Pages

22. maaliskuuta 2018

Miehisen miehen tie

Nyt päästään tämän blogin ytimeen.  Kirjoituksen innoittajana toimi yhtäältä Black Pigeon Speaksin erinomainen videopätkä Lännen rappiosta, toisaalta lyhykäiseksi jäänyt via urporosani Hommafoorumin puolelle.  Kyse on siitä, että meillä länkkärimiehillä on pyhä tehtävä, johon silkka olemassaolomme velvoittaa.  Sen tehtävän vastaanottaminen ja ylipäätään jo sen olemassaolon tunnistaminen tekee meistä valtaenemmistölle Vieraita.  Massiivinen enemmistö ihmisistä on pelokkaita ämmiä, joilla on liikaa menetettävää ottaakseen tarpeellisiakaan riskejä vääjäämättömän katastrofin estämiseksi.  Me, jotka uskallamme katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on, ja näemme pisteistä ja jo vedetyistä viivoista lopputuloksen, joka mitääntekemättömyydestä seuraa, ymmärrämme velvollisuutemme.  Se velvollisuus typistyy surullisenkuuluisiin 14 sanaan: "We must secure the existence of our people and a future for white children.  Meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja tulevaisuus valkoisille lapsille*.
https://coffeewiththecottons.files.wordpress.com/2012/09/chess.jpg
Harva astuu vapaaehtoisesti tämän valkoisen nutipään housuihin.  Vastapuolella kun on valtiovalta mediapapistoineen ja väkijoukkoineen.  Ja onhan tuo sitäpaitsi valkoinen ja nutipää.

Nyt, kun "valkonationalismista" ja muista tontuista hyperventiloivat nilkit on ajettu pois tätä tekstiä lukemasta, voidaan pureutua aiheeseen tarkemmin.  Yksinkertainen totuus on se, että sivilisaatio tarvitsee miehisiä hyveitä, ei vain syntyäkseen, vaan myös pysyäkseen olemassa.  Aforismini numero 8 toteaa: Feministit tai Gandhi eivät olisi voittaneet Hitleriä.  Oikeaa vihollista ei voi voittaa pöyristymällä.  Naiselliset keinot toimivat vain sellaista tahoa vastaan, joka ei alunperinkään ole vihollinen.

(Sivuhuomio: Tästä syystä hankalaksi heittäytymällä saa tänä päivänä tahtonsa läpi (jep, antifa- ja muslimimellakat ovat nalkuttamista ja riivinrautailua isossa mittakaavassa).  Elinkelpoinen sivilisaatio ymmärtää, että sen sääntöjä rikkova ja keinojaan eskaloivaa tahoa kohtaan eskaloidaan takaisin eikä sitä pyydellä anteeksi.  Samalla atavistisella tasolla mies tietää, että jos menee ehdoin tahdoin kaivamaan verta nenästään, joku todennäköisesti kyllä auttaa siinä, ja se on ihan oikein.  Naisen selkärangassa samaa ymmärrystä ei ole, vaikka järki tai kokemus voi hänellekin sen opettaa.)

Yksi keskeinen asia, mitä ehdin Hommafoorumilla virkkoa, ennen kuin katsoin efforttini siellä suhteessa tuloksiin olevan pahasti miinuksella, oli seuraava: vaikka en itsestäni osaa olla huolissani, minulla on pientä jälkikasvua enkä mä halua jättää niille etnohelvetiksi muuttunutta konkurssipesää perinnöksi.  Ja jos sen asianlaidan muuttaminen vie kaiken mitä mulla on tarjota, on se mun silmissä pieni hinta.  Tästä miehisessä hyveessä on pohjimmiltaan kyse.  Hyvyyden ja oikeuden puolella taistelemisesta.  Etenkin silloin, kun siitä ei kiitokseksi silitetä päätä.

Sivilisaation puolustamista ei voi sälyttää naisten käsiin.  Vaikka poikkeuksiakin on, he eivät ymmärrä sitä.  Heartiste sanoi: Men invade, women invite.  Naiset, ja feminiiniset, nykyään ubiikit soijapojat, viime kädessä alistuvat ja sopeutuvat mihin hyvänsä oloihin ja pitävät sitä sellaisena, kuin sen kuuluukin olla.  Jos feministien metelöinti on antanut ymmärtää jotain muuta, on ymmärrettävä, että se metelöinti tapahtuu nimenomaan siksi, että heiltä odotetaan sitä.  Samat naiset ovat hiljaa ja omien sanojensa mukaan täysin tyytyväisiä hijabiin käärittynä ja kotiin kahlittuina.  On aina ollut miehen tehtävä tehdä maailmasta kaltaisensa, ja naisen tehtävä sopeutua siihen.  Kuten Black Pigeon Speaksin siteeraama John Bagot Glubb esseessään toteaa, asetelman kääntäminen päälaelleen tuhoaa sivilisaation.

Näistä syistä sillä ei ole suuremmin väliä, mitä meistä ajatellaan.  Me emme tee tätä siksi, että saisimme kiitosta.  Me emme käy näitä keskusteluja, tai näitä taisteluita, sen takia, että näyttäisimme hyvältä yleisessä mielipiteessä.  Aikaansa edellä (tai takana, terveemmässä perspektiivissä) eläminen tarkoittaa käytännössä aina suurimman enemmistön silmissä tuomituksi tulemista, sanottiin se sitten ääneen tai ei.  Jos sen kokee liian pelottavaksi, ei ole mieheksi kasvanut.  Me teemme mitä teemme, koska se on oikein.

