Pages

18. joulukuuta 2019

Alaston pahuus


4. joulukuuta 2019

Vihollisarmeija II

Sikäli kun joku lukija muistaa vielä taannoisen tekstini parin kuukauden takaa, jonka nimi oli Vihollisarmeija, ja jossa lämmettiin kuvan takia, jossa oli reippaita afrikkalaismiehiä koneessa ja saatteena teksti siitä, miten sotimisikäisiä miehiä raijataan Eurooppaan oikein reippahasti, on kyseinen postaus tätä nykyä historiaa.  Kiitos nimimerkille -Polyyppi-, joka osoitti suurempaa kärsivällisyyttä asian kanssa kuin on soveliasta odottaa.  Hän vaikuttaa olevan kaveri, jonka kohdalla blogini lukeminen on täysi mysteeri, mutta tässä tapauksessa oikein tervetullut ilmiö.

Syy poistoon on, että tweetti oli ankka.  Siinä oli yhdistetty kuva paluulennosta Sveitsistä Afrikkaan uutiseen jostain avustuslennosta, joka raijaa taas ~160 afrikkalaista (enemmän naisia ja lapsia kuin aikuisia miehiä) Eurooppaan.

Alkujaan ajattelin, että jätän postauksen ylös PSA-huomiolla kuvaa koskien, mutta kun en halua ryhtyä velhoilemaan totuuden kanssa, niin omatunto pysyy hyvänä.  Pointtini siitä, että tänne tuodaan vihollisarmeija, sinänsä on paikkansa pitävä.  Mieluummin vain viittaan kyseiseen tosiasiaan ilman kuvakylkiäisiä, jotka eivät ole faktapohjaisia.

-Polyyppi- toi esiin myös maahanmuuttajien tilastoidun sukupuolijakauman, mutta itse pistin asiasta merkille, että 2015 kiihtynyt turvapaikkatulva ja se, että pääkaupunkiseudun katukuva on tullut kirjaimellisesti täyteen taisteluikäisiä lähi-itäläisiä miehiä, puuttuvat tilastosta kokonaan.  Nämä löytyvät puolestaan Maahanmuuttoviraston sivuilta.  Sieltä selviää, että vaikka naisia ja lapsia tulee, tulee sotimisikäisiä miehiä enemmän.  Asian tarkastelua hankaloittaa se, että samassa taulukossa ilmoitetaan mm. Venäjältä, Filippiineiltä ja Irakista saapuneet, joiden kohdalla sukupuolijakauman voi olettaa olevan keskenään hyvin eri näköisiä.

Asiaa voi halutessaan puida varmasti hyvinkin pitkään.  Pointtini asiassa ei kuitenkaan ole sukupuolijakauma, vaan massamaahanmuuton olemassaolo.  Kuten asiaan perehtynyt sotahistorioitsija Martin van Creveld artikkelissaan osoitti, maahanmuutto ja sota ovat historiallisesti katsoen seurauksiltaan yksi ja sama asia.  On ihan sama, tulevatko valloittajat miekka vai vauva käsissä, jos näiden antaa vain saapua ja saapua.  Eivät Mayflowerin ja muiden laivojen kantamat englantilaisetkaan tulleet Amerikkaan sotiakseen.  Mites kävi?

He vain etsivät käsitystään paremmasta elämästä, ja se sisältää maamme perinpohjaisen muuttamisen niin väestöllisesti kuin kulttuurisestikin.

26. marraskuuta 2019

Vihapuhe

Anti-Defamation League (ADL) on Yhdysvalloissa alkunsa saanut juutalaisten* propagandakoneisto, joka on huutanut holokaustia vuodesta 1913 ja perustettiin Leo Frankin, ainakin kaksinkertaisen raiskausmurhapedofiilin, puolustukseksi.  Syyllisyystrippailu on ollut tuottoisaa puuhaa, ja tällä hetkellä ADL:n vihalistalle päätyminen tarkoittaa käytännössä ainakin ulossulkemista mistään poliittisesta tehtävästä, pahimmassa tapauksessa monista muistakin ammateista.

Vihapuhe terminä on ADL:n keksimä.  Jos joku ei haista rikinkatkua, lienee hänellä melkoinen nuha.

Ainoa syy sille, minkä takia vihapuheesta ja sen kieltämisestä tällä hetkellä kohistaan, on se, että vastapuoli tietää olevansa heikolla jäällä.  Jos ihmisten antaa puhua vapaasti ja rehellisesti, heidän puolensa ei voi voittaa.  Maksiimini 40 toteaakin, että "Tosiasioiden kieltäminen kääntää ne automaattisesti kieltäjäänsä vastaan".  Asioista puhuminen on kiellettävä, koska se johtaa väistämättä muutokseen.  Jengiä, jotka ovat oikeasti globohomon kanssa samaa mieltä yhtään mistään, on naurettavan vähän, ja he tietävät sen.

Tästä syystä nyt masinoidaan ahkerasti jopa vaalijärjestelmän rukkaamista siihen uskoon, että äänestämällä ei enää voi vaikuttaa päättäjiin.  Lukaiskaa, mitä Yrjöperskeles asiasta ansiokkaasti haasteli.

*Huomautettakoon, että harva lafka on tehnyt niin paljon hallaa juutalaisten maineelle kuin ADL.  Läpinäkyvä propaganda tapaa kääntyä itseään vastaan.

15. marraskuuta 2019

Kaupunki, ihmisvihan kehto

Maalla ja maalta tulevat ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä.  Tämä on helposti ymmärrettävää: pitkien etäisyyksien takia toisia ihmisiä näkee vähän, ja toisaalta siitä syystä, että yhteisö esimerkiksi hyötyy naapureistaan lainaamalla toisilleen tarvittavia työkaluja, apua, ja mitä näitä nyt onkaan.  Naapuruudesta tulee helposti luonnollinen symbioosi, jossa kaikki osapuolet voittavat.  Tämä toi mieleeni kokeen hiiriutopiasta, jonka lopputuloksena ylikansoitettu hiirikaupunki ensin kärsi kasvavassa määrin kaikenlaisista perversioista ja kuoli sitten sukupuuttoon.
Hämmästyttävän monen kaupunkilaisen kokemus on tämä.
Minkälaiset kannusteet kaupungissa vallitsevat?  Ihmisiä on niin paljon, ettei niitä voi tuntea.  Joka päivä siis vastaan tulee kasapäin ihmisiä, joita ei tapaa koskaan toiste.  Jos nämä liittyvät omaan elämään millään tavalla, yhdeksän kertaa kymmenestä he ovat häiriötekijä: tukkivat esimerkiksi tien, pitävät meteliä, haisevat viinalta, käyttäytyvät epäilyttävästi ja niin edelleen.  Vaikka ymmärtääkin, että suurimmalla osalla muista on yhtäläinen oikeus käyttää samoja tiloja kuin itselläkin, näitä alkaa katsoa ja pitää tunkeilijoina - välttämättä edes tajuamatta asiaa.

Toinen juttu, mikä kaupungeissa vallitsee, läheisesti edelliseen liittyen, on anonymiteetti.  Jos maaseudulla kiertää helppoheikki, se saa korkeintaan yhden uhrin, koska viidakkorumpu kertoo eteenpäin, millainen jeppe siellä pyörii.  Yhteisiin muroihin kuseminen loppuu äkkiä, koska sillä on selkeitä, konkreettisia ja tuhoisia seurauksia antisosiaaliseen käytökseen ryhtyville.  Kaupungissa puolestaan ihmiset eivät tunne toisiaan, joten helppoheikki pääsee kukoistamaan husutellessaan ensin yhtä ja sitten toista.  Ja koska kaupunkilaisilla ei ole toisiaan kohtaan luottamusta, ei toisia edes varoiteta.  Jos teet palveluksen, et saa toista takaisin.  Hyvässä lykyssä saat sen sijaan jonkun tasa-arvosoturin sylkemään päällesi, jos menet varoittamaan väärännäköisestä ihmisestä.

