Pages

12. kesäkuuta 2017

Juutalais-kristillisyyttä ei ole olemassa

Pääsääntöisesti ilmaukseen juutalais-kristillinen törmää, jos on juttusilla hyväntahtoisen, mutta asiaan perehtymättömän aisurin kanssa. Toinen tyypillinen tilanne on juttusilla übermensch-henkisen nihilistin kanssa (Nietzsche popularisoi termin). Aniharvoin sitä kuulee varsinaisen kristityn tai juutalaisen huulilta, koska molemmat tietävät sanan olevan samalla lailla älytön kuin vaikkapa shinto-hindu. Kun ilmaisua pyritään käyttämään bona fide, sillä tarkoitetaan sitä oletusta, ettã kristinusko oli osa judaismia ja erkani siitä myöhemmin uudeksi uskonnoksi.

Otan asian esille, koska olettamus ei pidä paikkaansa. Judaismi on kristinuskoa nuorempi uskonto.

Molemmat kyllä jakavat suuren osan Vanhana testamenttina tunnettua heprealaista traditiota, mutta kumpikaan ei rajoitu siihen, vaan sisältää valtavasti muutakin. kyseisen tradition osalta molemmat ovat yhtä vanhoja ja osa kansasta piti arvossa yksiä tekstejä, toiset toisia, ja se oli ok. Kaikkien tunnustettiin seuraavan samaa Jumalaa ja olevan enemmän kuin vähän samaa porukkaa. Mooses, sen enempää kuin Daavid tai muutkaan VT:n suurmiehet eivät olleet nykyisin juutalaisuutena tunnetun uskonnon porukkaa; he olivat osa kristinuskon nimellä tunnettua katkeamatonta traditiota.

Sitten tuli Jeesus, joka täydestä syystä tunnistettiin messiaaksi ja uskonnosta tuli kristinusko. Tämä ei monestakaan syystä miellyttänyt kaikkia kansan jäseniä, etenkään siksi, ettei kristinusko ollutkaan vain yhden seemiläisen kansan yksinoikeus.

Syntyi yhtäkkiä kova tarve sensuroida traditiosta kaikki, mikä viittasi liian suoraan Jeesukseen. Kaikki materiaalia, mikä oli siihen asti ollut vuosisatoja täysin kosher. Judaismi syntyi suorasta oppositiosta kristinuskoa vastaan ja on täten uskontona nuorempi ja luonteeltaan perinpohjin antikristillinen.

Juutalais-kristillisyyttä ei ole olemassa. Kristityillä ja juutalaisilla on eri arvot ja kulttuuri, ja siltä osin kuin ne yhtenevät, on niitä johdonmukaisempaa kutsua kristillisiksi arvoiksi, koska täsmälleen niitä ne ovat. Länsi on rakennettu kristillisten arvojen varaan ja niitä murentamalla sitä tänä päivänä tuhotaan. Terminä juutalais-islamilainen olisi paljon juutalais-kristillistä helpompi perustella.

6 kommenttia:

Paperinen Puskistahuutelija kirjoitti...

Hyvä pieni kirjoitus.
"Judaismi" on nimenomaan juuri sitä; Juuda-ismia. Eli JUUTALAISUUTTA, eli juutalaisten eräänlaista nationalismia eli juutalaisten SUPREMASISMIA. SITÄ se on. Se on juutalaisten nihkeää ja vaikeaa, kiukkuista ja ärtyisää vastahankaisuutta kaiken heitä epämielyttävän edessä. Tai myöskin takana. Joskus myös jopa sivulla !

Jutkuja ketuttaa ja vituttaa VIELÄKIN(!!) Jeesus ja sen tuoma / saarnaama individualismi ja yksilön vapaus ja vapaus LAEISTA ja täten "Lakeijoista" ja kaikesta muusta Luciferin ja Juutalaisten humpuukista ja muiden kiusasta. Jutkut on ilman "Lakia" paitsi avuttomia, myös de facto, työttömiä. Muuuuuuuuun muassa SIKSI se, Kiasus ym, niitä rassaa.
Kiitos.

Lauri Stark kirjoitti...

Judeokritillisyyteen viittaavat pääosin kahdenlaiset ihmiset: aisurit, joille on tärkeää mielistellä Israelia ja juutalaisia. Toinen porukka ovat natsipakanat, joille kristinusko on juutalaisten salajuoni Euroopan subvertoimiseksi. Molemmat ovat luonnollisesti yhtä väärässä.

Ironmistress kirjoitti...

No ei se kyllä ihan noinkaan ole. On pakko jälleen olla eri mieltä.

