Pages

17. lokakuuta 2016

Armeija ja miehen identiteetti


Aikoinaan Ruukinmatruunan blogissa oli paljon puhetta asepalveluksesta, jota 'matruuna vastusti valtavalla vimmalla.  Tuolloin näkemyksessä häiritsi allekirjoittanutta se, että kyseessä oli nimenomaan vimma.  Hänellä oli joitain homo economicus-henkisiä argumentteja asepalvelusta vastaan, mutta hän ei ymmärtänyt armeijasta sen enempää kuin miehenä olemisestakaan.  Hänelle asepalvelus oli ja taitaa yhä olla vain orjuutta ja aivopesua, ei mitään sen kummempaa.  Hänelle asepalvelus turmelee ihmisen identiteetin, oikeustajun ja sielun.  Hän tuskin on näkemyksineen yksin.  Hän on myös väärässä.

Asepalvelus on hieno sana, ja sillä on kaksi puolta.  Ensimmäinen on se, että asevelvollinen tekee palveluksen maalleen ja hänestä tulee osa veljeskuntaa, jonka velvollisuus on tuhota maahantunkeutujat.  Hänestä tulee sisäpiiriä, mies, jolla on vastuu.  Mutta se toinen puoli, mistä harvat tulevat mitään puhuneeksi, on luonteeltaan esoteerisempaa laatua: armeija antaa miehelle identiteetin.  Se tekee hänestä kokonaisen, olettaen, että hän ei sitä vielä ole.

Mies, jolla ei ole mitään itseään suurempaa, jonka puolesta taistella ja tarvittaessa jopa kuolla, on puolikas.  Ronin.  Eksyksissä.  Syrjäytynyt ja mitätön.

On tietysti totta, että identitettinsä voi rakentaa monista aineksista, ja että armeija ei ole siinä mielessä välttämätön.  Kuitenkin totuus on, että parikymppisillä jannuilla ei yksinkertaisesti ole mitään meriittejä tilillään.  He eivät tiedä keitä he ovat eikä heillä ole kokemusta reaalimaailmasta tietääkseen mitään paikastaan siinä.  Armeijan käyneet ovat tässä suhteessa poikkeus: he tietävät, keitä he ovat, ja heillä on meriitti ja vastuu.  Ja siksi he seisovat selkä suorassa eivätkä koe, että aivan kaikki vastoinkäymiset elämässä ovat suora uhka heidän identiteetilleen ja ihmisarvolleen.  He uskaltavat panna itsensä likoon.

Kyllä, se on miehen koulu.  Armeijasta tulee ulos paljon vähemmän syrjäytyneitä häviäjiä kuin mistään vaihtoehdostaan.  Poika menee sisään, mies tulee ulos.  He eivät sillä täydellisiksi muutu, ja heille se voi muodostua väärällä tavallakin pyhäksi, mutta ennen kyseistä kokemusta hyvin harvalle heistä mikään oli pyhää.  Naisten päästäminen armeijaan oli pyhäinhäväistys; profaani larppi aiheesta kyllä hei mekin pystytään vaikka ei tajuta mitä tehdään tai miksi, joohan? Valhe siitä, että nainen olisi taistelija, mitätöimään miehen oikeutta ja velvollisuutta, kusemaan sen päälle.  Naiset armeijassa tekevät armeijasta vitsin.

Ruukinmatruuna ei ole mies.  Hän ei ymmärrä miehuutta.  Miehuudessa on kyse konflikteista ja niissä menestymisestä.  Mies on määritelmällisesti voittaja.  Armeija on konfliktin paikka, ja tehtävä on embrace the suck and grow a pair.  Vastassa ovat oma ego ja heikkous.  Jos mies ei uskaltaudu konfliktiin ja kukoista, hän ei ole mies.  Ja kaikki sen tietävät.  Nainen ei välttämättä ymmärrä, miksi tämä miehuus on miehelle niin tärkeää.  Yhtä lailla nainen ei voi hyväksyä miestä, jolta miehuus puuttuu.

Armeija ei ole ainoa, eikä välttämättä kaikille paras, keino kasvaa mieheksi, mutta se on yksi hyvä sellainen.  Se on myös yhteiskunnalle välttämätön instituutio muodossa tai toisessa: se, joka ei pysty tai halua puolustautua, tulee niiden jyräämäksi, jotka haluavat tämän resurssit.

45 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No tuota, eli ottia tuota, armeijasta sanottiin ennen muinoin, että se on miesten koulu, siiloin kun minäkin sinne menin, tai jouduin. Ei kai silloin sivareita juurikaan ollut. Tuosta naisten armeijassa olosta kirjoittaa Perskeleen Yrjö hyvin kertomattomassa tarinassaan, että jos taistelujoukoissa on yksikin nainen niin miehet perkeleet tapattavat itsensä suotta päin suojellessaan tätä naista. Helvattuako sellaisella sotajoukolla teet? Et mitään. Noista Matruunan jutuista, joskus pyyhkivät yli niin, että hilse pöllysi kaljusta päästä, vaan siihen auttoi se, että käänsi sivua.
t. Huru-ukko

Tupla-J kirjoitti...

Aivan totta, minkäs mies luonnolleen mahtaa. Tai nainen. Kun huutava yrväke käy päälle niin nainen pudottaa aseensa ja tekeytyy niin avuttomaksi kuin voi ettei tulisi satutetuksi.

Yrjö kyllä kirjoittaa Perskeleen hyvin aiheesta kuin aiheesta, eikä kynä tylsy ajan kuluessa.

Joskus vaan noista luetuista jutuista jää jotain nuppiin jomottamaan, ja tekee hyvää käsitellä ne ääneen. Selkeyttää omaa ajattelua.

Qroquius Kad kirjoitti...

Varusmiespalvelus on yksi yhä harvemmista yhteiskuntamme elementeistä, jossa kansalaiselta henkilökohtaisesti vaaditaan: annetaan selkeä tehtävä ja edellytetään sen suorittamista.

Kansalaisella on oikeuksia, eli asioita mitä hän saa kansalaisena tehdä. Niiden vastapainona ovat velvollisuudet: asiat joita kansalaisen täytyy tehdä. Näiden lisäksi ovat vielä rikokset: asiat joita kansalainen ei rangaistuksen uhalla saa tehdä.

Asevelvollisuus on yksi näistä velvollisuuksista, liittyen valtion turvallisuusfunktioon: jos maamme olisi suurvalta jonka väkiluku olisi 20-kertainen nykyiseen verrattuna ja puolustusbudjetti Israelin tasolla, kannattaisin ehdottomasti palkka-armeijaa. Koska asiat eivät näin ole, on asevelvollisuus kaltaisellemme pieniväkiselle ja huomattavan laajalla pinta-alalla harvaan asutulla kansakunnalle ainoa realistinen puolustusratkaisu.

Onko varusmiespalvelus miesten koulu? Jossain määrin, kieltämättä: kun kaksi ennestään tuntematonta miestä alkavat tutustua, ovat varusmiespalveluksen kokemukset mitä suurimmassa osassa tässä prosessissa.

Onko asevelvollisuudella varusmiespalveluksen jälkeisen elämän kannalta erityisen maskulinisoivaa merkitystä? Itse ilahduin saatuani reserviläiskirjeen. Viesti oli lyhyt: reservin jääkäri, ei sijoitettu sodanajan tehtäviin. Ei varmaan niin kun ikää on jo ruutiukkosarjan verran... Silti olen yksi niistä miehistä, jotka on listattu pahan paikan tullessa sitä suitsimaan komennettavissa oleviin miehiin.

Muuten olen sitä mieltä, etten usko Ironmistressin olevan nainen.

Tupla-J kirjoitti...

Minä uskon. Yksikään mies ei kirjoittaisi linkkilistaansa sanaa enkuliporsu edes aseella uhattuna. Toinen vahva todiste on se, että hän on aivan pihalla kun puheenaiheena on miehisyys.

Anonyymi kirjoitti...

Naisista armeijassa, oma mielipiteeni on että mielummin ei taistelujoukoissa ja jos ovat niin silloin täytyy olla erilliset yksiköt miehille ja naisille.
Sekayksiköt tuottavat ainoastaan ongelmia.

Ari

Tuu kirjoitti...

Jos eri mieltä oleminen sallitaan, tuon muutamia omaan kokemukseen pohjautuvia näkemyksiä. Lähdin inttiin asenteella, että tästä tulee hyvä kokemus, Suomessa on loistava armeija, aion hakeutua johtajakoulutukseen ja RUKkiin. Kannatin asevelvollisuutta, vieroksuin NATOa.

Ensinnäkin, väite siitä että intissä pojista tulee miehiä, on potaskaa. Käy nimenomaan päinvastoin: pojat taantuvat esimurrosikäisen apinan tasolle. Muistan mainiosti, että puheenaiheita oli tasan kolme: härskeydet, inttiasiat, ruoka. Sitä kakkapissa- ja pimppakikkeli-juttujen määrää ei yksinkertaisesti voi käsittää. Kaltaiselleni syvällisiä ajattelevalle intti oli henkisesti kaameaa aikaa, kun yrityksistä huolimatta ei sivistynyttä keskustelua esim. yhteiskunnasta tai taloudesta saa aikaiseksi. Ja minä olin vielä Ilmavoimissa.

Seuraava ongelma on kiusaaminen. Ne pellet, jotka olivat kiusaajia ja heikompiensa rääkkääjiä, eivät todellakaan miehisty armeijassa vaan jatkavat edelleen herkempien rääkkäämistä. Lisäksi aiemmin mainitsemani apinataantuminen aiheuttaa sen, että suurin osa pitää outona sellaista joka haluaisi keskustella taloudesta tai yhteiskunnasta. Näin saa kivasti vielä syrjintääkin osakseen.

Fiksuna oivalsin varsin nopeasti, että ainut keino edes yrittää pärjätä, on muuttua heidän kaltaisikseen: kun vaihdoin itsekin pissakakkajuttuihin ja piereskelylle nauramiseen, tuli heti paremmin toimeen. Tämä taas tuntui sielun myymiseltä. Eli joka tapauksessa oli paha olla.

Seuraavat ongelmat asevelvollisuudessa on samat kuin peruskoulussakin: täysin erilaiset ihmiset laitetaan samaan läjään ja koulutus on mitoitettu suunnilleen keskitason mukaan. Tämä aiheuttaa turhautumista paremmissa ja häiriökäytöstä heikoimmissa. Viimemainitusta esimerkkitapaus: koska harrastin jo teininä ampumista, ammuin paremmin kuin yksikään joukkueestani. Sain ampumaradalla upseereilta kehuja ja kultaisen ampumamerkin. Vaan kas, eiköhän sitten siitä saatu kateuden aihe ja vittuilu paheni entisestään. Olisi kannattanut olla vain se keskimääräinen.

Varusmiesjohtajien toiminnasta voidaan olla montaa mieltä. Osa johti luontaisella auktoriteetilla ja pääpointtina oli "hoidetaan hommat niinku pitää". Osa oli sitten niitä, jotka johtivat rähinöimällä ja karjumalla, ja joilla pääpointti tuntui hommien hoitamisen sijasta olevan vinkuminen ja huutaminen.

