Miehisen miehen tie

Nyt päästään tämän blogin ytimeen.  Kirjoituksen innoittajana toimi yhtäältä Black Pigeon Speaksin erinomainen videopätkä Lännen rappiosta, toisaalta lyhykäiseksi jäänyt via urporosani Hommafoorumin puolelle.  Kyse on siitä, että meillä länkkärimiehillä on pyhä tehtävä, johon silkka olemassaolomme velvoittaa.  Sen tehtävän vastaanottaminen ja ylipäätään jo sen olemassaolon tunnistaminen tekee meistä valtaenemmistölle Vieraita.  Massiivinen enemmistö ihmisistä on pelokkaita ämmiä, joilla on liikaa menetettävää ottaakseen tarpeellisiakaan riskejä vääjäämättömän katastrofin estämiseksi.  Me, jotka uskallamme katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on, ja näemme pisteistä ja jo vedetyistä viivoista lopputuloksen, joka mitääntekemättömyydestä seuraa, ymmärrämme velvollisuutemme.  Se velvollisuus typistyy surullisenkuuluisiin 14 sanaan: "We must secure the existence of our people and a future for white children.  Meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja tulevaisuus valkoisille lapsille*.

Harva astuu vapaaehtoisesti tämän valkoisen nutipään housuihin.  Vastapuolella kun on valtiovalta mediapapistoineen ja väkijoukkoineen.  Ja onhan tuo sitäpaitsi valkoinen ja nutipää.

Nyt, kun "valkonationalismista" ja muista tontuista hyperventiloivat nilkit on ajettu pois tätä tekstiä lukemasta, voidaan pureutua aiheeseen tarkemmin.  Yksinkertainen totuus on se, että sivilisaatio tarvitsee miehisiä hyveitä, ei vain syntyäkseen, vaan myös pysyäkseen olemassa.  Aforismini numero 8 toteaa: Feministit tai Gandhi eivät olisi voittaneet Hitleriä.  Oikeaa vihollista ei voi voittaa pöyristymällä.  Naiselliset keinot toimivat vain sellaista tahoa vastaan, joka ei alunperinkään ole vihollinen.

(Sivuhuomio: Tästä syystä hankalaksi heittäytymällä saa tänä päivänä tahtonsa läpi (jep, antifa- ja muslimimellakat ovat nalkuttamista ja riivinrautailua isossa mittakaavassa).  Elinkelpoinen sivilisaatio ymmärtää, että sen sääntöjä rikkova ja keinojaan eskaloivaa tahoa kohtaan eskaloidaan takaisin eikä sitä pyydellä anteeksi.  Samalla atavistisella tasolla mies tietää, että jos menee ehdoin tahdoin kaivamaan verta nenästään, joku todennäköisesti kyllä auttaa siinä, ja se on ihan oikein.  Naisen selkärangassa samaa ymmärrystä ei ole, vaikka järki tai kokemus voi hänellekin sen opettaa.)

Yksi keskeinen asia, mitä ehdin Hommafoorumilla virkkoa, ennen kuin katsoin efforttini siellä suhteessa tuloksiin olevan pahasti miinuksella, oli seuraava: vaikka en itsestäni osaa olla huolissani, minulla on pientä jälkikasvua enkä mä halua jättää niille etnohelvetiksi muuttunutta konkurssipesää perinnöksi.  Ja jos sen asianlaidan muuttaminen vie kaiken mitä mulla on tarjota, on se mun silmissä pieni hinta.  Tästä miehisessä hyveessä on pohjimmiltaan kyse.  Hyvyyden ja oikeuden puolella taistelemisesta.  Etenkin silloin, kun siitä ei kiitokseksi silitetä päätä.

