Pages

17. huhtikuuta 2016

Pelipöytää on peukaloitu

Lasikameli tuli edellisen postauksen kommenteissa sanoneeksi "Seksuaalimarkkinoissa naisten ylivoima on täydellinen eikä yksikään mies ole turvassa".  Se on osa niitä juttuja, mitkä kaiken maailman miesasiajengiä ja MGTOW-porukkaa eniten riipivät, ja minkä takia he kantavat valtavaa kaunaa koko naissukupuolta kohtaan, samaan aikaan kun kärsivät himoissaan.  Heidän silmissään käytännössä koko yhteiskunta on valjastettu miessukupuolta vastaan, tai ainakin valkoista heteromiestä vastaan.  Silläkin uhalla, että joku erehtyy kuvittelemaan minua alussa mainittujen miesjengien jäseneksi, on todettava, että he ovat ainakin kyseisessä asiassa oikeassa.  Jos kohta lasikamelilaista hyperbolaa on vaikea esittää vakavalla naamalla, voisin käydä läpi miksi miesten tila on mikä on.

Seksuaalimarkkinoilla on epäsuhta, ja monet miehet tuntevat olevansa lähtökohtaisesti alakynnessä naisten kanssa.  Kokonaan riippumatta heidän henkilökohtaisista avuistaan voimme todeta nykytilanteen olevan historiallisesti ainutlaatuinen: nykymies ei joudu kilpailemaan ainoastaan toisten miesten kanssa, vaan pelikentällä on aina myös kolmas osapuoli, aina naisen puolella oleva "isoveli", valtio.  Kyseisen valtion oikeuslaitos ja väkivaltakoneisto ovat valmiita puolustamaan naisen kunniaa ja viemään vastuun tämän lyhytnäköisiltä ratkaisuilta ja kaatamaan sen miesten niskaan.  Lyhyesti ilmaisten valtio kohtelee naisia vajaavaltaisina vastuun puolesta, täysivaltaisina vapauden puolesta.  Ja koska jonkun on kannettava vastuu, sen kantavat miehet.

Edellisestä seuraa, että miehellä ei ole historiallisesti aina päteneitä tekijöitä puolellaan: kyky elättää ja olla fyysisesti vahvempi ovat molemmat muuttuneet huomattavasti vähäarvoisemmiksi elleivät mitättömiksi tekijöiksi parisuhdemarkkinoilla.  Tämä johtuu siitä, että kyvyn elättää takaa Valte ja Valte myös vetää miestä turpaan, rullaa siltä hynät, vie siltä perheen ja nakkaa kiven sisään jos nainen ryhtyy vetelemään naruista.  Ja miehet tietävät tämän.  Kaksi miehen etua suhteessa naisiin on käytännössä poispyyhitty, ja se näkyy miesten itsetunnossa ja -luottamuksessa.

Edellä mainittu ei siinä mielessä olisi ongelma, jollei naisen pitäisi tuntea miehen olevan jollain tasolla yläpuolellaan tunteakseen tätä kohtaan sukupuolista vetoa.  Tätä kutsutaan hypergamiaksi - naisella on biologinen veto niitä miehiä kohtaan, joilla on tavalla tai toisella korkea status, tai ainakin korkeampi kuin naisella itsellään.  Edellämainitut seikat ovat puolestaan olleet historiallisesti ne asiat, jotka lähestulkoon kaikilla miehillä on ollut naisille tarjota, ja joiden ansiosta nämä ovat saaneet hankittua perheet ja pidettyä ne kasassa.  Niiden merkitys pariutumismarkkinoilla on, jos ei nyt nollattu, niin ainakin minimoitu.

Kun soppaan lisätään sellaiset mausteet kuin "valkoiset ihmiset ovat rasisteja, sortajia ja syöpä maan päällä", jota kaikille on toitotettu viimeistään ala-asteikäisestä lähtien ja hitaasti mutta valitettavasti yleistyvät rikkinäiset perheet, saadaan tilanne, jossa miehiltä on vedetty yhtäältä matto alta valtion taholta ja toisaalta poissaolollaan loistavalla isähahmolla ja tämän esimerkillä siitä, miten ylipäätään tulla naisten kanssa toimeen.  Lyödään päälle vielä mediat, joissa naiset ovat aina vahvoja, älykkäitä ja seksikkäitä, kun taas miehet ovat yhdeksäntoista kertaa kymmenestä vitsin nyhvö punchline.  Tuloksena on yhteiskunta, jossa on maksimoitu niiden nuorten miesten määrä, joiden ainoa auktoriteetti kasvuiässä on ollut nainen.  Poissaoleva isäsuhde myös tuottaa luonnollisesti kaunaa, mikä saa nuoren miehen suhtautumaan omaankin sukupuoleensa ambivalentisti ja yhdessä äiskän valheiden kanssa siitä mitä naiset todella haluavat, on lopputuloksena sosioseksuaalinen gamma - mies, joka ei ymmärrä mitään naisista ja samaan aikaan jumaloi ja pelkää näitä, pelkää myös omaa sukupuoltaan ja miehisyyttä, ja joka kuitenkin haluaisi naisen, jonka kanssa pistää hynttyyt yhteen ja aikaansaada onnellinen perhe.  Sellainen yhtälö ei ole ratkaistavissa.

