Pages

30. marraskuuta 2017

Muslimien määrästä


Hyysärissä kirjoitellaan Euroopan muslimiväestön kasvusta useampikin skenaario, ja kaikissa niistä muslimiväestön osuus Euroopassa kasvaa.  Toisin sanoen lähteenä käytetty ajatushautomo kuvittelee eurooppalaisten olevan alusta loppuun dodoja, jotka eivät tule tekemään invaasiolle yhtään mitään.

En allekirjoita ennustetta, vaan sen sijaan uskon, että Euroopassa asuvan muslimiväestön osuus on 2050 merkittävästi pienempi kuin se on nyt.  Syy on ilmeinen: eurooppalaisten kansojen kansallistunto on herännyt, ja osoittaa hitaita nousemisen merkkejä.  Isot laivat tunnetusti kääntyvät hitaasti, mutta mokuhullutuksen kärkipiste nähtiin jo 2000-luvun alussa.  Tästä syystä mädätyksen kierroksia on kovennettu viime vuosia valtavaa tahtia kasvavasta vastustuksesta huolimatta: globalistit tietävät aikansa olevan lopussa ja yrittävät saada aikaan peruuttamattoman muutoksen ennen kuin heiltä vedetään matto alta.

Heilurin suunta on kääntynyt, ja se kerää nyt momenttia.  Se on heilahtanut vasemmalle viimeiset 50 vuotta.  Se on aika pitkä aika.  Vastareaktio tulee olemaan vähintään yhtä kova, ja se tulee oikaisemaan valtaosan vääryyksistä, joita eurooppalaisia kansoja vastaan on vuosikymmenet tehty.  Se tulee tarkoittamaan muun muassa vihamielisen vierasväestön (ja näiden jälkeläisten, todennäköisesti myös puoliveristen) kansalaisuuksien takautuvaa viemistä ja karkottamista takaisin kotimaihinsa.

Eurooppa ei ole muslimien maanosa.  Siitä ei myöskään sellaista tule.

28. marraskuuta 2017

Itsestäänselvyys kuvana



 Sijaintini kuvassa ei liene kenellekään tämän blogin lukijalle yllätys.

Siitäkin huolimatta, että kaikki vaihtoehdot ovat vasemmalla, elämme mitä ilmeisimmin kaksipuoluejärjestelmässä: kansallismieliset vs. kaikki muut.  Ääneni menee, luonnollisesti, Huhtasaarelle.

24. marraskuuta 2017

Vihollisen endgame

 http://3.bp.blogspot.com/-5hInpvbv2Us/VJ7kXeI8dXI/AAAAAAAAHQ8/irxKa4aoM_U/s1600/puppet%2Bmaster.jpg
Taannoisissa kommenteissa ilmeni hiven ihmettelyä siitä, mihin vihollisemme, globalistit ja hännystelijänsä pyrkivät sivilisaatiota tuhoavalla vallankäytöllään.  Viimeinen sana oikeastaan jo vastaa kysymykseen: kyse on vallasta.  Moni periaatteessa arvaakin tämän, mutta ei onnistu yhdistämään pisteitä ja saamaan kuvaa siitä, miten valtaa pyritään haalimaan.

Ei liene epäselvää, että heidän keskeisin vihollisensa on länsimaalainen ydinperhe, jonka ideaali on aina ollut tietty omavaraisuus ja suoraselkäisyys.  Kyse on sellaisesta perheestä, jonka jäsenet arvostavat toisiaan, pitävät toistensa puolta eivätkä yksinkertaisesti tarvitse valtiota isonaveljenä.  Etnisesti yhtenäisessä eurooppalaisessa maassa kiinteä ydinperhe on kohtalaisen helppo saada normiksi, ja viimeistään kristinusko sementoi sen aseman yhteiskunnan perusyksikkönä.

Ongelmana vallan havittelijoille on se, että heidän ollessaan tarpeettomia heille ei suoda valtaa muiden yli.  Valta on huume: se tuottaa täysin vastaavanlaisia euforian kokemuksia kuin muutkin huumeet, mistä syystä rikkinäiset, addiktoituvat persoonallisuustyypit ovat erityisen taipuvaisia hakeutumaan vallan kahvaan.  Se on myös niitä harvoja huumeita, joilla ei oikeastaan ole näkyviä haittavaikutuksia käyttäjälleen - sen kaikki haittavaikutukset kohdistuvat vallankäytön kohteisiin.  Tämä tietenkin kostautuu myös vallankäyttäjälle itselleen, geneettisessä mielessä, koska vallan huumaama ei malta olla käyttämättä sitä myös kotipiirissä - tästä syystä megalomaanien lapsista tulee joko Kim Jong Unin kaltaisia psykopaatteja tai vaihtoehtoisesti hiiriä.  Terveet, pitkässä juoksussa jatkokelpoiset lapset ovat näillä poikkeus säännön sijaan.