Sivilisaation puolustamista ei voi sälyttää naisten käsiin.  Vaikka poikkeuksiakin on, he eivät ymmärrä sitä.  Heartiste sanoi: Men invade, women invite.  Naiset, ja feminiiniset, nykyään ubiikit soijapojat, viime kädessä alistuvat ja sopeutuvat mihin hyvänsä oloihin ja pitävät sitä sellaisena, kuin sen kuuluukin olla.  Jos feministien metelöinti on antanut ymmärtää jotain muuta, on ymmärrettävä, että se metelöinti tapahtuu nimenomaan siksi, että heiltä odotetaan sitä.  Samat naiset ovat hiljaa ja omien sanojensa mukaan täysin tyytyväisiä hijabiin käärittynä ja kotiin kahlittuina.  On aina ollut miehen tehtävä tehdä maailmasta kaltaisensa, ja naisen tehtävä sopeutua siihen.  Kuten Black Pigeon Speaksin siteeraama John Bagot Glubb esseessään toteaa, asetelman kääntäminen päälaelleen tuhoaa sivilisaation.

Näistä syistä sillä ei ole suuremmin väliä, mitä meistä ajatellaan.  Me emme tee tätä siksi, että saisimme kiitosta.  Me emme käy näitä keskusteluja, tai näitä taisteluita, sen takia, että näyttäisimme hyvältä yleisessä mielipiteessä.  Aikaansa edellä (tai takana, terveemmässä perspektiivissä) eläminen tarkoittaa käytännössä aina suurimman enemmistön silmissä tuomituksi tulemista, sanottiin se sitten ääneen tai ei.  Jos sen kokee liian pelottavaksi, ei ole mieheksi kasvanut.  Me teemme mitä teemme, koska se on oikein.

Meillä ei ole yleistä hyväksyntää.  Meillä on vain velvollisuus.  Ja kunnia.  Tukekaa omia.

Lemartes todisti väkevästi siitä, mitä miehen on tehtävä.

*suomennokseni sujuvuudesta voi olla monta mieltä, mutta sanon mieluummin "tulevaisuus valkoisille lapsille", painottaen sitä, että näille on oikea tulevaisuus, silkan eksistenssin sijaan, mikä olisi ollut toisin suomentamisen implikaatio ja periaatteessa mahdollinen myös dhimminä.

Overtonin ikkuna ja kuinka sitä siirretään

Overtonin ikkunalla tarkoitetaan sitä ikkunaa, jonka sisällä keskustelua politiikasta voidaan käydä presidentti Niinistön lanseeraamalla termillä Tolkun Ihmisten kesken.  Nämä Tolkun Ihmiset ovat niitä, jotka eivät halua keikuttaa venettä, vaan jatkaa enemmän kuin vähemmän totutulla polullaan ja puuttua politiikkaan niin vähän kuin mahdollista.  Toisin sanoen he ovat keskivertoäänestäjiä, joille poliittisissa mielipiteissä (erityisesti heidän omissaan) keskeistä on se, että se on yleisesti hyväksyttyä.

Perinteisesti oikeisto on koettanut siirtää Overtonin ikkunaa suuntaansa pitkillä, hyvin mietityillä argumenteilla, varoen ilmaisemasta asioita turhan jyrkästi tai suoraan.  Heille keskeisintä on esittämiensä ajatusten järkiperäisyys, integriteetti ja logiikka.  He ovat kotonaan muodollisissa debateissa, joissa on selvät säännöt ja sävelet.  Oikeistolaiset ovat perin juurin viehtyneitä asia-argumentaatioon, toisin sanoen dialektiikkaan, ja halveksuvat halpaa retoriikkaa, joka vetoaa tunteisiin.  Oikeistolaisen argumentin tunnistaa helpoiten siitä, että se on oikeassa, ja niin kuiva, että siihen ei jaksa perehtyä kuin toinen oikeistolainen.  Oikeistolaiset ovat ylpeitä siitä, että voivat puhua kenen kanssa tahansa mistä tahansa.

