Pages

23. toukokuuta 2017

Evoluutioteoriasta

Silläkin uhalla, että minut nähdään tämän jälkeen lättänän maan puolestapuhujaksi* on todettava, että olen evoluutioskeptikko.  En pidä viisaana opettaa koulussa sitä, mikä on todistettu jo lähtökohdiltaan virheelliseksi.  Evoluutio kulttuurin saralla on mielenkiintoinen ilmiö, minkä lisäksi mikroevoluutio, toisin sanoen jalostuminen, on truismi, jota tuskin kukaan kiistää.  Evoluutioskeptisismissä ei kuitenkaan ole kysymys mikrotason muutosten kiistämisestä.  Siinä on kyse tosiasioiden toteamisesta siinäkin tapauksessa, että asiat nätisti selittävä teoria vesittyisi.

Minä pidän evoluutioteoriasta siksi, että se on sekä looginen että siisti.  Se oli, aikoinaan, Ockhamin partaveitsen mukainen selitys siihen, miten ja miksi lajit syntyivät.  Se selitti kätevästi lähestulkoon kaiken elämästä poislukien sen, mistä elämä ylipäätään oli lähtöisin.  Ongelmaksi on muodostunut se, että logiikka ja halu kertoa tarinoita ei ole tieteellisesti validi selitystapa, ja kun todistusaineisto osoittaa evoluutioteorian vuotavan seulan lailla, on vain todettava, että vika on teoriassa.

Mitäs ne vuotokohdat ovat, sitten?  Keskeisimmät löytää näppärästi tästä, ja ne voi suomentaa lyhyesti viiteen kohtaan:
1) Biologit ennustivat, että genomin koko kasvaa ajan kuluessa.  He olivat väärässä.
2) Biologit sitten ennustivat, että geenien lukumäärä kasvaisi ajan kuluessa. He olivat väärässä.
3) Biologit olettivat, että monimutkaiset kehon osat kehittyisivät yksinkertaisia myöhemmin.  He olivat väärässä.
4) Biologit ovat nyt havainneet, että kampamaneeteilla, vanhimmilla edelleen elävillä muinaiseläimillä, oli jo aivot, hermosto ja lihakset, kun taas sienieläimet olivat menettäneet geenit, jotka ovat edellä mainituista vastuussa.
5) Biologit ovat myös osoittaneet, että enemmistö mutaatioista johtaa yksinkertaistumiseen monimutkaistumisen sijaan.

Kun lyödään kohdat 1-5 yhteen, huomataan, että evoluutioteorian keskeiset oletukset eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.  Yksinkertainen, looginen ja kiva teoria on valitettavasti totuutta yksinkertaisempi, ja Ockhamin partaveitsen se puoli, jota kukaan ei ikinä muista, toteaa, että yksinkertaisempi teoria ei kuitenkaan saisi olla vähemmän kattava, vaan sen tulisi selittää kaikki asiaankuuluvat ilmiöt.  Evoluutioteoria ei selitä.  Se on väärässä.  Me emme tiedä, miten lajit ovat syntyneet.  Meillä ei ole sekulaaria teoriaa, joka kykenisi selittämään ne ja kestäisi todellisuuskosketuksen.

Minä pidän tieteestä ja minua kiinnostaa se, minne uudet löydökset ja tieto johtavat.  Silläkin uhalla, että asioista huonommin perillä olevat näkevät allekirjoittaneen barbaarina tai kahelina.  Minä ymmärrän uskonnollisen, sokean suhtautumisen evoluutioteoriaan, sillä se on meihin syvälle istutettu: jos länsimaalainen ihminen on jostain ylpeä, niin se on siitä mielikuvasta, että hän on uskonnollista ihmistä kehittyneempi ja järkevämpi, ja että tämä terve järki johtaa sekä uskon että järjen ristiriitaan ja että usko tieteen totuudellisuuteen edellyttää evoluutioteorian hyväksymistä.  Jos ei usko evoluutioon, on oltava hihhuli menneiltä ajoilta.  Kun on opetellut ikänsä ajattelemaan näin, ajatusta on julmetun pelottavaa kyseenalaistaa, puhumattakaan sen hylkäämisestä.

*for the record: en ole.

4 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Jos ihan totta pidät biologien toistaiseksi ilmeisesti jonkin verran puutteellisia käsityksiä kiistattomana osoituksena siitä "että evoluutioteorian keskeiset oletukset eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.", niin on sinulla vielä melko lailla opittavaa (luonnon)tieteen luonteesta ja toimintatavoista.

Ironmistress kirjoitti...

Odotamme mielenkiinnolla nimimerkki "Tomin" kommentteja asiasta.

Tupla-J kirjoitti...

Epäilen, että nimimerkki Tomi ei uskalla lukea tätä. Liikaa testoa, liian vähän anteeksipyytelyä.

Ironmistress kirjoitti...

Evoluutio ei etene lineaarisesti, se etenee poukkoillen ja sporadisesti - ja se voi toimia molempiin suuntiin.

Evoluutiossa lajiutuminen alkaa katastrofeista, mullistuksista ja uusien ekologisten lokerojen avautumisesta. Tällöin lajiutuminen on nopeaa, monimutkaistuminen nopeaa ja äkillistä ja syntyy paljon muunnelmia teemasta. Ennemmin tai myöhemmin markkinat tyydyttyvät eli kantokykymaksimi saavutetaan ja alkaa pudotuspeli. Tämän jälkeen suuri joukko lajeista kuolee sukupuuttoon ja yksi tai muutama nousee dominantiksi. Kun tämä tilanne on saavutettu, alkaa staasi. Tällöin laji pysyy muuttumattomana pitkiä aikoja - on saavutettu optimitila, jossa laji kykenee tehokkaimmin tai pikemminkin "kyllin hyvin" vastaamaan ympäristön sille asettamiin haasteisiin. Staasi voi kestää satoja miljoonia vuosia.

Mikäli ekologinen lokero on turvallinen, ts. kilpailu on vähäistä eikä ekologinen lokero ole altis luonnon- tai muille katastrofeille, alkaa yksinkertaistuminen. Vähä vähältä laji alkaa yksinkertaistua ja menettää tarpeettomia ominaisuuksia. Sienieläimet ovat tästä mainio esimerkki. Käy juuri niinkuin päätekstissä kuvaat.

Evoluutio ei siis ole tuon päätekstin ingressin Darwinin irvikuvan pyhiinvaellus kohti korkeampia elämänmuotoja, vaan päämäärätöntä poukkoilua ja kaoottista olemassaolon taistelua.

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.