Valta on myös muuri, joka eristää ihmisen niistä, joiden yli käyttää valtaa.  Mitä enemmän ihminen kokee itsellään olevan, ja itselleen kuuluvan, totta kai, valtaa toisten yli, sitä vähemmän todellisina ihmisinä tämä kykenee muita näkemään.  Näistä tulee tämän silmissä karjaa, ja mitä vähemmän ongelmia karja kykenee itsensä paimenena näkevälle tuottamaan, sen parempi.  Ja siitä seuraavat nykypolitiikka seurauksineen.  Niiden tähtäimessä on yhteisö ja kaikki, mikä sellaisen olemassaoloa tukee.

Näin ollen tähtäimessä on etnisyys: biologisina olentoina tunnemme yhteenkuuluvuutta kaltaisiksemme kokemiemme ihmisten kanssa.  Mitä enemmän yhtäläisyyttä, sitä helpompaa on löytää samanlaisuutta ja sitä kautta luottamusta, ystävyyttä ja kaikkea hyvää, mikä rakentuu näiden varaan.  Tästä seuraa, että valtaapitävät tahot kannustavat rotujen sekoittamiseen: mitä vähemmän lapsesi näyttävät sinulta, sitä vähemmän yhteistä näet itsesi ja heidän välillään, ja sitä houkuttelevampaa on käyttää näitä kohtaan valtaa väärin.  Mitä vähemmän yhteiskunnan jäsenet näyttävät sinulta, sitä vähemmän koet itselläsi olevan yhteistä näiden kanssa ja sitä vähemmän luotat heihin.

Samasta syystä kaikenlaisia uhri- ja vihollisuusnarratiiveja rakennetaan yhteiskunnan sisällä sen välttämättömien vastinparien välille: niin työnantajan kuin työntekijän, miehen ja vaimon kuin äidin ja lapsenkin.  Näillä mitätöidään "sortajan" ihmisarvo "uhrin" silmissä, oli narratiivissa hiven totuutta uskottavuudeksi eli ei.  Funktiona on rikkoa kaikki sosiaaliset suhteet, jotka ovat osoittautuneet vapaaehtoisiksi ja toimiviksi.  Samaan aikaan kannustetaan kaikkeen, mikä on tuhoisaa: rajoittamattomaan seksuaalisuuteen, joka estää kokemasta syvää henkistä yhteyttä kenenkään kumppanin kanssa, "kehopositiivisuuteen", joka tekee yksilöstä fyysisesti luotaantyöntävän ja sairaan, rotujen sekoittamiseen, joka tekee perheen muodostavista toisilleen biologisesti vieraita, "naisten oikeuteen kehoonsa", joka saa naisen näkemään lapsensa tunkeilijana, joka yrittää viedä tältä jotain.  Esimerkkejä olisi kasapäin lisää, mutta kuva lienee selvä.  Kaikki tämä on olemassa samasta syystä.

Vallanpitäjät eivät ole hyväntahtoisia ja hyväuskoisia dodoja, jotka odottavat tuhoaan.  Heillä on ihan toinen peli.

Toteutetun politiikan funktiona on eristää ihmiset toisistaan.  Tavoitteena on totaalinen atomisaatio.  Divide et impera.  Mitä enemmän ihmiset kokevat olevansa yksin, sitä vähemmän he uskaltavat puolustautua puhumattakaan toisten puolustamisesta vääryyden edessä.  Vallankäyttäjien voimalle yksilön yli ei enää ole mitään rajoituksia.  Puolustuskyvytön ja helposti hallittava karja on saatu aikaan.

Mm. Richard von Coudenhove-Kalergi on yksi näistä, jotka puhuivat kaikesta tästä avoimesti, eikä sen enempää tavoite kuin keinotkaan ole muuttuneet.

Kaikki, mitä heidän tarvitsee tehdä voittaakseen, on uskotella, että mitään ei kannata tehdä, ja että peli on jo hävitty.

