Pages

25. lokakuuta 2019

Abortin merkitys

Koska oletan jokaisen rehellisen ihmisen ymmärtävän, että fundamentaalisti abortti on murha, toisin sanoen luonteeltaan aggressiivinen toisen ihmislajin yksilön tappaminen, en käy sitä tässä kirjoituksessa sen kummemmin puimaan.  Tämä kirjoitus käsittelee ihmisen psykologiaa.

Abortti tuli uudelleen ajattelun kohteeksi luettuani Marcus Follinin (The Golden One) muilta osin ansiokkaan Dauntlessin, jossa asiaa käsiteltiin, mutta valitettavan pinnallisesti ja ilman syvällistä ymmärrystä aiheesta. Abortti retoriikkoineen on siinä mielessä tavattoman ovela käsite, että se tekee kaikista sen sallivista tahoista fundamentaalisti nihilistisiä.  Tällä tarkoitan sitä, että heille ihmiset ovat lopultakin merkityksettömiä, ja näiden arvo on subjektiivista, yksilöiden itselleen ja toisilleen suomaa arvoa, ei mitään sellaista, mitä olisi olemassa henkilökohtaisten käsitysten ulkopuolella.



On paljon ihmisiä, jotka pitävät aborttia tragediana, mutta ovat yhtä kaikki valmiita sallimaan sen, tuomitsematta itse tekoa.  Heidän silmissään kuitenkin tämä tragedia on nimenomaan emotionaalinen ja siinä mielessä aivokemiallinen juttu, että heistä ajatus abortista tuntuu pahalta, mutta siinä se.  He eivät näe siinä mitään muuta väärää - heille kyse on vain yhteiskunnan suoman oikeuden toteutumisesta tapauksessa, jossa se on heistä ikävää.

Abortin hyväksyvä ihminen ei siis voi uskoa siihen, että ihmisellä, tai elämällä ylipäätään, olisi pohjimmiltaan arvoa.  Hänen on ajateltava, että olemme vain kosmisen sattuman tulosta ja täten yhtä hyvin voisimme olla olematta olemassa.  Koska olemme täällä sattumalta, ei mitään pohjimmiltaan merkityksellistä tapahdu, jos yksi sattuma toisten joukossa poistetaan kuvioista.  Tämä suhtautuminen johtaa puolestaan loogisesti kaiken muun nykyajan mielettömyyden hiljaiseen suvaitsemiseen, vaikka ne eivät henkilökohtaisesti miellytäkään.  Ihminen ei asetu pahaa vastaan, jos ei usko sen olevan todellista.

Sitten taas, jos ihmisen olemassaololla on merkitys, muuttaa se totaalisesti abortin merkityksen sekä sen tekijälle että kohteelle.  Abortin kohteelle on tehty mahdollisesti suurin kuviteltavissa oleva pahuus, ja sen tekijä puolestaan on tämän oma äiti.  Oman uskoni mukaan ihmisen tehtävä maan päällä ei ole korjata maailmaa eikä tulla onnelliseksi, vaan näyttää käytännössä, keitä me olemme ja keiksi me kasvamme.  Näin ollen kaikilla valinnoillamme on merkitystä, ja valintamme pitää huolta lapsestamme, vammainen tai ei, osoittaa, keitä me olemme.

Mitä lapsensa tappava äiti kertoo valinnallaan itsestään?  Kammottavia asioita.  Näin ollen on ymmärrettävää, että hänelle on psykologisesti helpompaa mitätöidä merkityksellinen olemassaolo ja kannattaa sen takia kaikkea mahdollisimman mieletöntä.  Tämä yksi valinta tuo mukanaan monta muuta; hirttäytymisen valheeseen.  Valheesta ja mielettömyydestä tulee egon kilpi, ainoa tukikeppi, joka saa ihmisen sietämään itseään jatkaakseen eteenpäin.  Jos olemassaolo on uskottavasti absurdia, omilla typerillä tai pahoilla valinnoilla ei ole merkitystä.  Se on saatanallinen synninpäästö, jonka ainoat hedelmät ovat tuho ja kuolema.  Se saa vihaamaan totuutta; ei vain yhdestä asiasta, vaan mistä tahansa, koska jokainen kerta, kun jostain asiasta sanotaan totuus, on se uhka koko identiteetille.