Nykymies pitää kätensä varmuuden vuoksi 15 sentin päässä naisesta ettei vain loukkaisi tätä.  Huomaa naisen reaktio.

Kaikki, mitä on tehtävissä valkoisten heteromiesten kuohitsemiseksi maskuliinisuudesta, on tehty.  Mukaanlukien se, että vesistöt myrkytetään e-pillereillä, ettei testosteronituotanto pääsisi vaikuttamaan lupaavasti alkaneen kiltin, tottelevaisen ja ongelmattoman ihmishuonekasvin muovailussa sillä välin, kun katsotaan töllöstä realitya.  Okei, sitä tuskin tehdään kyseisessä tarkoituksessa, mutta yhtä kaikki se myötävaikuttaa kaikkiin edellisiin tekijöihin, jotka tekevät nykymiehistä sitä sakkia, joka mieluummin on koskaan laittamatta itseään likoon kuin ottaa riskin, jonka arvioi liian suureksi.  Edellä mainituista syistä itsetunnon rakentaminen omien saavutustenkaan varaan ei ole ihan niin helppoa, koska jos ne saavutukset eivät tuota paljon rahaa tai mainetta, eivät ne viime kädessä ole paljon enempää kuin mitä Valtella on tarjota.  Eikä Valte koskaan tule sanomaan, että tytsy nyt teit typerästi.

Nopein ja helpoin lääke tällaisessa tilanteessa olisi normaalisti opetella geimiä, niin kutsuttujen pick-up artistien käytännön harjoittelulla opettelemia alfamiehen elkeitä ja sosiaalisen dominanssin tunnusmerkkejä, joilla pelipöytää voisi tasoittaa.  Suurin ongelma nykymiesten kohdalla on se, että se edellyttäisi sosiaalista pelisilmää ja rohkeutta kohdella naisia tavallisina ihmisinä ihmeellisten, virheettömien enkeleiden sijaan.  Gamma ei kykene kumpaankaan, ja on todennäköistä, että hän pitää mieluummin kiinni valkoritarin roolistaan ja asettuu puolustamaan naista, ainoaa tuntemaansa auktoriteettia, tilanteessa kuin tilanteessa riippumatta siitä, miten typeräksi heittäytymistä se edellyttää.  Käyttäytymismallia kutsutaan valkoritaroinniksi, koska se tehdään palkkion toivossa ja koska mikään määrä todistuksia siitä, ettei se toimi, käännä valkoritarin päätä.

Eli jep, ei ole reilua nykymiehellä.  Kuitenkin on kysyttävä: mikä on nykymiehen suurin peikko?  Torjunta.  Se, että nainen, jota kohtaan hänellä on odotuksia, katsoo tätä kuin vuoden vanhaa perunasalaattia.  Tämä yksi asia halvaannuttaa hänet niin, ettei hän uskalla lähteä peliin.  Minä ymmärrän sen ihan hyvin, torjunta sattuu.  Etenkin kun se tulee taholta, jota pitää vähintään Jumalasta seuraavana ellei Häntäkin korkeampana.  Se on uhka itsetunnolle ja koko identiteetille.  Mitä jää jäljelle sille, joka pistää itsensä likoon ja saa osakseen hylsyn?

Minäpä kerron: Totuus.  Siitä jää käteen se, että maailma ei loppunut sittenkään.  Se, että torjunta on itse asiassa tietoa asioiden todellisesta tilasta: harva meistä oikeasti haluaisikaan olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei todella halua olla meidän kanssamme.  Se tieto paljastaa, että tämä torjunta oli hyvä juttu.  Jokainen väärä arvaus, jokainen torjunta antaa lisää tietoa siitä, mikä ei toimi.  Ja jokainen myöhempi torjunta on ensimmäistä helpompi.  Se on kuin tappelussa: lyönti, jota ei ole koskaan vastaanottanut, on se pelottavin.  Muutaman kerran tapellut tietää, että kivusta pääsee yli eikä pasko housuun tappelun uhatessa.

Jep, nykyaika on pariutumisen suhteen vaikea, mutta onpa niitä kovia aikoja ollut ennenkin.  1939 tuli ryssä vierailulle pyytämättä; mitä veikkaatte, oliko se hauskempaa kuin yritys hankkia nainen nykyoloissa?  Silti ne miehet menivät ja tekivät mitä piti, hintaa kysymättä.  Nykytilanteessa on sellainen mukava piirre, että läpeensä todellisuusvastaisena se ei ole pysyvä, vaan kaatuu aikanaan omaan mahdottomuuteensa.  Sen kaataminen ei kysy mitään efforttia.  MGTOW-jengi ja miesasiajampat, teilläkin on yksi elämä.  Haluatteko käyttää sen itsenne katkeroittamiseen vai vaikeuksienne voittamiseen?

