Pages

12. huhtikuuta 2016

Writer's blog

I'm still standing.

Silloin tällöin tulee kavereiden kanssa puhuttua harrastuksista, ja esiin nousee kirjoittaminen.  Joka kerran, kun joku tulee siinä yhteydessä miettineeksi, josko hänkin aloittaisi blogin ja käsittelisi siinä mielenkiintoisia asioita, sanon heille: "Jos voit olla kirjoittamatta, kannattaa olla kirjoittamatta.  Ja jos et voi, anna palaa täysin palkein".  On kulunut kosolti aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut, vaikka sanottavaa onkin.  Kyse ei ole niinkään siitä, että olisin itse toteuttanut neuvoani tietoisesti, vaan pikemminkin siitä, että harhaanjohtavaa informaatiota tulee sellaista tahtia vastaan, etten osaa valita mihin niistä puuttua sillä vähällä ajalla, jonka voisin kirjoittamiseen käyttää.  Valinta jää tekemättä ja kirjoitus kirjoittamatta.  Kohdallani sillä on kyllä se ikävä seuraus, että se syö.

Kun pitää blogia ja kirjoittaa siinä tärkeistä asioista, on siinä sellainen vika, että se tuo tiettyä vastuuta.  On toki totta, että suuria viisauden saloja ei kaikissa teksteissään näillä lahjoilla liene mahdollistakaan syytää, mutta vähäinenkin rustinki olisi osoitus siitä, että ei täällä ole hanskoja naulaan nakattu.  Tuli tässä myös havaittua, että uuden blogin pystyyn laittaminen oli virhe - sekä mission statement että nimenvalinta osoittautuivat typeriksi tempuiksi.  Blogikirjoittaminen on aina ollut allekirjoittaneelle varoventtiili, keino päästää pihalle ne ajatukset mistä hyvänsä aiheesta, jotka ovat milloinkin häirinneet elämän oleellisiin asioihin keskittymistä.  Sitten kun sen kahlitsee muotoon "let's ollaan miehinen tekijä" ja "let's kirjoitetaan parempaa matskua kuin aikaisemmin", blogi ei enää toimi alkuperäisessä tehtävässään aivomyrskyjen ulospääsytienä enkä minä voi tyytyä kirjoittamaan luontevasti, koska olen asettanut itselleni karsinan.  Minä en viihdy karsinassa.  Luonnollani on taipumus potkia siitä aita tai veräjä nurin.

En ole tässä kirjoittamassa sen enempää blogin muistokirjoitusta kuin ylösnousemustakaan.  Vastaisuudessa, sikäli kun löydän aikaa kirjoittaa, teen sitä vanhaan tapaan käsitellen juttuja, joita päässäni pyörii.  Samalla kerron toisinaan itseeni liittyviä juttuja edetessäni tai kömmähdellessäni tiellä, jolla pyrin paremmaksi mieheksi, aviomieheksi ja isäksi.  Voisin myös kirjoitella tiedemiehen viimeaikaisten rustailujen lailla vähän treenaamisesta, koska se on ollut viimeisen suurin piirtein tusinan vuoden verran rakas harrastus ja keino hankkia ja ylläpitää corpore sanoa tämän mens sanan kaveriksi.  Käynen siihen käsiksi kunhan poden tenniskyynärpääni loppuun.

Seuraavaksi olisi varmaankin syytä käsitellä viime vuonna luetut kirjat.  Niitä on aika paljon, etenkin verrattuna tähän vuoteen, jona en ole lukenut kuin pari hassua pikku opusta - olen käyttänyt aivan liian paljon aikaa kaikenlaisten podcastien kuunteluun.  Jossain välissä olisi myös hyvä kehittää käyttökelpoiset tagit, joiden pohjalta kirjoituksia jäsennellä.  Jos jollakulla on niihin ideoita, otan niitä mielelläni vastaan.

3 kommenttia:

Lauri Stark kirjoitti...

Itselläni on ollut vähän samaa ongelmaa, että kaikenlaiseen päiväpoliittiseen sekoiluun uupuu, ennen kuin edes pääsee kirjoittamaan. Toisaalta päiväpolitiikka ja sun muut ajankohtaisuudet ovat juuri niitä mitättömiä aiheita, joista en edes haluaisi kirjoittaa. Mutta ne ovat liian usein kivenä kengässä. Täytyisi parkkiinnuttaa nahkaani.

Mutta pidä sama linja kuin vanhassa blogissa, jos ei muuten tekstiä synny. Siellä tuli juttua suht säännöllisesti, kun taas tämä blogi on ollut pitkässä paitsiossa.

Tupla-J kirjoitti...

Se vanhan tyylin kehiin palautus tässä taisi ytimenä ollakin.

Säästän aikaani sillä, että en juuri seuraa päivän poliittista uutisointia. Luen muutamaa blogia ja käyn välillä twitterissä, kyllä niistä ne oleellisimmat löytää tarvittaessa linkattuina.

Uutisten lukemisessa on se ikävä puoli, että allekirjoittanutta niin massiiviset määrät typeryyttä ja pahaa tahtoa päivä toisensa perään lannistavat ja ruokkivat tappiomielialaa. Niin kutsutut uutislehdet ovat loputon toivottomuuden ja typeryyden kaivo, ja niiden sisältämä määrä negatiivisuutta hukkaa käytettävissä olevan energian yksistään päin persettä olevien asioiden päivittelyyn.

Olen jo selvillä siitä, että asiat ovat päin persettä. Tärkeämpää on mitä voin tehdä turvatakseni sekä itseni että läheiseni hanurista huolimatta.

Lauri Stark kirjoitti...

Prioriteetit kunnossa siis.

Lähetä kommentti

Kommentoinnin säännöt:
1) Pysytään aiheessa.
2) Relevantti suora kysymys edellyttää vastausta.
3) Käyttäkää nimimerkkiä, jotta on selvää, kuka puhuu.