12. lokakuuta 2019

Asiaa on vaikea osuvammin sanoa

"Katala punamädättäjä rappeuttaa mukulat".  Osaa se HS:kin joskus.

1. lokakuuta 2019

Syntyvyys nousuun

Ensimmäinen otsikkoideani, lapseton Suomi, on liian lähellä mustaa pilleriä, että suostuisin sitä käyttämään.  Tarkoitukseni on tässä kuitenkin ruotia päällimmäiset syyt ja lääkkeet siihen, miksi suomalaisten syntyvyys on pudonnut kuin lehmän häntä.

Motiivit olla hankkimatta lapsia ovat materialistinen hedonismi, pelko ja lammasmaisuus.  Kolmipäinen hydra, joka syö jälkikasvumme.  Kaikki mainitut motiivit ovat vääriä ja nojaavat valheeseen.  Lääke näihin on luonnollisesti kristinusko, mutta jos siitä saa näppylöitä, saattaa tämän tekstin läpiluku silti antaa oivalluksia.
Kuvahaun tulos haulle fancy pants and lollipops
Tikkareita ja päheitä housuja

Hedonistit uskovat, että materiaalinen hyvinvointi on elämän tarkoitus ja että jos lapset eivät pääse elämään vastaavalla tavalla tyhjää kuluttamisrumbaa, näitä ei kannata tehdä ensinkään.  Syvimmällä tässä syöverissä möyrivät tahot jopa uskovat, että koska lapsi on taloudellisessa mielessä menoerä, ei sellaista ole järkevää hankkia ensinkään - muutenhan joutuisi jättämään väliin muutaman loman jossakin hirmujännittävässä uudessa kohteessa, ehkäpä skippaamaan designer-tuotteet ja olemaan toisten ihmisten kanssa oikeasti, ilman "kato nyt mitä mulla on tai missä olen käyny"-showta.

Luonnollisesti nämä ihmiset ymmärtävät olevansa niin pinnallisia, että kun krumeluurit pestään pois, jää jäljelle aika säälittävä tapaus.  He elävät niin vahvasti hetken nautinnossa, että eivät ymmärrä eivätkä halua ymmärtää, että heidän elämästään puolet jää yksinäiseksi ja tyhjäksi.  Hedonisteille nuoruus ja kauneus ovat kovaa valuuttaa, ryppyisyys ja kuluneisuus ei.  Mikään määrä leikkauksia tai rahaa ei voita aikaa.  Siksi toisekseen lapset eivät tarvitse hörhelöitä, isoa kämppää ja alituisia lomia, vaan vanhemmat, jotka rakastavat heitä.

Karmea tulevaisuus

Suomen, ja ylipäätään länsimaiden, tulevaisuudessa häämöttää jonkinlainen yhteiskunnan romahdus, ja sen myötä jonkinlaiset etniset puhdistukset, minkä jälkeen voidaan taas rakentaa uutta yhteiskuntaa toivottavasti aikamme hulluudesta viisastuneina.  Kaikki eivät etnosodasta kuitenkaan selviä, vaan hommasta tulee iso ja ruma - Reconquista kesti 500 vuotta.  Tähän kun lyödään päälle medioiden ja poliitikkojen valheet ympäristökatastrofista, joka on nyt 50 vuotta ollut kymmenen vuoden päässä lopullisesta tuhosta, on periaatteessa ymmärrettävää, että moni ei halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan odottamaan synkempää elämää kuin vanhempansa saivat viettää.

Toki on pidettävä mielessä, että esi-isämme, lähestulkoon niin pitkään kuin historiaa riittää, ovat joutuneet elämään paljon vaikeammissa ja epävarmemmissa oloissa, ja siitä huolimatta hankkineet lapsia, paitsi henkensä pitimiksi, myös siksi, että se on oikein.