Vasemmisto puolestaan on koettanut siirtää Overtonin Saul Alinskyn opein.  Se koostuu syyllistämisestä, valehtelemisesta, öykkäröinnistä, uhkailusta ja leimakirveen heiluttelusta, ja sen funktio ei ole vakuuttaa ketään yhtään mistään, vaan nuijia kohteestaan ulos jopa mahdollisuus kyseenalaistaa oikeellisuutensa.  He ovat kotonaan ihannoimassa massamurhaajia, esittämässä vaatimuksia, näkemässä itsensä uhrina samalla kun hakkaavat astaloin poliittista vastapuoltaan ja niin edelleen.  Sitä, sen enempää kuin suurimpia sankareitaan, ei ole koskaan kiinnostanut salonkikelpoisuus, eikä sen puoleen suihkussa käyminenkään.  Vasemmistolaisen argumentin tunnistaa helpoiten siitä, että se muodostuu kyynelsilmäisestä uhritarinasta, jonka taustalla on jatkuva "alistu edessäni, muuten etsin keinot tuhota elämäsi" -uhkaus.  Vasemmistolainen ei puhu riistäjien kanssa, vaan hankkii ympärilleen ison joukon samanmielisiä ja lyö näitä sitten astaloilla.

Kun oikeistolainen ja vasemmistolainen argumentti kohtaavat Tolkun Ihmisen, saattaa Tolkun Ihminen kokea oikeistolaisen olevan oikeassa, mutta myönnyttelee vasemmistolaista, koska vasemmistolainen on helvetin pelottavan ja epävakaan oloinen.  Näin vasemmistolainen saa enemmän tilaa, ja siitä rohkaistuneena korottaa volyymia.  Ja Tolkun Ihminen antaa taas lisää tilaa, pyöränlukko alkaa heilua jo vaarallisen lähellä.  Ja kun Tolkun Ihminen aikansa kuulee vain vasemmistolaista älämölöä, hän alkaa huomaamattaan omaksua siitä vähän.  Askeleen kerrallaan Tolkun Ihminen siirtyy vasemmalle, mutta ei huomaa sitä.  Sukupolvi tai pari eteenpäin, ja Tolkun Ihmiset ovat, tietämättään, enemmän vasemmalla, kuin ne alkuperäiset vasemmistolaiset, joiden hulluuden kohteeksi Tolkun Ihminen ei halunnut.

Ylläolevassa kappaleessa on kulttuurimme keskeiset kehityskaaret viimeiseltä 60 vuodelta.  Se myös kuvaa sen, mistä Overtonin ikkunassa ja sen siirtymisessä on kyse.  Kulttuurin vasen-oikea-heilurin suunta on tänä päivänä kääntymässä oikealle, ja suuri kiitos siitä kuuluu tahoille, jotka ovat ymmärtäneet, että salonkioikeisto ei koskaan tule olemaan mitään muuta kuin marginaalia.

Yksi asia, mitä oikeistolaisten on ollut käsittämättömän vaikea tunnustaa, on, että he ovat alusta loppuun elitistejä.  He ovat ylpeitä ihmisiä, jotka nauttivat siitä ajatuksesta, etteivät he ole rahvasta.  Heitä hävettää kirjoittaa mitään, minkä voisi ymmärtää tai edes jaksaisi lukea ihminen, jonka ÄO jää alle 110:n.  He eivät halua liata käsiään ja heille yleensä ottaen on tärkeämpää olla oikeassa ja esittää älykästä kuin saada asioita aikaan.  Tämä älyllinen poseeraus aikaansaa myös loputtoman suon, jossa jokaista oikeistolaista, joka yrittää tehdä jotain, yrittää kiskoa alas vähintään kymmenen omaa, koska tämä on sammuttamassa tulipaloa liian epähienostuneesti.  He pelkäävät, että jos oikeistolaiset näkemykset yleistyvät, heidän asemansa eliittinä on uhattuna.

Yllä on motiivi sen takana, miksi oikeistolaista ja lojaliteettia ei helposti samasta lauseesta löydä.  He haluavat hävitä, koska he eivät halua tehdä sitä, mitä voittaminen edellyttää.  Suuri osa asiasta on myös alitajuista; he eivät tunnusta sitä itselleen, puhumattakaan muista.  He haluavat vain olla oikeassa, ja hyökkäävät kaikkien kimppuun, jotka eivät heidän silmissään sitä ole.

Siksi Overtonin ikkuna on liikkunut 60 vuotta vasemmalle.  Jos sinulla on vihollisia oikealla ja vasemmalla, et pysty siirtämään sitä.