Kaupungit anonymiteetteineen mahdollistavat myös seikkailun: voit olla kuka tahansa ja elää miten tahansa, eikä kukaan saa tietää eikä voi tuomita.  Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että etenkin kaupunkiin opiskelemaan tulevat nuoret lähtevät helposti kertakäyttösuhdekaruselliin tuhlaamaan sekä omaa, että toisten aikaa, minkä lisäksi he pilaavat sillä kykynsä pariutua ja tulla onnelliseksi yhden ihmisen kanssa, koska tottuvat sekä muistelemaan aikaisempia huippukokemuksiaan toisten kanssa että jossittelemaan, että mitäs tämän uuden ihmisen kanssa voisikaan olla.  Tällä onkin saatu pilattua yllättävän suuri osa periaatteessa älykkäistä mutta kulttuurisessa talutusnuorassa elävistä nuorista (ja tänään ei niin nuorista) naisista.

Historiallisesti kaupungit olivat niitä paikkoja, joissa taudit kukoistivat ja ihmiset kuolivat kuin kärpäset.  Niissä käytiin, koska oli pakko.  Tänä päivänä, kiitos toimivan viemäröinnin ja lisääntyneen hygienian (poislukien San Francisco), nämä fyysiset tekijät eivät enää tapa kaupunkiin muuttavan väestön kehoa.  Ongelmana on, että kaupunki ei tätä kautta muutu yhtään luonnonvastaisemmaksi paikaksi ihmiselle olla ja elää.  Ne aikaansaavat ja ruokkivat kaikenlaisia perversioita, kaunaa, kateutta ja suoranaista ihmisvihaa, ja näiden takia kaupunkilaiset alkavat halveksua sekä toisiaan että pahimmassa tapauksessa ei vain omaansa, vaan myös koko kansansa olemassaoloa, ja haluavat uhrata sen vaikkapa Äiti Maalle, lempi-ideologialleen tai lapsettomalle hedonismille.

Kaupungit tarjoavat kyllä materiaalista hyötyä, mutta yhtä lailla sieltä saa ruton sydämeensä.

25. lokakuuta 2019

Abortin merkitys

Koska oletan jokaisen rehellisen ihmisen ymmärtävän, että fundamentaalisti abortti on murha, toisin sanoen luonteeltaan aggressiivinen toisen ihmislajin yksilön tappaminen, en käy sitä tässä kirjoituksessa sen kummemmin puimaan.  Tämä kirjoitus käsittelee ihmisen psykologiaa.

Abortti tuli uudelleen ajattelun kohteeksi luettuani Marcus Follinin (The Golden One) muilta osin ansiokkaan Dauntlessin, jossa asiaa käsiteltiin, mutta valitettavan pinnallisesti ja ilman syvällistä ymmärrystä aiheesta. Abortti retoriikkoineen on siinä mielessä tavattoman ovela käsite, että se tekee kaikista sen sallivista tahoista fundamentaalisti nihilistisiä.  Tällä tarkoitan sitä, että heille ihmiset ovat lopultakin merkityksettömiä, ja näiden arvo on subjektiivista, yksilöiden itselleen ja toisilleen suomaa arvoa, ei mitään sellaista, mitä olisi olemassa henkilökohtaisten käsitysten ulkopuolella.



On paljon ihmisiä, jotka pitävät aborttia tragediana, mutta ovat yhtä kaikki valmiita sallimaan sen, tuomitsematta itse tekoa.  Heidän silmissään kuitenkin tämä tragedia on nimenomaan emotionaalinen ja siinä mielessä aivokemiallinen juttu, että heistä ajatus abortista tuntuu pahalta, mutta siinä se.  He eivät näe siinä mitään muuta väärää - heille kyse on vain yhteiskunnan suoman oikeuden toteutumisesta tapauksessa, jossa se on heistä ikävää.

Abortin hyväksyvä ihminen ei siis voi uskoa siihen, että ihmisellä, tai elämällä ylipäätään, olisi pohjimmiltaan arvoa.  Hänen on ajateltava, että olemme vain kosmisen sattuman tulosta ja täten yhtä hyvin voisimme olla olematta olemassa.  Koska olemme täällä sattumalta, ei mitään pohjimmiltaan merkityksellistä tapahdu, jos yksi sattuma toisten joukossa poistetaan kuvioista.  Tämä suhtautuminen johtaa puolestaan loogisesti kaiken muun nykyajan mielettömyyden hiljaiseen suvaitsemiseen, vaikka ne eivät henkilökohtaisesti miellytäkään.  Ihminen ei asetu pahaa vastaan, jos ei usko sen olevan todellista.

Sitten taas, jos ihmisen olemassaololla on merkitys, muuttaa se totaalisesti abortin merkityksen sekä sen tekijälle että kohteelle.  Abortin kohteelle on tehty mahdollisesti suurin kuviteltavissa oleva pahuus, ja sen tekijä puolestaan on tämän oma äiti.  Oman uskoni mukaan ihmisen tehtävä maan päällä ei ole korjata maailmaa eikä tulla onnelliseksi, vaan näyttää käytännössä, keitä me olemme ja keiksi me kasvamme.  Näin ollen kaikilla valinnoillamme on merkitystä, ja valintamme pitää huolta lapsestamme, vammainen tai ei, osoittaa, keitä me olemme.

Mitä lapsensa tappava äiti kertoo valinnallaan itsestään?  Kammottavia asioita.  Näin ollen on ymmärrettävää, että hänelle on psykologisesti helpompaa mitätöidä merkityksellinen olemassaolo ja kannattaa sen takia kaikkea mahdollisimman mieletöntä.  Tämä yksi valinta tuo mukanaan monta muuta; hirttäytymisen valheeseen.  Valheesta ja mielettömyydestä tulee egon kilpi, ainoa tukikeppi, joka saa ihmisen sietämään itseään jatkaakseen eteenpäin.  Jos olemassaolo on uskottavasti absurdia, omilla typerillä tai pahoilla valinnoilla ei ole merkitystä.  Se on saatanallinen synninpäästö, jonka ainoat hedelmät ovat tuho ja kuolema.  Se saa vihaamaan totuutta; ei vain yhdestä asiasta, vaan mistä tahansa, koska jokainen kerta, kun jostain asiasta sanotaan totuus, on se uhka koko identiteetille.

12. lokakuuta 2019

Asiaa on vaikea osuvammin sanoa

"Katala punamädättäjä rappeuttaa mukulat".  Osaa se HS:kin joskus.

1. lokakuuta 2019

Syntyvyys nousuun

Ensimmäinen otsikkoideani, lapseton Suomi, on liian lähellä mustaa pilleriä, että suostuisin sitä käyttämään.  Tarkoitukseni on tässä kuitenkin ruotia päällimmäiset syyt ja lääkkeet siihen, miksi suomalaisten syntyvyys on pudonnut kuin lehmän häntä.

