Pages

31. joulukuuta 2018

Kirjat 2018

The Last Closet - Moira Greyland 5/5
Millaista on kasvaa tänäkin päivänä avoimesti juhlitun queer-perheen lapsena ja nähdä, mitä edistysmielisten utopiassa kasvaminen käytännössä tarkoittaa?  Se tarkoittaa muun muassa omien vanhempiensa raiskaamaksi tulemista, vuosien hyväksikäyttöä ja henkistä terroria, josta kaikki tietävät eikä kukaan tee mitään.  Jo tämän kirjan lukeminen on melkoinen via dolorosa, puhumattakaan siitä, mitä on ollut elää tapahtumat, joista siinä kerrotaan.  Samaan aikaan ei voi kuin ihmetellä sitä, mikä määrä lämpöä, ymmärrystä ja empatiaa kirjoittajalta löytyy kaikkia asianosaisia - myös pahantekijöitä - kohtaan.  On käsittämätöntä, mistä kaikesta ihminen voi selviytyä ja mistä kaikesta huolimatta säilyttää sekä järkensä että huumorintajunsa.  Tämä kirja muuttaa käsityksesi, paitsi fantasia- ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajista, myös homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta.

Judaism's Strange Gods - Michael Hoffman 5/5
Perinpohjainen teos judaismi(n ja kristinuskon eroi)sta.  Kuvaa hyvin sen, miten vähän yhteistä ensin mainitussa jälkimmäiseen on, mukaan lukien sen sisältämät vanhatestamentilliset tekstit - Talmud ja Mishna menevät näillä Raamatun yli.  Jos aihepiiri kiinnostaa, todennäköisesti kiinnostaa tämäkin, olit samaa mieltä tai et.

The Age of the Vikings - Anders Winroth 4/5
Viikinkien historiaa valaiseva teos on varsin tuore ja varsin rehellinen - kun jostain asiasta ei ole tietoa käsillä, Winroth toteaa asianlaidan eikä ryhdy värikkääseen spekulointiin.  Periaatteessa viikinkien historia oli jossain määrin tuttua, mutta kirja valottaa kulttuuripuolta ja sodankäyntinsä tyyliä merkittävästi; hienoisena yllätyksenä tuli mm. se, miten tärkeitä oma henki ja effortin ja hyödyn maksimointi viikingeillekin oli.

The Crusades - The World's Debate - Hilaire Belloc 5/5
Ikävä kyllä ensimmäinen nykyihmiselle Hilaire Bellocin nimestä nouseva mielikuva on lähtöisin Indiana Jonesista tämän sylkäistessä halveksuntansa tarinan näyteltyä versiota kohtaan.  Todellisuus on, että Belloc oli sekä etevä että viisas kirjoittaja, joka osasi valottaa historian tapahtumia monipuolisesti, peilata niitä nykyhetkeensä kaukokatseisesti ja tarkkanäköisesti, puhumattakaan asioiden esittämisestä siinä määrin kertovassa muodossa, että teksti ei tylsy.  Jos ristiretkistä lukee vain yhden kirjan, ihan helpolla tätä paremmin ei voi valita.

Ten Thousand Immortals - Dan Abnett 2/5
Romaani Lara Croftin seikkailujen nykyjatkumosta.  Tämä on oikeastaan kirja, josta periaatteessa on aika helppo pitää, jos on jonkin sortin Tomb Raider-fanaatikko (nykyversio), mutta ensikosketukseksi aiheeseen ja erityisesti peleihin tämä on aika harhaanjohtava.  Lara on kirjassa melko hauras astia, josta ei ensi kädessä saa sitä käsitystä, että tämä on vastikään palannut reissulta, jossa tappoi ~200 ihmistä, muinaisen muumiokuningattaren ja myyttisen Onin.  Käsittely tuo hahmoon realismia vähän enemmän kuin siihen mahtuu ja kerronnassa on paljon turhia jaksoja.  Seikkailussa ja tarinassa itsessään on tiettyä ideaa, mutta jotenkin odottaisi, että Abnettin kirjailijantaidoilla saisi parempaakin aikaan.

Do We Need God to be Good? - C. R. Hallpike 5/5
Etevä ja tarkkanäköinen filosofinen tutkielma aihepiirinsä tiimoilta antropologin näkökulmasta.  Ensinnäkin on todettava, että se vastaa otsikkonsa kysymykseen (oikein), minkä lisäksi myös tarkastelee vaihtoehtojensa filosofista ja loogista pohjaa kriittisesti.  Kirja on aihepiiristään huolimatta helppolukuinen, ja suosittelisin sitä itse asiassa kaikkein eniten agnostikoille ja ateisteille kristittyjen sijaan.  Tämä johtuu pitkälti myös heidän tarpeestaan selkiyttää ajatteluaan ja sen lähtökohtia voidakseen taistella totuuden puolesta.  Kyseessä ei ole apologeettinen teos.