Tästä syystä lojaliteetti on tärkeää.  Tästä syystä oikeistolaisten tulisi ampua vain vasemmalle.  Tästä syystä myös poliittisen filosofian konsistenssi on tärkeää: jos et tiedä mitä oikea ja vasen ovat, ja jos et tiedä, millä perustalla seisot, et osaa luotettavasti arvioida sitä, ketkä ovat sinusta oikealla tai vasemmalla.  Koska ihmiset eivät ymmärrä poliittisesta filosofiasta mitään, he kuvittelevat, että natsit edustavat oikeistoa - sanoohan media heille niin - ja näin vierovat Alt-rightia kuvitellen, että natsilarppaajilla olisi mitään tekemistä heidän kanssaan.

Tässä on ollut paljon keskeistä asiaa, mutta yksi kysymys on vielä vastaamatta: miten sitä Overtonin ikkunaa sitten siirretään?  Vastaus on aika yksinkertainen.  Se ei edellytä vaahtosuista raivoa ja hulluutta, vaikka vasemmiston menestys voikin siltä vaikuttaa.  Se edellyttää vain sitä, että oikeistolaisia asenteita tuo esiin.  Miten vain ja missä vain.  Mitä enemmän Tolkun Ihmiset kuulevat tietyn kannan esittämistä, sitä normaalimpaa ja hyväksytympää siitä heidän silmissään tulee.  He eivät mieti näitä asioita, vaan kulkevat sinne, minne virta vaikuttaa vievän.  Kuva hukkuneesta kolmivuotiaasta turkkilaispojasta vaikutti maahanmuuttoasenteisiin, koska kaikki näkivät sen ja puhuivat siitä.  Terroristin murhaama ruotsalaistyttö Ebba ei vaikuttanut, koska oikeisto katsoi tämän kohtalon "hyväksikäytön" olevan mautonta.

Tästä syystä oikeiston rasismipeikkoa pelkäävät ja huolestuneet kannattajat ovat väärässä: he yrittävät vaientaa omiaan puhumasta ja täten altistamasta Tolkun Ihmisiä agendalleen ylipäätään.  He hirttävät itsensä muotoseikkaan.  Tästä syystä heitä ei saa kuunnella.

Tästä syystä oman puolen radikaaleja kannattaa rakastaa ja kannustaa, vaikka ei olisikaan samaa mieltä heidän kanssaan joka lillukanvarresta: he siirtävät Overtonin ikkunaa ja laajentavat yleistä käsitystä siitä, mistä ja miten asioista voi keskustella - ja sitä kautta myös ennen pitkää aikaansaada.  Kun kulttuuriin saadaan muutos, politiikka instituutioineen seuraa kyllä perässä.

Siksi Alt-right on tulevaisuuden airut.  Siksi Golden One on oikeassa todetessaan, että käymme metapoliittista ristiretkeä.

Vasemmisto vihaa lapsia

Oletteko panneet merkille, että aina, kun vasemmistolainen peräänkuuluttaa jotain globalistista tai sosialistista (eli koko ajan), hänen argumenttinsa nojaa johonkin versioon lausunnosta "olet samaa mieltä tai vihaat vähäosaisia ja etenkin lapsia".  Varmasti olette; siltä on vaikea välttyä yrittämälläkään, koska tätä sanomaa tulee nykyisin joka tuutista, eikä se rajoitu enää tiedotusvälineisiin, vaan isompienkin korporaatioiden HR-henkilöstö tekee väsymättä töitä muuttaakseen yrityksen, jolla oli funktio, yritykseksi, jolla on Sanoma.

Se, mitä tulin tässä miettineeksi, on se, että tämä argumentti lasten ja vähävaltaisten puolesta on jotakuinkin niin puhdas projektio kuin mistään voi löytää.  Jokainen poliittinen muutos, jonka puolesta vasemmisto taistelee, tuhoaa suoraan lasten tulevaisuutta.  Koko vasemmiston olemassaolon oikeutus on pahojen ihmisten tarve saada muut maksamaan virheistään.  Käsittelen tätä muutamalta kantilta, jotta edes sille, jolla olisi valtava halu ja tarve pysytellä otsikon suhteen sokeana, ei jäisi pakopaikkaa.  Minä koen, että näitä vasemmistolaisia ihmisperkeleitä ei meikäläisen tarvitse dehumanisoida, koska he ovat onnistuneet tekemään sen alusta loppuun ihan itse.  Faktat puhukoot puolestaan.