Motiivit olla hankkimatta lapsia ovat materialistinen hedonismi, pelko ja lammasmaisuus.  Kolmipäinen hydra, joka syö jälkikasvumme.  Kaikki mainitut motiivit ovat vääriä ja nojaavat valheeseen.  Lääke näihin on luonnollisesti kristinusko, mutta jos siitä saa näppylöitä, saattaa tämän tekstin läpiluku silti antaa oivalluksia.
Kuvahaun tulos haulle fancy pants and lollipops
Tikkareita ja päheitä housuja

Hedonistit uskovat, että materiaalinen hyvinvointi on elämän tarkoitus ja että jos lapset eivät pääse elämään vastaavalla tavalla tyhjää kuluttamisrumbaa, näitä ei kannata tehdä ensinkään.  Syvimmällä tässä syöverissä möyrivät tahot jopa uskovat, että koska lapsi on taloudellisessa mielessä menoerä, ei sellaista ole järkevää hankkia ensinkään - muutenhan joutuisi jättämään väliin muutaman loman jossakin hirmujännittävässä uudessa kohteessa, ehkäpä skippaamaan designer-tuotteet ja olemaan toisten ihmisten kanssa oikeasti, ilman "kato nyt mitä mulla on tai missä olen käyny"-showta.

Luonnollisesti nämä ihmiset ymmärtävät olevansa niin pinnallisia, että kun krumeluurit pestään pois, jää jäljelle aika säälittävä tapaus.  He elävät niin vahvasti hetken nautinnossa, että eivät ymmärrä eivätkä halua ymmärtää, että heidän elämästään puolet jää yksinäiseksi ja tyhjäksi.  Hedonisteille nuoruus ja kauneus ovat kovaa valuuttaa, ryppyisyys ja kuluneisuus ei.  Mikään määrä leikkauksia tai rahaa ei voita aikaa.  Siksi toisekseen lapset eivät tarvitse hörhelöitä, isoa kämppää ja alituisia lomia, vaan vanhemmat, jotka rakastavat heitä.

Karmea tulevaisuus

Suomen, ja ylipäätään länsimaiden, tulevaisuudessa häämöttää jonkinlainen yhteiskunnan romahdus, ja sen myötä jonkinlaiset etniset puhdistukset, minkä jälkeen voidaan taas rakentaa uutta yhteiskuntaa toivottavasti aikamme hulluudesta viisastuneina.  Kaikki eivät etnosodasta kuitenkaan selviä, vaan hommasta tulee iso ja ruma - Reconquista kesti 500 vuotta.  Tähän kun lyödään päälle medioiden ja poliitikkojen valheet ympäristökatastrofista, joka on nyt 50 vuotta ollut kymmenen vuoden päässä lopullisesta tuhosta, on periaatteessa ymmärrettävää, että moni ei halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan odottamaan synkempää elämää kuin vanhempansa saivat viettää.

Toki on pidettävä mielessä, että esi-isämme, lähestulkoon niin pitkään kuin historiaa riittää, ovat joutuneet elämään paljon vaikeammissa ja epävarmemmissa oloissa, ja siitä huolimatta hankkineet lapsia, paitsi henkensä pitimiksi, myös siksi, että se on oikein.


Konservatiivin kohteliaisuus

Lammasmaisuus aikaansaa sen, että virtaa vastaan ei uskalleta mennä.  Paraatiesimerkkeinä tästä Yhdysvaltain ja monien muiden maiden nimellisesti konservatiiviset puolueet, jotka eivät ole koko historiansa aikana onnistuneet konservoimaan mitään.  Konservatiivit ovat sitä mieltä, että vastapuolen tasolle ei kannata laskeutua, vaan sotaan on lähdettävä solmiot suorassa, ylevä ilme pärställä, alentumatta esimerkiksi ampumaan vastapuolta.  Koska kyseisissä liikkeissä on kyse vain asenteesta muutokseen ja loputon kompromissien etsiminen arvojen ja niiden puolesta taistelemisen sijaan, he eivät tule koskaan säilyttämään mitään, mikä on meille rakasta.  He varmistavat, että jos se heistä on kiinni, vastapuolella on vapaat kädet aivan mihin tahansa, eivätkä heidän hymistelemänsä hirmuiset seuraukset, joista he tapaavat puhua, koskaan toteudu, koska heillä ei ole siihen kulkusia.

Taistelukaasujen käyttö lopetettiin ensimmäisen maailmansodan myötä - ei siksi, että muut olisivat hymistelleet kovasti, vaan siksi, että niiden käyttäjät pääsivät maistamaan niiden saamapuolella olemista itsekin.  Tehokas taktiikka ei määritä sen käyttäjää.  Sotilas ei muutu murhaajaksi ampuessaan hyökkääjän.  Politiikka pohjautuu väkivaltaan ja potentiaaliin käyttää sitä.  Jos syystä tai toisesta jälkimmäinen osoittautuu silmänlumeeksi, kuka tahansa voi käyttää sitä hyväkseen.  Yksi loputtomien "konservatiivit ovat salaa natseja"-elokuvien ja sarjojen funktioista on pelotella terveiden arvojen puolustajat toimettomuuteen ja aikaansaada assosiaatio siitä, miten mätiä heistä tulee välittömästi, jos he osoittavat konkreettista vastarintaa ainoallekaan kohtaamalleen pahuuden muodolle.


Paavalin siunaus

Totuuden pyhimyksen, Paavalin, viisaus polttaa hydran päät ja vapauttaa meidät valitsemistamme kahleista, jotka uhkaavat tappaa sukumme olemattomiin.  Mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle - eikä mikään ole yhtä tärkeää.  Kyllä, tulevaisuudessa on odotettavissa vaikeuksia, mutta olemme siitä paljon paremmassa asemassa kuin käytännössä kaikki edeltäneet sukupolvet: me tiedämme, mitä on tulossa, ja meillä on enemmän tai vähemmän myös käsitys siitä, milloin.

Me voimme, ja velvollisuutemme onkin, valmistautua, sopeutua, löytää keinot ja voittaa paholainen kätyreineen.  Meidän lapsemme pystyvät siihen myös, sillä fraasin totuudenmukaiseksi mukaillen Right makes Might.  Näiden uhkien keskeisin tekijä on henkinen - ja vihollisemme yrittävät saada meidät kukistamaan itsemme puolestaan, koska tietävät, ettei heillä muuten ole siihen keinoja.

Jos et tee parastasi perustaaksesi perhettä, häviät, yllä esitetyistä syistä, ja se on kansallesikin pieni tappio.  Samoin häviää sukusi.  Se sammuu.  Perheen perustanut ihminen nousee elämässä täysin eri tasolle kuin missä siihen asti oli - ja se taso on määrättömästi parempi ja antoisampi kuin vaihtoehtonsa.  Lapset ovat uskon, toivon ja rakkauden hedelmiä.

Palatakseni alun viittaukseeni kristityistä: Miksi kristittyihin voi tässä asiassa luottaa?  2. Tim. 1 toteaa: Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.  Me emme elä pelosta, emmekä me alistu sille.  Me olemme hedelmälliset, täytämme maan ja elämme Herran tahdon mukaisesti.  Me emme uhraa totuutta mukavuuden vuoksi, me emme tee sitä pelosta emmekä laumasieluisuudesta.  Me rakastamme totuutta ja taistelemme sen puolesta.  Niin kovaa kuin tarvitsee.

Logos murskaa pelon ja valheet.

