Pages

29. marraskuuta 2018

Roosh V

Hirmuinen terristiparta ja kaikki!
Minä pidän Rooshista.  Olen ollut kaverin olemassaolosta epämääräisen tietoinen vähän toistakymmentä vuotta ja tiennyt tämän lähinnä jonkinlaisena toosahurjastelijana, joka kirjoittelee kokemuksistaan milloin missäkin kohtaamiensa naisten kanssa.  Se ei ole syy siihen, miksi pidän kaverista.  Syy siihen oikeastaan on aika tuore: kaveri joutui totta puhuttuaan SJW-hyökkäysten hampaisiin, minkä myötä (((SPLC ja ADL))) ovat vainonneet häntä tauotta.  No, kohteeksi joutuminen itsessään ei ole vielä kummoinen syy, mutta sen myötä Roosh päätti lopettaa itsesensuurin.  Siitä asti kaveri on laukonut suustaan kaunistelemattomia, mutta kiistämättömiä, totuuksia ihmisistä, kulttuureista ja moraalista sellaista tahtia, että hitaampia hirvittää.  Sävynsä ei ehkä ole erityisen toiveikas, mutta muutaman tekstin lukeneena ja podcastin kuunnelleena on todettava, että entisehköstä pimppisankarista on kasvanut melkoinen maallikkosaarnaaja, joka uskaltaa puhua oikeasta ja väärästä niiden nimillä.

Kuten kaikkia, jotka seuraavat mieluummin totuutta kuin valheita, myös Rooshia näkyy kutsuvan ristinsä kantaminen - ei sillä, että olisi uskossa, vaan sillä, että uskoo ainakin pahuuteen, mikä on kristinuskon kulmakivi ja käsitteenä kristinuskon monopolisoima maailmankatsomusten kirjossa (muissa uskonnoissa käsitettä ei siis ole).

Tuorein kirjansa, Game, jota en ole vielä kokonaan lukenut, alkaa puheella, jonka olisin suonut oman isäni kertovan allekirjoittaneelle siinä kypsässä iässä, jossa vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa silviisiin.  Se olisi aikaansaanut terveemmän perspektiivin asiaan ja opettanut paljon sellaista viisautta, minkä oppimiseen itse olen saanut tehdä hirveät määrät työtä, ja mitä aivan liian moni ei ole tullut koskaan oppineeksi.  Jo kyseinen prologi on kirjan hinnan arvoinen.  Oletan, että se myös jatkuu yhtä korkeatasoisena.

Miksi rustailla tällainen kirjoitus?  Miksen puffaa samalla kaikkia muita ajankohtaisia kirjoittajia?  Syy on se, että luulen Rooshin olevan suomalaiselle kämystölle vähän vieraampi ja ennakkoluuloja herättävämpi tuttavuus, minkä lisäksi pidän tosiaan nykyistä ulosantiaan erinomaisen arvokkaana koko länsimaat kattavaa kulttuurikonfliktia ajatellen.  Luulen myös, että miehen ei sallita heitellä helmiään internetin sikalaan enää kovinkaan kauaa, joten ne kannattaa kerätä vielä kun voi.

23. marraskuuta 2018

"Hirviöt on kivoja", sanoi hirviö

Tässä postauksessa tulen hypänneeksi syvään päähän vastapuolta koskevien spekulaatioiden suhteen.  Se ei sikäli haittaa, että todellisuus on osoittautunut moneen kertaan olevan huomattavasti kamalampaa kuin alkujaan olin kuvitellut, joten en koe tähän kirjoittamani materiaalin ihan perätöntä olevan.  Tämä on niitä postauksia, joiden suhteen olisi kiva saada tietää olevansa vainoharhainen - valitettavan epätodennäköisenä sitä pidän - sen verran selkeä kuvio tässä on.  Vaikuttaa asiaan sekin, että The Last Closet on luettu.

