Pages

30. tammikuuta 2017

Järki ja politiikka

On ihmisiä, joita on jo pidemmän aikaa tuskastuttanut se, minkä takia poliittisessa keskustelussa ei nykypäivänä ole järkeä.  On nähty kaiken maailman feminismit, uhrihierarkiat ja viimein suorastaan tribalistiset identiteettipolitiikat.  Milloin aletaan puhua asioista?  Allekirjoittanut mietti niitä myös joskus, mutta tietää vastaukset.
Ensimmäinen ymmärrettävä asia on se, että nykypäivän politiikassa enemmistö päättävistä (äänestävistä) ihmisistä on naisia.  Naiset eivät pääsääntöisesti käsittele asioita yhtä lailla järkilähtöisesti, vaan esimerkiksi kun nainen näkee hiiren, hän hyppää tuolille kirkumaan, kun mies puolestaan kehittää ja toteuttaa suunnitelman, jolla hiirestä päästään eroon.  Jos nainen haluaa hiirestä eroon, hän vetoaa siihen, että mies tekee asialle jotain.  Ja mieshän tekee.

Mekanismi, jolla ylläoleva toimii, on opettanut vuosituhansien aikana naiset sellaisiksi, että he osaavat manipuloida miehiä emotionaalisella tasolla.  Mies kykenee helposti suhtautumaan objektiivisesti lähestulkoon mihin tahansa muuhun paitsi naisiin.  Tämä johtuu siitä, että miehet tarvitsevat naisia, ja saavat palkkioksi Darwin awardin jos kokevat, etteivät tarvitse.  Tästä syystä miehillä on vahva motiivi miellyttää naisia ja toteuttaa heidän tahtonsa.  Tästä syystä miehelle on myös kehittynyt heikkous feminiinistä manipulaatiota kohtaan.  Molemmat sukupuolet ovat hyvin kiinnostuneita naisen emotionaalisesta tilasta.  Kumpikaan sukupuoli ei ole kiinnostunut miehen emotionaalisesta tilasta.

Naiset pääsääntöisesti tietävät, ettei heidän miehistään ole heille mitään uhkaa.  Tänä päivänä varsinkaan, kun naisen takana seisoo aina Valte, valmiina viemään mieheltä sekä perheen, jälkikasvun että rahat, jos tämä ei satu naista miellyttämään.  Tästä syystä naiset vievät ja miehet tottelevat.  Ja kun politiikka ei ole enää miesten juttu, ei sillä ole enää väliä, mikä on järkevää maan ja kansan tulevaisuutta ajatellen.  Sillä on enää väliä, mitä naiset haluavat.  Ja naiset haluavat, että miehet täyttävät heidän tahtonsa, eivätkä he pyydä sitä järkisyillä.

Kun järkevä ihminen ja emotionaalisesti aggressiivinen ihminen kohtaavat, jälkimmäisellä on tapana voittaa, koska hän pääsee toimimaan vahvuusalueellaan ja ensimmäinen ei pääse.  Tämä johtuu siitä, että sosiaalisina eläiminä aggressio, uhka, voimakkaat tunteet ymv. aiheuttavat stressihormonin eritystä, mikä kaventaa ihmisen kykyä tietoiseen toimintaan.  Tuloksena on fight or flight-reaktio, mikä pudottaa aivojen toimintakapasiteetin primitiiviselle tasolle, jossa asioita ei kykene käsittelemään abstraktisti tai järkevästi.  Samasta syystä esimerkiksi stressaantunut opiskelija ei pysty oppimaan mitään.

Ja koska mies on tänä päivänä paljon riippuvaisempi naisen tahdosta kuin toisinpäin, lopputulos on, että mies joutuu toimimaan emotionaalisella fight or flight-stressialueella käytännössä aina kun konflikti tulee, mistä syystä se flight tulee valittua ja samalla taattua, että draama ei ihan lähiaikoina lopu.

Tämä näkyy politiikassa siten, että ihmisten emotionaalisia nappuloita painellaan, kunnes päästään pois järkevästä keskustelusta ja hysteerisen itkemisen ja huutamisen tilaan.  Tällöin se, joka huutaa kovimmin ja välittää muista kaikkein vähimmin, voittaa.  Tästä syystä marxilaiset ideologiat jälkeläisineen eivät ole koskaan yrittäneet voittaa järkikeskustelua.  Niiden modus operandi on pelata identiteettipolitiikkaa, luoda me vastaan sortaja-asetelma, joka itsessään tekee asiakeskustelun mahdottomaksi.

Nyt tiedämme, minkä takia ihmiset eivät käy asiakeskustelua politiikasta puhuessaan.  Kun identiteetit taistelevat, järki vaikenee.  Tästä syystä #altright on ja tulee olemaan voittava suhtautumistapa: se yhtäältä halveksuu avoimesti kaikkia vihollisiaan, toisaalta hyökkää myös avuttomien ja sellaisiksi tekeytyvien kimppuun.  Se ei piittaa toisten mielipiteistä eikä pyytele tekemisiään anteeksi.  Se tarjoaa identiteetin ja kukoistaa vastakkainasettelussa eikä vierasta tilanteiden eskaloitumista.  Se on mitä tulevaisuutemme turvaaminen tänä päivänä vaatii.

Asiakeskustelun aika alkaa siitä hetkestä, kun identiteettien taistelu on ohi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika tyhmä kirjoitus.

Tupla-J kirjoitti...

Aha

Anonyymi kirjoitti...

Ok

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.