14. syyskuuta 2019

Synninmyyjät eli musta pilleri

Ei, tällä kertaa en kirjoita juutalaisista.  Sen sijaan keskityn sen sortin syntiin, jota meille kansallismielisille myydään.
Ei näin.
Mustaksi pilleriksi nimittävät kolmannella kotimaisella sitä tuomion pasuunaa, joka uskottelee, että peli on (jo) hävitty, että Eurooppa, Amerikka ja kaikki muut eurooppalaiset maat ovat jo vetäneet itsensä vessasta alas eikä mitään ole tehtävissä.  Siihen liittyy vahvasti se, että käsittelee ja päivittelee loputtomiin jokaista esimerkkiä korruptiosta ja rappiosta, jonka onnistuu löytämään - muovaillen elämänsä sisällöstä ja siitä, mitä toisten kanssa käsittelee, jonkinlaista masokistista itseruoskintaa ja lannistamista.  Parhaat näistä onnistuvat ihan järkevästi osoittamaan, että sillä informaatiolla ei näytä siltä, että parempaa olisi luvassa.

En ole ollenkaan varma, ettenkö olisi jossain vaiheessa syyllistynyt tähän itsekin.

Mustassa pillerissä, esiintyi se sitten missä muodossa hyvänsä, on sellainen ikävä piirre, että sen funktio on viime kädessä täysin sama kuin valtavirtamediankin: saada ihminen elämään pelossa ja paniikissa, lannistamaan tämä yrittämästä parantaa tilannettaan ja tekemästä hyvää lähimmäisilleen ja rakentamasta kestävää yhteiskuntaa.  Kun vallalla on pelko ja paniikki, ihminen tekee toisen kahdesta asiasta: lannistuu eikä tee mitään (tätä haluavat meille nationalisteille), tai sitten nojaavat lähimpään auktoriteettiin, joka näyttää siltä, että tietää mitä tekee (tätä puolestaan karjalle).

Kristinuskon yksi vahvuus on siinä, että me emme elä pelon vallassa.  Marttyyrit menivät kuolemaansa laulaen Herran ylistystä.  Meillä on usko, toivo ja rakkaus.  Tässä tilanteessa toivon merkitystä ei sovi aliarvioida, vaan siihen on nojattava ja muistettava, että maailma on aina ollut paha ja tilanne usein nykyistä pahempi, mutta siitä huolimatta uskovat ovat selvinneet ja kukoistaneet.

Pelolle alistuva ja siten pahuudelle antautunut katkoo puunsa ja sen oksat.  Meidän puumme kantaa ja on aina kantava hedelmää aikojen loppuun asti.
Jaa miksi juuri amissit?  Eivät katso telkkaria tai osallistu muuhun rappioon, kasvattavat itse suuria perheitä ja tarvitsemansa elintarvikkeet ymv.  Heillä homma pelaa.

28. elokuuta 2019

Logos

Lisääntykää, kasvattakaa lapset rakkaudella ja totuudessa, täyttäkää maa.

Siinä pääasia.  Poliittiset järjestelmät nousevat ja luhistuvat, samoin yhteiskuntajärjestelmät, joten on syytä rakentaa mahdollisimman omavaraisia yhteisöjä, jotta luhistuminen ei horjuta omia.  Keskeisiä tarpeita ovat ruoka, juoma, kyky suojata perhe ja edellä mainitut säätä ja muita ulkoisia uhkia vastaan.

Aikaa ei kannata kuluttaa liiaksi siitä huolestumiseen, mitä vallan kahvassa olevat hullut kulloinkin tekevät.  Keskity kestävän perheen ja lähipiirin rakentamiseen - siinä on työtä kyllin.  Mitä vähemmän resursseja menee siihen, että valittaa tai vatvoo toisten tekemisiä, sitä enemmän tarpeellisia asioita ehtii saada aikaan ja sitä onnellisempi on perhe ja yhteisö, jonka jäsen konkreettisesti on.


2. heinäkuuta 2019

Muistutus Suomelle 2019

“A nation can survive its fools, and even the ambitious. But it cannot survive treason from within. An enemy at the gates is less formidable, for he is known and carries his banner openly. But the traitor moves amongst those within the gate freely, his sly whispers rustling through all the alleys, heard in the very halls of government itself. For the traitor appears not a traitor; he speaks in accents familiar to his victims, and he wears their face and their arguments, he appeals to the baseness that lies deep in the hearts of all men. He rots the soul of a nation, he works secretly and unknown in the night to undermine the pillars of the city, he infects the body politic so that it can no longer resist. A murderer is less to fear.”

 - Marcus Tullius Cicero

5. kesäkuuta 2019

Valtionationalismi on globalismia

Valtionationalismi, eli se, mitä rapakon takana kutsutaan nimellä Civic Nationalism, tarkoitetaan sitä, että kansa muodostuu osapuilleen samat arvot jakavista ihmisistä, tai sellaisista, jotka viitsivät ainakin hetken esittää jakavansa.  Moni tänä päivänä toteaa Suomestakin, että kuka vain voi olla suomalainen, kunhan asuu suomalaisten lailla ja elää ihmisiksi.  Näiltä samoilta ihmisiltä löytyy myös iso kavalkadi anekdootteja siitä, miten vaikkapa joku neekeri on puhunut ehtaa savolaismurretta ja siten osoittanut olevansa ihan yhtä suomalainen kuin kuka tahansa meistä.  Lyhyesti ilmaisten valtionationalismi on uskoa siihen, että kansakunta on puhtaasti kulttuurinen konstruktio.  Näin ketään ei tulla syrjityksi, ja tämä syrjimissyytösten pelko onkin valtionationalismin olemassaolon alfa ja omega.

Ongelmana valtionationalismissa on se, ettei se ole nationalismia ensinkään.  Sen mukaan vaikkapa suomalaiseksi voi syntyä ja kasvaa Portugalissa portugalilaisille vanhemmille, ja että tästä voi itse asiassa tulla montaa suomalaisille vanhemmille syntynyttä suomalaista suomalaisempi.  Toisin sanoen sen premissi on, että on vain kulttuurisia konstruktioita, kansoja ei ensinkään.  Sille valtioiksi kutsutut kulttuuriset konstruktiot ovat vain mukavuustekijä, eivät mitään konkreettisesti olemassaolevia ryhmiä, eikä näitä täten ole mitään syytä varjella.

Nationalismin pohjalla on suoraan verisiteeseen viittaava latinan kielen sana nati - joka tarkoittaa (isän) poikaa.  Isän ja pojan välinen veriside ei ole kulttuurista kiinni, eikä kukaan ajattele kansaa ryhmänä ihmisiä, jotka jakaisivat samat kulttuuriset propositiot, vaan nimenomaan laajennettuna perheenä, joka on läheisempää sukua toisilleen kuin muille kansoille.  Tästä syystä kansat myös näyttävät usein erilaisilta.  Kansaan ei voi kuulua kuin syntymällä osaksi sellaista.  Oma kysymyksensä ovat geneettiset erot, jotka vieraannuttavat ihmisiä toisistaan.

Koska valtionationalismissa kansoja ei ole olemassa, on se luonteeltaan väistämättä imperialistista, toisin sanoen globalistista ja sitä kautta antinationalistista.  Mikä oikeus suomalaisella voisi olla Suomeen, jos kerran syntyperäinen portugalilainen voi olla tätä suomalaisempi?  Ei mitään, tietenkään.  Näin ollen suomalaisilla ei ole, eikä voi olla, oikeutta Suomeen, valtionationalistisesta näkökulmasta.  Se, että se nyt sattuu olemaan suomalaisilla kansoitettu, on vain arkaainen jäänne, ja tulee korvautumaan niillä oikeilla suomalaisilla, jotka ovat kotoisin herraties mistä.

Valtionationalismi ei ole nationalismia ollenkaan.  Se on ase nationalismia ja kansojen olemassaoloa vastaan.  Jokainen valtionationalisti - ymmärsi sitä tai ei - pelaa globalistien pussiin.