Upseereista ja vääpeleistä enimmäkseen hyvää sanottavaa, mutta he ovatkin ammattisotilaita. Ammattisotilaat keskittyvät asiaan eivätkä pätemiseen. Yksikköni yliluti oli yksi parhaita upseereita joita tiedän. Häntä olisi voinut seurata sotaankin. Ei hienosteluja, ei pätemisen tarvetta, luontainen johtaja ja kyky organisointiin. Yksi lause häneltä; kaikki tekevät ja kukaan ei nipota. Muutkin olivat samaa mieltä.

Naisista sanon vain sen, että osa heissäkin on parempia kuin toiset, mutta heille pitäisi luoda kokonaan oma yksikkö. Syitä on monia, joista vähin ei ole se, että Eräs Tapaus jakoi viivaansa varmaan puolelle komppanialle.

Se mitä intissä todella opitaan, on sluivaamisen taito. Suurin osa näistä "miehistymisriittiä" käyvistä apinoista ei ole motivoituneita paskan vertaa, vaan koettivat sluivata hommista. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Tämä taas tietysti söi mielialaa niiltä jotka olisivat halunneet tehdä homman paremmin.

Palasin armeijasta todella pettyneenä. Suomen armeija on korkeasti koulutettujen upseerien johtama onneton apinalauma. Olin muuttunut ammattiarmeijan kannattajaksi ja NATOon liittymisen puolestapuhujaksi.

Luulen, että ne jotka kannattavat asevelvollisuutta, ovat sellaisia joilla on hyvät muistot omasta intistään. Yleensä ne, joilla oli mukavaa peruskoulussakin, eivät näe peruskoulussa mitään vikaa.

Noin muuten, haluan kiittää hyvästä blogistasi. Olen vuosia lukenut kirjoituksiasi, suurimmasta osasta kanssasi hyvin samaa mieltä, on ollut mielenkiintoista lukea ja luen varmasti jatkossakin. Raapustuksesi ovat ajatuksia herättäviä. Vain tästä asevelvollisuudesta olen selkeästi eri mieltä; en tunnista ylvästä miesten koulua ja jotain mystistä identiteetin rakentajaa. T: Tuumailija

Tupla-J kirjoitti...

Tuumailija,
Totta on, että jokainen sika ei saamaansa helmeä osaa arvostaa. Maassamme asuu paljon armeijan käyneitä miehiä, jotka ovat täsmälleen yhtä valistuneita maailmankansalaisia kuin kuvittelevat Eurooppaan vyöryvienkin olevan.

Kuitenkin armeijan koko funktio on Us vs. Them. Sen olemassaolon tarkoitus on erottaa omat ja viholliset toisistaan, vieläpä väkisin. Hevosenleikki kuuluu asiaan, sillä se, joka ei kestä hyväntahtoista grilliä omilta, ei hitossakaan ole se kaveri, jonka haluat suojaavan selustaasi vihollisen hyökätessä. Se on väärä paikka herkkyydelle.

Sen enempää kuin Spartankaan sotilaskoulutus ei suomalainenkaan armeija ole intellektualismin kehto. Se ei ole olemassa filosofiaa varten. Armeija on muistutus siitä, että elämässä on syytä olla valmis kohtaamaan verta ja räkää. Ja siitä, että jos se pillu ei olisi mielessä ollut niin vähänpä täällä olisi sitten ketään filosofoimassakaan.

Palokuntaa ei aina tarvitse, mutta silloin kun sitä tarvitsee, on se aika perseestä jos sellaista ei ole saatavilla. Tämän lisäksi paras palomies ei välttämättä ole se jannu, jonka kanssa saa aikaan stimuloivimmat keskustelut.

Vaikutelmani on, että oma taistelusi egoa vastaan ei sujunut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Embracing the suck is hard, that's why it's called the suck.

Olen mielissäni siitä, että kommentoit ja uskallat olla eri mieltä. Voi olla, että olet tässä oikeassa ja minä lumiukkona ja että armeija on tänä päivänä jotain aivan muuta kuin mitä sen pitäisi olla. Oma kokemukseni aiheesta on valitettavan rajallinen.

Aihepiiri on kyllä kiinnostava ja olen omasta puolestani aina erinomaisen innoissani saadessani mahdollisuuden olla väärässä. Se on henkilökohtainen perversioni: tuomalla näkemykseni tulilinjalle teen sen testatakseni miten ne pitävät. Pidän tärkeämpänä pyrkimystä ymmärtää asioiden todelliset laidat kuin kulloisenkin kantani säilyttämistä, joten oikaise ihmeessä kun aihetta ilmenee.

Tuumailija kirjoitti...

Sekin on varmasti totta, että minä en sopinut tämänkaltaiseen inttiin tai intinkäymiseen. Aivan kuten en sopinut peruskouluunkaan. Lapsena en koskaan oikein ymmärtänyt, miksi olin epäsuosittu ja kiusattu. Ei minulla ollut koskaan mitään ketään vastaan, olisin kovasti halunnut että kaikki olisivat kavereita keskenään ja minutkin hyväksyttäisiin. Lukiossa aloin löytää vihdoin sellaisia jotka olivat samalla tasolla, tekn.yliopistosta puhumattakaan. Vasta varttuneemmalla iällä, kun tunnen itseni paremmin ja terapian myötä moni asia auennut, alkaa tulla ymmärrystä asiaan: tavikset eivät kertakaikkiaan ymmärtäneet minua. ÄO:n ollessa kaukana keskitasosta ylöspäin, on vaikea löytää tasoistaan seuraa edes sadan ihmisen joukosta, saati pienestä ryhmästä. Tämä ei ole kenenkään syy, ei edes niiden kiusaajien, vaan ongelma on rakenteellinen. En näe mitään hyvää siinä että täysin erilaisia ihmisiä nakellaan samaan läjään ja toivotaan että kaipa se siitä jotenkin.

Hyväntahtoinen ns. kaveripiruilu on ihan okei, sitä olen harrastanut omien kavereiden kanssa jo teini-iästä ja jatkamme yhä. Luulen, että tätä tarkoitat hevosenleikillä. Mutta minä puhuin peruskoulussa ja intissä rehottavasta aivan selkeästä kiusaamisesta, jolla taas ei ole mitään tekemistä kavereiden kesken harrastettavasta kevyestä läpänheittelystä. Henkinen alistaminen, nöyryyttäminen, jatkuva epäsuosiossa olo ja "me-ei-oteta-sua-leikkimään-meidän-kans" käy todella henkisesti voimille, kun se intti itsessäänkin on välillä raskasta.

"Armeija on muistutus siitä, että elämässä on syytä olla valmis kohtaamaan verta ja räkää."
-Yleisesti ehkä joo, mutta tämä oppi oli itselleni kylvetty syvälle tietoisuuteen jo koulumaailmassa. En olisi tarvinnut siitä enää uutta kertausta, kun psyyke oli jo valmiiksi hajalle rääkätty.

"se, joka ei kestä hyväntahtoista grilliä omilta, ei hitossakaan ole se kaveri, jonka haluat suojaavan selustaasi vihollisen hyökätessä."
-Ja käännän tämän toisin: Se, joka kiusaa ja rääkkää henkisesti, ei hitossakaan ole se kaveri, jonka kanssa haluan ylipäänsä rintamalle, saati että hän suojaisi minua. Hänhän on jo osoittanut selkeästi, ettei piittaa minusta paskaakaan, joten hänellä ei ole syytä suojata minua. Kuolemallani ei ole hänelle väliä, tai pahimmillaan hän jopa haluaa minun kuolevan. En keksi kiusaajistani ainoatakaan, johon luottaisin sotatilanteessa.

"Se on väärä paikka herkkyydelle."
-Nimenomaan, ja tuo vain vahvistaa sitä että intti nykymuodossaan ei kertakaikkiaan sovellu kaikille. Tosiasia on, että herkkiä ihmisiä on olemassa ja heidän pakottamisensa niin peruskouluun kuin inttiin on tehotonta ihmisresurssien haaskaamista.

Armeija ei toki ole tarkoitus olla filosofointipaikka, mutta pointtini oli siinä, että on tultava toimeen joukkuekaverien kanssa. Niillä jutuilla, mitä puhutaan taukojen aikana, ruokalassa ja tuvassa, on merkitystä sosiaalisen hitsautuvuuden takia. Jos muut puhuvat pissakakkajuttuja ja yhtä sellaiset eivät jaksaisi kiinnostaa 24/7, niin tuo yksi ajautuu eristyksiin eikä koskaan sovellu porukkaan.

Pillu on toki mielessä joka päivä, mutta se että miten siitä keskustellaan kavereiden kanssa on toinen asia. Härskejäkin juttuja tulee välillä, mutta ei niitä jaksaisi aina. Pillu sitä pillu tätä. Ei minua ole ikinä kiinnostanut pelkkä pillu, ilman että siihen liittyy parisuhde. Jopa seksifantasioissani on yleensä parisuhde.

Historix kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lootin exä kirjoitti...

Olipa mielenkiintoisia keskusteluja, varsinkin Tuumailijan kommentit pistivät tuumailemaan omia juuriani.
Isäni nimittäin kieltäytyi aseellisesta palvelusta sota-aikana, kristillisen vakaumuksensa vuoksi. Itse kävin siviilipalveluksen ja vakaumustani tenttasi 6-miehinen tutkijalautakunta.
Vanhin poikani valitsi siviilipalveluksen ja nyt nuorin poikani suorittaa parasta aikaa sivaria.
Kukaan meidät tunteva ei voisi väittää meitä nyhveröiksi taikka joksikin hemmetin tietokonenörteiksi, vaan yleensä ihmisiä on hämmästyttänyt se kun on paljastunut, että olemmekin raukkamaisia sivareita.

Tupla-J kirjoitti...

Lootin exä, allekirjoittanut on siviili itsekin. Armeijassa on käyty, mutta ei kauaa. Olin helmeä ymmärtämätön sika, jonka painiskelu egon kanssa meni huonommin kuin Tuumailijalla.

Nyttemmin sitä hommaa katsoo toisin silmin.

Ironmistress kirjoitti...

Nyt teillä kaikilla on mennyt puurot ja vellit sekaisin.

Armeijalla on täsmälleen yksi funktio ja se on olla valtion väkivaltakoneisto. Ei enempää eikä vähempää. Sen tarkoitus ei ole olla miesten koulu eikä kansalaiskasvatuslaitos eikä miehuuskoe eikä osa miehistä identiteettiä - yhtään sen enempää kuin poliisinkaan. Ja koska armeija on väkivaltakoneisto ja maanpuolustustyö on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ, se on kaikkein mielekkäintä järjestää samalla tavoin kuin mikä tahansa muukin työ eli ammattipohjalta.

Tuo näkemys armeijasta osana miehistä identiteettiä on jotenkin kummallisesti yksinomaan suomalaisille tunnusomainen käsitys. Yhdessäkään toisessa länsimaassa ei ajatella noin. Ruukinmatruuna on useasti todennut, että aivan kuten 1700-luvun Preussi, myös Suomi on armeija, jolla on oma valtio. Militarismi ja asevelvollisuus on etsattu niin syvälle suomalaiseen sieluun.

Ruukinmatruuna joutui käymään armeijan kirjekurssina ja toimimaan Kultsille siinä sivussa ukkosenjohdattimena, nyrkkeilysäkkinä ja pehmoeläimenä. Ja hän kyllä ymmärtää psykologiaa sen verran, että tunnistaa aivopesun silloin kun hän sen näkee.

