Pages

11. elokuuta 2018

Sukupuolidysforia

Tänä päivänä länsi kärsii epideemisestä sukupuolidysforiasta, toisin sanoen kieroutuneista sukupuoli-identiteeteistä.  Pääsyy tälle on se, että miehet ja miehen maskuliinisuus on ajettu ulos yhteiskunnasta ja korvattu valtion rahoittamilla matriarkoilla.  Massiivinen enemmistö yhteiskunnasta on käytännössä yksinomaan naisten kasvattama ja kaikki näkökulmat, joihin nämä törmäävät, ovat itsekin sukupuoli-identiteettinsä feminismin ja/tai yksinhuoltajuuden takia hukanneiden naisten näkökulmia.


Terveet sukupuoli-identiteetit on loppujen lopuksi helppo aikaansaada ja ylläpitää: anna miehelle miehen rooli ja naiselle naisen rooli, pidä näistä kiinni ja lapset kasvavat oppimaan sukupuoltaan vastaavat roolit ymmärtäen näiden keskinäisen komplementaarisuuden.  Tällaiset roolit ovat lännessä luonnolliset ja niihin päädytään vailla kummempaa efforttia niin kauan, kuin 1) sosiaalivaltio ja 2) ehkäisy eivät tule sotkemaan kuvioita.

Ensinnäkin sosiaalivaltion vika on, kestämättömyyden lisäksi, siinä, että se rikkoo isän roolin.  Kun miehen tehtävä ei ole enää tuoda leipää pöytään, suuri osa rakentavaa maskuliinisuutta lähtee mukana ja kykyä tuoda pötyä pöytään ei voi enää pitää markkina-arvoplussana, jos sitä kykyä ei löydy siinä määrin kuin parhaalta kymmenykseltä.  Normaalin jantterin maskuliinisuudelle jää enää destruktiivinen kanava: joko hylätä se ja muuttua kivaksi incel-mieheksi tai pelimieheksi, joka kostaa naisille sen, ettei hänellä ollut isää.

Ehkäisyn vika on se, että se irrottaa seksin ja sen luonnolliset seuraukset eli lapset toisistaan.  Tämä aikaansaa epäterveen kurimuksen, jossa seksiä harrastetaan massiivisesti useamman ihmisen kanssa kuin olisi hyväksi (eli yhden), minkä lisäksi lapset nähdään yhä useammin parasiitteina, ei-toivottuina ongelmina, jotka tulee "ratkaista" (eli ehkäistä tai tappaa).  Lapset ja näiden kasvatus lakkaa olemasta luonteva osa elämää, jolloin yhä useampi ei pysty eikä halua katsoa tippaakaan omaa napaansa pidemmälle - näin atomisoiden yhteiskunnan "joukoksi" loputtoman itsekeskeisiä hedonisteja.

Koska isän ja äidin roolit ovat passé, yhä harvempi kanavoi sukupuolista käytöstään terveesti, ja koska feminismi on aikaansaanut sekä kaiken miesten miehisyyden demonisoinnin, osin jopa kriminalisoinnin, on se tuhonnut myös naisen ja äidin roolit.  Koska selkeää sapluunaa rakentavalle miehuudelle eikä naiseudelle enää ole, naisten kasvattamat miehet yrittävät opetella naisellisia piirteitä ja solipsismia maskuliinisuuden ja objektiivisuuden sijaan, ja samaan aikaan isän ja äidin rooliin joutuvat yh-äidit epäonnistuvat olemaan lapsille kumpaakaan.

Tuloksena on tenavia, jotka eivät tiedä, miten sukupuolten tulisi käyttäytyä, ja elävät yhteiskunnassa, jossa heidän luontaiset viettinsä asiaan liittyen kohtaavat alituista torjuntaa.  He siis yrittävät kehittää jonkin kanavan itselleen, joka ei ole koko ajan valtakulttuurin tulilinjalla, ja päätyvät joka sortin transformereiksi, homoseksuaaleiksi tai muiksi perversseiksi.

Kuitenkin

Muistutettakoon, että heiluri on alkanut jo kääntyä ja kulttuuri alkaa etsiytyä terveempiin uomiin.  Se, mikä ei voi jatkua, loppuu.  Viimeistään sosiaalivaltion romahtaessa terveet sukupuoliroolit löytyvät kyllä ja niin miehet kuin naisetkin pääsevät toteuttamaan itseään rakentavasti ja sukupuolidysforian epidemia katoaa itsestään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Meiltä tämän päivän miehiltä tämä edellyttää valmistautumista, rikkinäisten mallien tunnistamista ja hylkäämistä ja eheiden rakentamista niiden tilalle.