Kukin lienee tahollaan huomannut, miten viime vuosikymmenen tai parin aikana kaikenlaiset söpöhirviöt ynnä muut ymmärrettävät monsterit ovat raivanneet tiensä lelukauppoihin, elokuviin ja lähestulkoon kaikkialle muuallekin, missä on lapsia.  Ne ovat värikkäitä, pienimmille ehkä vähän jännittäviä ja juuri siinä pelottavan likellä, ja joiden taustatarinat sitten opettavat, että nämä ovatkin kilttejä, eivätkä ollenkaan pelkäämisen arvoisia.  Päinvastoin, ne ovat sittenkin salaa hyödyllisiä ja hyviä!  Samaan aikaan, varmaan ihan sattumalta, suojelevat isä- ritari- ja äitihahmot ovat kadonneet lapsille suunnatusta viihteestä kuin pieru Saharaan.  Jos niitä on, ne osoittautuvat epäpäteviksi, turhiksi tai typeriksi, eikä niitä kannata kuunnella.  Siinäkin on rivien välissä paljon sanottua.
Kaikenlaiset hirviöhahmot pyritään normalisoimaan lapsille siten, että nämä eivät enää herätä luontaista ällötys- tai pelkoreaktiota ja hyljeksi niitä, vaan oppivat sen sijaan pitämään niistä, leikkimään niillä ja tuntemaan olonsa turvalliseksi niiden suhteen.  Näissä tarinoissa oikeita pahiksia ei ole olemassakaan, vaan ainoastaan väärin ymmärrettyjä hyväntekijöitä ja kaikki ovat hyviä ja arvokkaita, kun oikein silmin katsotaan.

Lähdetäänpä sitten ajattelemaan, että maailmasta saattaisi löytyä joku sellainen taho, joka haluaisi päästä lähelle lapsia, mutta herättäisi näissä pelkoa ja epäluuloa, käyttäytyisi omituisella tavalla ja näyttäisi muutenkin epäilyttävältä.  Kyseisellä taholla olisi tietty intressi tuottaa siedätyshoitoa lasten, miksei aikuistenkin, luontaisia inho- ja pelkoimpulsseja kohtaan, koska nimenomaan nämä ovat keinoja sekä tunnistaa että suojautua saalistajilta.  Kun pelko ja inho on voitettu, erikoinen ja tosi kiinnostunut setä ei olekaan enää pelottava.  Ja se, mikä tuntuu oudolta ja vieraalta, sisältääkin mielleyhtymän odottamattomaan hyötyyn ja huviin.

Ei sellaista varmaankaan ole, eihän?
Oho
Mitähän ihmeen syytä kenelläkään saattaisi olla sille, että totuttaisi lapset tuntemaan olonsa kotoisaksi Saatanaa esittävän perverssin läsnäollessa?  Tuleeko yhtään mieleen?  Onko sattumaa, että samat tahot mainostavat omaa perhettä urpoina, jotka eivät ymmärrä lapsen ainutlaatuisuutta, vaan laulavat lapsen turvaksi annetuista säännöistä: It's time to see what I can do / To test the limits and break through / No right, no wrong, no rules for me / I'm free?

Asiasta voi kaiketi olla monta mieltä.  Meikäläisen on vaikea olla näkemättä kuviota, kun sen olen kerran nähnyt.  On yksi taho, joka hyötyy siitä, että lampaat eivät enää tunnista tai kavahda susia.  Se taho on sudet.  Hirviöitä on olemassa, ja ne haluavat sinulta lapsesi.

PS. Tulipa tässä vastaan asiaan liittyen viimeisin mainos, johon Celine Dion osallistui. Katsokaa ja vetäkää omat johtopäätöksenne. Ehkä selitykseksi sopisi se sama, jota kukaan ei ole koskaan ennenkään uskonut, eli "se oli läppä".

22. marraskuuta 2018

Suomen väestönkehitys ja moraali

Käytännössä aina, kun keskustelen moraaliin liittyvistä kysymyksistä muiden kuin kristittyjen kanssa, kohtaan seuraavanlaisen ajatelman: asioilla, jotka eivät liikuta minua henkilökohtaisesti, tai joiden puolesta olen sen takia, että se on muodikasta, ei ole mitään väliä.  Yllättävän moni näistä ihmisistä myös tiedostaa Suomessa vallitsevan huolestuttavan väestöllisen kehityksen, eli sen, miten suomalaisten suhteellinen ja tätä menoa myös absoluuttinen osuus maan väestöstä hupenee.  Asiaan on sinänsä yksinkertainen ratkaisu, ja se on kristillisen moraalin palauttaminen yhteiskunnan moraaliseksi ohjenuoraksi.