Asevelvollisuus luo määriä, ei laatua. Sen funktio on luoda mahdollisimman paljon pikakoulutettuja mosureita, jotka tietävät että kummasta päästä pyssyä luoti lähtee ja joiden yleinen taktiikka on ihmisaalto filosofiana "ei ne meitä kaikkia kuitenkaan saa tapetuksi". Kultsi haukkui Suomen armeijan sotilaskoulutuksen pystyyn; hänen mielestään se oli pelkkää pelleilyä ja hänen mukaansa heidät kaikki tapettaisiin ensimmäisenä päivänä mitä tahansa oikeaa armeijaa vastaan. Ja niille, jotka vetoavat Talvisotaan, todettakoon että siitä on kulunut 76 vuotta. Se on yhtä pitkä aika kuin USA:n sisällissodasta Talvisotaan, ja aika paljon on ehtinyt muuttua siinä ajassa eikä nykypäivän sodassa pärjätä enää Talvisodan opein.

Ainoa paikka hänen mukaansa, missä armeija todella toimi, oli RUK. Se olikin valikoitu paikka, jonne mentiin vapaaehtoisina.

Armeijan tehtävä ei ole kansalaiskasvatus. Se, tuleeko nuoresta miehestä syrjäytynyt häviäjä vaiko ei, ei riipu siitä, onko hän kotiutunut armeijasta ja millä sotilasrvolla vaiko ei. Se riippuu hänestä itsestään.

Mitä sivareihin tulee, niin sivareiksi päätyvät toisaalta kansakunnan parhaat ja toisaalta sen huonoimmat pojat. Ns. legioonalaiset kannattaa kiertää kaukaa. Fiksuimmille pojille sivari on se paikka, jossa hankitaan ammattitaitoa, luodaan suhteita ja verkostoidutaan ja noustaan kohti yhteiskunnan yläkerroksia. Huonoimmille se on tupakointia, sluibaamista ja hampunpolttoa.

Mitä konflikteihin ja konfliktihakuisuuteen tulee, niin niissä kuolee ihmisiä. Siis ihan aikuisen oikeasti. Jos niissä kuolisi vain miehiä, niin siitä vain - miehethän ovat joka tapauksessa pelkkää jauhelihaa - mutta kun niissä kuolee syyttömiä naisiakin.

Myös poliisi voitaisiin hoitaa asevelvollisuuspohjalta. Silloin sitä tosin kutsuttaisiin miliisiksi. Kuinka hyvä idea se on, on oma kysymyksensä.

Ironmistress kirjoitti...

Sitten on pakko heittää kaksi filosofista kysymystä:

1. Jos armeijan tarkoitus ei ole maanpuolustus vaan opettaa pojille, että elämässä on myös verta ja räkää, niin a) miksi muista eurooppalaispojissa Länsi-Euroopassa kasvaa aivan luonnostaan miehiä, jotka kykenevät veren ja rään kohtaamaan ja b) eikö olisi mielekkäämpää vain yksinkertaisesti sulkea kaikki nuoret miehet vuodeksi vankilaan - se tulisi halvemmaksi?

2. Jos miehisyys on kiukuttelua, purnaamista ilman todellista protestointia, katteetonta uhoamista, väkivaltaa ja juopottelua, niin miksi suomalaiset naiset eivät ole aivan lääpällään venäläisiin miehiin? Venäjän armeijahan se vasta kova paikka on ja Venäjälläkin on asevelvollisuus.

Ironmistress kirjoitti...

Tuumailija: Ruukinmatruuna käänsi eräänä päivänä kun aika kävi töissä pitkäksi, Grady M. Towersin kuuluisan esseen "The Outsiders" suomeksi. Siitä tuli suomeksi vielä mielenkiintoisempi kuin englanniksi.

Tupla-J kirjoitti...

Im:
Armeijalla on täsmälleen yksi funktio ja se on olla valtion väkivaltakoneisto.


No niin sä tykkäät sanoa. Mutta ei se ole totta. Miehuusriitti on olemassa kaikissa elinvoimaisissa yhteiskunnissa, eikä se ole sattumaa. Tykkäät käyttää argumenttina sitä, että joku ei ole nainen eikä siten voi ymmärtää asiaa naisnäkökulmasta. Vastaavasti sä et ole mies etkä sä ihan oikeasti ymmärrä miehiä.

1. Jos armeijan tarkoitus ei ole maanpuolustus vaan opettaa pojille, että elämässä on myös verta ja räkää, niin a) miksi muista eurooppalaispojissa Länsi-Euroopassa kasvaa aivan luonnostaan miehiä, jotka kykenevät veren ja rään kohtaamaan

Ensinnäkin väärä dikotomia (armeijalla on useampi kuin yksi funktio) ja toiseksi ei näy kasvavan.

b) eikö olisi mielekkäämpää vain yksinkertaisesti sulkea kaikki nuoret miehet vuodeksi vankilaan - se tulisi halvemmaksi?

Ei, koska vankilassaolo ei täytä kumpaakaan funktiota. Sellissä istumisessa, toisin kuin arvokkaaksi yhteiskunnan puolustajaksi kasvamisessa, ei voi epäonnistua ergo se ei voi olla miehuusriitti ja toiseksi sillä ei myöskään saada aikaan maanpuolustajia.

2. Jos miehisyys on kiukuttelua, purnaamista ilman todellista protestointia, katteetonta uhoamista, väkivaltaa ja juopottelua, niin miksi suomalaiset naiset eivät ole aivan lääpällään venäläisiin miehiin? Venäjän armeijahan se vasta kova paikka on ja Venäjälläkin on asevelvollisuus.

Kysymyksen premissi on väärä, joten siihen ei voi vastata.

Tupla-J kirjoitti...

Kiva kyllä, 'matruuna, huomata, että olet edelleen aktiivinen.

Anonyymi kirjoitti...

Tupla-J, olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa mielenkiinnolla. En ole kaikesta lainkaan samaa mieltää kanssasi, mutta blogisi on erittäin piristävä poikkeus siihen, mitä Blogistania noin keskimäärin pitää sisällään. Ennen en ole kommentoinut, mutta nyt teki mieli.

Minä olen 18-vuotias mies/poika ja menossa armeijaan ensi kesällä. Olisin erään seikan takia saanut B-paperit, mutta kävin lääkäriltäni pyytämässä suosituksen A-luokkaan pääsystä ja pääsin. Odotan armeijaa tällä hetkellä innolla, toki myös jännittäen. Olisin halunnut sinne myös (todennäköisesti vielä mieluummin), jos Suomessa olisi vaikkapa vapaaehtoinen asepalvelus Norjan tyyliin. Jos taas jenkkityylinen ammattiarmeija, olisin pyrkinyt.

Sukulaisteni ja tuttujeni kokemukset armeijasta ovat olleet lähinnä positiivisia, mutta olen varautunut nimimerkki Tuumailijan kuvaamiin tapauksiin. Jouduin koulukiusaamisen kohteeksi peruskoulussa, joten kokemusta on, ja olen päättänyt että jos sellaista tapahtuu, niin niin kauan kuin minua ei ihan kirjaimellisesti ammuta singolla selkään, puren vain hammasta. Aion tehdä kaikkeni päästäkseni RUK:n. Tämä johtuu siitä, että armeija on ollut minulle pitkään tavoite, ja haluan mahdollisimman hyvän sotilaskoulutuksen.

Mutta en minä oikeasti vielä tiedä mitään siitä, miten oikeasti menee. Katsotaan nyt. Aion tehdä parhaani joka tapauksessa.

Minusta sinulla ja Ironmistressillä on molemmilla pointteja. Kuvaat armeijaa miehuuskokeena ja miehiä yhdistävänä tekijänä. Siinä on pari ongelmaa.

1.) Kaikki miehet eivät pysty suorittamaan armeijaa. On niitä jotka eivät vain viitsi, mutta on paljon niitä jotka eivät oikeasti pysty. Se ei välttämättä johdu siitä että he olisivat yhtään epäkypsempiä, vähemmän suoraselkäisiä, fiksuja tai muutakaan, vaan heillä on jokin este, joka tekee armeijassa toimimisen mahdottomaksi. Tällaiset henkilöt jäävät pakosta tuon ryhmähengen ulkopuolelle.

2.) Korostan vielä, etten ole vielä käynyt armeijaa enkä voi puhua omista kokemuksistani. Mutta sen perusteella, mitä olen isältäni (reserviupseeri) kuullut, niin intissä oli kaksi porukkaa. Toinen olivat ne jotka olivat tulleet sinne koska oli pakko ja yrittivät päästä mahdollisimman vähällä. Toinen oli sitten ne, jotka oikeasti halusivatkin sinne ja yrittivät ottaa opetuksesta kaiken irti. Uskoisin, että tuo ensimmäinen porukka on juuri sitä, mitä Ironmistress kuvaa - eli määrää eikä laatua.
Tuo ensimmäinen porukka tuskin juuri on tai edes haluaa olla osallinen tuosta yhteishengestä. Heille armeija on lähinnä vastenmielinen kokemus ja turha vaihe elämässä. Kuvaamasi yhteishetki keskittynee aika vahvasti tuon toisen porukan piiriin.

Ja hevosenleikki ja läpänheitto ovat täysin eri asioita kuin oikea kiusaaminen. Kahta ensimmäistä esiintyy kaveriporukoissa, koulupihoilla tapahtuvaan kiusaamiseen liittyy usein asioita, joiden tekijät olisivat Suomessakin pian vankilassa jos olisivat täysi-ikäisiä.

Naisten soveltuvuuteen armeijaan en ota toistaiseksi mitään kantaa.

-Eräs

Tupla-J kirjoitti...

Eräs:
Ennen en ole kommentoinut, mutta nyt teki mieli.


Teretulemast, tilaa piisaa.

Kuvaat armeijaa miehuuskokeena ja miehiä yhdistävänä tekijänä. Siinä on pari ongelmaa.

1.) Kaikki miehet eivät pysty suorittamaan armeijaa. On niitä jotka eivät vain viitsi, mutta on paljon niitä jotka eivät oikeasti pysty.


Määritelmällisesti miehuus on jotain, mikä pitää ansaita. Jotta ansiolla olisi merkitystä ja sitä voisi pitää ansiona, on sen tarkoitettava, että kaikki eivät kykene samaan. Siksi toisekseen miehuuden voi hankkia monilla muillakin tavoilla, armeija vain on yksi siihen hyvin soveltuva laitos.

Tällaiset henkilöt jäävät pakosta tuon ryhmähengen ulkopuolelle.

Voi olla, että he hankkivat sen toista kautta. Tai sitten eivät, ja syrjäytyvät. Se on heidän käsissään.

Uskoisin, että tuo ensimmäinen porukka on juuri sitä, mitä Ironmistress kuvaa - eli määrää eikä laatua.

Jep. Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät menemään siitä, missä aita on matalin. Siinä mielessä asialla ei ole hirveästi väliä, että kun keikka on vedetty kunnialla läpi, on osoitettu se, että sluibattiin tai ei, siihen on rahkeet löytynyt. Se voi hyvinkin olla tärkeä tieto.

Ja hevosenleikki ja läpänheitto ovat täysin eri asioita kuin oikea kiusaaminen.

Joo, tosin vastaanottajasta riippuen ensimmäisetkin voi tulkita jälkimmäiseksi.

nantti kirjoitti...