22. huhtikuuta 2019

Virallinen valhe

Virallinen kertomus Notre Damen katon palostahan on, että kyseessä on vahinko, ei sabotaasi.  Satoja vuosia vanha tammi kun syttyy tositosihelposti... vai syttyykö?
"The chief architect of Notre Dame: 'We installed new detection system in 2010 and completely rewired the cathedral, so the fire wasn't caused by electrical short-circuit'
French media reports citing an interview with the former French Inspector-General for Historic Monuments Benjamin Mouton, http://www.compagnie-acmh.fr/mouton/ who oversaw the installation of state-of-the-art fire prevention systems in the Notre Dame Cathedral in 2010, and who was responsible for the building from 2000 to 2013, cast doubt on today's leak to the Associated Press https://www.batiactu.com/edito/notre-... that the fire was likely caused by an electrical short-circuit. 
Benjamin Mouton was interviewed live on TV on Monday evening as the fire continued to burn the 850-year-old symbol of French culture and history. Here's what he had to say:
"I don't understand this at all. The fire's spread is extremely curious. With really old oak like that, it's super-hard, so you'd need a lot of smaller wood to first get the fire hot enough for the oak beams to burn. 
In 2010 we replaced all the electrical wiring, so there's no way this was sparked by a short-circuit. We put new wiring in place according to modern standards. And we went even further; we installed state-of-the-art fire protection and detection systems in the cathedral. 
At all times, there are always two men on standby in the Cathedral, day and night, to go investigate anything the moment an alarm goes off, then if necessary to call the fire emergency services. 
I am really stunned that this [the fire] has happened. It's incomprehensible."
That's not all. Mouton told French construction magazine BatiActu the following: https://www.batiactu.com/edito/notre-...
"In 40 years of experience, I have never heard of a fire like this. 
It would take a really combustible load at the start of such a fire for it to rapidly develop into the disaster we saw. Also, oak is a particularly fire-resistant wood. 
The fire detection/protection system installed in the cathedral was of the highest level. It was a very expensive undertaking, but it enabled us to quickly ascertain whether a fire had started somewhere. Additionally, we had many old wooden doors replaced by fire-doors. 
We also drastically reduced the number of electrical appliances throughout the building, and completely forbid them in the attic."
Kun media kertoo jotain, voi olla varma, että oli totuus mikä hyvänsä, se ei ole ainakaan se.

Seuraavaa ristiretkeä odotellessa.

18. huhtikuuta 2019

Kaappi oli turvapaikka

Nyrkkisääntö, jota mikään vähemmistö ei tunnu tänä päivänä kunnioittavan, on se, että enemmistölle vittuilu on huono ajatus.  Oheisessa kuvassa siihen yksi syy.

17. huhtikuuta 2019

Saatanan synagoga

Toinen osuva otsikko tälle kirjoitukselle voisi olla "Juutalaisten kulttuuriset saavutukset".  Tarkoitukseni on käydä lyhykäisesti läpi niitä asioita, mitä voi perustellusti kutsua juutalaisuuden hedelmiksi kulttuurissa, joka länsimaissa näinä päivinä vallitsee.  En tässä puhu juutalaisuudesta uskontona, vaan etnisenä ryhmänä, joten se sisältää myös suhteellisesti suuren ateististen juutalaisten populaation.  Jos ottaa lukukaverikseen pirun, löytää tekstistä helposti etsimänsä antisemiitin, mutta jos taas tulee kysyneeksi itseltään, pitävätkö sanotut asiat paikkansa, voidaankin todeta, että tässä ollaan pikemminkin totuuden asialla.  En halua juutalaisten katoavan maan päältä, mutta en myöskään halua heidän vaikuttavan yhteiskuntaamme millään lailla.
Kuvahaun tulos haulle scheming jew
Sopivan neutraali kuvituskuva.
Taustoitetaanpa hieman.  Juutalaiset ovat perinteisesti olleet länsimaissa sellainen kansanosa, joka on pieni, ulkopuolinen ja juridisesti eri asemassa valtaväestön kanssa, eikä valtaväestö luota näihin.  Tämä on aikaansaanut yhtäältä valtavan voimakkaan tarpeen pitää yhtä omien kesken ja toisaalta vähintään yhtä voimakkaan tarpeen pitää huolen siitä, että valtaväestö ei pääse tekemään sitä, mitä juutalaisille on tehty historiansa aikana pitkälle toistasataa kertaa, eli heitetty ei-toivottuna aineksena ulos maasta.  Loogisesti pätevä kaveri toki saattaisi jo tässä huomata, että jälkimmäisenä mainittu voimakas tarve tarkoittaa aktiivista kaaoksen lietsomista, ts. isäntäkansan muroihin kusemista.  Oma motivaationi nostaa kissa pöydälle on se, että omaa kulttuuria on mahdotonta puolustaa, jos ei tunnista ja suojaudu sitä turmelevilta elementeiltä.

Okei, näillä eväillä voitaneen mennä asiaan.

Propaganda

Lähestulkoon kaikki juutalaisten kulttuuriset ansiot viimeisen vähän yli sadan vuoden aikana voisi typistää tämän otsikon alle, mutta erittely konkretisoi asiaa paremmin.  Olettaakseni kaikki maailman ihmiset tietävät, että juutalaiset omistavat Hollywoodin ja vähintäänkin kaikki Yhdysvalloissa julkaistavat valtavirran mediat.  Näin ollen heillä on ollut valtava tila tuoda omaa näkökulmaansa ja omia kertomuksiaan värittämään sitä, millä silmin maailmaa katsotaan.

Edellämainituista syistä johtuen on ymmärrettävää, että medioissa juutalaiset esiintyvät jatkuvasti joko neroina tai uhreina elleivät molempina, kun taas samaan aikaan valtaväestöön suunnataan syyllistävää, antinatalistista sanomaa, kyseenalaistaen sekä näiden kansojen että kulttuurin olemassaolon ja oikeuden olla olemassa - ristiriidasta huolimatta usein vieläpä samassa artikkelissa.

Länsimaalaisesta, kristitystä miehestä on tullut jokaisen median sylkykuppi ja jokaisen komedian punchline.  Propaganda on ollut siinä mielessä tehokasta, että se on syönyt koko maailman luottamuksen niihin ihmisiin, jotka tekivät kristikunnasta maailman johtavan sivilisaation.

Taikasanat

Kyse on toisin sanoen poliittisesta korrektiudesta.  Kyseinen ilmiö tarkoittaa hienotunteisuussyistä valehtelemista ja sen uskomuksen levittämistä, että totuuden sanominen on sopimatonta.  Kun tähän leikkiin lähtee mukaan, huomaa toisten ihmisten hallitsevan sitä, mitä saa mennä sanomaan, ja pahimmassa tapauksessa jopa ajattelemaan.  Ei saa sanoa neekeri, vaan pitää sanoa n-sana, vaikka kaikki tietävät sillä tarkoitettavan neekeriä.  Ei saa sanoa naisten loukkaantuvan helposti, koska joku nainen tai naismainen loukkaantuu.  Juutalaisia ei saa kritisoida, koska sitten muuttuu natsiksi eikä natseja saa kuunnella.  Ja niin edelleen.

Taikasanoihin uskomisessa on sellainen helvetin ikävä piirre, että se vääristää suhteen todellisuuteen.  Kun osasta totuutta tulee tabu, johon ei kosketa edes pitkällä tikulla, asioita, ilmiöitä ja muun muassa politiikkaa ei voida enää tarkastella totuuspohjaisesti, vaan sen sijaan sitä ruvetaan tekemään enemmän kuin vähemmän tietoisesti valehtelevien kertomusten pohjalta.  Lopputuloksena on se, että ongelmiin ei voi puuttua eikä niitä voi ratkaista, koska niistä ei saa puhua.