Merchants of Sin - Benjamin Garland 3/5
Kyseessä on selkeästi juutalaisvastainen kirja.  Se keskittyy tekemään läpileikkauksen juutalaisten roolista länsimaisen seksuaalimoraalin mädättämisessä ja sitä kautta henkisen selkärangan katkaisemisessa.  Dokumentaarisesti katsoen asia on selkeästi ja perustellusti esitetty, mutta valitettavasti teoksen läpi huokuu vahva "joka ainoa juutalainen on vihollisesi"-asenne, vaikka koko kirjassa käsitellään loppujen lopuksi vain isoa kourallista kyseistä porukkaa mainiten samalla, että myös näiden kanssa hännystelleet goyt ovat yhtä lailla syyllisiä.  Jos mustavalkoinen suhtautuminen juutalaisia kohtaan jätetään huomiotta, teos on muuten moraalisesti suoraselkäinen.

Gilgamesh-eepos 3/5
Tämä nyt oli tällainen kirja joka vain täytyy lukea yleissivistyksen takia.  Kyseessä on eeppinen runoelma pahaperseiden pahaperseestä, Urin Gilgameshista, joka kaverinsa Enkidun kanssa kaataa jättiläisen, sen seurauksista, reissuista jumalten luo, manalaan ja vielä vedenpaisumuksestakin.  Teokseksi, jonka sanotaan olleen ilmiselvä inspiraatio Genesikselle, tällä on hämmentävän vähän minkäänlaisia yhtymäkohtia siihen, jos poisluetaan vedenpaisumus arkkeineen.

The First Heretic - Aaron Dembski-Bowen 4/5
Horus Heresyn herkullisimpia kirjoja.  Eka kerettiläinen käsittelee Word Bearersin legioonaa, sen lankeemusta, tutustumista Perimmäiseen Totuuteen ja sen antisankarillista luonnetta.  Kirjassa myös Emperor itse näyttäytyy universuminsa äärimmäisenä, käänteisenä Ivan Karamazovina, tarjoten kaltaisilleni pölyisille korkeakulttuurin ystäville näin omaa lääkettään.  Ruokkii hyvin hinkua plarata läpi lisää GW:n nihilististä huumetta ja syytää rahaa figuihin, joita ei sitten kuitenkaan löydä tilaisuutta maalata.

Työt ja päivät - Hesiodos 3/5
Permakulttuurista viehtyneenä Hesiodoksen kuvaus siitä, miten maamiehen tulee elämänsä elää, mitä välttää ja mihin kiinnittää huomiota, omaa tiettyä viehätystään.  Kuitenkin enimmäkseen hyvin spesifiin tarkoitukseen laadittujen elämänohjeiden kokoelmana vailla juuri muuta sisältöä kuin Perseen (Perseksen varmaan pitäisi olla, mutta suotakoon tämä minulle) typeryys ja itsekkyys kirjasta ei irti saa.  Hesiodoksen itsensä kunnioitus jumalia kohtaan ilmenee vahvasti.  Tätä on vaikea suositella niille, joilla ei ole viehätystä sekä vanhanaikaisia elintapoja että antiikin varhaiskautta kohtaan, mutta jos aiheet maistuvat, maistunee tämäkin.

Theogonia - Hesiodos 3/5
Ajattelin pitäväni tästä enemmän kuin pidin.  Antiikinkreikkalainen luomiskertomus on yksinkertaisesti liian tiivis - teksti ja materiaali on hyvää ja kiinnostavaa, mutta nimiä, joista haluaisi tietää enemmän, syöstään kehiin jatkuvalla syötöllä näihin kuitenkaan sen kummemmin palaamatta.  Ilmeistä on, että kyseessä ei ole silkka namedropping, vaan viittaus olemassaolevaan kulttuuriseen tietoon, jonka ydinasiat Hesiodos laulussaan kertaa.

Fifth Head of the Cerberus - Gene Wolfe 3/5
Erikoinen scifijuoninovelli, joka koostuu kolmesta löyhästi toisiinsa liittyvästä tarinasta.  Teemat käsittelevät perhettä, kloonausta, ihmisen suhdetta luomakuntaan, kuolevaisuutta, lajien välisiä suhteita, evoluutiota ynnä muuta, joten pureskeltavaa tässä riittää.  Pelkäänpä, että kolmosarvosana on enemmänkin syventyneisyyden puutteeni syy, ja arvattavasti teos paranee myöhemmällä lukukerralla.