IM:n kommentti siitä, ettei yhdessäkään länsimaassa ole asevelvollisuutta (mihin on kyllä poikkeukset, mutta ei nyt takerruta) pistää miettimään. Ylipäätään eurooppalaiselle ihmiselle erityinen ominaisuus on nähdäkseni verraten muihin maailman populaatioihin korkea individualismin taso ja universalismi, jotka tekevät läntiset yhteiskunnat alttiiksi hyväksikäytölle monella eri tasolla. Toisaalta individualismilla on puolensa, esimerkiksi arvioisin, että se on yksi syy länsimaiden korkeaan tieteelliseen tasoon, kun uskalletaan haastaa vanhoja oppeja eikä klikkiydytä niin pahasti. Miksi aasialaiset korkealla älykkyydellään eivät innovoi niin kovaa tahtia tai miksi Kiina ei koskaan kolonisoinut maailmaa? Näkisin, että ainakin osin sen selittää eurooppalaisten individualismi ja myös korkeammat testosteronitasot.

Asevelvollisuus on kysymys kollektivismin ja individualismin välillä: onko yhteisön puolustus tärkeämpi kuin henkilön vapaus? Nationalistina ja alt-rightiin identifioituvana vastaan kyllä, edellyttäen, että valtio ajaa kantaväestön etuja (jos valtio ei aja, niin silloinkin näen puolustusvelvoitteen säilyvän, mutta eri muodossa). Mutta individualistisessa nykysivilisaatiossa monen näkemys on, että yksilö on kaiken edellä. Voisiko asevelvollisuus toimia sitten jonkinlaisena vastapainona länsimaisen ihmisen kertyneelle individualismille? Tarjota kollektiivisen kokemuksen ja pitää miehet edes vähän lähempänä väkivallan realiteetteja?

Ironmistress kirjoitti...

Tuplis: Sanottakoon näin, että yhdenkään äidin ei ikinä pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Siitä toipuminen kestää pitkään.

Todettakoon vielä, että ruukinmatruuna vastustaa asevelvollisuutta, mutta ei maanpuolustusta eikä armeijaa instituutiona. On aivan eri asia käydä se laitos läpi vapaaehtoisena - siis omasta halustaan - kuin siihen pakotettuna.

Kultsi kehui RUK:n upeaksi paikaksi. Miksi sitten RUK? Miksi Kultsi halusi mennä Haminaan ottamaan sikaa ja käymään läpi koulutuksen, jota on verrattu rankkuudeltaan "toiseen alokasaikaan"? Kahdesta syystä. Ensimmäinen oli että hän "halusi kiivetä p*skan yläpuolelle", kuten hän sanoi. Toinen oli, että RUK:hon hakeudutaan vapaaehtoisina ja hän halusi kokeilla, kuinka pitkälle rahkeet riittävät, ja riittiväthän. Hänen mukaansa RUK oli ainoa paikka armeijassa, joka todella toimi ja joka oli todella mielenkiintoinen, ja jos koko intti olisi ollut kuten Haminan akatemia, hän olisi ryhtynyt ammattisotilaaksi.

Avainsana tässä on juurikin vapaaehtoisuus. Tämä on myös syy, miksi lukio on aina tehokkaampi paikka kuin peruskoulu. Kun ihminen on vapaaehtoinen, hänellä on motivaatio ja hän ottaa itsestään ja valinnoistaan vastuuta. Tehtävään pakotetulla ei ole mitään muuta motivaatiota suoriutua siitä kuin rangaistuksen pelko, ja mitä älykkäämpi tällainen ihminen on, sitä kekseliäämpiä tapoja hän pyrkii keksimään lintsatakseen ja pahimmillaan aivan suoraan sabotoidakseen koko juttua. Tämä on myös syy, miksi lukioissa on parempi henki kuin peruskouluissa.

Sabotaasit armeijassa ovat juttu, joista ei pahemmin puhuta, mutta Kultsin mukaan niitä tapahtuu. Asioita ei niinkään sabotoida aktiivisesti ja tarkoituksellisesti, vaan pikemminkin passiivisesti eli törkeän ja tarkoituksellisen huolimattomuuden kautta. "Ei ole senttiäkään kiinni omaa rahaa", on yleinen suhtautuminen.

Ironmistress kirjoitti...

Tuplikselle vielä:

Meistä kumpikaan ei esittämilläsi premisseillä ole pätevä keskustelemaan asevelvollisuudesta. Ruukinmatruuna on nainen ja sinä lähdit sieltä maitojunalla. Mutta siihen on pakko vastata, että voimmehan me keskustella tähtitieteestäkin vaikka kumpikaan meistä ei ole käynyt Kuussa.

Nuo "Erään" isän kommentit pitävät myös Kultsin mukaan paikkaansa. Armeijaan menee todellakin kahdenlaisia tyyppejä: niitä, jotka kokevat joutuneensa sinne pakotettuina, pelkän sukupuolensa vuoksi ja joille koko paikka on lähinnä vankilaan rinnastettava kokemus (mukaanlukien vankilan sosiaaliset kuviot) ja sitten niitä, joilla on siihen motivaatio, mielenkiinto ja jotka haluavat saada siitä kaikkensa. Ikävä kyllä asevelvollisuus instituutiona on omiaan tappamaan jälkimmäiseltä ryhmältä sen kaiken motivaation ja kohtelemaan heitä kuin rikollisia.

Asevelvollisuudella on instituutiona kaksi suurta ongelmaa. Toinen on se, että se on luonteensa vuoksi pakkolaitos. Ja pakottaminen on kaikista motivaation muodoista kaikkein tehottomin. Sinne pakotetaan paljon sellaista porukkaa, jotka eivät kertakaikkiaan sovellu sotilaiksi. Yksi ainoa todella demotivoitunut jannu kykenee tuhoamaan koko komppanian motivaation. Samoin koulutus joudutaan aina mitoittamaan sen kaikkein heikoimman aineksen oppimis- ja omaksumiskyvyn mukaan, ja jää siksi aina heikoksi.

Toinen, vakavampi, ongelma on, että se on todellakin läpileikkaus koko kansasta. Asevelvollisaines on hyvin heterogeenista. Ja massapsykologiasta tiedämme, että mitä heterogeenisempi aines, sitä enemmän ongelmia ja konflikteja syntyy. Sinne menevät, paitsi ne tulevaisuuden toivot, myös rikolliset, päihdeväärinkäyttäjät, koulukiusaajat, antisosiaaliset tapaukset, hygieniarajoitteiset ja ne muutoin vain heikkolahjaiset. Kun tällainen porukka sitten pannaan yhteen, niin konfliktit ovat valmiit. Kultsilla oli joukkueessaan eräs huumeiden vuoksi linnassa istunut jannu, ja tämä oli sanonut, että armeija on sosiaalisesti pahempi paikka kuin vankila. Ne ihan samat jännitteet, mitä on peruskoulussa, ml. koulukiusaaminen, ovat läsnä myös asevelvollisarmeijassa, nyt vain testosteronilla höystettynä. Ja mitä älykkäämpi poika on, sitä tuskallisempana hän kokee tilanteen täydellisen älyttömyyden, absurdiudin ja suoranaisen infantilismin. Totuuden nimessä Suomen armeija ei ole tässä kuitenkaan lainkaan niin paha kuin Venäjän, jossa kiusaaminen (dedovshtshina) johtaa usein murhiin.

Tyttöystävän osa on olla ukkosenjohdatin, nyrkkeilysäkki ja pehmoeläin. Se käy ihan oikeasti hermojen päälle, ja valtava määrä seurustelusuhteita ja ihmissuhteita katkeaa intin vuoksi. Mutta ruukinmatruuna itse onneksi kuuluu paksupäiden heimoon.

Meillä poika haluaa laskuvarjojääkäriksi. Olemme sanoneet, että go for it. Sinne hakeudutaan vapaaehtoisena, ja sinne menee valikoitunut aines. Erikoisjoukoissa myös palvelus on mielekkäämpää ja motivoivampaa kuin perusjääkärinä. Ja siinä todella pääsee katsomaan, kuinka pitkälle rahkeet riittävät.

Ironmistress kirjoitti...

Naisista ja armeijasta vielä.

Ruukinmatruuna tuntee neljä armeijan käynyttä naista. Yksi heistä on poliisi, kaksi sairaanhoitajia ja yksi opettaja.

Heistä kaikista huomaa sen, että he ovat sen paikan käyneitä. He ovat huomattavan rempseitä, vastuuntuntoisia eivätkä todellakaan mitään nynnykanoja. Kaikki tiettävästi heteroita. He ovat selkeästi miesmäisempiä kuin norminaiset, mikä parisuhteen kannalta on aviopuolison kannalta selkeä etu. Yksikään ei ole käynyt RUK:ta, mutta kaksi AUK:n.

Heidän kokemuksensa armeijasta olivat eriäviä. Kaikkien mielestä se oli henkisesti kova paikka, mutta samalla myös positiivinen. Kaikki kuitenkin ymmärsivät, että he olivat siellä vapaaehtoisina, kun taas pojat pakotettuina. Samalla he myös oppivat ymmärtämään paljon sukupuolidynamiikasta.

Vaikeinta on päästä sisään miesvaltaiseen ilmapiiriin. Naisen on siellä osoitettava kykenevänsä samaan kuin miesten, ja tunteita, varsinkaan heikkouden tunnetta, ei saa näyttää. Jos nainen on kova, hän saa nopeasti ilkeän ihmisen maineen: jos hän jakaa aarrettansa puolelle komppaniaa, hän saa ilotytön maineen. Mutta jos hän kykenee pysymään joukon mukana ja siihen mihin miehetkin, häntä aletaan kohtelemaan siskona. Ei siis seksuaaliolentona, vaan sukulaisena, joka on off-limits samalla tavoin kuin oma sisko. Olennaisin hyväksynnän saavuttamisessa on se, ettei miesten tarvitse auttaa missään ja että kykenee kantamaan omat kamansa ja ylläpitämään samaa marssivauhtia kuin miehet eikä urputa. Heidän mukaansa siellä urputus on sosiaalisesti sallittua pojille mutta ei tytöille.

Kaikki huomasivat tuon suojeluaspektin. Kun samassa joukko-osastossa on miehiä ja naisia, miehillä iskee suojeluvietti päälle. Se on omiaan vaikuttamaan taistelutehoon. Israelin armeijan kokemus on, että miehet ja naiset on mielekkäintä sijoittaa eri yksiköihin.

Eräs heistä totesi, että aliupseerikoulu oli paras oppilaitos äidiksi valmistautumiseen: kuinka hanskataan perhe, kuinka ylläpidetään auktoriteettia ja kuinka saadaan lapset rotiin.

On todennäköistä, että naisten mukaantulo on inhimillistänyt sitä paikkaa paljon ja tehnyt siitä paljon vähemmän brutaalin ja vähemmän vankilamaisen kuin mitä se oli silloin kun asia oli Kultsille akuutti. Siksi sitä, että maskuliinisuuden linnakkeessa on myös naisia, ei voine pitää yksiselitteisesti pahana asiana.

Ironmistress kirjoitti...

Im:"Armeijalla on täsmälleen yksi funktio ja se on olla valtion väkivaltakoneisto."