Konservatiivin kohteliaisuus

Lammasmaisuus aikaansaa sen, että virtaa vastaan ei uskalleta mennä.  Paraatiesimerkkeinä tästä Yhdysvaltain ja monien muiden maiden nimellisesti konservatiiviset puolueet, jotka eivät ole koko historiansa aikana onnistuneet konservoimaan mitään.  Konservatiivit ovat sitä mieltä, että vastapuolen tasolle ei kannata laskeutua, vaan sotaan on lähdettävä solmiot suorassa, ylevä ilme pärställä, alentumatta esimerkiksi ampumaan vastapuolta.  Koska kyseisissä liikkeissä on kyse vain asenteesta muutokseen ja loputon kompromissien etsiminen arvojen ja niiden puolesta taistelemisen sijaan, he eivät tule koskaan säilyttämään mitään, mikä on meille rakasta.  He varmistavat, että jos se heistä on kiinni, vastapuolella on vapaat kädet aivan mihin tahansa, eivätkä heidän hymistelemänsä hirmuiset seuraukset, joista he tapaavat puhua, koskaan toteudu, koska heillä ei ole siihen kulkusia.

Taistelukaasujen käyttö lopetettiin ensimmäisen maailmansodan myötä - ei siksi, että muut olisivat hymistelleet kovasti, vaan siksi, että niiden käyttäjät pääsivät maistamaan niiden saamapuolella olemista itsekin.  Tehokas taktiikka ei määritä sen käyttäjää.  Sotilas ei muutu murhaajaksi ampuessaan hyökkääjän.  Politiikka pohjautuu väkivaltaan ja potentiaaliin käyttää sitä.  Jos syystä tai toisesta jälkimmäinen osoittautuu silmänlumeeksi, kuka tahansa voi käyttää sitä hyväkseen.  Yksi loputtomien "konservatiivit ovat salaa natseja"-elokuvien ja sarjojen funktioista on pelotella terveiden arvojen puolustajat toimettomuuteen ja aikaansaada assosiaatio siitä, miten mätiä heistä tulee välittömästi, jos he osoittavat konkreettista vastarintaa ainoallekaan kohtaamalleen pahuuden muodolle.


Paavalin siunaus

Totuuden pyhimyksen, Paavalin, viisaus polttaa hydran päät ja vapauttaa meidät valitsemistamme kahleista, jotka uhkaavat tappaa sukumme olemattomiin.  Mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle - eikä mikään ole yhtä tärkeää.  Kyllä, tulevaisuudessa on odotettavissa vaikeuksia, mutta olemme siitä paljon paremmassa asemassa kuin käytännössä kaikki edeltäneet sukupolvet: me tiedämme, mitä on tulossa, ja meillä on enemmän tai vähemmän myös käsitys siitä, milloin.

Me voimme, ja velvollisuutemme onkin, valmistautua, sopeutua, löytää keinot ja voittaa paholainen kätyreineen.  Meidän lapsemme pystyvät siihen myös, sillä fraasin totuudenmukaiseksi mukaillen Right makes Might.  Näiden uhkien keskeisin tekijä on henkinen - ja vihollisemme yrittävät saada meidät kukistamaan itsemme puolestaan, koska tietävät, ettei heillä muuten ole siihen keinoja.

Jos et tee parastasi perustaaksesi perhettä, häviät, yllä esitetyistä syistä, ja se on kansallesikin pieni tappio.  Samoin häviää sukusi.  Se sammuu.  Perheen perustanut ihminen nousee elämässä täysin eri tasolle kuin missä siihen asti oli - ja se taso on määrättömästi parempi ja antoisampi kuin vaihtoehtonsa.  Lapset ovat uskon, toivon ja rakkauden hedelmiä.

Palatakseni alun viittaukseeni kristityistä: Miksi kristittyihin voi tässä asiassa luottaa?  2. Tim. 1 toteaa: Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.  Me emme elä pelosta, emmekä me alistu sille.  Me olemme hedelmälliset, täytämme maan ja elämme Herran tahdon mukaisesti.  Me emme uhraa totuutta mukavuuden vuoksi, me emme tee sitä pelosta emmekä laumasieluisuudesta.  Me rakastamme totuutta ja taistelemme sen puolesta.  Niin kovaa kuin tarvitsee.

Logos murskaa pelon ja valheet.