The Camp of the Saints - Jean Raspail 5/5
Kun länsimaihin kohdistuu avuttomien ihmisten loputon hyökyaalto, mitä länsimaat tekevät?  Suoranaiseksi profetiaksi muodostunut teos luotaa skenaariota läpi monesta näkökulmasta ja paljastaa sen selkärangattomuuden ja rohkeuden puutteen, mikä tänä päivänä länsimaita sisältä käsin mädättää.  Tämä on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea ymmärtääkseen nykytilanteen ja sen syy-seuraussuhteet, kun ne viedään loppuun asti.  Valitettavaa on, että kipeimmin tämän plaraamista kaipaisivat ne, jotka eivät tule missään tapauksessa avaamaan sitä.

Libido Dominandi - E. Michael Jones 5/5
Maailmankuvaa mullistava teos siitä, miten seksuaalisia utopioita ja ärsykkeitä on käytetty politiikan ja yhteiskunnallisen manipulaation välineenä viimeiset ~250 vuotta.  LD on häkellyttävän syväluotaava ja hyvin kirjoitettu historiateos, joka selittää, paitsi nykyisen maailmankuvan, myös sen hyödyntämät mekanismit, sen antipatian kristinuskoa kohtaan ja melko pitkälle kaiken muunkin mitä globalistit nykyään tekevät.  Tuhoaa kaikki illuusiot, joita lukijalla saattaa olla vapaasta seksistä, pornosta ynnä muusta asiaan liittyvästä.  Kaikkien lukutaitoisten pitäisi lukea tämä.

Germania - Tacitus 4/5
Maan- ja kansantieteellinen katsaus germaaniheimojen kulttuuripiiriin vuoden 100 jKr. hujakoilta.  Lyhyen kirjan kulttuurinen anti on silkkaa mannaa, ja moni täkäläisittäin tuttu piirre on löytynyt jo tuolloin germaanikulttuurista.  Erinomainen selitys sille, minkä takia Vox Day aikoinaan nimesi kristinuskon, kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja pohjois-Eurooppalaisten kansojen perinteet länsimaiden kolmeksi pilariksi.

Chancy - Louis L'Amour 5/5
Kaveriksi, joka ei pidä itseään länkkärien fanina, on Chancy erinomainen ja elämältä maistuva kertomus siitä, miten nuori mies käyttää päätään, sydäntään ja käsiään suoraselkäisesti kovissa oloissa ja tekemisissä kovien miesten kanssa.  Chancy on kirja siitä, miten länsimaalaisen ihmisen tulisi elämäänsä elää ja erinomainen esimerkki siitä, mitä nykynuorten tulisi lukea joidenkin lumihiutaleisten harrypotterien ja nihilististen gameofthronesien sijaan.

Irresistible - Adam Alter 3/5
Kun ymmärtää jo valmiiksi internetin, pelien ja pornon addiktiivisen luonteen ei Alterin kirja tarjoa elämää mullistavia näkökulmia.  Teoksen keskeisin anti on kiinnittää huomio siihen, että meidät on ympäröity addiktiivisilla tuotteilla, joiden tarkoituksena on koukuttaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, eikä näiden tuotteiden tuottajilla ole ihmislajin biomekaniikan hyväksikäyttöön kummempia eettisiä estoja.  Opus ei itse asiassa käsittele pelkästään addiktiivista teknologiaa, vaan luotaa inhimilliset addiktiomekanismit ylipäätään läpi.

The Five Simple Rules of Winning Any Fight - Threat Response Solutions 3/5
TRS:n lyhyt (~45-sivuinen) kirjanen käsittelee elämä ja kuolema-tilanteiden toimintamahdollisuuksia.  Keskeisin sisältö kirjassa on ehdottomasti valmistautumisen painottaminen: jos ei tee itselleen etukäteen selväksi, millä ehdoilla ja missä tilanteessa alkaa toimia, ei todennäköisesti tee yhtään mitään ja päätyy uhriksi.  Toinen ansiokas painoa saava asia kirjasessa on kiinnittää huomio valppauteen, jota nykyajan kyömyniskaisilla kännykäntuijottajilla on vähemmän kuin kuurosokealla 30 vuotta sitten.  Ihmiset luottavat liikaa siihen, että jos he eivät huomaa muita, ei heitäkään huomata - ja ovat näin mannaa kenelle tahansa, joilla on tahto hyötyä näiden passiivisuudesta.