No niin sä tykkäät sanoa. Mutta ei se ole totta. Miehuusriitti on olemassa kaikissa elinvoimaisissa yhteiskunnissa,


Näin pääsääntöisesti miehuusriitit ovat tunnusomaisia tribaaliyhteiskunnille eli sellaisille yhteiskunnille, joissa sekä yhteiskuntarakenne on kehittymätön, yhteiskunnan sivistystaso alhainen ja yleinen älykkyysosamäärä lähempänä lukua 80 kuin 100. Yhteiskunnissa, joissa yhtenäisvaltio on päässyt kehittymään, miehuusriittejä ei käytännössä enää ole.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta sen enempää Ruotsin vallan aikana kuin Venäjän vallankaan aikana Suomessa ei ollut yleistä asevelvollisuutta - eikä miehuusriittejä. Yleinen asevelvollisuus on hyvin nuori keksintö: se keksittiin vasta Ranskan vallankumouksen aikana, ja Suomeen se säädettiin sisällissodan jälkimainingeissa 1918.

Se, ovatko tribaaliyhteiskunnat "elinvoimaisia" on tietysti makuasia, mutta pääsääntöisesti ne eivät ole kivoja paikkoja asua.

eikä se ole sattumaa. Tykkäät käyttää argumenttina sitä, että joku ei ole nainen eikä siten voi ymmärtää asiaa naisnäkökulmasta. Vastaavasti sä et ole mies etkä sä ihan oikeasti ymmärrä miehiä.

Ehkä.

"1. Jos armeijan tarkoitus ei ole maanpuolustus vaan opettaa pojille, että elämässä on myös verta ja räkää, niin a) miksi muista eurooppalaispojissa Länsi-Euroopassa kasvaa aivan luonnostaan miehiä, jotka kykenevät veren ja rään kohtaamaan"

Ensinnäkin väärä dikotomia (armeijalla on useampi kuin yksi funktio) ja toiseksi ei näy kasvavan.


No mitkä ne muut funktiot ovat?

Vastaus on, ettei niitä ole. Muissa länsimaissa on tämä tiedostettu, ja jos pitää kysyä, kummat ovat miellyttävämpiä, sivistyneempiä, tolkullisempia ja miehisempiä miehiä, brittimiehet (jossa asevelvollisuutta ei ole) vaiko venäläismiehet (jossa asevelvollisuus on), vastaus lienee aika selvä brittien eduksi.

Toki voimmehan olettaa, että suomalaiset nuoret miehet ovat länsimaisiin veljiinsä verrattuna jotenkin geneettisesti tai muutoin sen verran heikompaa ainesta, että he tarvitsevat erillisen miesten koulun kasvaakseen miehiksi, kun muista länkkäripojista kasvaa miehiä ihan luonnostaan.

(viimeinen kappale oli siis sarkasmia)

Tupla-J kirjoitti...

Rm:
Meistä kumpikaan ei esittämilläsi premisseillä ole pätevä keskustelemaan asevelvollisuudesta.


Väärin. Esittämäni premissi on, että sinä et voi tietää miten tärkeää miehisyys miehen identiteetille on. Minä voin. Minä myös tiedän, että se hankitaan ansioilla. Ja jotkut sinänsä aikaansaavat kaverit eivät hanki niitä ansioita oma-aloitteisesti vaan tarvitsevat jonkun potkimaan perseelle että löytävät rahkeensa.

Asevelvollisuudella on instituutiona kaksi suurta ongelmaa. Toinen on se, että se on luonteensa vuoksi pakkolaitos.

Sille on vaihtoehtoja, ja kuka hyvänsä voi halutessaan hankkia pinkit paperit. Käytännössä intin käyvät tietävät valinneensa sen.

Asevelvollisaines on hyvin heterogeenista. Ja massapsykologiasta tiedämme, että mitä heterogeenisempi aines, sitä enemmän ongelmia ja konflikteja syntyy.

Jep. Toisaalta taas siinä vaiheessa jos ja kun konflikti syntyy niin sitä ei voi valikoida, kenen kanssa siinä ollaan menossa, vaan on pakko voida luottaa ja tulla toimeen sellaisenkin kaverin kanssa, jonka kanssa ei maanpuolustusvelvollisuutta ja isänmaanrakkautta lukuun ottamatta ole mitään yhteistä.

Sinne menevät, paitsi ne tulevaisuuden toivot, myös rikolliset, päihdeväärinkäyttäjät, koulukiusaajat, antisosiaaliset tapaukset, hygieniarajoitteiset ja ne muutoin vain heikkolahjaiset.

Tuli tästä mieleen siviilipalvelukeskuksessa tapaamani elämäntaparikollinen, jota ei rikollisuutensa takia olisi otettu armeijaan, falsifikaatioksi. Kiva jeppe niin kauan kuin siltä ei palanut käämi.

Ironmistress kirjoitti...

"b) eikö olisi mielekkäämpää vain yksinkertaisesti sulkea kaikki nuoret miehet vuodeksi vankilaan - se tulisi halvemmaksi?"
Ei, koska vankilassaolo ei täytä kumpaakaan funktiota. Sellissä istumisessa, toisin kuin arvokkaaksi yhteiskunnan puolustajaksi kasvamisessa, ei voi epäonnistua ergo se ei voi olla miehuusriitti ja toiseksi sillä ei myöskään saada aikaan maanpuolustajia.


Vankilassa joutuu väkisin oppimaan puolustamaan _itseään_, kasvattamaan boltsit ja tulemaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei siviilissä haluaisi muutoin olla missään tekemisissä. Se siis miehistää ja opettaa, että elämässä on verta ja räkää (jollei joku ihan aikuisen oikeasti oppinut sitä jo peruskoulussa). Sellissä istumisessa voi epäonnistua eli joutua uikuttaen hakemaan pampuilta oikeutta eristysselliin tai siirtoa vankimielisairaalaan. Siksi se voi olla aivan yhtä hyvin miehuusriitti kuin asevelvollisuuskin.

Vankila on aivan samalla tavoin pakkolaitos kuin asevelvollisuuskin. Voidaanhan ne vangitkin kouluttaa marssimaan tahdissa, ampumaan ja herroittelemaan ja teitittelemään. Siinä sivussa heistä tulee arvokkaita isänmaan puolustajia - vai tuleeko?

Kierretään vielä veistä haavassa. Aika moni miehestä naiseksi -transseksuaali on suorittanut asevelvollisuuden, moni jopa korkealla sotilasarvolla, ja moni on mennyt sinne tekemään itsestään miehen vaikka väkisin. Eikä heistä silti ole tullut miehiä vaan he ovat silti vaihtaneet sukupuolta koska eivät kertakaikkiaan ole kyenneet elämään miessukupuolessa. Menikö jokin pieleen miehuusriitissä? Entäpä sitten ne naisesta mieheksi -TS:t, jotka sen ovat muutoksensa jälkeen tehneet? Kasvoiko heille pallit?

Huomaatko, asevelvollisuudella ei ole mitään "miehuusriitti"-funktiota eikä sillä tulekaan olla. Sen tehtävä on kouluttaa taistelijoita, jotka kykenevät ampumaan tappaakseen sodan tullen. Siihen kuuluu psyyken rikkominen ja sen luontaisen aversion, jota ihminen kokee lajitoverinsa surmaamiseen, häivyttäminen.

2." Jos miehisyys on kiukuttelua, purnaamista ilman todellista protestointia, katteetonta uhoamista, väkivaltaa ja juopottelua, niin miksi suomalaiset naiset eivät ole aivan lääpällään venäläisiin miehiin? Venäjän armeijahan se vasta kova paikka on ja Venäjälläkin on asevelvollisuus."
Kysymyksen premissi on väärä, joten siihen ei voi vastata


Itse asiassa ei ole. Jos miehestä tulee sen miehempi, mitä kovempi ja brutaalimpi paikka asevelvollisuusarmeija on (= mitä brutaalimpi ja rankempi miehuusriitti on), niin eikö venäläismiesten pitäisi olla paljon miehempiä kuin suomalaismiehet? Vai menikö jotain jälleen pieleen?

Tupla-J kirjoitti...

Ruukinmatruuna tuntee neljä armeijan käynyttä naista. Yksi heistä on poliisi, kaksi sairaanhoitajia ja yksi opettaja.

Tuplis tuntee enemmän tai vähemmän ainakin parikymmentä. Eivät pysty siihen mihin miehet.

Tupla-J kirjoitti...

Nantti:
IM:n kommentti siitä, ettei yhdessäkään länsimaassa ole asevelvollisuutta (mihin on kyllä poikkeukset, mutta ei nyt takerruta) pistää miettimään.


Jep. Mitkä maat tällä planeetalla ovat kyvyttömimpiä ja haluttomimpia puolustamaan itseään paraikaa käynnissä olevalta invaasiolta?

Maa, jolta puuttuu uskottava puolustus, vallataan.

Ironmistress kirjoitti...

Kaikille vielä: Mietimme yhdessä asioita eilen, ja totesimme, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän hän on sukupuolensa edustaja ja sitä enemmän kognitiokykynsä. ÄO-jakauman oikeassa laidassa (130+) älykkäät miehet ja naiset identifioituvat paljon enemmän toisiinsa kuin keskinkertaisiin miehiin tai keskinkertaisiin naisiin. He yksinkertaisesti ajattelevat asioista eri tavoin. Heille "miehisyys" tai "naiseus" (sukupuoliroolina, jota täytyisi esittää) on yksinkertaisesti moot point. Samoin älyllisiä keskinkertaisuuksia - sitä Gaussin käyrän keskipullistumaa - kiinnostavat erilaiset sukupuolisidonnaiset asiat, kuten joukkuepelit (lätkä), autot, kosmetiikka, muoti jne paljon enemmässä määrin kuin sitä Gaussin käyrän oikeaa laitaa.

Ovatko siis älyköt vähemmän miehiä tai vähemmän naisia kuin keskinkertaisuudet?

Tuskinpa. Suomen armeija on helppo halvaannuttaa yhdellä iskulla: pommitetaan Otaniemi ja Hervanta säpäleiksi - siinä menee yhdellä iskulla valtava määrä reserviupseereita ja -aliupseereita. Teekkareita pidetään "nynnyinä" tai "runkkareina" ja he ovat pääsääntöisesti kaikki suorittaneet tuon "miehistymisrituaalinsa" kunnialla ja hyvin arvosanoin.

Mitä growing a pair -käsitteeseen tulee, ei tarvitse kuin tulla meidän dropzonellemme. Se voisi aivan hyvin olla Mensa ry:n sivukonttori. Mutta silti siellä on aivan uskomattoman rohkeaa porukkaa. Useimmat harrastukset, kuten golf, jalkapallo, keilailu jne vaativat yhden boltsin. Laskuvarjohyppy vaatii kaksi. Aivan sukupuoleen kysymättä. Silti kukaan siellä ei koe tarvetta olla "miehinen mies" tai "naisellinen nainen", mitä se sitten lieneekin.

Eli kysymys tästä sukupuolisopasta on aika lailla moot. Mutta kiistämättä aika monelle feministille tekisi hyvää elää kuukausi miehen roolissa. Se voisi opettaa heille aika paljon asioiden tosiasiallisesta laidasta ja mistä asiasta kannattaa vollottaa ja mistä pitää se feministinen suu ihan supussa.

Tupla-J kirjoitti...

Rm:
Vankilassa joutuu väkisin oppimaan puolustamaan _itseään_, kasvattamaan boltsit ja tulemaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei siviilissä haluaisi muutoin olla missään tekemisissä.


Joo, ja opettaa samalla, että ego ja sen suojelu on se tärkein juttu elämässä. Armeija ei opeta sitä valhetta. Sulta jäi näemmä lukematta alkuperäistekstin kolmas kappale, vaikka se on niistä lyhin.