1. Vasemmistolaiset kannattavat aborttia

Aloitan sillä, jota puoltaa myös suurin osa ns. oikeistoa.  Abortti, eli todennäköisesti syntyvän tyttö- tai poikalapsen hengiltä silpominen ja kohdusta repiminen on, kuinka ollakaan, pahaksi kohteelleen.  Joo, voihan sillä lapsella olla mahdottoman huono elämä ja siitä voi tulla vaikka seuraava Hitler.  Se vaan, kun sitä ei voi tietää etukäteen.  Kymmenvuotiaasta pystyisi jo kaivamaan kysymykseen perustellun vastauksen - moniko on valmis käyttämään samaa argumenttia sellaisen lopettamiseen?

Abortissa ei ole kyse siitä, että haluttaisiin lapselle hyvä elämä.  Abortissa on kyse siitä, että halutaan vastuuttomasti käyttäytyneeltä aikuiselta vastuu pois sijaiskärsijällä.  Nämä ihmiset eivät usko Jeesukseen, mutta tietävät, että synnin palkka on kuolema.  Kuka maksaa, kenet laitetaan kantamaan vastuu?  Tietysti lapsi, jolla ei ollut mitään osaa eikä arpaa vanhempiensa valinnoissa.  Koska vähäosaiset ja lapset.

Mitä lapsi (tai nuori) tästä oppii?  Että hänen elämänsä on vähemmän tärkeä kuin vanhempiensa mielihalut.

2. Vasemmistolaiset kannattavat rajat auki-politiikkaa

Koska vasemmistolaisuus on omasta mielestään empatian ideologia lasten ja vähäosaisten hyväksi, mikä voisi olla parempaa vasurin silmissä kuin vähäosaiset pakolaislapset eli heitä larppaavat raavaat miehet?  No ei mikään, tietenkään.  Tässä päästään ytimeen: kerralla vastustetaan niin rasismia, sukupuolirasismia kuin ikärasismiakin ja kaikesta maksaa Joku Muu.

Loputtomasti kasvava maahanmuutto muuttaa kohdeyhteiskuntansa väistämättä ja perinpohjin muistuttamaan kasvavassa määrin enemmän yhteiskuntia, joista maahanmuutto on lähtöisin, kuin yhteiskuntaa, joka se oli ennen muuttoliikettä.  Tämä pätee kaikessa, niin hyvässä kuin pahassakin, ja se näkyy tuottavaan työhön kykenevien määrässä ja käsiin räjähtäneessä häiriökäyttäytymisessä, joka ei osoita laantumisen merkkejä.  Rotherhamissa paljastunut tuhansien brittilasten systemaattiset raiskaukset, puhumattakaan vastaavista tapahtumista ympäri Eurooppaa maahanmuuttajien käsissä, lakaistaan jatkuvasti maton alle ja puhutaan yksittäistapauksista, ettei päivänselvää kuviota nähtäisi.

Ja vasemmistolaisille tulee hyvä mieli.  No human being is illegal.  Mutta jos olet lapsi, olet vapaata riistaa, eikä kukaan suojele sinua maahantulijoilta eikä puhu puolestasi, kun tulevaisuuttasi varten maksetut verot käytetään kotimaasi invaasion ja peruuttamattoman muutoksen rahoittamiseen.

3. Vasemmistolaiset kannattavat avioeroa mistä hyvänsä syystä tai ilman


Avioeron idea nykypäivänä on se, että kun kumppanin kanssa syystä tai toisesta ei ole riittävän kivaa, se pistetään kiertoon sen sijaan, että etsittäisiin keinot saada homma toimimaan.  Lapselta voidaan edellyttää kykyä sopeutua mihin tahansa yksinhuoltaja- tai uusperhehelvettiin, mutta vanhemmilta ei mitenkään voida odottaa vastuuta siitä, kenen kanssa ryhtyvät lapsia tekemään tai huolehtimaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa puhumattakaan vakaasta kasvuympäristöstä.