Talismani - Sir Walter Scott 4/5
Perinteitä kunnioittavan oloinen ritariromaani kolmannen ristiretken ajoilta, joka on monessa suhteessa kuva ajasta, jolloin eurooppalaiset olivat hyvin erilaisia kuin nykyisin.  Väkevä skottilaisritari kohtaa musulmaaneja ja kristittyjä, mutta näistä jälkimmäiset osoittautuvat ristiretken kannalta ongelmallisemmaksi kööriksi.  Puhtaus, rakkaus, typerä nuoriso ja itsekkään pikkumaiset aateliset näyttäytyvät teoksessa varsin tutulla tavalla, ja reippaan seikkailuhenkisesti alkava tarina kasvaa päähenkilönsä myötä kohti poliittista maailmaa juonitteluineen.  Historiallisena fiktiona teos sisältää hyvin vähän fiktiivisiä hahmoja ja historialliset puolestaan kuvataan ilmeisen osuvasti.

Fate/Zero 1-4 - Gen Urobuchi (5/5), 2/5
Kevytromaaneja Fate Stay/Night-pelimaailmasta ennen varsinaisen pelin tapahtumia.  Kaksi pisteytystä siksi, että peliä pelaamattomalle keskeistä syytä lukea kirjoja tuskin löytyy, vaikka ovatkin hyvin kirjoitettuja ja ansiokkaita omallakin painollaan - ainakin minulla on vahva varaus sen suhteen, avautuvatko kirjojen ulottuvuudet ollenkaan peliä kahlaamattomalle kuin olisi tarkoitus.  Sen sijaan pelin Graalin sota-keskeiseen fantasiamaailmaan tutustuneille kirjat ovat kevyttä mannaa ja skenaario hemmetin mielenkiintoinen, valaisten myös tuttuja hahmoja uudelta kantilta.  Jos peli meni läpi, on näidenkin syytä mennä.  Jos peli ei ole tuttu, ei näidenkään tarvitse olla.

The Nigger of the Narcissus - Joseph Conrad 4/5
Narkissoksen nekrulla viitataan laivan miehistöön pestautuneeseen mustaan veikkoseen, josta tulee jossain määrin erikoisesta syystä lähestulkoon koko laivan maskotti.  Suhtautuminen kaveriin vaikeissa olosuhteissa vielä vaikeampien merimiesten kesken aiheuttaa melkoista kitkaa ja tarina etenee myrskyisästi kohti yllättävän seesteistä loppuaan.  Kirja on lyhyehkö, mutta kelpo, seikkailuromaani, jonka hahmokavalkadi piirtyy lukijan eteen harvinaisen elävästi.  Sisältää yhden allekirjoittaneen lukuhistorian kusipäisimmistä nilkeistä.  Synkkää on, että sielunveljiään ei ole tänä päivänä vaikea löytää.

The Mystery of the Grail - Julius Evola 3/5
Tämä kirja sisältää Graalin kiveen / maljaan liittyvien tarinoiden, käsitteiden, perinteiden ynnä muun vastaavan tutkailua.  Luin tämän pääasiassa siksi, että en ole lukenut käytännössä mitään Evolaa, ja kaveriin törmää kaikkialla /pol/-ympyröissä.  Hitlerin minä jo kyseisen palstan pysyvistä aiheista tiedänkin, mutta piti katsoa, josko tästä kaverista saa jotain irti.  Ja saihan siitä; kyseessä on aika mukavasti aihepiiriä avaava teos - tosin allekirjoittaneelle sen toistaiseksi suurin anti on suuri hinku lukea kirjoja, joista siinä puhutaan.

Metaphysics of War - Julius Evola 5/5
Lyhyt, mutta erinomainen teos sodan metafyysisestä luonteesta, siitä, mikä rooli sodalla, taistelulla ja kamppailulla elämässä ylipäätään on.  Arviossani teoksen laadusta saattaa olla tiettyä vahvistusharhaa, sillä jaan valtaosan kirjassa esitetyistä näkemyksistä ja kykenen vähällä vaivalla sivuuttamaan ne, joita pidän vähemmän arvokkaina.  Löisin tämän opuksen pakkoluettavien pinoon jokaiselle miehelle, jonka intresseissä on sivilisaationsa pelastaminen.

As a Man Thinketh - Allen James 5/5
Miten ajattelemme muokkaa maailmaamme.  Kirja tuo tiiviisti, vastaansanomattomasti ja ratakiskosta vääntäen esille sen, miten suuri valta meillä on sekä ajattelutapoihimme että sitä kautta tavoitteisiimme ja elämänlaatuumme.  Se myös muistuttaa vaarallisista ajattelun karikoista, jotka johtavat onnettomuuteen sekä mielen sisäisesti että fyysisesti.  Jameksen opus on lyhyt, ja sen käy helposti läpi yhden illan aikana.  Itse taidan lukaista - iskostaakseni selkärankaan sen itselleni tärkeitä osia - kirjan tänä vuonna vielä muutamaan kertaan.