Kierretään vielä veistä haavassa. Aika moni miehestä naiseksi -transseksuaali on suorittanut asevelvollisuuden, moni jopa korkealla sotilasarvolla, ja moni on mennyt sinne tekemään itsestään miehen vaikka väkisin. Eikä heistä silti ole tullut miehiä vaan he ovat silti vaihtaneet sukupuolta koska eivät kertakaikkiaan ole kyenneet elämään miessukupuolessa. Menikö jokin pieleen miehuusriitissä? Entäpä sitten ne naisesta mieheksi -TS:t, jotka sen ovat muutoksensa jälkeen tehneet? Kasvoiko heille pallit?

Oma arvaukseni on, että syynä holtittomaan oman sukupuolensa vihaamiseen on varhaisen lapsuuden traumat. Bradshaw'ta lukeneena tiedän, miten vinoon ihminen kasvaa, kun sen lapsuudessa kustaan jotain oikein perusteellisesti.

Huomaatko, asevelvollisuudella ei ole mitään "miehuusriitti"-funktiota eikä sillä tulekaan olla.

En. Sillä on.

Itse asiassa ei ole. Jos miehestä tulee sen miehempi, mitä kovempi ja brutaalimpi paikka asevelvollisuusarmeija on (= mitä brutaalimpi ja rankempi miehuusriitti on), niin eikö venäläismiesten pitäisi olla paljon miehempiä kuin suomalaismiehet? Vai menikö jotain jälleen pieleen?

Virheellinen premissi ei toistolla parane. Noin muuten huomautan, että näkemäni perusteella venäläismiehet ovat merkittävästi miehisempiä kuin suomalaiset. Heihin verrattuna meidät on kasvatettu aivan lapasiksi. Kansanluonteessaan on paljon vikoja, mutta maskuliinisuuden puute ei ole yksi niistä.

Anonyymi kirjoitti...

RUK tuli käytyä ja en kyllä nyt yhtään tunnista tätä outoa romantisoitua käsitystä armeijasta. Selkeästi kumpuaa mielikuvista ja -kuvituksesta enemmän kuin kokemuksesta tai todellisuudesta. Se on ihan samanlaista kuin peruskoulukin ja "miehistää" ihan tismalleen samalla lailla. Ei siellä sodita aidosti eikä saada mitään oikeaa kuvaa siitä mitä sota olisi.

Ja en kyllä allekirjoita muitakaan armeija-analyysejä tässä ketjussa. Olin neljässä eri varuskunnassa ja porukassa armeija-aikana ja kyllä siellä keskusteltiin ihan normaaleista asioista. Ja RUKkiin pääsi jos halusi eikä ollut ihan toivoton toope - ei todellakaan ollut mikään testi siitä mihin "rahkeet riittää".

Ainoa vähän tiukempi setti oli RUKin loppumarssi, jossa piti hammasta kyllä purra, että jaksoi. Mutta ei se kyllä mitenkään sen enempää miestä minusta tehnyt kuin puolimaratoonikaan tekee vaimosta.

Ja ainoa oikea vihollinen, jota vastaan armeijalla voi puolustautua on Venäjä ja siinä ei kyllä tulla onnistumaan jos Venäjä sitä ei halua. Mutta ehkä nyt kun Trump on vallassa päästään näkemään kuinka veli Putin lähettää 500000 rauhanturvaajaa suojaamaan meitä EU:n vastaiskulta Fixitin jälkimainingeissa.

Ironmistress kirjoitti...

"Meistä kumpikaan ei esittämilläsi premisseillä ole pätevä keskustelemaan asevelvollisuudesta."
Väärin. Esittämäni premissi on, että sinä et voi tietää miten tärkeää miehisyys miehen identiteetille on.


Ihmisellä, jolle "miehisyys" on tärkeä asia identiteetille, on hyvin hauras ego ja hyvin heikko itsetunto. Vastaavasti niille ihmisillä, joille oman sukupuolen ja siihen liitettyjen stereotypioiden korostaminen on identiteetin kannalta enemmän tai vähemmän yhdentekevää, on yleensä hyvin vahva itsetunto ja heillä on yleensä varsin korkea älykkyys.

Ruukinmatruunalle itselleen äitiys on oman sukupuolen olennaisin asia. Kaikki muu on sivuhöhää. Miksi miehisyys pitäisi jotenkin erityisesti "hankkia" tai "ansaita"? Se ei ole ikinä mennyt jakeluun, ja ruukinmatruuna kuittaa sen miehisen uhon piikkiin. Miksi oma sukupuoli pitäisi jotenkin erityisesti todistella kenellekään - varsinkaan itselleen?

Sille on vaihtoehtoja, ja kuka hyvänsä voi halutessaan hankkia pinkit paperit. Käytännössä intin käyvät tietävät valinneensa sen.

Ne ovat aivan yhtä lailla pakkolaitoksia. Niissä aivan yhtä lailla rangaistaan ihmistä hänen sukupuolensa vuoksi. Sitä mahdollisuutta, että ei halua tulla pakotetuksi yhtään mihinkään, ei anneta. Olemme siis takaisin Lähtö-ruudussa.

Jep. Toisaalta taas siinä vaiheessa jos ja kun konflikti syntyy niin sitä ei voi valikoida, kenen kanssa siinä ollaan menossa, vaan on pakko voida luottaa ja tulla toimeen sellaisenkin kaverin kanssa, jonka kanssa ei maanpuolustusvelvollisuutta ja isänmaanrakkautta lukuun ottamatta ole mitään yhteistä.

Ensinnäkin on kaikkien osalta parasta, että sinne ei lähetettäisi yhtään amatööriä vaan sellaisia ihmisiä, joille sodankäynti, tappaminen ja väkivalta on heidän ydinosaamisaluettaan ja jotka saavat siitä palkkaa korvauksena uhrauksestaan, ja toiseksi vihollinen on se, joka yrittää saada sinut hengiltä. Jos se jannu, jonka kanssa joudut mukaan rähinään onkin sellainen tapaus, jonka kanssa syntyy konflikti ja joka on vain hyvillään jos kuolet tai joka pahimmassa skenaariossa ampuu sinua selkään (fragging) niin kuka silloin on vihollinen?

Tuli tästä mieleen siviilipalvelukeskuksessa tapaamani elämäntaparikollinen, jota ei rikollisuutensa takia olisi otettu armeijaan, falsifikaatioksi. Kiva jeppe niin kauan kuin siltä ei palanut käämi.

Tällaisia tapauksia asevelvollisuusarmeija on täynnä. Entä silloin, kun heiltä palaa käämi? Asevelvollisaineksen heterogeenisuus on melkoinen riski, samoin kuin se, että a) sinne pakotetaan täysin demotivoituneita jannuja lusimaan se 6-12 kk ja b) sinne ei ole mitään karsintakokeita vaan vain ne todella näkyvästi kilaritapaukset saadaan karsittua. Niitä piileviä ei.

Ironmistress kirjoitti...

Jep. Mitkä maat tällä planeetalla ovat kyvyttömimpiä ja haluttomimpia puolustamaan itseään paraikaa käynnissä olevalta invaasiolta?

Ensinnäkään asevelvollisuudella ei ole merkitystä asian kannalta, ja toiseksi tavallisella jääkärillä tai edes reservin vänrikillä ei ole asiaan mitään sanottavaa. Ne ovat isommat viskaalit jotka nostavat kädet ylös. Niin kauan kun aseenkanto ei ole yleinen ihmisoikeus, tavikset eivät kykene asialle tekemään yhtään mitään.

Maa, jolta puuttuu uskottava puolustus, vallataan.

Toki, ja sellainen saadaan aikaan ammattiarmeijalla. Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen. Maa, joka ei saa riittävästi vapaaehtoisia kokoon puolustaakseen itseään, ei ole puolustamisen arvoinen. Ruotsi on itse osoittanut asian. Jos ruotsalaiset eivät halua itse vapaaehtoisesti puolustaa maataan edes korvausta vastaan, niin miten luulet heidän haluavan tehdä sitä pakotettuina?

Ironmistress kirjoitti...

"Vankilassa joutuu väkisin oppimaan puolustamaan _itseään_, kasvattamaan boltsit ja tulemaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei siviilissä haluaisi muutoin olla missään tekemisissä."
Joo, ja opettaa samalla, että ego ja sen suojelu on se tärkein juttu elämässä. Armeija ei opeta sitä valhetta.


Asevelvollisuusarmeija on yhtä lailla pakkolaitos kuin vankilakin. Koska aines on heterogeenista, konflikteja syntyy, ja jollet pidä egostasi kiinni ja suojele sitä, toiset kävelevät ylitsesi. Armeija ei tässä suhteessa eroa mitenkään vankilasta tai vankimielisairaalasta pakkolaitossuhteensa osalta.

Oma arvaukseni on, että syynä holtittomaan oman sukupuolensa vihaamiseen on varhaisen lapsuuden traumat.

Nykylääketieteen konsensus on, että kyseessä on geneettispohjainen häiriö aivokurkiaisessa. Transseksualismi on pikemminkin rinnastettavissa interseksualismiin sikiönkehityksen häiriönä.

Tiettävästi sellaiset tapaukset, jotka holtittomasti vihaavat omaa sukupuoltaan, ohjataan transtutkimuksissa syrjään ja psykiatrisen hoidon piiriin. Transseksualismin diagnosointikriteeri on kyvyttömyys elää omassa sukupuolessaan ja ylitsekäymätön ahdistus (gender dysphoria), ei sen patologinen vihaaminen.

Noin muuten huomautan, että näkemäni perusteella venäläismiehet ovat merkittävästi miehisempiä kuin suomalaiset. Heihin verrattuna meidät on kasvatettu aivan lapasiksi. Kansanluonteessaan on paljon vikoja, mutta maskuliinisuuden puute ei ole yksi niistä.

Ja mitä venäläismiehet sillä maskuliinisuudellaan saavuttavat? Venäläisnaiset inhoavat ja vihaavat heitä ja mieluummin valitsevat suomalaismiehiä (tämä muuten on mielenkiintoinen juttu), maassa on about yhtä paljon populaa vankeinhoidon piirissä kuin USA:ssa ja kaikki europidejä, maa on läpeensä korruptoitunut ja vodkan sekä huumeiden käyttö räjähtänyt käsiin. Ruukinmatruuna ei pidä musikkamaisuutta eikä äärimmäistä väkivaltaisuutta ja venäläistä orjamaista alistumista tavoittelemisenarvoisina luonteenpiirteinä.

Tupla-J kirjoitti...

Rm:
Ihmisellä, jolle "miehisyys" on tärkeä asia identiteetille, on hyvin hauras ego ja hyvin heikko itsetunto.


Kuten todettua, et tiedä miehistä mitään eivätkä yrityksesi projisoida tuota järkeviä tuloksia. Suosittelen vilkaisemaan aforismiani 1.

Vastaavasti niille ihmisillä, joille oman sukupuolen ja siihen liitettyjen stereotypioiden korostaminen on identiteetin kannalta enemmän tai vähemmän yhdentekevää, on yleensä hyvin vahva itsetunto ja heillä on yleensä varsin korkea älykkyys.

Oletko koskaan miettinyt, mitä tuloksia saat vetämällä sääntöjä poikkeuksista?

Miksi miehisyys pitäisi jotenkin erityisesti "hankkia" tai "ansaita"?

Siksi, että siinä on kyse konfliktista. Suunta on koko ajan joko ylös tai alas. Jos ei tee työtä noustakseen ylemmäs, vajoaa alemmas.

