Pages

5. kesäkuuta 2019

Valtionationalismi on globalismia

Valtionationalismi, eli se, mitä rapakon takana kutsutaan nimellä Civic Nationalism, tarkoitetaan sitä, että kansa muodostuu osapuilleen samat arvot jakavista ihmisistä, tai sellaisista, jotka viitsivät ainakin hetken esittää jakavansa.  Moni tänä päivänä toteaa Suomestakin, että kuka vain voi olla suomalainen, kunhan asuu suomalaisten lailla ja elää ihmisiksi.  Näiltä samoilta ihmisiltä löytyy myös iso kavalkadi anekdootteja siitä, miten vaikkapa joku neekeri on puhunut ehtaa savolaismurretta ja siten osoittanut olevansa ihan yhtä suomalainen kuin kuka tahansa meistä.  Lyhyesti ilmaisten valtionationalismi on uskoa siihen, että kansakunta on puhtaasti kulttuurinen konstruktio.  Näin ketään ei tulla syrjityksi, ja tämä syrjimissyytösten pelko onkin valtionationalismin olemassaolon alfa ja omega.

Ongelmana valtionationalismissa on se, ettei se ole nationalismia ensinkään.  Sen mukaan vaikkapa suomalaiseksi voi syntyä ja kasvaa Portugalissa portugalilaisille vanhemmille, ja että tästä voi itse asiassa tulla montaa suomalaisille vanhemmille syntynyttä suomalaista suomalaisempi.  Toisin sanoen sen premissi on, että on vain kulttuurisia konstruktioita, kansoja ei ensinkään.  Sille valtioiksi kutsutut kulttuuriset konstruktiot ovat vain mukavuustekijä, eivät mitään konkreettisesti olemassaolevia ryhmiä, eikä näitä täten ole mitään syytä varjella.

Nationalismin pohjalla on suoraan verisiteeseen viittaava latinan kielen sana nati - joka tarkoittaa (isän) poikaa.  Isän ja pojan välinen veriside ei ole kulttuurista kiinni, eikä kukaan ajattele kansaa ryhmänä ihmisiä, jotka jakaisivat samat kulttuuriset propositiot, vaan nimenomaan laajennettuna perheenä, joka on läheisempää sukua toisilleen kuin muille kansoille.  Tästä syystä kansat myös näyttävät usein erilaisilta.  Kansaan ei voi kuulua kuin syntymällä osaksi sellaista.  Oma kysymyksensä ovat geneettiset erot, jotka vieraannuttavat ihmisiä toisistaan.

Koska valtionationalismissa kansoja ei ole olemassa, on se luonteeltaan väistämättä imperialistista, toisin sanoen globalistista ja sitä kautta antinationalistista.  Mikä oikeus suomalaisella voisi olla Suomeen, jos kerran syntyperäinen portugalilainen voi olla tätä suomalaisempi?  Ei mitään, tietenkään.  Näin ollen suomalaisilla ei ole, eikä voi olla, oikeutta Suomeen, valtionationalistisesta näkökulmasta.  Se, että se nyt sattuu olemaan suomalaisilla kansoitettu, on vain arkaainen jäänne, ja tulee korvautumaan niillä oikeilla suomalaisilla, jotka ovat kotoisin herraties mistä.

Valtionationalismi ei ole nationalismia ollenkaan.  Se on ase nationalismia ja kansojen olemassaoloa vastaan.  Jokainen valtionationalisti - ymmärsi sitä tai ei - pelaa globalistien pussiin.