Kristittyä heidän on vaikea voittaa.  Me emme tarvinneet kuin yksitoista aiheestakin peloissaan olevaa miestä, jotka tekivät, mitä täytyi.  Me voitimme koko maailman, joka oli meitä vastaan.  Me voitamme sen niin monta kertaa kuin tarvitsee.  Toivoisin, että taistelu voitaisiin voittaa henkisellä tasolla, mutta vastapuoli on jo avannut fyysisen areenan.  Näin ollen muistutan: hankkikaa tietoa ja varautukaa pahimman varalle.  Se on lähempänä kuin haluaisimme uskoa.

19. marraskuuta 2017

Postliteraatti kulttuuri

En mitenkään keksinyt lukukelvottomampaa otsikkoa, joten tuo saa nyt kelvata.  Elämme kulttuurissa, jossa yhä harvempi lukee kirjoja, ja suurin piirtein yhtä harva viitsii enää lukea blogeja.  Perinteinen oikeisto, joka kannattaa ja tukee aktiivisesti sivilisaatiota ja sen arvoja, kokevat tämän vääryydeksi, mistä syystä he jatkavat nimenomaan blogeihin kirjoittamista ja niiden lukemista.  Minä periaatteessa kannatan tätä, sillä kirjallinen muoto on moneen vaihtoehtoonsa verrattuna ylivertainen kulttuurin kanava.  Se ei kuitenkaan ole ylivertainen poliittisen vaikuttamisen kanava.

Tänä päivänä ihmiset lukevat yhä vähemmän, ja haluavat myös politiikkansa ja ajatuksensa yhä suuremmassa määrin muodossa, joka ei rasita heidän silmiään aktiivisella osallistumisella.  Tästä johtuen he suosivat ennemmin videoita, podcasteja ja twitteriä (joka kirjallisesta luonteestaan huolimatta on lukijalle vaivaton), jotka mahdollistavat nopean informaation ja mielipiteiden vaihdon.  Sivilisaation puolestapuhujien perinteinen kasti vieroo näitä, koska näiden enemmän tai vähemmän spontaani formaatti tarkoittaa perusteltujen argumenttien määrän hupenemista poliittisessa keskustelussa.  Sivistyneelle ihmiselle puolestaan argumenttinsa huolellinen perustelu on itseisarvo.

Ongelman keskiössä on se, että ihmisellä, jolla on pitkä aikaorientaatio ja taipumus sivistyneeseen kanssakäyntiin, ei ymmärrä politiikan olevan luonteeltaan retorista.  Hänen valitsemansa ja suosimansa tapa lähestyä asioita on luonteeltaan dialektista - hän tavoittelee totuutta ja pyrkii sanomallaan kuvaamaan tavoittelunsa perinpohjaisesti.  Politiikassa ja retoriikassa on kuitenkin kyse vaikuttamisen taidosta, ja siinä keskeisintä on se, että onnistuu esittämään argumenttinsa tunteisiin vetoavalla tavalla.  Se voi perustua totuuteen (ja meidän puolella on syytäkin!), mutta poliittisen vaikuttamisen ei tule tapahtua siisteinä, puisevina esitelminä, jotka elähdyttävät vain kaltaisiani pölyisiä bibliofiilejä.

Haluttomuus ymmärtää ja ottaa huomioon yllä olevaa on keskeinen syy sille, minkä takia nk. konservatiivit ovat juosseet vuosikymmeniä tappiosta toiseen poliittisella kentällä.  Heitä on kiinnostanut oikeassa olemisensa todistaminen voiton sijaan.  Strategian keskeinen ongelma on, että sillä hävitään politiikassa aina.

Käyttäkäämme niitä keinoja, jotka toimivat, vaikka pystyisimme parempaankin. Vaikka sitten siinä ohessa.

18. marraskuuta 2017

Tanssivat apinat eli alt-retard

Koska vaihtoehto-oikeiston ideologiset ydinkohdat eivät ole tulleet - totaalisesta aihetta koskevasta mediapimennosta johtuen - osaksi yleistä tietoisuutta, ovat kaiken maailman natsilarppaajat (Andrew Anglin, Richard Spencer) voineet tulla väittämään edustavansa sitä.  Tästä syystä lienee keskeistä valaista asianlaitaa jossakin määrin.