Miksi oma sukupuoli pitäisi jotenkin erityisesti todistella kenellekään - varsinkaan itselleen?

Miehisyys ei ole kromosomipari. Kyse ei ole sukupuolesta.

Ne ovat aivan yhtä lailla pakkolaitoksia. Niissä aivan yhtä lailla rangaistaan ihmistä hänen sukupuolensa vuoksi.

Yhtä hyvin voisit sanoa parisuhteessa rangaistavan ihmistä sukupuolensa vuoksi. Se on perspektiivistä kiinni ja jos haluaa hypätä marxilaiseen "sortaja-sorrettu"-kelkkaan niin go for it, mutta eipä tämän jatkamisessa sitten enää mitään järkeä ole.

Sitä mahdollisuutta, että ei halua tulla pakotetuksi yhtään mihinkään, ei anneta. Olemme siis takaisin Lähtö-ruudussa.

En tiennytkään, että kyseinen halu on jotenkin ulkopuolisen riistettävissä.

Ensinnäkin on kaikkien osalta parasta, että sinne ei lähetettäisi yhtään amatööriä vaan sellaisia ihmisiä, joille sodankäynti, tappaminen ja väkivalta on heidän ydinosaamisaluettaan ja jotka saavat siitä palkkaa korvauksena uhrauksestaan, ja toiseksi vihollinen on se, joka yrittää saada sinut hengiltä.

Olet joskus muistaakseni sanonut, että tilanteessa, jossa poliisille olisi käyttöä, on apu vain viiden minuutin päässä. Mitä tarkkaan ottaen hyödyt huippukoulutetusta puolellasi olevasta ammattilaisesta kun ainoa kaveri vihollisen ja perheesi välistä just sillä hetkellä löytyy peilistä?

Jos se jannu, jonka kanssa joudut mukaan rähinään onkin sellainen tapaus, jonka kanssa syntyy konflikti ja joka on vain hyvillään jos kuolet tai joka pahimmassa skenaariossa ampuu sinua selkään (fragging) niin kuka silloin on vihollinen?

Se myös.

Tällaisia tapauksia asevelvollisuusarmeija on täynnä.

Siis sellaisia tapauksia jotka eivät pääse asevelvollisuusarmeijaan rikollisen taustansa takia? Jännää. Miten he sinne tarkkaan ottaen pääsevät?

Tupla-J kirjoitti...

Trumpia pelkäävä anonyymi:
Tuli jo todettua sen armeijan toisen puolen olevan luonteeltaan esoteerisempaa laatua. Se ei aukene ilmeiseksi kaikille.

Tupla-J kirjoitti...

Rm:
Niin kauan kun aseenkanto ei ole yleinen ihmisoikeus, tavikset eivät kykene asialle tekemään yhtään mitään.


Sillä oletuksella, että tavikset kokevat ihmisoikeutensa olevan jotenkin valtion mielipiteestä riippuvainen.

Toki, ja sellainen saadaan aikaan ammattiarmeijalla. Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen. Maa, joka ei saa riittävästi vapaaehtoisia kokoon puolustaakseen itseään, ei ole puolustamisen arvoinen. Ruotsi on itse osoittanut asian. Jos ruotsalaiset eivät halua itse vapaaehtoisesti puolustaa maataan edes korvausta vastaan, niin miten luulet heidän haluavan tehdä sitä pakotettuina?

Ruotsalaisia ei ole kasvatettu pitämään maataan puolustamisen arvoisena. Tiedätkö, mikä on yleisen asevelvollisuuden kanta aiheeseen?

Asevelvollisuusarmeija on yhtä lailla pakkolaitos kuin vankilakin.

Mitä sitten? Niillä on eri funktio.

Nykylääketieteen konsensus on, että kyseessä on geneettispohjainen häiriö aivokurkiaisessa. Transseksualismi on pikemminkin rinnastettavissa interseksualismiin sikiönkehityksen häiriönä.

Totuus aiheesta ei ole demokraattinen kysymys. Transut eivät myöskään ole tämän keskustelun aihe.

Ja mitä venäläismiehet sillä maskuliinisuudellaan saavuttavat?

Pirustako minä tiedän mitä venäläismiehet sen enempää kuin naisetkaan tekevät. En minä tiedä heistä paljon mitään muuta kuin sen, että miehensä ovat pähkähulluuteen asti maskuliinisia ja naisensa feminiinisiä.

Ironmistress kirjoitti...

Kuten todettua, et tiedä miehistä mitään eivätkä yrityksesi projisoida tuota järkeviä tuloksia. Suosittelen vilkaisemaan aforismiani 1.

Ruukinmatruunan isä on mies, hänen molemmat veljensä ovat miehiä, hänen lapsensa ovat poikia ja hän on naimisissa sellaisen kanssa ja hän on töissä miesvaltaisella alalla. Joten eiköhän ruukinmatruuna tiedä ainakin jotain miesten psykologiasta.

Oletko koskaan miettinyt, mitä tuloksia saat vetämällä sääntöjä poikkeuksista?

Ikävä kyllä hauras ego, heikko itsetunto, uhoaminen ja öykkäröinti sekä kyvyttömyys suuttua aiheellisesti tuntuvat Suomessa todellakin olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

"Miksi miehisyys pitäisi jotenkin erityisesti "hankkia" tai "ansaita"?"
Siksi, että siinä on kyse konfliktista. Suunta on koko ajan joko ylös tai alas. Jos ei tee työtä noustakseen ylemmäs, vajoaa alemmas.


No on se hyvä, ettei ruukinmatruuna ole mies. Elämän näkeminen jatkuvana konfliktina, jatkuvana tappeluna ja jatkuvana nahisteluna ja kamppailuna statuksesta ja paikasta nokkimisjärjestyksessä syö ihmisen sisältäpäin, käy mielenterveyden päälle, johtaa sydän- ja verenkiertoelinten tauteihin ja vie ennenaikaiseen hautaan. Eikä elämä siltikään ole todellisuudessa mitään jatkuvaa konfliktia.

Miehisyys ei ole kromosomipari. Kyse ei ole sukupuolesta.

Kas kummaa, miten kaikissa muissa länsimaissa miehisyys on nimenomaan se kromosomipari, ja itse asiassa se on sitä kaikissa niissä kulttuureissa, jotka ovat kohonneet tribaaliyhteisöjen yläpuolelle. Sivistyskansojen keskuudessa mieheyttä ei pidä mitenkään todistella kenellekään vaan se vain on.

Yhtä hyvin voisit sanoa parisuhteessa rangaistavan ihmistä sukupuolensa vuoksi.

Kuinka niin? Parisuhteeseen ryhdytään vapaaehtoisesti, siihen ei pakoteta rangaistuksen uhalla. Haulikkohäät ovat auttamatta mennyttä aikaa.

En tiennytkään, että kyseinen halu on jotenkin ulkopuolisen riistettävissä.

Asevelvollisusarmeija on pakkolaitos ja sinne pakotetaan rangaistuksen uhalla. Myös armeijan vaihtoehdot ovat rangaistuksenomaisia. Tämä pakko kohdistuu sukupuoleen, ei esimerkiksi fyysiseen kuntoon, sotilaaksi soveltuvuuteen, psyykkisiin ominaisuuksiin, älykkyysosamäärään tai johtajaominaisuuksiin. Kaupan päälle pakottaminen on kaikkein huonoin motivoinnin keino mitä johtamistaito tuntee.

Olet joskus muistaakseni sanonut, että tilanteessa, jossa poliisille olisi käyttöä, on apu vain viiden minuutin päässä. Mitä tarkkaan ottaen hyödyt huippukoulutetusta puolellasi olevasta ammattilaisesta kun ainoa kaveri vihollisen ja perheesi välistä just sillä hetkellä löytyy peilistä?

Armeijassa ei opeteta yksilötaistelutaitoja. Niitä oppii kamppailulajien piirissä, ampumaradoilla ja pimeillä kujilla, eikä niiden oppimiseen tarvitse käydä armeijaa. Armeijassa opetetaan tottelemaan, noudattamaan käskyjä ja toimimaan osana joukko-osastoa. Esittämässäsi tilanteessa pääsisit yhtä lailla hengestäsi ja lopputulos olisi aivan yhtä epävarma, olisitpa asevelvollisuuden suorittanut tai et. Vastaavasti paljon enemmän hyötyä sinulle olisi vaikkapa krav magan harrastuksesta tuossa tilanteessa. Poliisi muuten on hyvin huumorintajuton aseenkäytön suhteen hätävarjeluna jopa siinä tilanteessa, jolloin oma tai läheisen henki on uhattuna.

Se myös.

Siinäpä se. Silloin, kun sekä omat että viholliset yrittävät saada sinut hengiltä, niin armeija on se paikka, jossa sinun tulisi kaikkein vähimmin olla. Vaikka kuinka haluaisit todistella itsellesi omaa miehuuttasi.

"Tällaisia tapauksia asevelvollisuusarmeija on täynnä."
Siis sellaisia tapauksia jotka eivät pääse asevelvollisuusarmeijaan rikollisen taustansa takia? Jännää. Miten he sinne tarkkaan ottaen pääsevät?


Olemalla jäämättä kiinni rikoksitaan. Myöskään pelkkä rikosrekisteri ei ole este asevelvolliseksi joutumiselle. Silloin, kun asia oli Kultsille akuutti, niin heitä oli siellä viljalti. Porin prikaatin 3. jääkärikomppania, "konnakolmonen", oli varattu heidänlaisilleen.

Ironmistress kirjoitti...

"Niin kauan kun aseenkanto ei ole yleinen ihmisoikeus, tavikset eivät kykene asialle tekemään yhtään mitään."
Sillä oletuksella, että tavikset kokevat ihmisoikeutensa olevan jotenkin valtion mielipiteestä riippuvainen.


No niinhän se onkin. Valtiolla on puolellaan vahvemman oikeus.

Reality check: Armeijassa ei opeteta pitämään puoliaan eikä siellä opeteta kasvattamaan boltseja. Siellä opetetaan tottelemaan, olemaan kurinalainen, toimimaan kyseenalaistamatta annettuja käskyjä ja toimimaan joukon osana. Asevelvollisuus luo määriä, ei laatua, ja yksilösotilaan taistelijataidot ovat aina heikommat kuin ammattiarmeijassa, sillä asevelvollisuuden tehtävä on luoda lukumääräisesti iso armeija.

Se growing a pair on taito, jota ei armeijassa opeteta, sillä se on vastakkainen tavoite tottelemisen opettelulle. Se on myös taito, jota suurin osa ihmisistä, aivan sukupuoleen ja armeijan käymiseen riippumatta, ei ikinä opi. Meidän kulttuurimme ei opeta eikä kannusta pitämään puoliaan eikä suuttumaan. Meidän kulttuurissamme raivostuminen on no-no. Meidän kulttuurimme arvostaa itsehillintää ja p*skan nielemistä. Ja se on hirvittävä, traaginen, virhe.

Ihmiset pääsääntöisesti eivät halua joutua fyysiseen tappeluun, mutta heillä on halu haastaa toisensa ja kokeilla toisten sietokykyä. Ihmiset kuitenkin ovat p*skiaisia. Ja tähän useimmat ihmiset ovat täysin varautumattomia. He yrittävät hillitä itsensä silloin, kun pitäisi suuttua, huutaa päin naamaa ja loukata, haavoittaa ja rähjätä tälle haastajalle. Se, että uskaltaa raivota takaisin ja vastata haasteeseen (growing a pair) on merkki siitä, että uskaltaa tarpeen tullen kyetä myös fyysiseen tappeluun.

