Pages

15. syyskuuta 2016

Ajatuksia tänään

Siitä on aikaa, kun kirjoitin.  Paljon on tapahtunut, mutta tavallaan taas ei tarpeeksi.  Pidän luultavana, että olen rustannut osapuilleen riittävästi rappiosta.  Eräässä keskustelussa totesin, että valkoinen/eurooppalainen/läntinen nationalismi on siinä mielessä hakoteillä, että se keskittyy yksisilmäisesti pahisten paljastamiseen ja analyysiin.  Ei siinä mitään, on toki erittäin tärkeää tunnistaa pahantekijät ja näiden touhut, jotta niihin voisi puuttua.

Yksi vika lähtökohdassa kuitenkin on, ja se on perustavaa laatua: Kun liike määrittyy oppositiona jollekin, se jättää rakentavan sisällön avoimeksi.  Ja kun suurin osa effortista, ellei kaikki, keskittyy pahuuden ilmenemismuotojen tarkasteluun ja paljasteluun, jää vähän, jos lainkaan, voimia positiivisiin asioihin ja eheän, omilla jaloillaan seisovan identiteetin rakentamiseen.

En tiedä josko läntisessä maailmassa, puhumattakaan Suomesta, löytyy kummoisia rakentavaan ja kestävään elämiseen ja identiteettiin tähtäävää ryhmittymää.  Olisi mielenkiintoista löytää esimerkiksi tervettä suomalaista perhettä suosivia sivustoja, joissa keskityttäisiin kokonaisvaltaisesti asioihin, joilla ruokitaan, luodaan ja ylläpidetään kulttuuriamme.

Poliittisella retoriikalla ja dialektiikalla on paikkansa, mutta näkisin mieluummin enemmän läntisiin ja suomalaisiin kulttuuripiireihin keskittyvää arvonantoa totuudelle, kauneudelle ja rakkaudelle.

Voi tietysti olla, että olen vain pihalla siitä, mitä nykyisin on tarjolla, mutta huonosti verkostoituneena en tiedä mistä etsiä.  Olen mielenkiinnosta katsonut muutaman Varg Vikernesin youtube-videon, samoin lukenut jonkin verran Stormfrontia (joskin on todettava, että 88-touhu ei ole minun juttuni, keskittyisin mieluummin siihen 14 sanan toteuttamiseen).  Poliittisen "kotini" olen löytänyt vaihtoehto-oikeistosta.  Poliittisesti korrektin valtavirran ulkopuolelta on loppujen lopuksi aika haastavaa löytää kanavia, joita tutkailla.

Yksi vaihtoehto on, että rustailen rakentavaa, kulttuuripitoista tekstiä itse miten parhaiten taidan, mutta pidän todennäköisenä, ettei kirjoitustahtini tästä oleellisesti elvy lähiaikoina, sillä elän keskellä ihmiselämän ruuhkaisinta aikaa.

Jos kellään on mitään aihetta liippaavaa sanottavaa, kommenttiboksi on avoinna.  Jostain syystä tekee mieli huikata terveiset niille, jotka ovat vuosien saatossa tulleet ajatuksiani ja näkemyksiäni rustailleeksi: kiitos, että olette katsoneet juttuni lukemisen ja toisinaan kommentoinninkin arvoisiksi.  Toivottavasti teillä menee hyvin.