Pages

14. joulukuuta 2017

Kulttuurinationalismista


Kulttuurinationalismi vai liberaalinationalismi?  Sanan merkityksen ymmärtää helposti nationalistisen vaihtoehtonsa, etnonationalismin kautta.  Toisin sanoen kyse on niin kutsutusta kansallismielisyydestä, joka on luonteeltaan individualistista, ideologista ja tyrmää ajatuksen siitä, että kansakunta koostuisi nimenomaan tietyn geenipoolin porukasta tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten sijaan.  Rautalangasta väännettynä kyse on siitä itseään häpeilevästä kansallismielisyydestä, joka sanoo, että "tulkoon vaan, kunhan tekee töitä ja elättää itsensä", ja jolle asiasta puhuttaessa tärkeintä on ettei tule nimetyksi rasistiksi.  Kulttuurinationalisti kun ei ole rasisti.  Rasismi on paha, ja me ollaan hyviä.  Ihmisten tulee elää kunnolla, se on se tärkein juttu.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Kuten edellisestä kappaleesta ilmi käy, on kulttuurinationalismi silkkaa fuulaa - verbaalisti ja kuvallisesti provosoimisestani huolimatta tiedostan, että sen voi ostaa ihan oikeasti ja hyvässä uskossa.  Itse edustin kyseistä kantaa vielä kai tusinan vuotta takaperin enkä luopunut siitä ihan vähällä.  Kuten kaikki itselle tärkeät uskomukset, myös tämä ajatusrusina tarvitsee kovan todellisuuskosketuksen rasahtaakseen rikki.

Kulttuurinationalismi on kehitetty siinä uskossa, että ihmiset olisivat tabula rasoja, vailla sen enempää sisäsyntyisiä ominaisuuksia kuin preferenssejäkään, eikä kyseinen näkemys kestä todellisuuskosketusta.  Suomi ei olisi enää suomalaisten maa, jos tänne tulisi kymmenen miljoonaa ahkeraa ja korkean ÄO:n kiinalaista tekemään töitä.  Sen jälkeen Suomena tunnettu geopoliittinen alue ei olisi missään merkityksellisessä mielessä suomalainen.  Se olisi osa kiinalaista kulttuuripiiriä, eikä kyseinen kulttuuripiiri pidä itsetuhoista toiseuden toleranssia minään arvona.  Olisimme parhaimmillaankin kakkosluokan kansalaisia, vieraita kotonamme.

Toisin sanoen etnonationalismi on ainoaa varsinaista nationalismiaNation on kansa, johon synnytään, ei ideologinen propositio, jonka voi hylätä tai olla hylkäämättä.  Kulttuurinationalismi otti tulta alleen Yhdysvalloissa mahdollistaen myytin kansojen sulatusuunista, ja sitä opetettiin koulussa lapsille pienestä pitäen.  Se myös epäonnistui, koska maahanmuuttajat ja heidän räjähdyksen lailla kasvava määränsä ei sen enempää saanut opetusta, kuin osoitti kiinnostustakaan, kulttuurinationalismia kohtaan.  Se opetti tunnustajansa dodoiksi, jotka eivät kykene sen enempää tunnistamaan kuin puolustautumaankaan niitä vastaan, jotka vetivät kotiinpäin.  Ainoa, jota vastaan kulttuurinationalisti uskaltaa konkreettisesti käydä, on etnonationalisti.

Kulttuurinationalismin ytimessä on uskomus siitä, että omat perheenjäsenet voi korvata joku toinen.  En käytä sanaa "korvata" vahingossa, vaan alleviivaamaan sitä tosiasiaa, että monietnisyyspolitiikan väistämätön seuraus on sosiaalisen pääoman mureneminen ja yhteiskunnan moraalin lasku, mistä seuraa myös valtion sektorin kasvu ja kotoperäisen väestön demografinen hupeneminen.

Siinä, missä periaatteessa on ihan hyvä huomioida (kuten kulttuurinationalistit tekevät) etnisten vähemmistöjen massiivinen yliedustus antisosiaalisessa käyttäytymisessä, kyseiseen asiaan juuttuminen tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei huomaa lumivyöryä, koska on niin keskittynyt tutkimaan pientä plänttiä keltaista lunta.  Antisosiaalinen käytös on toki paha juttu, mutta se ei uhkaa kansan olemassaoloa itseään.  Sen sijaan massamaahanmuutto, koostui se sitten enkeleistä tai perkeleistä, uhkaa.  Nationalisti ei salli kansansa olemassaoloa uhattavan.

Meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja suomalaisten lasten tulevaisuus.

5 kommenttia:

Lauri Stark kirjoitti...

Suomi ei olisi enää suomalaisten maa, jos tänne tulisi kymmenen miljoonaa ahkeraa ja korkean ÄO:n kiinalaista tekemään töitä.

Hyvä pointti. Jos pitäisi valita 100 000 sompun ja 100 000 kiinalaien väliltä, ottaisin kiinalaiset. Mutta mieluiten en ottaisi kumpaakaan. sillä suomalaisia on liian vähän assimiloimaan tuollaista porukkaa.

Suomi ei ole vain valkoinen, vaan Suomi on myös valkoinen. Jos se ei ole, tämä maa ei olisi enää Suomi.

Imulippo kirjoitti...

Jokaisen hörhöideologian tunnistaa siitä, että se pyrkii kiistämään (biologiset) tosiasiat.

Miksi meitä valkkareita vaivaa Valkoinen Syyllisyys? Me emme aloittaneet orjuutta, me lopetimme sen kun monet kansat harjoittavat orjuutta edelleen. Eurooppalaiset ovat luoneet maailmaan enemmän hyvää kuin mikään muu rotu.

IDA kirjoitti...

Kun vuonna keppi ja kivi kiinnostuin nationalismista ja huomasin olevani poliittisesti nationalisti löysin melkein kärkeen Sun Yat-senin määritelmän kansaa muovaavista tekijöistä. Se on kai ihan klassinen määritelmä eurooppassakin ajalta ennen hulluutta. Minusta sen päälle on ollut aika hyvä rakentaa enkä tee eroa rodun, kielen, uskonnon, elinkeinojen ja kulttuurin ( jos nyt lennosta muistan oikein ) välillä. Näissä kaikissa pitää olla jonkinasteinen yhtenäisyys jotta kokonaisuus muodostaisi kansakunnan.

Etnohan itseasiassa sanana jo sisältää sekä kulttuurin, että perimän. En tiedä sulkeeko kulttuurinationalismi sitten perimän kokonaan pois.

Tupla-J kirjoitti...

IDA, joo, sulkee. Se on sen uskottelua, että perimällä ei ole väliä. Että yhteiskunta on taikinaa, jonka voi muovata millaiseksi vain, riippumatta ihmisistä, joista se koostuu.

Ei siitä vaan pääse mihinkään. Yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Viimeisimmän rustinkini otsikoksi tuli pieni hatunnosto nimimerkillesi.

IDA kirjoitti...

Kulttuuri jää aika ohueksi ja juurettomaksi noin ajatellen. Jotta se olisi jotain todellista sen pitää olla paikkaan ja ihmisiin sidottua.

En huomannut tuota otsikkoa noin :) Kiitän ja kumarran ja toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.