin tapa välttää tarpeettomat konfliktit, jotka seuraisivat eri kansojen erilaisista tavoista olla ja elää - lyö samalle alueelle ihmisiä, joilla on yhteensovittamattomat käsitykset näistä, ja konflikti on valmis.  Ja koska jokainen kansa ansaitsee kodin, yhdelläkään kansalla ei ole oikeutta viedä sitä toisilta.

Koti on turvallinen paikka kasvaa vain, jos siitä tekee sellaisen.  Jos sinne päästää kenet hyvänsä, tai ottaa sinne elättejä, kun omistaan ei kykene pitämään huolta, tekee vääryyttä kansaansa kohtaan, ja ansaitsee petturin kohtalon.  Samalla tavalla kuin olisi vastuutonta ja vääryys ottaa mikä tahansa Jonne kadulta ja tuoda kotiini uutena perheenjäsenenä, on äärimmäisen vastuutonta ja vääryys päästää maahan kenet tahansa, ja puhdasta pahuutta, jos on jo valmiiksi perusteltu syy olettaa Jonnen olevan kyvytön tai haluton sopeutumaan uuden kotinsa sääntöihin.

Mitä nationalismi ei ole

Nationalismi ei ole imperialismia.  Se ei pyri laajentamaan kansan Lebensraumia yli kotinsa rajojen toisten maiden alueelle, koska näillä on yhtäläinen oikeus kotiinsa kuin omallakin kansalla.  Koska nationalisti uskoo kansallisvaltioihin, pyrkimys muodostaa ylikansallinen imperiumi on suorassa ristiriidassa nationalistin kansallismielisyyden kanssa.

Nationalismi ei tarkoita rodun pitämistä kansana.  Joskus mainittu valkonationalismi, eli pyrkimys saattaa kaikki eurooppalaiset kansat yhden lipun alle, on oksymoron, itsensä kumoava käsite: Kansa on rodun alaryhmä, ja pyrkimys yhdistää rotu yhdeksi kansakunnaksi on pyrkimys tuhota olemassaolevat kansat monikulttuurisen puuron hyväksi, jossa yhdet sanelevat tapansa elää, ja kaikkia muita kyykytetään.  Se ei eroa kovinkaan merkityksellisellä tasolla ylirodullisesta imperialismista, saati ole sen toimivampaa.  Imperiumi, oli mitä sorttia hyvänsä, luhistuu omaan mahdottomuuteensa, kuten kaikki muutkin imperiumit läpi koko maailmanhistorian.  Kyseistä luhistumista kokevat paraikaa sekä EU että Yhdysvallat, jotka molemmat ovat imperiumeja.  Imperiumien tuhkista nousevat jälleen kansallisvaltiot.

Nationalismi ei tarkoita vihaa muita kansoja kohtaan.  Nationalisti kunnioittaa jokaisen kansan oikeutta omaan maahan, ja näin ollen nationalistin lähtökohtainen suhtautuminen toisia kansoja kohtaan on kunnioittava.  Se, että jokin yksilö, tai jopa kansa, voi kyseisen kunnioituksen syystä tai toisesta menettää, tai vaikkapa saada nationalistin vihaamaan näitä, ei muuta periaatetta.

Lopuksi

Nyt kukin lukutaitoinen voi helposti ja yksinkertaisesti saada perustason ymmärryksen siitä, mitä nationalismi eli kansallismielisyys on.  Jotkut kutsuvat nationalismia etuliitteen kanssa etnonationalismiksi, mutta en ymmärrä mitä funktiota tarpeeton kansaan viittaavan sanan toisto palvelee.