Pages

11. lokakuuta 2018

Ajatuksia alistumisesta


Moni meikäläinen ajattelee burkhan olevan kerrassaan saatanallinen vaatekappale, koska se on naisen alistumisen merkki.  Totta onkin, että ilman väkivaltaan vetoamista, niillä alueilla, joissa se nykyään on muodikasta, sitä käyttäisi varsin harva.  Binäärisesti eli jokotaityyliin ajattelevat ihmiset tästä sitten vetävät johtopäätöksen, että jos kulttuurin mukaan miehen tulee olla perheen pää ja naisen tämän vallan alla, on kulttuuri läpeensä mätä.  Binääripää keksii myös, että lääkkeeksi tähän on meillä nykyisin onneksi feminismi (polven saa valita itse, povista ei puhuta) ja määrittelemätön ja ennen kaikkea täysin fiktiivinen tasa-arvo, jonka ansiosta saamme nauttia siitä, että naisia on saatava kaikkialle missä heistä on haittaa, ja karvaisia perverssejä tyttöjen vessoihin.

Toisin sanoen minulla ei ole burkhaa vastaan yhtään mitään sen takia, että sen käyttö muistuttaa naisia nöyryydestä.  Se on naiselle psykofyysisesti paljon vähemmän tuhoisaa kuin vaihtoehtonsa eli feministinen propaganda, jonka suurin saavutus on "oikeus" tappaa omat lapset ennen niiden syntymää eli naisen biologisen funktion ja normaalin kutsumuksen aggressiivinen hylkääminen.  Kuinka ihmisestä, jonka silmissä suurin kuviteltavissa oleva saavutus on sukupuolensa keskeisimmän tehtävän hylkäämien, voisi tulla järkevä ja tasapainoinen, puhumattakaan parisuhdekelpoisesta?

Myös kristinuskossa miehen rooli on olla perheen vallankäyttäjä ja naisen tehtävä hyväksyä tämä, toisin sanoen, alistua miehelleen.  Tämä on luonteva asia: vallassa on kyse väkivaltapotentiaalista ja se on pääsääntöisesti miehellä melkoisesti korkeampi kuin naisella.  Feminismiin aivopestyt ihmiset ajattelevat, että kyseinen asetelma edellyttää mieheltä käskyttämistä ja mikromanagerointia, mutta he unohtavat, että miehen velvollisuus on rakastaa naista.  Myös miehuus avioliitossa kysyy siis tiettyyn rooliin alistumista - rooliin, joka ei monellekaan ole sen luontevampi kuin naisenkaan naiselle.

Rakastaminen tarkoittaa toimimista tavalla, joka on toiselle hyväksi, myös oman hengen uhalla sen sitä vaatiessa.  Ei tule mieleen monta, jolle olisi hyväksi tulla alituiseen pomotetuksi ja väkisin pidetyksi "hellan ja nyrkin välissä".  Kyseinen feminismin peikko on siitä erikoinen fiktio, että länsimaalaiset miehet ovat pääsääntöisesti kehittäneet naisen mukavuutta lisääviä keksintöjä ennen miesten henkiä pelastavia keksintöjä - ja tähän feminismillä ei ole ollut osaa eikä arpaa.  Naisen velvollisuus on kunnioittaa miestä, miehen uhrautua perheensä puolesta ja pitää siitä huolta.  Tällaisella asetelmalla perheyksikkö toimii.  Kovin monella muulla asetelmalla se ei toimi.

Muistutettakoon, mitä Raamattu asetelmasta ja sen tärkeydestä sanoo: Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle.  Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.  Kuulostaako tutulta?  Sen pitäisi.

Minä en siis vihaa burkhia siksi, että ne "alistavat naisia".  Islamilaisen kulttuuripiirin suhtautuminen naisen asemaan on terveempi kuin tämän päivän länsimainen.  Vihaan kulttuuripiiriä ja uskontoa, jota kyseinen vaatekappale edustaa.  Se on vihollisuuden signaali.  Se on valloittajan lippu alueella, jota on ryhdytty miehittämään.  Yllättävän harva nykylänsimaalainen ymmärtää, että maahanmuutto ja sen tuhoisuus ei riipu siitä, tulevatko valloittajat ase kädessä vai käsi ojossa.

Kannatanko burkhakieltoa?  En missään tapauksessa.  Mieluummin tunnistan viholliseni univormusta kuin arvailen.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.