Parzival - Wolfram von Eschenbach 4/5
Pitkä, perinteitä kunnioittava ritarieepos ritarilta sellaisista kiinnostuneille.  Kertoo kahden ritarisukupolven elämäntarinan, ritariksi kasvamisen, nöyryyden, ylpeyden, kunniantunnon ja rakkauden linssien läpi.  Kirjassa kohdataan valtava nimivyöry ritareita, mutta kun näistä pääsee yli, tämä ritariodysseia kohti Graalia on hieno teos.  Välillä von Eschenbach rikkoo kerronnan lakeja omilla huomioillaan ja anekdooteilla, mutta allekirjoittaneen silmiin ne tuovat tekstiin toivottua lisäväriä.

Men of Iron - Howard Pyle 5/5
Ritariksi kasvamisen tarinasta on raudan miehissä kyse.  Tämä vähän toistasataa vuotta vanha nuorille kosseille kirjoitettu kirja sekä vetää mukaansa että opettaa kasvamisesta niin moraalisesti kuin fyysisestikin suoraselkäiseksi mieheksi.  Tällaista kirjaa ei tänä päivänä löydä; niin patriarkaalisen kristillisen ritarillinen on sen ote ja niin häpeämättömän rehellinen ja kunniantuntoinen sen päähenkilö vikoineen kaikkineen.  Tyyliltään ja maailmankuvaltaan tämä teos on Eschenbachin vastaavaa naiivimpi, mutta annettakoon se myöhäisviktoriaaniselle ajalle anteeksi.

Blood of Elves - Andrzej Sapkowski 2/5
Gammakirjallisuutta.  Noituri on kovin jädkä päällä maan.  Sillä välin kun hän ei marise kovasta kohtalostaan olla pahaperse hän nai naisia, joiden saamiseksi hänen ei tarvitse tehdä mitään.  Kirjan varsinainen päähenkilö on noiturisedälle sokeasti ja täydellisesti omistautunut (huomaako kukaan tässä kuviota?) haltiaprinsessa, josta on ennusteltu sitä ja tätä.  Kirjan sisäinen politiikka on kiintoisaa ja maailmasta saatu sen tuntuinen, että siinä on historiallista jatkumoa, mutta todentuntuisuutta syö julmetusti se, että pseudokeskiaikainen miljöö on täynnä nykylänsieurooppalaisia nykyaikaisin (seksuaali)moraalein ja käsityksin.

The Servile State - Hilaire Belloc 5/5
Tämä on taas näitä kirjoja, joita tulee luettua useampaan kertaan, vaikka siis luin tämän nyt ensimmäistä kertaa.  Se käsittelee hämmästyttävän tuoreella tavalla eri yhteiskuntamuotoja ja vastaavasti myös sosialismia, kapitalismia ja tietynlaista feudalismista ja kiltamallista kehittynyttä osuuskuntamallia.  Kirja on mainiosti kirjoitettu ja sisältää paljon kiinnostavaa, uutta asiaa tutun dikotomian ulkopuolelta.

Degenerate Moderns - E. Michael Jones 5/5
Ok, olen nyt virallisesti E. Michael Jonesin fani.  Degenerate Moderns avaa viimeisen parinsadan vuoden ajalta merkittävimpien uudistusmielisten taustoja paljastaen kerran toisensa jälkeen vastaansanomattomalla todistusaineistolla sen, miten näiden johdolla runneltu länsimaalaisen yhteiskunnan moraalinen selkäranka päätyi kohteeksi nimenomaan näiden henkilökohtaisten perversioiden ja moraalittomuuden oikeutukseksi.  Kirja vetää linjan moraalia vastaan rikkovien ihmisten ja sitä vastaan hyökkäävien ihmisten välille, eikä ihan aiheetta: yhteiskunta kestää ensimmäiset, mutta sortuu, jos ei puutu jälkimmäisiin.  Menee heittämällä niiden kirjojen kasaan, jotka kaikkien tulisi lukea, etteivät erehdy kuvittelemaan, että he voivat pitää lempilankeemuksestaan kiinni ja säilyttää sivilisaation.