Välineellinen, toisin sanoen hedonistinen, suhtautuminen seksiin eli reproduktiojärjestelmään, on moraalisen rappion alfa ja omega.  Kun seksiä pidetään viihteenä, se menettää alkuperäisen merkityksensä perheen muodostumisen ja koossa pitämisen välineenä.  Riippumatta siitä, sattuuko se henkilökohtaisesti kannatettu perversio olemaan homoseksi, kukasta kukkaan juokseminen, kaktuksiin sekaantuminen, lasten teurastaminen epämukavuustekijöinä tai joku muu mielikuvituksellinen juttu, ne kaikki tuhoavat normaalin, terveen suhtautumisen seksiin ja parinmuodostukseen.
Kuvahaun tulos haulle which way western man
Molempien kuvien tilanne on kyseisten ihmisten itse valitsema.
Tämä tarkoittaa sitä, että niistä kaikkien on myös kaikottava - ideaalisti toki kokonaan, mutta ainakin julkisuudesta.  Ne vääristävät ihmisten suhtautumistapoja ja synnyttävät kysyntää, joka johtaa sellaisilla asioilla leikkimiseen, joita ei ole leikkimistä varten suunniteltu, ja sitä kautta perheiden tuhoon.

Kaikenlaisten perversioiden suvaitseminen julkisuudessa ja katukuvassa johtaa valitettavasti siihen tilanteeseen, että normaalit ihmiset katoavat siitä, koskeivät halua olla kyseisten asioiden kanssa missään tekemisissä, ja suojelevat myös jälkikasvuaan mahdollisuuksiensa mukaan moiselle altistumiselta.  Katukuva on siis väistämättä suprematistista; joko suosimme siinä normaaliutta, mikä edellyttää friikkien ajamista pois katukuvasta, tai friikkejä, jotka ajavat normaalit pois katukuvasta.  Kultaista keskitietä asiassa ei yksinkertaisesti ole.

Oma juttunsa ovat perverssit kannusteet: oletetaanpa, että nimimerkki Reino olisi syntyjään (oletetaan myös, että tämä on mahdollista) biseksuaali.  Hän elää yhteiskunnassa, jossa kristilliset arvot ovat kunniassaan, ja näin ollen hankkii ammatin, vaimon ja perheen, jättäen jälkeensä kosolti jälkeläisiä, jotka opettaa myös elämään ihmisen lailla kiitos sen, että hän kanavoi seksuaalisen energiansa sosiaalisesti rakentavalla tavalla.

Reinon klooni, Leino, puolestaan elää nykylänsimaassa.  Kyseisessä yhteiskunnassa hän on valkoisena hetero-oletettuna vihattu ja vastuussa Kaikesta Maailman Pahasta.  Koska Leino on bisse, hän voi kuitenkin identifioitua myös toisin ja ryhtyä vaikkapa homostelemaan.  Tämä tekisi hänestä myös yhteiskunnan ihaileman Erilaisen, poistaen tältä samalla taakan mistään pahasta, mikä on psykologisesti palkitsevaa.  Leino tosin kuolee sukupuolitautiteitse ennenaikaisesti, yksinäisenä ja huumekoukussa, eikä jälkeensä jää ainuttakaan ihmistä muistelemaan miestä lämmöllä.

Reino ja Leino olisivat molemmat voineet elää hyvän elämän.  Perverssit kannusteet kuitenkin edesauttoivat Leinoa valitsemaan tavalla, joka tuhosi hänen elämänsä ja sukuhaaransa lopullisesti.  Olen kuullut joskus ihmisten väittävän, ettei tällaisilla kannusteilla ole mitään väliä, mutta samat ihmiset eivät pääsääntöisesti uskalla puhua totta edes sukupuolten tai ihmisrotujen välisistä eroista luonteeltaan täsmälleen samojen kannusteiden tai pikemminkin lannisteiden takia.

Jotta mahdollisimman moni voisi elää hyvän, rakentavan ja onnellisen elämän, antaen elämän lahjan myös mahdollisuuksiensa mukaan eteenpäin, tarvitsemme kristillistä moraalia ja sitä kautta myös suhtautumista sukupuoliseen kanssakäyntiin, avioliittoon ja perheeseen.  Tämä moraali on kuin jäätelöannos: siihen ei voi lisätä edes prosenttia koirankakkaa tehdäkseen kokonaisuuden kelvottomaksi.  Tämä pätee elämässä häkellyttävän monessa asiassa.

Kyllä: standardit, jotka edellyttävät meiltä sekä itsekuria ja niin itsestämme kuin toisistammekin huolen pitämistä, tuntuvat niistä ihmisistä pahalta, jotka eivät syystä tai toisesta niihin ole yltäneet.  Se ei ole heidän loppuelämäänsä tuhoava tuomio, eikä se ole myöskään syy vetää sivilisaatiota ja omaa kansaa vessasta alas.