Natsit ja holokausti

Joku joskus sanoi, että holokausti oli parasta, mitä juutalaisille koskaan tapahtui, ja jos poissuljetaan siinä kuolleiden juutalaisten määrä, sitä voi tietyssä mielessä pitääkin totena.  Holokausti ja natsit loivat juutalaisille koskemattomuuden auran, jonka loukkaaminen muuttaa välittömästi ja absoluuttisesti jokaisen vähänkin kriittisen natsiksi, jonka kanssa ei voi eikä saa olla tekemisissä.

Natsius on kaiken lisäksi kaksiteräinen miekka: kyse ei ole ainoastaan natsiksi leimautumisesta vihamielisten ihmisten silmissä, vaan myös siitä, että ihmiset eivät halua ajatella olevansa natseja tai kaveerata niiden kanssa.  Näin ollen jos erehtyy rikkomaan juutalaistabua ja kritisoimaan mitään, mitä nämä tekevät, on paikalla hyvin pian iso lauma jos jonkinmoista sosialistia julistamassa "HITLER DINDU NUFFIN RON", mikä saa monet tukkimaan turpansa jo ehkäistäkseen natsisymppaaja-assosiaation syntymisen.

Holokaustissa on sekin näppärä piirre, että kun sitä pidetään jatkuvasti esillä medioissa ja elokuvateollisuudessa, ei kukaan kiinnitä huomiota siihen, keitä ne bolsevikit olivat, jotka teurastivat, leirittivät ja näännyttivät "kulakkeja" merkittävästi virallistakin holokaustia isomman määrän.  Jos haluatte tietää, miksi Yhdysvaltain neokonservatiivit haluavat aina ja kaikkialla julistaa sodan Venäjää vastaan, tyydyn toteamaan, että Stalin heitätti Neuvostoliitosta trotskilaiset globalistibolsevikit ulos, eivätkä nämä jälkeläisineen (neokonservatiivit) anna sitä koskaan anteeksi, vaan janoavat kostoa.

Porno

Paras keino tehdä miehestä apaattinen on tarjota tälle kroppakaupalla pornoa.  Porno tarjoaa kauniimpia naisia kuin tosielämä ja enemmän kuin tosielämä, nämä ovat valmiita mihin tahansa - hommassa on vain yksi pieni mutta: saat vain katsoa, ja kun haluat koskea, saat tyytyä itseesi.  Kyseinen median muodossa tarjoiltava huume kaappaa dopamiinireseptorimme ja hyperstimuloi niitä luoden tehokkaan riippuvuuden - ja mikäs on riippuessa kun tarjonta on "ilmaista"?  Vitsi onkin siinä, että mikään ei ole ilmaista, eikä suurinta hintaa, jonka pornosta maksaa, makseta rahassa, vaan itsekunnioituksessa, aikaansaavuudessa ja ihmissuhteissa.

Aikoinaan varoiteltiin, että runkkaus tekee sokeaksi, ja nykyään asialle naureskellaan. Vitsi on siinä, etteivät naureskelijat tajua kysyä "sokeaksi mille?" koska ovat runkkareita. He eivät huomaa ilmeisiä asioita saati välitä niistä, koska heidän koko elämänsä pyörii kyseistä elämää turmelevassa dopamiinikoukussa, joka pitää heidät yksinäisinä, lapsettomina ja totaalisen kyvyttöminä tehdä kummallekaan jälkimmäisistä mitään.

Transgenderismi, lapsiinsekaantuminen ymv. ovat luonteva seuraus yhteiskunnan pornoistumisesta - on vaiettu totuus, että käytännössä jokaisen raiskaajan taustalta löytyy vaikea pornoaddiktio nimenomaan päinvastoin kuin yleensä tavataan ajatella.  Ennenhän oltiin vahvasti sitä mieltä, että kun ihminen pääsee pornon kautta "purkamaan paineitaan", hänelle ei tule tarvetta elää niitä todeksi käytännössä.  Toisinpa on asia - ja vieläpä siinä määrin, että porno synnyttää dopamiinihittien laskiessa ihmisille haluja ja tarpeita (lue: perversioita), joita heillä ei aikaisemmin ollut, ja joiden perään he hakeutuvat kokeakseen saman kutkutuksen, mitä ensikokemuksensa pornon kanssa aiheuttivat.

Pornon kautta myös seksin funktio hämärtyy: kun se ei olekaan enää lasten tekemisen, vaan pelkän orgasmin hakemisen, väline, katoaa kaikelta seksuaalimoraalilta legitimiteetti, ja yhteiskunnan tuhoava vietti päästetään valloilleen.  Kukin voi ihailla tämän vapautumisen hedelmiä, kuten roimasti alle ylläpitotason syntyvyyttä, kertakäyttöparisuhteita ja perheen irvikuvia, joissa isin tai äidin korvike vaihtuu parhaassa tapauksessa viikoittain siinäkin tapauksessa, etteivät ole ehtineet sekaantua perheessä eläviin toisten ihmisten lapsiin.

Porno on käytännössä alusta loppuun juutalainen ilmiö.

Perheiden tuhoaminen

Feminismi tarkoittaa käytännössä sitä, että nainen kapinoi rooliaan vastaan toimia rakastamansa, ja häntä rakastavan, miehen lasten äitinä, huolehtimassa kodista ja perheen sosiaalisista suhteista miehen tuodessa turvaa ja resursseja kotiin.  Kun naiselle syöttää feminismiä, hän haistattaa edelliselle pitkät ja haluaa sen sijaan tekemään vuosikymmeniä paperitöitä ihmisille, jotka eivät välitä hänestä pätkääkään, ja jotka voisivat milloin tahansa korvata tämän toisella samanlaisella vaivatta.  Näin kaksinkertaistetaan työvoiman tarjonta, ja kas, enää keskivertomiehen ei olekaan helppo elättää perhettään omalla palkallaan, koska kaikki maksaakin nyt kaksin verroin sen, mitä aikaisemmin.  Tämä luonnollisesti synnyttää naisessa kaunaa - ovathan menneet sukupolvet kyenneet siihen, mutta tuo nahjus ei pysty.

Miten tämä liittyy juutalaisiin?  No siten, että feminismin ideologit ovat lähestulkoon kaikki juutalaisia, lihavia ja miehiä vihaavia yksinäisiä naisia, jotka haluavat normalisoida oman eksistentiaalisen tuskansa, jotteivät tuntisi enää olevansa epäonnistuneita.  Kun soppaan lisätään Hollywoodista ja medioista jatkuvasti tunkeva himon ja typeriä ratkaisuja tekevien ihmisten glorifiointi, saadaan aikaan erinomaisen myrkyllisiä esikuvia.

Kuten pornon kohdalla jo sanottiinkin, kun seksistä tehtiin viihdettä, turmeltiin myös sen funktio.  Kun seksi irrotetaan ehkäisyllä tai sodomialla luonnollisesta yhteydestään lastenteon välineenä ja pysyvän miehen ja naisen välisen perheen sinettinä, sen ainoaksi funktioksi jää mielihyvän tuottaminen.  Tällöin voidaan todeta, että mitään rationaalista perustetta sille, minkä takia miehet eivät voisi mennä keskenään naimisiin, tai vaikka mies ja seksilelu eivät voisi mennä naimisiin, ei enää jää.

