Pages

30. toukokuuta 2017

"Mut ei ne kaikki ole terroristeja..."

Ihan totta.

Yhtä totta on, että aika harva joisi vettä, jonka painosta sadasosa on kakkaa.

29. toukokuuta 2017

Moraali


Tämä saattoi pitää paikkansa aikaisemminkin, mutta erityisesti tämän päivän sodassa kaikkein tärkeintä on moraali.  Tässä en puhu oikean ja väärän käytöksen standardista, vaan mielialojen hallinnasta.  Kaikkea medioista oikealle kallellaan olevaa yritetään lytätä maanrakoon ja jopa periaatteessa oikealla olevien puolella on kasapäin ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa lietsoakseen tappiomielialaa.  Niitä, joiden mielestä tää peli on jo hävitty, on hämmästyttävän paljon - kaikkein erikoisinta asiassa on se, että he eivät haluaisi asian olevan näin, mutta tekevät silti kaikkensa toteuttaakseen ennustuksensa.  He ovat omaa oksaansa sahaavia typeryksiä, mutta eivät sentään pahoja, kuten varsinainen vastapuoli.

Taustalla tässä on monia asioita, mutta päällimmäisenä niissä on se, että kyseessä on sodankäynti.  Jos kyse olisi vain poliittisista erimielisyyksistä ja luottamuksellisista keskusteluista, puhuttaisiin asioista.  Asioista puhumisen sijaan kaikki, mitä missään näkee, on sitä, että joku ottaa asian puhuakseen, ja seuraava toteaa: "lähteesi on debunkattu sataan kertaan, ei tuota kukaan osta".  Siitä, mitä sanotaan, on tullut yhdentekevää, ja painoarvoa on vain sillä, kuka sanoo.  Yleensä ottaen: jos sanoja on henkilö, se ei ole uskottava, jos se on vuosikausia likipitäen kaikessa valehdellut tai muuten väärässä ollut massamedia, se on.

Tärkeää on ymmärtää, että tappiomielialaa, epäuskoa ja henkilöönkäyntiä ei tehdä siksi, että edes yritettäisi vaikuttaa siihen ihmiseen, jonka kimppuun käydään.  Sanoma on suunnattu muille: jos käytte meitä vastaan, teille käy näin.  Sen ei ole tarkoitus vakuuttaa.  Sen on tarkoitus pelottaa, uhkailla suvaitsemaan ja ottamaan vastaan se, mitä järki, oikeustaju eikä itsesuojeluvaisto hyväksy.

Tästä syystä moraalin ylläpito on Vaihtoehto-oikeiston arvo numero yksi: se estää meitä halvaantumasta ja pysähtymästä, kuten kaikille muille nimellisesti oikeistolaisille liikkeille tapahtui aikojen saatossa.  Muu maailma ei pelaa herrasmiessäännöillä.  Ei heitä kiinnosta.  Jos tarjoat vasurille kypsää, järkevää argumentointia, voisit yhtä hyvin ilmaista itseäsi kiinaksi.  Sillä ei ole mitään vaikutusta, koska luottamus puuttuu.  Ja jos silminnäkijöiden edessä vaikuttaa siltä, että jäät rauhallisena järkimiehenä alakynteen silkan barbaarisen kiihkon edessä, käytät vääriä keinoja.  Meillä on vasemmalle sanottavana vain yksi asia: me tunnemme pelinne, emmekä me pelaa sitä.  Me tunnemme itsemme ja vihollisemme, minkä takia olemme ja pysymme jatkuvasti edellä.

Me tuemme toisiamme ja kun huomaamme, että tarttis tehrä jotain, ryhdymme tekemään.  Joku voisi aikanaan tehdä sen puolestamme, mutta me emme karaistu ja vahvistu sillä, että lepäämme laakereillamme unelmoimassa.  Me taistelemme voittaaksemme, eikä tässä sodassa ole kyse kertalaakista.  Tässä on kyse taistelusta, joka on voitettava joka sukupolvi uudestaan ja nukahtamisesta rankaistaan.

Suositukseni länsimaalaisen sivilisaation puolella oleville siis on, että riippumatta siitä, paljonko kulloisellakin hetkellä sattuu pelottamaan, tai miten vähän motivaatiota on tehdä just mitään, voit aina vähintäänkin tukea niitä, jotka tekevät.  Se ei kysy paljon, mutta se ylläpitää moraalia.  Voi olla, että vain yksi sadasta on todellinen soturi, mutta jos hän ei tiedä kenenkään olevan puolellaan, hän ei taistele.  Me tarvitsemme taistelijoita ja me tarvitsemme moraalin ylläpitäjiä.  Tukekaa omia, ja mikäli mahdollista, älkää rahoittako vihollista.