Lapsi luonnollisesti saa mallinsa toimivasta parisuhteesta vanhemmiltaan, mistä syystä nykypäivän nuorista yhä pienempi osa kykenee parisuhteen sisäiseen ongelmanratkaisuun, seksuaaliseen itsehillintään, sisäistämään terveitä sukupuolirooleja tai ylipäätään katsomaan pitemmälle arvioidessaan toimintaansa ja sen seurauksia. 

4. Vasemmistolaiset kannattavat valtiovelan loputonta kasvatusta

Tahoksi, joka esittää olevansa vähäosaisten ja erityisesti lasten puolella, on kerrassaan häkellyttävää, miten lyhytnäköisesti vasemmistolaiset ajattelevat.  Valtio ottaa tänäkin päivänä syömävelkaa ja on ottanut jo vuosikymmeniä.  Velanotto ei ole elinkeino ja jossain vaiheessa se on maksettava takaisin.  Jos velkaa otetaan kunnes sitä ei enää saada ja rahat loppuvat, mitäpä veikkaatte yhteiskunnan vähäosaisille käyvän?  Heidän käy helvetin huonosti, ja mitä aidompi avuntarve on ollut, sitä huonommin heidän käy.  Arvatkaapa, keiden talous ja tulevaisuus uhrataan tämän päivän kulutusjuhlan alttarilla?

Lasten.  Tänä päivänä syntyvä lapsi saa syntymisestään rangaistukseksi 20 000 euron sakot, ja summa kasvaa koko ajan.

5. Vasemmistolaiset kannattavat kasvatuslaitoksia

On sanottava, että pidän termista "kasvatuslaitos", koska mielikuvat ihmisten sullomisesta laitokseen vastaa hämmästyttävän hyvin todellisuutta.  On kerrassaan pirullisen nerokasta, että sen sijaan, että äidit voisivat olla kotona tarjoamassa lapsilleen kotikasvatusta ja turvallisen ympäristön, on nyky-yhteiskunnan modus operandi se, että äidin on käytävä töissä voidakseen maksaa siitä, että hänen lapsiaan hoitaa alituiseen vaihtuva auktoriteetti parivuotiaasta alkaen.  Näin lapsi leimautuu ja menettää leimautumisen kohteen toistuvasti, jolloin saavutetaan perinpohjainen turvattomuuden tunne, epäluottamus toisia kohtaan ja ainoaksi pysyväksi ja läsnäolevaksi asiaksi koetaan valtion edustajien auktoriteetti.

Kasvatuslaitoksilla ei ole käytännössä sen enempää tulos- kuin kasvatusvastuutakaan, mistä seuraa, että niissä mennään alituiseen työntekijän kantilta pienimmän henkilökohtaisen epämukavuuden periaatteella ja lapsi jää vailla lahjakkuutensa edellyttämää tunnustusta ja ohjausta ympäristössä, jossa pikku sosiopaatit pääsevät hyvin vähin estoin rikkomaan kanssaihmisiään.

Keiden psyyke pääsee maksamaan hinnan siitä, että heitä kasvatetaan kuin sikoja karsinoissa valtavan sellaisen lapsilauman keskellä, jollaisen kanssa he tuskin olisivat muuten missään tekemisissä?  No lasten, tietysti.  Mitenkäs muuten.

6. Vasemmistolaiset juhlivat perversioita

Koska vasemmistolaisten mielestä kaikkien aikuisten pyhä oikeus on tehdä aivan mitä hyvänsä heitä sattuu milloinkin huvittamaan vailla mitään vastuuta mistään, on meillä nykypäivänä muun muassa julkisia homosteluparaateja, joissa perverssit esittelevät mieltymyksiään paitsi muulle yhteiskunnalle, myös lapsille, joiden identiteetti ei ole vielä ehtinyt muotoutua.  Tämän lisäksi kouluissa opetetaan tänä päivänä propagandaa siitä, miten väistämättä ja joka tilanteessa hedelmätön ja sikäli jatkokelvoton kumppani on ihan yhtä hyvä ellei parempikin kuin sellainen, jonka kanssa on mahdollista perustaa perhe.