Meillä ei ole yleistä hyväksyntää.  Meillä on vain velvollisuus.  Ja kunnia.  Tukekaa omia.
https://1d4chan.org/images/9/93/Lemartes-book-4.jpg
Lemartes todisti väkevästi siitä, mitä miehen on tehtävä.

*suomennokseni sujuvuudesta voi olla monta mieltä, mutta sanon mieluummin "tulevaisuus valkoisille lapsille", painottaen sitä, että näille on oikea tulevaisuus, silkan eksistenssin sijaan, mikä olisi ollut toisin suomentamisen implikaatio ja periaatteessa mahdollinen myös dhimminä.

6 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tämä oli yksi parhaimmista postauksistasi ja se on täysin totta. Lienevätkö nämä egoansa ruokkivat feministit katsoneet liikaa nykyistä elokuva- ja tv-tuotantoa jossa naiset ovat yhtä kovia ja kovempiakin jätkiä kuin miehet. Se on fiktiota. Fakta on se, että kun rytisee, miehet joutuvat hoitamaan homman ja naiset väistyvät takavasemmalle.

Joppos123 kirjoitti...

Näinhän se menee. Tarvittaessa, kun paska lentää tuulettimeen niin täällä yksi käsipari lisää.

Qroquius Kad kirjoitti...

En ole aivan varma tuosta atavistisesta tasosta, jolla mies tajuaisi saavansa verta nenästään, jos sitä ehdoin tahdoin kaivaa. Katsoisin sen olevan paremminkin empiirinen havainto, jonka mies joutuu oppimaan jo pikkupoikana.

Ajatellaan, että olisi 20-vuotias mies, joka on siihen asti elänyt 100 % suojattua elämää. Häntä ei ole koskaan lyöty, ei fyysisesti rajoitettu, ei edes sanottu pahasti. Kun hän lähtee lopulta kotinsa suojista viettämään 20-vuotispäiviään ravintolaan, hän alkaa aukoa siellä päätään kuten on oppinut voivansa tehdä ja saa turpaansa.

Hän ei tajua, mitä tapahtui. Kun tajuaa, hän alkaa itkeä suureen ääneen. Kaikki läsnäolijat puolestaan tuijottavat häntä ällistyineinä: onko tuo vähäjärkinen vai mitä tämä nyt on?

Pikkutyttö puolestaan oppii jo hiekkalaatikolla, että hän saa kiusata pikkupoikaa miten haluaa. Kun pojalla lopulta sappi kiehahtaa ja hän mottaa tyttöä nenukkiin, tämä alkaa itkeä suureen ääneen ja huutaa äitiä apuun.

Äitihän tulee. Useampiakin äitejä, tätejä ja tätisetiä. Kaiki tulevat HUUTAMAAN pikkupojalle: ettäs kehtaaakin kiusata tyttöjä. Kukaan ei kuuntele poikaa, kun hän yrittää selittää miksi näin tapahtui.

Lopulta pojalle annetaan selkäsauna siinä tytön silmien edessä. Session päätteeksi poika nieleskelee kivnun ja nöyryytyksen kyyneleitä tytön kikattaessa:
nyt hän voi kiusata poikaa koska tahansa miten tahansa, eikä poika voi mitään, tsihihihiiii! Jos poika tekee jotain, tulevat aikuiset taas antamaan selkään, tsihihihiiii!

Näillä opeilla tyttö kasvaa naiseksi. Hän tietää voivansa kaivaa verta nenästään, ja jos tilanne alkaa näyttää siltä, että sitä tulee, hän voi koska tahansa huutaa apua ja juosta miesten selän taakse piiloon. Jos miehellä kiehahtaa sappi ja hän iskee nyrkin pöytään ärähtäen:
"Nyt ämmä loppuu se vittuilu!" alkaa nainen itekä suureen ääneen:
"Naisvihaaaa...hirveäää naisvihaaaaa...mistä se tuleee...miksi kaikki miehet vihaavat naisiaaaa...?"
Todellisuudessa hän hihittelee ääneti nauttien epäsuorasta ja sitäkin kierommasta vallastaan.

Kunnes tulee vastaan se Rane Önkkäpönkkä, joka vetää turpaan sanomatta ensin mitään, eikä kukaan auta. Soijapojista ei siihen ole, koska pelkäävät Ranea. Miehet puolestaan toteavat vain, että mitäs läksit; jos kaivaa verta nenästään, sitä myös saa.

Nainen ei välttämättä opi sitä vielä silloinkaan. Liian moni oppii sen vasta, kun on liian myöhäistä. Ja nyt meillä on käytännössä naisten johtama yhteiskunta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Qroquius Kad on pitkälle oikeassa. Sinänsä meillä on miesten johtama yhteiskunta. Mutta miehet johtavat sitä yhteiskuntaa niin kuin naiset haluavat ja naisten ehdoilla.

Ironmistress kirjoitti...

On kolme huonoa hallitusta:

1) naishallitus,
2) pappishallitus ja
3) nuorten hallitus.

Ensimmäisiltä puuttuu tolkku, toisilta ote ja kolmansilta kokemus.

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkäs se Simo Salminen aikoinaan lauloi: Ensin meni salkku, sitten meni tolkku ja sitten meni mukavasti muuten vaan. No nykyaikaa kun katsoo, ei ole mennyt muuta kuin tolkku.
Arvelee Huru-ukko

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.