Jordanetics - Vox Day 5/5
Vox käy syvällisesti läpi Jordan B. Petersonin ansiot ja opetukset, jyräten totaalisesti kaikki harhakäsitykset kohteestaan.  Toisin kuin usein on tavattu ajatella, Peterson on kirjaimellisesti satanistinen globalisti, jonka selfhelpin muotoon naamioituva esoteerinen gnostisismi tukee korkeintaan häntä itseään.  Käsitykseni Petersonista ei ollut alunperinkään erityisen positiivinen, mutta Voxin kirja yllätti allekirjoittaneen perinpohjin kaivamalla esiin Petersonin sanojen rivien välit ja niihin piilotetut sanomat, ja kirjan lukemisen jälkeen sanoissaan kompuroiva, Kermitiltä kuulostava komeljanttari näyttäytyykin todellisessa hahmossaan osapuilleen harmittoman luuserin sijaan.  Kirjan alku oli aavistuksen innoton henkilölle, jolle VD:n Darkstreamit olivat tuttuja niiden kertausluonteen takia, mutta ne toimivat asiaan perehtymättömälle arvokkaana introna siihen, miksi kirja ylipäätään tulee lukea.

Rhapsody - A Dream Novel - Arthur Schnitzler 3/5
Elokuvan Eyes Wide Shut pohjana toiminut pienoisromaani kuvaa varsin tarkkaan saman tarinan kuin elokuvakin, sillä erotuksella, että päähenkilö on juutalainen ja teoksen sävy lopputuloksineen muutamaa kertaluokkaa valoisampi kuin Kubrickin versio.  Se myös saa selkeän klosuurin, kun taas elokuva jättää sen avoimeksi.  Kirja sinänsä ei ole ollenkaan hullumpi matka unen ja valveen sekamelskassa - sen suurin ongelma on se, että Kubrick saa elokuvaansa mukaan useampia katsojalle keskeisiä kerronnan ja allegorian tasoja, joita kirjassa ei ole.

Vuosi herrasmiehenä - Joonas Konstig 5/5
Ehkä ihmisenä kasvattavin teos, jonka olen lukenut, sitten Raamatun (VT:stä on vielä osa lukematta).  Tiesin kyllä jo kättelyssä pitäväni lukemastani, vaan enpä tiennyt, missä määrin.  Konstig laittaa itsensä peliin kirjassaan konkreettisesti ja avoimesti, ja psykofyysinen kasvu on paitsi kiehtovaa, myös täynnä mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa.  Monessa kohdassa näkee myös peilikuvan itsestään ja kasvukivuista selviytymisen seuraaminen inspiroi myös allekirjoittanutta.

Alkuun olin vähän siinä mielessä kahden vaiheilla, että yhtäältä toivoin kirjasta löytyvän yhtä (konkreettista asettumista länsimaalaisen sivilisaation puolelle) ja pelkäsin löytäväni toista (aisurointia), mutta lopputulos oli jotain ihan muuta.  Tämän paremmin ei tämän tyylistä kirjaa voi tehdä.  Seuraavaksi pitääkin tehdä ekskursio kirjan taustamateriaaliin.

Lopuksi pitääkin sitten ymmärtää lukemansa ihan käytännössä.  Siinä onkin hommaa.

The Devil's Pleasure Palace - Michael Walsh 3/5
Walshin teos käsittelee modernin yhteiskunnan degeneraatiota syvältä, kaivellen hedonisen elämäntavan ja sitä kautta nykykulttuurin juuria ja motivaatioita pintaa syvemmältä.  Kirja itse asiassa on oletettavasti parempi kuin sille pisteytyksenä annoin: isoin ongelma kirjan kanssa oli se, että se meni päässäni puuroksi muiden asiaa likeltä liippaavien kanssa - ehkä tässä on tiettyä saturaatiota havaittavissa.  Toinen juttu on se, että E. Michael Jonesin kirjat aiheen tiimoilta ovat vaan parempia.  Minä ymmärrän, mitä tahoa vastaan tässä taistellaan; on toinen juttu herätellä muita samaan tietoon.

Esoteric Hollywood - Jay Dyer 4/5
Elokuvien syvätasojen luotaamista esoteeriselta, okkulttiselta ja salaliittoteoreettiselta kantilta.  Silkkaa mannaa - kirjan suurin vika on se, että analyysia kustakin aiheesta lukisi mieluusti pidemminkin.  Onneksi Dyer sai tälle vastikään valmiiksi jatko-osan, pitänee sekin jostain käsiinsä kaivaa.