PS. #orcposting on päivän sana.

23. toukokuuta 2017

Manchesterista


Kynttiläkulkueiden ja osaaottavien facebook-päivitysten määrä on suoraan verrannollinen siihen vimmaan, jolla julistetaan, että mitään ei tehdä koska "silloin viholliset voittavat".

Tästäkin huolimatta eilen taas sadat, elleivät tuhannet isät, ymmärsivät, mitä on tehtävä, ja alkoivat valmistautua.  Tervetuloa vaihtoehto-oikeistoon.  Meitä on koko ajan lisää.

Evoluutioteoriasta

Silläkin uhalla, että minut nähdään tämän jälkeen lättänän maan puolestapuhujaksi* on todettava, että olen evoluutioskeptikko.  En pidä viisaana opettaa koulussa sitä, mikä on todistettu jo lähtökohdiltaan virheelliseksi.  Evoluutio kulttuurin saralla on mielenkiintoinen ilmiö, minkä lisäksi mikroevoluutio, toisin sanoen jalostuminen, on truismi, jota tuskin kukaan kiistää.  Evoluutioskeptisismissä ei kuitenkaan ole kysymys mikrotason muutosten kiistämisestä.  Siinä on kyse tosiasioiden toteamisesta siinäkin tapauksessa, että asiat nätisti selittävä teoria vesittyisi.

Minä pidän evoluutioteoriasta siksi, että se on sekä looginen että siisti.  Se oli, aikoinaan, Ockhamin partaveitsen mukainen selitys siihen, miten ja miksi lajit syntyivät.  Se selitti kätevästi lähestulkoon kaiken elämästä poislukien sen, mistä elämä ylipäätään oli lähtöisin.  Ongelmaksi on muodostunut se, että logiikka ja halu kertoa tarinoita ei ole tieteellisesti validi selitystapa, ja kun todistusaineisto osoittaa evoluutioteorian vuotavan seulan lailla, on vain todettava, että vika on teoriassa.

Mitäs ne vuotokohdat ovat, sitten?  Keskeisimmät löytää näppärästi tästä, ja ne voi suomentaa lyhyesti viiteen kohtaan:
1) Biologit ennustivat, että genomin koko kasvaa ajan kuluessa.  He olivat väärässä.
2) Biologit sitten ennustivat, että geenien lukumäärä kasvaisi ajan kuluessa. He olivat väärässä.
3) Biologit olettivat, että monimutkaiset kehon osat kehittyisivät yksinkertaisia myöhemmin.  He olivat väärässä.
4) Biologit ovat nyt havainneet, että kampamaneeteilla, vanhimmilla edelleen elävillä muinaiseläimillä, oli jo aivot, hermosto ja lihakset, kun taas sienieläimet olivat menettäneet geenit, jotka ovat edellä mainituista vastuussa.
5) Biologit ovat myös osoittaneet, että enemmistö mutaatioista johtaa yksinkertaistumiseen monimutkaistumisen sijaan.

Kun lyödään kohdat 1-5 yhteen, huomataan, että evoluutioteorian keskeiset oletukset eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.  Yksinkertainen, looginen ja kiva teoria on valitettavasti totuutta yksinkertaisempi, ja Ockhamin partaveitsen se puoli, jota kukaan ei ikinä muista, toteaa, että yksinkertaisempi teoria ei kuitenkaan saisi olla vähemmän kattava, vaan sen tulisi selittää kaikki asiaankuuluvat ilmiöt.  Evoluutioteoria ei selitä.  Se on väärässä.  Me emme tiedä, miten lajit ovat syntyneet.  Meillä ei ole sekulaaria teoriaa, joka kykenisi selittämään ne ja kestäisi todellisuuskosketuksen.