Näin saadaan uskoteltua - yhdessä aiemmin mainitun perheentuhoamisprosessin kanssa - että parisuhteen funktio on täyttää hedonistiset halut, ei suinkaan perustaa perhe ja jatkaa sukua.  Näin maksimoidaan sekä seksuaalisuutensa kanssa eksyneiden ihmisten määrä että typerät ratkaisut parisuhderintamalla.

Trans/homoleimasta myös saadaan pysyvä tekemällä lehtiartikkeleita, somepostauksia ja paraateja jokaisesta lapsesta, jonka mielessä käy toisen sukupuolen roolilla leikkiminen edes hetken.  Sitä ei pääse karkuun ja leikistäkin tehdään väkisin totisinta totta.  Sitten tuhotaan kehon hormonitoiminta ja silvotaan ja leikitään, että tätä se lapsi oikeasti halusi eikä oppia ajattelemaan ja kokemaan terveistä lähtökohdista.

7. Vasemmistolaiset haluavat tuhota totuuden

Mikään ei ryhdy uhriksi niin vähästä, nopeasti ja kokonaisvaltaisesti kuin moderni vasemmistolainen.  PTSD iskee joillakin jo sanan "triggeröinti" käytöstä.  Koska vasemmistolaisia loukkaa loputtomasti se, että joku sanoo totuuden ääneen, kuten että Bruce Jenner on mies, rodut ja kulttuurit poikkeavat toisistaan merkittävin tavoin ja että lapset eivät ihan oikeasti voi hyvin kun kaikki edellytykset ihmisarvoiseen ja onnelliseen elämään viedään heiltä väkisin, on vain todettava, että kun vasemmistolaisuus ja todellisuus ovat keskenään yhteensovittamattomassa ristiriidassa, se ei tarkoita sitä, että vasemmistolaisen tarvitsisi kasvaa aikuiseksi.  Se tarkoittaa sitä, että koko yhteiskunta on valjastettava yhä syvemmälle sokeaan hulluuteen, ja yrittää väen väkisin työntää todellisuuskosketus sen verran kauemmas, että kyseinen vasemmistolainen ei koskaan joutuisi sitä kohtaamaan.

Sitten asialla ei nimittäin ole enää väliä, koska rikki raiskatun konkurssiyhteiskunnan irvikuvan traumoineen perivät siinä kasvamaan joutuneet lapset.

8. Lopuksi

Vasemmistolle ihmiset ovat lypsykarjaa, joiden tehtävä on maksaa vasemmistolaisten kirjoittamat shekit.  Kaikki nämä ilmiöt, jotka tuhoavat lapsia ja näiden tulevaisuutta, ovat poliittisia agendoja, jotka johtavat ihmisten entistä suurempaan riippuvaisuuteen valtion avustuksista ja sitä kautta tuottavat ääniä valtion sektorin kasvattajille.  Heitä ei kiinnosta ihmisten hyvinvointi tai menestys.  He eivät piittaa mistään muusta kuin siitä, että heidän vallanhimonsa tyydytetään.  Heillä ei ole moraalia.  Heillä ei ole standardeja.  Heidän ideologiansa elinehto on se, että osa kansasta on kyykyssä ja heidän ainoa tavoitteensa on varmistaa, että näitä on mahdollisimman paljon ja etteivät nämä koskaan nouse jaloilleen.

Vasemmistolaiset vihaavat kaikkea hyvää ja kaunista, mutta ennen kaikkea vasemmistolaiset vihaavat lapsia.  Lapset ovat heille sietämätön muistutus siitä, keitä varten yhteiskunta alunperin perustettiin, ja että heidän sukupolvensa ei sittenkään ole se viimeinen, jolla olisi oikeus hassata loputtomasti rahaa ja resursseja ja muuttaa olemassaolo koskaan aikuiseksi kasvamattomien maailmanlopun huvipuistoksi.

Vasemmistolaiselle suhtautumiselle on kuitenkin vaihtoehto.  Lapsia ei ole pakko vihata, eksyttää, viedä vanhemmiltaan, upottaa velkoihin eikä kohdella kaltoin.  Kyseisen vaihtoehdon ehkä keskeisin edustaja aikoinaan sanoi: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te teette myös minulle.

Minä vihaan vasemmistoa, koska rakastan lapsia.