Nykyjudaismi on ensisijaisesti farisealaisuuden suora jatkumo. Jeesuksella ei ollut opillisia erimielisyyksiä farisealaisten kanssa - hänen suurin kritiikkinsä kohdistui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten opettivat ja että heillä uskonelämä typistyi hengettömäksi ortopraksiaksi (noudatetaan lain kirjainta mutta ei sen henkeä). Jeesuksen eksegeesi oli hyvin lähellä beit Hilleliä.

Jeesuksen suurin opillinen vihollinen olivat saddukealaiset. He sattuneesta syystä olivat myös fariseusten katkerin vihollinen. Saddukealaisten tarina loppui sitten vuoden 70 zeloottikapinaan.

Kristinusko sellaisena miksi se muodostui on Shaul ha-Tarsin eli P. Paavalin käsialaa. Hän oli fariseus - Gamaliel Suuren oppilas - ja se näkyy hänestä. Hän oli ensimmäinen, joka lakkautti "suullisen Tooran" eli talmudilaisen perinteen ja lakkautti myös halakhan eli Mooseksen lain yleissitovuuden. Mikä on sinänsä vahinko - Jeesus itsehän painotti halakhaa ja sen noudattamista. Siinä taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Kaksi kristinuskon peruslakia - kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky - ovat aivan liian laveat suurimmalle osalle ihmisiä noudattaa.

Nykyjudaismin perustaja oli Johanan ben Zakkai, joka todennäköisesti on tuntenut Paavalin - he olivat molemmat Gamaliel Suuren oppilaita. Ikävä kyllä nykyjudaismi on hylännyt täysin Jeesuksen suurimman innovaation eli halakhan tulkitsemisen roomalaisen oikeuden periaatteiden kautta (= luetaan sitä lakia miettien mikä lainsäätäjällä oli mielessään lakia antaessaan ja mikä on lain henki) ja Talmud on täynnänsä hedelmätöntä pilkunveivausta, sanamuotoihin takertumista ja lain käyttämistä tuottamaan vahinkoa (tämä on ehdottomasti kielletty roomalaisessa oikeudessa ja tunnetaan nykyjuridiikassa nimellä "shikaanin kielto"). Talmudista noin 90% on täyttä roskaa, mutta 10% on helmiä.

Mutta arvopohja on lopultakin molemmissa sama. Verrattaessa sekä judaismia että kristinuskoa toisaalta polyteistiseen roomalais-hellenistiseen pakanuuteen ja toisaalta germaanis-skandinaaviseen pakanuuteen, eroa on kuin yöllä ja päivällä eikä vähimmin arvoissa ja etiikassa. Samoin verrattaessa kristinuskoa ja judaismia ateistiseen sekularismiin ja sen kolmeen muotoon (humanismi, nihilismi ja satanismi) eroa on jälleen. Siksi on täysin oikeutettua puhua "juutalais-kristillisyydestä" kun halutaan tehdä kontrasti toisaalta eurooppalaiseen polyteismiin ja toisaalta eurooppalaiseen ateismiin.

Kristinusko on Judaism Light. Se sopii ihmisille, jotka eivät tykkää hedelmättömästä pilkunviilauksesta, kuolleista lakipykälistä, kahlitsevista traditioista ja muodon asettamisesta sisällön edelle. Mutta ikävä kyllä kristinuskossa on heivattu laidan yli paljon sellaista, mikä judaismissa on kaunista ja hyvää.

Ja ennenkaikkea kristityt kaipaisivat oman Talmudinsa. Että todella tiedettäisiin, miten lakeja ja eettisiä periaatteita tulisi noudattaa eikä liikaa jäisi arvailun ja omien tulkintojen varaan.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että jos jossain aikakapselissa olisi säilynyt 2000 vuoden takaista ääriultraortodoksijudaismia, se olisi jotain hyvin samankaltaista kuin islam.

Tom Kärnä kirjoitti...

Olen samaa mieltä nimimerkki 'Ruukinmatruunan' kanssa siitä, että kristityt tarvitsisivat oman talmudinsa. Olen verkossa varmaankin useamman kerran lausunut, että on valitettavaa, ettei Uudesta testamentista löydy käyttö-ohjetta.

IDA kirjoitti...

Kirkko tietenkin on se Israel mistä Raamatussa puhutaan. Judeokristillisyys, sikäli kuin sellaista on, kuuluu ihan puhtaasti maallisen kulttuurin piiriin.

Kirkon vuoksi kristityt eivät myöskään tarvitse omaa Talmudiaan. Pitää olla kirjallisesti hyvin sokea ellei ole havainnut kirkkoisien tekstejä, eri kirkolliskokousten dokumentteja jne...Oleellisen niissä olevan tiedon kuitenkin saa helposti osallistumalla kirkon elämään ja vaikka kysymällä pulmallisista asioista papeilta.

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.