Minä pidän tieteestä ja minua kiinnostaa se, minne uudet löydökset ja tieto johtavat.  Silläkin uhalla, että asioista huonommin perillä olevat näkevät allekirjoittaneen barbaarina tai kahelina.  Minä ymmärrän uskonnollisen, sokean suhtautumisen evoluutioteoriaan, sillä se on meihin syvälle istutettu: jos länsimaalainen ihminen on jostain ylpeä, niin se on siitä mielikuvasta, että hän on uskonnollista ihmistä kehittyneempi ja järkevämpi, ja että tämä terve järki johtaa sekä uskon että järjen ristiriitaan ja että usko tieteen totuudellisuuteen edellyttää evoluutioteorian hyväksymistä.  Jos ei usko evoluutioon, on oltava hihhuli menneiltä ajoilta.  Kun on opetellut ikänsä ajattelemaan näin, ajatusta on julmetun pelottavaa kyseenalaistaa, puhumattakaan sen hylkäämisestä.

*for the record: en ole.

19. toukokuuta 2017

Viisautta on nähdä kauas

Sex and women are instead becoming dominant forces in present society, an evident fact that is also part of the general phenomenology of every terminal phase of a civilization’s cycle. One might speak of a chronic sexual intoxication that is profusely manifested in public life, conduct, and art.
 - Julius Evola, Ride the Tiger (1961)
Merkillepantavaa on myös, että asiat, joista alkuperäiset suffragettien vastustajat varoittelivat, ovat kaikki toteutuneet.  Usein huomattavasti hyytävämmässä muodossa kuin he osasivat ääneen pelätä.

Monet ovat sanoneet, että ei länsimaista sivilisaatiota mikään uhkaa, ja tulevat todennäköisesti sanomaan, että kukaan ei olisi voinut aavistaa näin käyvän.  Kuitenkin kaukonäköisiä ihmisiä on ollut kosolti kautta aikojen.  Kysymys ei ole niinkään siitä, etteikö tulevia trendejä voisi jossain määrin ennustaa - kyse on siitä, voiko asialle tehdä jotain.

Tänä päivänä meillä on käytössämme internet, mikä mahdollistaa viisaiden päiden lyömisen yhteen, organisoitumisen ja valmistautumisen niin, että kun koittaa jälleenrakennuksen aika, feeniks nousee tuhkista ennennäkemättömän voimakkaana.

18. toukokuuta 2017

Länsi ei piittaa lapsistaan


Indikaattori numero uno otsikon väitteestä on valtionvelka, jonka annetaan paisua vuosi toisensa perään.  Koska veloilla on korot ja ne pitää maksaa takaisin, kaikki se velka on pois tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.  Kun John Maynard Keynesin päätöntä ideaa elvytyspolitiikasta kritisoitiin, vastaukseksi hän sanoi: "Pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleita."  Hän oli myös lapseton homo, joten perspektiivinsä on hänen kannaltaan ymmärrettävä.  Se vain ei ole yhteiskunnallisesti kestävä, jos yhteiskunnan ei ole tarkoitus myös olla pitkällä aikavälillä kuollut.

Toinen indikaattori on se, ettei missään aikuisille suunnatuissa medioissa (vauvalehdet poislukien) näy lainkaan lapsia.  Silloin harvoin kun näkyy, lapset ovat ongelma ja este hyvinvoinnille, omille suunnitelmille niin lomailun kuin urankin suhteen, ja jotakuinkin kaikki menestyneet ja onnelliset hahmot ovat lapsettomia.  Subteksti: jos olet äiti, elämäsi on ohi.  Perheellä ei ole kulttuurissa itseisarvoa.  Kuluttamisella sen sijaan on, ja kotiäidit tuppaavat olemaan kiinnostuneempia perheestään kuin viimeisimpien muotivillitysten perässä juoksemisesta ja urasta -> iso voi voi kotiäitiydelle.

Kolmas indikaattori on, että yhteiskunta ei myöskään poliittisella tasolla kannusta hankkimaan perhettä.  Se, mitä poliitikot ja media juhlivat, on lähtökohtaisesti ja väistämättä hedelmätön homoliitto.  Avioliitto sanan varsinaisessa merkityksessä ja funktiossa on passé.  Sen sijaan, että poliitikot puuttuisivat laskevaan väestökäyrään antamalla porkkanaa perheille, on ratkaisuksi valittu väestönkasvun ulkoistaminen vihamieliselle vierasväestölle.

Neljäs indikaattori liittyy läheisesti edelliseen: koska väestönkasvu on ulkoistettu vihamieliselle vierasväestölle, sen ja kotimaisen kulttuurin konflikti on väistämätön.  Kun sota syttyy, ketkä joutuvat sotimaan vanhempiensa sukupolvien virheiden takia?  No ne lapset.