Ja tätä armeijassa ei opeteta.

Jos sanot että "Herra alikersantti, tunkekaa se käskynne sinne perseeseenne ja pieraiskaa päälle" kun alikessu alkaa käydä liian pomottelevaksi, olet putkassa nopeammin kuin uskotkaan. Mutta se on kuitenkin growing a pair. Se, että uskaltaa protestoida ja sanoa vastaan. Tottelu ei vaadi boltseja. Kuka tahansa osaa totella.

Ruotsalaisia ei ole kasvatettu pitämään maataan puolustamisen arvoisena. Tiedätkö, mikä on yleisen asevelvollisuuden kanta aiheeseen?

Ruotsissa oli yleinen asevelvollisuus ennenkuin se ajettiin 1990-luvulla alas. Sinne saatiin loppuvaiheessa alle 20% ikäluokasta. Ruotsalaiset yksinkertaisesti eivät koe yhteiskuntaansa puolustamisen arvoiseksi.

Mitä sitten? Niillä on eri funktio.

Jos lähdemme siitä, että asevelvollisuuden funktio on kansalaiskasvatus, tällöin niillä on sama funktio. Vankilan funktio on rankaisemisen ohella sosiaalistaa vangit takaisin yhteiskuntaan. Eikö tällöin olisi mielekkäintä sulkea joka vuosi koko ikäluokan pojat vankilaan puoleksi vuodeksi?

Totuus aiheesta ei ole demokraattinen kysymys. Transut eivät myöskään ole tämän keskustelun aihe.

Totuus aiheesta on lääketieteen kysymys. Kyse oli siitä, että aika monella miehestä naiseksi -transseksuaalilla on armeija käytynä, ja jopa ihan korkeilla sotilasarvoilla, mutta se ei tehnyt heistä yhtään sen enempää miehiä. Jo pelkästään tämä on riittävä kumoamaan "miesten koulu" -argumentin.

Pirustako minä tiedän mitä venäläismiehet sen enempää kuin naisetkaan tekevät.

Vastaus on, että eivät yhtään mitään. Venäläiset ovat juuri niin orjamielisiä musikoita kuin mitä he koko historiansa ajan ovat olleet.

En minä tiedä heistä paljon mitään muuta kuin sen, että miehensä ovat pähkähulluuteen asti maskuliinisia ja naisensa feminiinisiä.

Tästä voisi päätellä sen, että mitä stereotypaalisemmin maskuliinisia miehet ovat ja mitä feminiinisempiä naiset ovat, sitä pahempi Paskastan koko yhteiskunta on. Ja itse asiassa käytännön havainnot tuntuisivat tukevan tuota argumenttia.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että tuon embraing the suck and growing a pair oppii kaikkein parhaimmin kilpaurheilun parissa. Kilpaurheilussa oppii itsekuria, uhraamaan lyhyen aikavälinsä tavoitteet pitkän aikavälin tavoitteiden edelle, vihaamaan häviämistä, tekemään kaikkensa tavoitteiden eteen ja olemaan pelkäämättä. Jaska Brown on kirjoittanut asiasta erinomaisesti.

Mitä taas maastossa selviämiseen ja v*tutuksen kestämiseen tulee, niin siihen oppii partiossa. Siellä oppii myös johtamistaitoa ja paljon sellaisia käytännön taitoja, joille on myöhemmin paljon hyötyä. Aivan sukupuolesta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti...

"Tuli jo todettua sen armeijan toisen puolen olevan luonteeltaan esoteerisempaa laatua. Se ei aukene ilmeiseksi kaikille."

Heh. Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi? Samalla lailla voisi väittää, että joulukinkku sinappihunnulla tekee miehistä miehiä, mutta melko esoteerisesti eikä välttämättä aukene kaikille.

Väitän, että sinulla on tosi romantisoitu ja outo kuva armeijasta. Ehkä se kumpuaa siitä, ettet käynyt inttiä ja se jäi siksi jotenkin kaivelemaan, mutta väärässä silti olet. Oikea sota saattaisi jotain moista aiheuttaa (kaivaa sen "miehen" esiin ja samalla tehdä pähkähulluksi niin kuin sota sukupolvensa teki - toisaalta mitä nyt olen jotain tekstejäsi lukenut, niin pähkähulluus taitaa olla oleellinen osa miehisyyden kuvaasi muutenkin), mutta intti on sekoitus partiota ja peruskoulua, ei sen kummempaa.

Noh, jatkakaa vain. Lupaan etten enää kirjoita tähän (lupaan jopa, etten edes katso vastaatko, eli voit ihan vapaasti olla vastaamatta). Lopuksi on kuitenkin vielä todettava, että täysin käsittämätöntä vääntöä kyllä nyt tuo mitä teillä on IM:n kanssa meneillään. Kumpikaan ei edes yritä kuunnella toista ja vänkää ihan pehmoisia. En todellakaan tunnista kummankaan höpinöistä mitään miehisyydestä tai mistään muustakaan. Merkillistä yksinkertaistusta järjettömyyksiin asti.

-Trumpia Pelkäävä Anonyymi

Ironmistress kirjoitti...

Todetaan vielä kaksi asiaa.

1. Jokaisen meidän psyykessä on sekä miestä että naista eli emme ole stereotypaalisia sukupuolemme edustajia. Äärinaisellinen nainen on kotkottava nynnykana ja äärimaskuliininen mies vastenmielinen väkivaltainen öykkäri. Kumpikaan ei ole tavoitetila. Maskuliinisuus naisessa luo reippautta, aloitekykyä ja parisuhdeuskollisuutta. Jason olisi ollut paljon paremmin yksissä Atalanten kuin Medeian kanssa. Feminiinisyys miehessä luo luomiskykyä, herkkyyttä ja välittämistä. Näiden piirteiden kiistäminen itsessä johtaa ikävyyksiin.

2. Silloin, kun ihmisen ÄO on siellä Gaussin käyrän oikeassa äärilaidassa, hän on paljon enemmän aivojensa kuin sukupuolensa edustaja, ja tällaiset ihmiset muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin sukupuoltaan. Ja Tuplikslle: sinä et ole damiainen. Pikemminkin on paljon todennäköisempää, että kuulut tuohon äärilaitaan.

Eli yhteenveto: Sinä et lähtenyt maitojunalla intistä siksi, että epäonnistuit miehuuskokeessa. Sinä lähdit sieltä siksi, että olit soveltumaton sotilaaksi.

Näillä kahdella on vissi ero. On arvioitu, että maksimissaan noin 50% miehistä (ja paljon vähemmän naisista) soveltuvat sekä fyysisesti että psyykkisesti sotilaiksi. Loppujen kouluttaminen, varsinkin pakottamalla, on vähimmilläänkin pelkkää resurssien haaskausta ja pahimmillaan itse itseään sabotoiva juttu. Yksi ainoa sotilaaksi soveltumaton jannu joukkueessa (vertaa stm Riitaoja Tuntemattomassa) kykenee tuhoamaan koko joukkueen taistelukyvyn. Ne resurssit, mitkä tällaisten sotilaiksi soveltumattomien miesten kouluttamiseen haaskataan, olisivat paljon paremmassa käytössä vaikkapa investoituina kevlarkypäriin tai luotiliiveihin niille, jotka soveltuvat.

Kun ÄO on yli Mensa-tason, niin asevelvolliseksi pakottaminen on tällaisille miehille yhtä helvettiä, aivan kuten Tuumailija kuvaa. Heille se on vankilaan tai keskitysleiriin rinnastettava helvetti. Kun rajusti heterogeenista ja rajusti kognitiivisilta kyvyiltään epäyhtenäistä ainesta yritetään väkisin panna yhteen, lopputuloksena on valtava määrä konflikteja, kiusantekoa ja suoranaista mobbaamista, ja kärsijänä ovat poikkeuksetta ne huippuälykkäät. Parhaimmillaankin he väistämättä menettävät vuoden elämästään tälle pelleilylle.

Tästä syystä ruukinmatruuna itse toteaa pojalleen, joka haluaa laskuvarjojääkäriksi, että go for it. Erikoisjoukkoyksikköihin hakeudutaan vapaaehtoisina, ja vapaaehtoisilla on aina parempi motivaatio kuin tehtävään pakotetuilla, ja erikoisjoukkoyksiköihin hakeutuu jo valmiiksi valikoitunut, selkeästi keskimääräistä fiksumpi, aines.

Lika barn leka bäst. Se on syytä muistaa tässäkin asiassa.

Tupla-J kirjoitti...

Noh, jatkakaa vain. Lupaan etten enää kirjoita tähän (lupaan jopa, etten edes katso vastaatko, eli voit ihan vapaasti olla vastaamatta).

Secret king wins again.

Lauri Stark kirjoitti...

Sivarihomot! Vedän teitä kaikkia turpaan.

Lauri Stark kirjoitti...

Vakavasti puhuen: olen osittain Tuumailijan kanssa samaa mieltä. En kadu sitä, että kävin armeijan. Siellä oli hyviä hetkiä ja oppitunteja elämästä. Mutta ei minusta siellä miestä tullut. Liian erilaisia ihmisiä samassa ympäristössä. Parissa viikossa omakin ÄO laski ainakin parillakymmenellä pisteellä ja saatoin nauttia yleisestä meiningistä ja huumorista.

Ajattelin vielä pari vuotta sitten, että siviilipalvelus on turha ja joka mies armeijaan. Ajattelen nyt, että kaikki eivät vain sovi armeijaan. Itsekin selvisin siitä ajoittain henkisillä ja fyysisillä äärirajoilla ponnistellen, turha on ihmisiä ehdoin tahdoin rikkoa. Mitä naisiin tulee, heidät tulisi heivata kokonaan ulos. Ei armeijaan mene kuin lesbot ja munahaukat.

Armeijaan kannattaisi suhtautua näin yksinkertaisesti: pidit tai et, on se miehen velvollisuus. Siinä, että vain tekee sen mitä pitää, on jopa jotain armollista. Sinun ei tarvitse rakastaa sitä mitä teet, kunhan teet. Havintoni mukaan ei armeijasta muutenkaan pidä kuin masokistit ja sissit. Ja viimeksi mainitut ovat sadomasokisteja. Ystäväni, joka on upseeri, on vähän kaheli kuten kaikki ammattisotilaat. Mutta ei siinä mitään, hyvä että heillekin löytyy paikkansa.

Tupla-J kirjoitti...

Rm:
Ruukinmatruunan isä on mies, hänen molemmat veljensä ovat miehiä, hänen lapsensa ovat poikia ja hän on naimisissa sellaisen kanssa ja hän on töissä miesvaltaisella alalla. Joten eiköhän ruukinmatruuna tiedä ainakin jotain miesten psykologiasta.


Jotain voit tietää, mutta et ymmärrä, miten tärkeää miehen identiteetti miehelle on. Pojan ensimmäinen trauma on ymmärtää olevansa äidistä erillinen olento, joka ei voi koskaan olla sitä, mitä äiti on. Se luo eksistentialistisen kriisin, joka synnyttää agonin, kilpailuvietin, ja väkivahvan tarpeen oikeuttaa itsensä ja olemassaolonsa.

Tämä identiteettikysymys on jotain sellaista, mitä tavan nainen ei vain voi kokea. Siksi nainen ei voi myöskään ymmärtää miehisyysriittien tärkeyttä.

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.