Elsa - Teuvo Pakkala 5/5
Suomalaista realismia aiheesta "naiivi, tunteella elävä tyttölapsi kasvaa aikuiseksi tehden juuri ne virheet, joilta toivoisit hänen välttyvän".  Pakkalan kirjassa ulkokultaisuus on ihmisten enemmistön silmissä a ja o, mistä syystä kristillistä käytöstä esiintyy lähinnä rikkinäisissä astioissa - eivätkä hekään luonnollisesti realismin ja luterilaisen synnintunnon synnyttämässä kirjassa hyödy hyvyydestään mitenkään.  Vahva argumentti yhteisöllisyyden puolesta.  Kaikesta aiemmin sanotusta huolimatta tietty kliseisyys ei syö teoksen taiteellista ja emotiivista arvoa.  Kirja veti sisäänsä sellaisella voimalla, että sen loputtua joutui keräilemään itseään jonkin aikaa.

Jäniksen vuosi - Arto Paasilinna 3/5
Tyypillisehköä Paasilinnaa siinä mielessä, että myös Jäniksen vuotta tähdittävä myyttinen suomalainen mieshenkilö on alkuvoimainen, viinaa juova jörri, joka seikkailee uskomattomasti juoninovellia muistuttavassa kirjassa.  Opuksessa käydään läpi kaikenlaisia persoonia ja ihmiskohtaloita, mutta ei pyöritä näistä juuri minkään mukana hetkeä pidempään.  Suomalaisen miehen ja luonnon suhdetta kirjan edetessä hieman hivotaan, mutta pintaa syvemmälle ei päästä.  Kirja on hauska.

14. joulukuuta 2018

Alustasensuurista

Hämmästyttävän monet kansallismieliset suomalaiset osoittavat suurta häkellystä siitä, että Perussuomalaisia ja muita kansallismielisiä tahoja sensuroidaan niin suomalaisen median kuin ulkomaalaistenkin alustojen suunnalta.  Pidän tätä sikäli häkellyttävänä, että asian tulisi olla selvä kuin pläkki: globalistit pitävät globalistien puolta eivätkä piittaa pätkääkään sellaisista asioista kuin reiluus, oikeus tai muut sellaiset asiat, joita normaalit, luottamusyhteiskunnassa kasvaneet ihmiset ovat tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä.

Vastapuolemme on pelannut ns. Alinskyn opeilla iät ja ajat, vaikka ne kirjoitettiinkin ylös vasta 1971 julkaistussa teoksessa.  Alituisen ja räikeän luottamusyhteiskunnan perusteiden päälle pissimisen tuloksena on viimein saatu aikaan se tilanne, että meillä ei enää ole luottamusyhteiskuntaa.  Tässä piilee se tragedia, että sellaisessa kasvaneet ihmiset kuvittelevat, että on olemassa säännöt, laki ja järjestys, jonka mukaan hommat toimivat, ja että asiat menevät kuten niiden pitääkin, kun niissä pysytellään.  Kun todellisuus osoittaa, että näin ei tapahdu, he hämmästyvät, koska se sotii suoraan kaikkea sitä vastaan, mitä heille opetettiin yhteiskuntaan kasvamisesta ja siitä, miten se pyörii.

2000-luvulla yhteiskunnan polarisoituminen on tapahtunut kiihtyvää vauhtia, ja johtanut kehitysmaahenkiseen tilanteeseen, jossa omille sallitaan kaikki, muille ei mitään.  Räikeimmin tämä näkyy internetissä, mutta se leviää hyvää vauhtia muuallekin yhteiskuntaan.  Tämän masinoineita tahoja toimivan yhteiskunnan ja mm. sisävessojen katoaminen ei kiinnosta, koska heidän tavoitteensa on vain valta toisten yli, eikä heitä haittaa se, että he hallitsevat tunkiota sivilisaation sijaan.

Pointtina kuitenkin on: älä odota vastapuolelta reiluutta.  Reiluus ei ole heille arvo.  Se on sinulle arvo, ja he hyväksikäyttävät sitä aina, kun saavat siihen tilaisuuden.  Jos käytät vihollisen alustaa, sinulta viedään ennen pitkää kyky käyttää sitä, eikä asiasta valittaminen, sääntöihin tmv. vetoaminen saa mitään aikaan.  Se vain saa sinut näyttämään heikolta.

Kristitylle tässä sinänsä ei ole mitään uutta.  Me tiedämme, että maailma on vihaava meitä Hänen tähtensä, minkä lisäksi Ilmestyskirja tietää varoittaa myös siitä, että meiltä viedään jopa oikeus käydä kauppaa, jollemme alistu pedolle.  Tähän suuntaan tällä nationalistien ja kristittyjen dehumanisoinnilla ollaan menossa.  Niin kauan kuin heillä siihen on valta.