Alt-right ei ole poliittinen liike.  Sillä ei ole - eikä voi olla - johtajaa yhtään enempää kuin vaikkapa kapitalismilla  tai anarkismillakaan.  Se on poliittinen ideologia, joka koostuu niistä poliittisen oikeiston arvoista, jotka on lakaistu maton alle julkisesta keskustelusta viimeistään vuonna 1962 William F. Buckleyn potkittua John Birch Society pois National Reviewistä.  Sille keskeiset arvot typistyvät vielä 80-luvulla Suomessakin arvostettuun kodin, uskonnon ja isänmaan* kolminaisuuteen, joiden puolesta taistelemiseen sen kaikki muut arvot tähtäävät.  Kenellekään tuskin tuottaa hankaluuksia huomata, että kansallissosialistien ohjelman ja alt-rightin ydinkohtien välinen ristiriita on sekä välitön että kiistaton.

Kirjoituksen ydinkohta on kuitenkin se, että natsilarppaajien rooli tässä yhteiskunnallisessa pelissä on pelata vastapuolen pussiin.  Tämä tapahtuu ensinnä sillä, että he esittävät edustavansa aatetta, joka vei Saksan toisen maailmansodan myötä tuhoon, josta se ei vieläkään ole henkisesti noussut jaloilleen, ja jota lähestulkoon kaikki länsimaalaiset on opetettu vihaamaan niin pienestä pitäen kuin ovat mitään historiasta tienneet.  Tällä he ajavat pois kaikki ihmiset, joita kiinnostaa tippaakaan se, mitä mieltä heistä ollaan.

Toiseksi alt-retardit pelaavat vastapuolen pussiin esittämällä olevansa oikeistoa - sosialismistaan huolimatta - ja näin pyrkivät tervaamaan perseilyllään koko ideologisen oikeiston.  Ja tästäkös mediat kusevat hunajaa; kun vaihtoehdoksi nykymenolle löydetään median edessä tanssivat apinat, joiden elämäntehtävä on mainstreamin trollaus ja triggeröinti länsimaisen sivilisaation rakentamisen, ylläpitämisen ja pelastamisen sijaan, on heillä täydellinen tekosyy esittää, ettei vaihtoehtoja nykymuotoiselle länsimaiden syöksykierteelle ole.

http://i0.kym-cdn.com/photos/images/facebook/000/911/743/4aa.jpg
Joidenkin silmissä mikään ei ole niin kova suksee kuin maansa talouden tuhoaminen, sodan häviäminen ja itsemurha.  Hitto vie, noilla kriteereillä nykyestablishmentit kautta länsimaiden tekevät erinomaista työtä.
Kun nyt kuviin päästiin, niin löysin minä hyvänkin:
Näin.  Oma kansa framilla, ja yhtä lailla esillä ymmärrys siitä, miltä suunnilta viholliset löytyvät.

*Näillä ovat yrittäneet ratsastaa myös Kristillisdemokraatit ja Kokoomus, mutta de facto molemmat ovat osoittaneet, että kyseiset sanat ovat näille vain iskulause, jolla perinteitä arvostavia suomalaisia voi sumuttaa.

17. marraskuuta 2017

Totuuskompassi



Tänä päivänä totuuden, hyvyyden ja oikeuden tavoittaminen on helpompaa kuin se on ollut kenties koko ihmiskunnan historian aikana.  Ei tarvitse kuin katsoa, mitä vastaan nykymediat ja poliittinen eliitti sotii 24/7.  Nyrkkisääntö, jonka mukaan kaikki, mitä medioissa ja eliitissä suitsutetaan, on itsestään perkeleestä lähtöisin, on hämmästyttävän luotettava.  Sen korollaari, totuuskompassi, tarkoittaa, että kaikki, mitä poliittista tai mediavaltaa pitävät tahot vihaavat, edustaa hyvyyttä, kauneutta ja totuutta.

Media vihaa kristinuskoa ja hyökkää sen kimppuun aina kun tekosyyn löytää.  Usein myös ilman, jolloin sellainen nyhjäistään tyhjästä.  Sama koskee nationalismia.  Sama koskee oikeutta itse ansaitsemiinsa resursseihin.  Sama koskee aseenkanto-oikeutta.  Sama koskee biologisten tosiasioiden tunnustamista.  Sama koskee pyrkimystä varmistaa geneettisesti eurooppalaisen ihmisen olemassaolo tulevaisuudessakin.  Sama koskee uskoa objektiivisiin tosiasioihin. Sama koskee ihmisen oikeutta elää tulematta murhatuksi ikään katsomatta.

Nykykulttuurin kannattajat ja poliittinen establishment vastustavat henkeen ja vereen kaikkia ylläolevia, ja sille lumeeksi rakennetut "vaihtoehdot" (ns. konservatiivit) vähintäänkin osaa niistä.

Onneksi on Alt-right.