Kun yhteiskunnan perusyksiköksi tulee perheen sijaan yksilö, yhteiskunta tuhoutuu.

Maahanmuutto

Kun ihmisen saa tuntemaan itsensä vieraaksi maassaan, hän ei ole valmis pistämään tikkua ristiin maanmiestensä puolesta, sillä hän ei tiedä itsellään olevan näiden kanssa mitään yhteistä.  Ja kun ei ole ketään, jonka puolesta olla, ei ole oikeastaan keinoja olla myöskään ketään vastaan.  Näin sitten se porukka, joka osaa pitää yhtä ja pelata identiteettipolitiikkaa, on vahvin.  Siinä lyhykäisesti juutalaisten maahanmuuttoagenda.

Juutalaiset kannattavat - sekä ääneen että rahallisesti - kaikenlaista maahanmuuttoa entiseen kristikuntaan, jotta kansakunta menettää sisäisen koheesionsa ja sitä kautta myös mahdollisuuden puuttua myyriin keskuudessaan.  Tästä syystä he ovat masinoineet kaikenlaista vapaakauppaa ja kansojen vapaata liikkuvuutta erityisesti Afrikasta Eurooppaan.

Tällä politiikalla on sellainen ikävä seuraus, että se uhkaa konkreettisesti koko isäntäkansan olemassaoloa.  Siinä, missä itäblokin maat selvisivät kuin selvisivätkin kommunismin hirveyksistä, väestönvaihdoksen jälkeen paluuta ei enää ole.

Antikristillisyys

No, kaikissa muissakin näistä mainituista saavutuksista on kysymys siitä, että otetaan se, mikä toimii, ja runnellaan se sellaiseksi irvokkeeksi, joka ei enää voi toimia, ja näin ollen kaikki nämä asiat ovat luettavissa järjestään antikristillisyyden ilmentyminä.  Koska se on myös spesifisti tähtäimessä, sanottakoon siitäkin pari sanaa.

Jos näet mediassa jutun kristityistä, voit olla varma, että kyse on joko jonkinlaisesta kristittyyden uudelleenmäärittelystä, jossa talmudisoidaan Raamatusta pois kaikki se sisältö, josta kyseinen uudelleenmäärittelijä ei satu pitämään - kielto murhata omat lapset tai panna peräreikää lienevät ne yleisimmät - tai sitten jostain (mieluiten katolilaisen) kirkon skandaalista, jossa homopastori ei ole osannut pitää näppejään irti pikkupoikien pissavehkeistä.  Se kolmas vaihtoehto on jostakin lahkosta eronneen näkökulma siitä millaista helvettiä kristinuskoa tunnustavien kanssa eläminen olikaan.

Maailmanhistoriaa kerrotaan ja opetetaan nykyään antikristillisestä näkökulmasta.  Se, että kristityt lopettivat paikassa jos toisessakin ihmisuhrit, taikauskoisen pelossa elämisen ja mahdollistivat muun muassa sisävessat ja tieteen synnyn, näytetäänkin loputtomana listana verisiä pakkokäännytyksiä ja ristiretkiä, joilla alistettiin rousseaulaisten viattomien täydellisten ihmisten täydelliset yhteiskunnat.

Näin luodaan maailmankuva, jossa kristityt edustavat kaikkea pahaa, ja kaikki, mikä siitä poikkeaa, ainakin jonkinlaista hyvää.  Tietyllä tapaa näen ironisena asiana sen, että moni kristittyjä leikkijutkuiksi haukkuva uuspakanaa larppaava kaveri tai kirkkoja häpäisevä uussaatananpalvoja ei ymmärrä maailmankuvansa olevan kristinuskon osalta just eikä melkeen juutalainen.

Oma huumorinsa on siinäkin vitsissä, että kristinusko olisi jotenkin ristiriidassa tieteen kanssa tai muuten vain sitä vastaan.  Sen ilmiselvää valheellisuutta sen kummemmin kommentoimatta tyydyn huomioimaan, että senkin varjolla on aika monelle terävänä itseään pitävälle saatu uskoteltua kristinuskon valehtelevan.

Salaliittoteoriat

Yksi parhaista taikasanoista on salaliittoteoria.  Kun sen menee lausumaan, on totaalisen yhdentekevää, mitä keskustelun toinen osapuoli sanoo, koska salaliittoteoriaksi leimaaminen tarkoittaa litteään maahan uskovaa foliohattuilijaa, jonka mielestä maailmaa johtaa reptiliaanien salaliitto, joka on keksinyt AIDSin, pyrkii väestönhallintaan tuhoisien rokotteiden kautta ja hallitsee kaikkea mystisen pilluminaatin kokouksissa.  Näin saadaan mikä tahansa argumentti tai huomio, oli se miten vankalla pohjalla tahansa, mitätöityä, koska se assosioidaan yhteen kaikenlaisen höperyyden kanssa.  Taikasana romuttaa kohteensa uskottavuuden ja leimaa tämän niin hulluksi, että natsillakin voi olla enemmän sanottavaa.

Ongelmia leimakirveessä toki on useampikin, muun muassa se, että maailmanhistoria on täynnä todeksi osoitettuja salaliittoja (mm. Yhdysvaltojen perustaminen), ja monet salaliittoteorioina ohitetut asiat eivät ole sen salaisempia kuin teorioitakaan, vaan selkeästi ja suoraan dokumentoitu siinä uskossa, että ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta ottaa asiasta selvää - mikä pitääkin suurelta osin paikkansa.

Sitten taas on asioita, joita kutsutaan salaliitoiksi aivan turhaan, kuten esimerkiksi tässä kirjoituksessa todettua juutalaisten muista välintpitämätöntä opportunismia ja tarvetta toimia kulttuurisina myyrinä.

Lopuksi

Miksi ihmeessä suomalainen kansallismielinen kristitty kirjoittaa sanaakaan juutalaisista ja heidän valheistaan?  Mitä hän, tai lukijansa, asialle voivat tehdä?  Eihän Suomessa ole juuri lainkaan juutalaisia.  Syy on yksinkertainen: kulttuurinen subversio kulkee kaikkia mediareittejä pitkin, eikä tästä syystä sen alkuperämaalla ole mitään väliä.  Tarkoitus on havahduttaa ihmisiä huomaamaan edes osa siitä myrkystä, mitä ovat vuosien mittaan nielleet koukkuineen kaikkineen.  Alleviivaan myös, että vaikka kirjoitus käsittelee juutalaisten aikaansaamaa tuhoa kulttuurissamme, ei tarkoitus ole väittää, että kaikki kulttuurinen turmelus olisi juutalaisten syytä, tai että olisivat edes pahimpia paskiaisia mitä löytää.  Tätä jälkimmäistä porukkaa minä kutsun maansa ja kansansa pettureiksi, eikä sitä porukkaa juutalaisista ihan hirveästi löydy - ovat meinaten vahvasti omiensa puolella tasan niin kauan kuin eivät käänny kristityiksi.

Aikoinaan kristikunnan suhtautumistapa juutalaisiin oli Quamvis Perfidiam, joka käski jättämään juutalaiset rauhaan, mutta yhtä lailla varoitti juutalaisia turmelemasta kristittyjen kulttuuria.  Tämän toteuttamista ajatellen pidän upeana asiana sitä, että juutalaisella kansalla on koti, Israelin valtio, jossa he voivat elää, ja opetella elämään, tavalla, joka rakentaa ja luo, siivellä elämisen ja myyräntyön sijaan.  Viime kädessä se nimittäin ei rahallisesta hyödystään huolimatta ole heillekään hyväksi.  Katolilaisen kristinuskon hylkäämisen myötä myös paavin asettama ohjenuora hylättiin, mikä mahdollisti protestanttisissa maissa juutalaisten kasvavan kulttuurisen vaikutusvallan näiden pelatessa vuosisatoja identiteettipolitiikkaansa isäntäkansoja vastaan.  Weimarin Saksa sanoi viimein einsä juutalaiselle kulttuurinmädätykselle ja nosti valtaan Hitlerin.