3. joulukuuta 2018

Kielenkäytön muodoista

Tulipa tässä mieleen viimeisimmän Voxiversityn katsottuani, että jos vaikka olenkin käsitellyt retoriikan ja dialektisen ilmaisutavan eroja, on siitä sanottavaa edelleen.  Tuli nimittäin vastaan oivallus, joka osaltaan selittää, paitsi sen, että blogissani ei nykyään paljon keskustella, myös sen, minkä takia olen läpi koko ikäni törmännyt erikoisiin kommunikaatiokatkoksiin, jotka ovat aiheuttaneet hankaluuksia ihmissuhteissani ja ymmärretyksi tulemisessa.  Nämä huomiot eivät ole mitätöimässä sitä, mitä sanoin taannoin omasta taipumuksestani väheksyvään kielenkäyttöön, mutta liittyvät kyllä vaikutelmaan.

Asia nimittäin on se, että massiivinen enemmistö ihmisistä on retorisesti suuntautuneita, ja kuten Vox töpäkästi videossaan kiteyttää, sellaiselle dialektinen kielenkäyttö on sama kuin puhuisi englanninkieliselle kiinaa: tuloksena on korkeintaan hämmennys.  Tämä saattaa olla monelle täysin päivänselvä asia, mutta mitä tulee siihen pieneen vähemmistöön, joka tänä päivänä ylipäätään lukee, puhumattakaan siitä, että kirjoittaisi, blogeja, se voi olla yllätys.

Minä, kuten melkeinpä kaikki blogikansa, olen luonnoltani dialektikko.  Tästä seuraa, että kielenkäyttöni pyrkii ensisijaisesti välittämään informaatiota.  Retorisesti suuntautuneelle kielen pääasiallinen funktio on välittää asenteita.  Tässä on pääsyy sille, minkä takia jälkimmäisten kanssa on hyödytöntä väitellä: he eivät kykene muodostamaan, sen enempää kuin tarkastelemaankaan, näkemyksiä rationaalisesti, vaan ainoa keino tavoittaa heidät on vedota heidän tunteisiinsa.  Tästä myös seuraa suuri vaara tulla ymmärretyksi väärin: kun dialektisesti suuntautunut ihminen käyttää kieltä, hän ei useinkaan tule miettineeksi käyttämänsä kielen mahdollista latautuneisuutta - tai sitten sivuuttaa sen ajatellen, että hänen kuulijakuntansa kyllä tavoittaa kupletin juonen - ja retorinen ajattelija puolestaan kykenee seuraamaan sanotusta vain triggerisanoja, joihin suhtautua joko saman- tai vihamielisesti.

Dialektisesti suuntautuneet tuntevat luontaista aversiota retorisesti suuntautuneisiin ja väheksyvät retoriikkaa itselleen ala-arvoisena ja manipulatiivisena ilmaisun muotona.  Tämä johtuu ylpeydestä, jota he tuntevat hyvin muodostetuista ja rakennetuista näkemyksistä ja kyvystään asiakeskusteluun.  Se saa heidät, joko tietoisesti tai tiedostamatta, välttämään retoristen keinojen käyttöä - jopa siinä määrin, että he väistävät ilmaisutapoja ja termejä, jotka muistuttavat heitä retoriikasta.  Sillä on kaksinainen vaikutus: yhtäältä se kaventaa heidän ilmaisutapaansa vastapuolen hyväksi, toisaalta taas se atomisoi ja etäännyttää heitä niin toisistaan kuin retorisesti suuntautuneista samanmielisistäkin.

Tästä pääsemme kommenttityhjiön syihin: minä käytän nykyisin paljon moraalista retoriikkaa, puhun hyvästä ja pahasta, kristinuskosta ja noin edelleen.  Vanhassa blogissani en juurikaan tätä harrastanut, ja siellä keskustelu oli selvästi eloisampaa.  Dialektisesti suuntautuneet ihmiset saivat pysyä mukavuusalueellaan.  Astuin itse retoriikkaan tutustuttuani ulos kyseiseltä mukavuusalueelta - mutta en korvannut dialektiikkaani retoriikalla, vaan lakkasin väistelemästä asenteelliselta näyttävää kielenkäyttöä.  Se, mitä veikkaan harvemman hahmottavan, on se, että kun puhun saatanallisesta pahuudesta, neekereistä, vihattavista asioista tai mistä hyvänsä, käytetyt sanat ovat edelleen ensisijaisesti deskriptiivisiä.  Puhun asioista totuudenmukaisimmalla osaamallani tavalla, en sillä, joka on helpoin kullekin yleisölle.

Kun lakkaa väistelemästä asioista puhumista niiden nimillä, siitä saa voimaa.