Minä soisin, että pääsisimme juutalaisten touhuista eroon ilman omaa Hitleriä.  Näin niin juutalainen, kuin myös oma, kulttuurimme saisi tilaa eheytyä ja löytää rakentavamman kanavan irti siitä itsetuhon syöksykierteestä, jossa se nyt on.

15. maaliskuuta 2019

Tolkkua Uudessa-Seelannissa

Näin se nyt vaan on.

5. maaliskuuta 2019

Sananen sananvapaudesta

Koska olen nähnyt vuosien edetessä kansallismielisten ihmisten hirttäytyvän sananvapauden käsitteeseen, ajattelin viisaaksi esittää sitä kohtaan kritiikkiä.  Ideaalistihan sananvapaus olisi hirmuisen kiva juttu, samaan tapaan kuin ideaalisti kommunismi olisi hirmuisen kiva juttu - vaan kun ihmiset ovat mitä ovat ja tekevät mm. pahaa, siitä hirmuisen kivasta jutusta tulee käytännössä jotain ihan muuta.  Valitettavan monen idealistin näkökulma asioihin on se, miten hienoa olisi, kun jotain vempelettä käytettäisiin oikein - silloinhan voitaisiin käydä helposti ja avoimesti omalla nimellä poliittista keskustelua pelkäämättä, että nettistasi tulee ovelle.  Vaan kun oikeuksista on kyse, on pidettävä mielessä, mitkä ovat seuraukset sen väärinkäytöstä.

Ja kun kyse on sananvapaudesta, epäilen, että yksikään tämän lyhyen tekstin lukijoista voi jatkaa sen kannattamista, jos on alkujaankaan niin tehnyt.  Käsitykseni sananvapauden kannattajista on, että valtaosa heistä on naimattomia ja perheettömiä miehiä, jotka eivät tule ajatelleeksi tapoja, joista voisi seurata heille keskeistä haittaa.  Nämä teorioista pitävät ja häkellyttävän naiivit ihmiset unohtavat sen, että se, mikä toimii normaalissa miesten välisessä kanssakäynnissä, ei välttämättä toimi koko yhteiskunnassa.  Ja koska oikeuksien tarkoitus on palvella koko yhteiskuntaa, yksinäisen mieshenkilön perspektiivi ei näytä koko kuvaa.

Sananvapauden kannattajan on nimittäin pakko puolustaa valehtelijaa.  Hänen on puolustettava oikeutta pettää ihmisiä ja näin otettava pahuuden puoli oikeuden sijaan.  Hänen on puolustettava pedofiilin oikeutta mennä sanomaan lapselle ja tämän isälle päin naamaa, että haluaisi raiskata kyseisen lapsen.  Terveessä yhteiskunnassa molemmista rankaistaan - ja jälkimmäisessä tapauksessa rankaisijan tulisi myös saada tunnustusta yhteiskunnan tukipilarina.

Sananvapaus on niitä käsitteitä, joita voi kutsua vaikkapa epäjumalaksi tai hyväksi harhautukseksi; tuulimyllyksi, jonka perään periaatteessa hyväntahtoiset ja sydämeltään oikeamieliset saadaan jallitettua, jotta eivät keskittyisi oikeisiin ongelmiin.  Se on lyhytnäköisen, binäärisen joko/tai -ajattelun kelvoton hedelmä.  Totta on, että poliittisen toisinajattelun voimakeinoin vaientaminen ja mielipidestasi ovat sietämätön tilanne, mutta oikea vastaus pahuudelle ei ole toisensorttisen pahuuden puolustaminen.

22. tammikuuta 2019

Itsetuhon periaate

Lähestulkoon kaikki länsimaalaiset ovat ylpeitä oikeustajustaan, vaikka se rapautuukin hyvää vauhtia.  Se ylpeilyn aihe on tullut tunnetuksi muodossa "syytön kunnes toisin todistetaan".  Tämä onkin erinomaisen hyvä nyrkkisääntö, mitä tulee vakaaseen, rauhassa elävään yhteiskuntaan, jossa vallitsee korkea luottamus kansalaisten kesken.  Nykytilassa siitä tulee siinä mielessä ongelmallinen, että emme elä vakaassa yhteiskunnassa, olemme sodassa, eivätkä kansalaiset luota enää juuri kehenkään.

Keskivertokansalainen joutuu nielemään ja toistamaan niin monta valhetta, että ne harvat ja pienet hyvyyden ja totuuden siemenet, joita hän vielä uskaltaa allekirjoittaa, kuten yllä mainittu nyrkkisääntö, muodostuvat koko identiteettinsä hyvänä ihmisenä määrittäväksi asiaksi.  Ongelmana on, että kyseinen sääntö kuuluu osaan suurempaa kokonaisuutta, jota ilman siitä on vain hirttäytymisköydeksi, jonka jatkoksi heittäytyä.

Kun nyrkkisäännön yhdistää massamaahanmuuttoon, päästään tilanteeseen, jossa maahanmuuttajat tekevät kantaväestölle pahaa, minkä jälkeen heidät (parhaassa tapauksessa) heitetään maasta.  Konkreettisia takeita siitä, että edes sama kaveri ei tulisi takaisin uusien papereiden tai nyyhkytarinan kanssa uusimaan tekosiaan, ei ole.  Ja siinäkin tapauksessa, että rikollinen maahantullut ei koskaan palaisi takaisin, hänen uhrinsa eivät maastapoistumisella korjaudu.  Tilanne on jossain määrin verrannollinen poliisiin, joka ei de facto voi estää rikoksia, vaan tulee dokumentoimaan niiden jäljet.

Tragedian nostaa kestämättömäksi se, että Suomessa on pieni määrä ihmisiä, ja pienillä tapahtumilla on suhteellisesti suuret seuraukset.  Suomalaisia voi kenenkään estämättä ryöstää, raiskata, kiduttaa ja tappaa vain tietyn määrän, ennen kuin kansa menettää uskon itseensä ja kuolee pois.  Toinen vaihtoehto on kansallisen selkärangan löytyminen ja sen työn tekeminen, jota valtio ei suostunut tekemään: poistaa uhka väkivalloin.

Yllä mainittu syy sinänsä pätee kaikkin länsimaihin: koska niiden hallinnot eivät ole tehneet edes vähintä tarpeellista kansalaistensa suojelemiseksi, jokaisella läntisen maan kansalla on edessään sama valinta: asettua vastarintaan tai kuolla pois.  Hyökkäys ei lakkaa, eivätkä hyökkääjät lopeta.

Ihminen on hauras astia, ja sen särkeneen rankaisu ei korjaa astiaa.  Sen takia syyttömyysperiaate on hylättävä korkeamman hyvän, kansan selviytymisen, toteutumiseksi.  Emme voi ottaa niitä, jotka elävät ihmisiksi, ja heittää ulos niitä, jotka eivät siihen pysty, koska sen hintana on ainutlaatuisen kansamme olemassaolo.

1. tammikuuta 2019

Feministien nälkäinen jumala

Abortti oli koko maailman johtava kuolinsyy 2018.