Viimeinen huomio: lopettakaa oikeuksista puhuminen, kun puhutte seksistä ja parisuhteista.  Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.  Laiffin peli on kovaa ja epäreilua, mutta en muista koskaan mistään lukeneeni, että se olisi reilua, helppoa ja kivaa.  Päinvastoin.  Parisuhteet ja perheet ovat isoja, kovia juttuja, jotka edellyttävät valtavaa henkistä kasvua kaikilta osapuolilta. Ne eivät ole luusereille.  Jos siihen leikkiin ryhtyy, on syytä ymmärtää, että se ei onnistu puolella perseellä.

13. huhtikuuta 2016

Miesten sosioseksuaalinen hierarkia

Veikkaan, että tätä postausta tulee päivitettyä ajan mittaan, kun allekirjoittaneen ymmärrys kyseisestä hierarkiasta karttuu.  Se on lähtöisin Vox Dayn kynästä, ja hän puolestaan jalosti sen hamesankareiden suosimasta alfa-beta-kahtiajaosta, jonka hän hylkäsi liian yksinkertaisena.  Omakohtaisesti olen havainnut luokittelun välinearvon sekä ihmisten kanssa keskustellessa että näiden toimintaa ennakoitaessa.  Kyseisestä syystä tarjoan suurpiirteisen version hierarkiasta tässä postauksessa.

Ohessa vielä pari huomiota, jotka aihetta käsiteltäessä on syytä mainita: Yleinen harhakuvitelma on, että kyseessä on jonkin sortin tikapuu, jossa on tarkoitus kiivetä alfa-puolalle ja kaikki muu on häviäjien hommaa.  Kyse ei ole minkäänlaisesta moraalisesta imperatiivista.  Miesten sosioseksuaalinen hierarkia on laadullisesti deskriptiivinen normatiivisen sijaan.  Itsensä voi identifioida sieltä yleensä kohtalaisen helposti, ja se on itsestään kiinni, kokeeko sijaintinsa tyydyttävänä vai ei.  Toinen yleinen oletus hierarkiaan viitattaessa on, että viittaaja haluaa maalata itsestään kuvan alfana. Todettakoon, etten ole.

Alfa
Alfamies on se kaveri, jolla on valtava määrä sosiaalista pääomaa.  Yleisesti ottaen alfa on aloitekykyinen, luontainen johtaja ja tietoinen paikastaan hierarkiassa.  Leijonan lailla alfa harvemmin arvostaa sitä, että hänet koetetaan pudottaa kuninkaan istuimelta, mikä tekee hänestä keskivertoa alttiimman riskeille.  Johtajatyyppinä alfaa ei niinkään kiinnosta, mitä muu yhteiskunta asioista ajattelee: hänellä on tehtävänsä ja hän tekee sen.  Alfa mittaa menestystään saavutuksillaan, mikä ilmenee usein myös naissankaruutena.  Lyhyesti ilmaisten miehet kunnioittavat alfaa ja naiset haluavat alfan.  Käytännössä kaikki naistenkellistysoppaat ja -neuvot keskittyvät alfan maneerien ja asennoitumisen emulointiin.
Pop-kulttuurista alfan löytää elokuvan pääosasta, potkimassa perseitä ja nauttimassa valokeilasta.  Esimerkkeinä Vin Diesel Fast and the Furious-sarjassa, Donald Trump.

Beta
Synnynnäinen luutnantti, luotettava kakkosmies ja kaveri, joka kukoistaa parhaiten vastuullisessa, vaan ei korkeimmassa asemassa.  Betalla ei ole samanlaista hinkua olla sosiaalisesti dominantti, mutta tästä huolimatta hänellä on korkea sosiaalinen pääoma, hyvä itseluottamus ja menestystä myös pariutumismarkkinoilla.  Seuraa mielellään alfan johtaessa ja lähtee mukaan tämän juttuihin.
Pop-kulttuurin esimerkki betasta on Paul Walker samassa elokuvasarjassa, toinen vaikkapa Lucius Vorenus sarjasta Rome.

Delta
Yksi jätkistä, kuten sanotaan, positiivisessa mielessä.  Rivisotilas, joka hoitaa hommansa, mutta jota ei kiinnosta kummemmin sosiaalinen elvistely eikä omaa suurempaa kunnianhimoa.  Hänelle riittävät yksinkertaiset asiat ja normaalin elämän anti.  Hän on lojaali mies, jolle naiset ovat vähän mystisiä ja hankalia ymmärtää, ja deltalla on usein taipumus näiden jalustalle nostamiseen "olen onnekas kun minulla on hänet"-tapaisten ilmaisujen kautta.  Esimerkkeinä mainittakoon suurin osa Band of Brothersin Easy Companysta ja Jon Snow Game of Thronesista.

Gamma
Kaveri, joka ajattelee olevansa salaa alfa, ja ihmettelee, kun kukaan muu ei tajua sitä.  On universaalisti naisten inhoama ja harvemmin sinut miehisyytensä kanssa.  Saattaa muuten olla sosiaalisesti suhteellisen arvostettu.  Gamma on passiivis-aggressiivinen, kaunainen ja katkera miestyyppi.  Gamman tunnistaa siitä, että häntä hävettää käyttää miehuuteen liittyviä sanoja, ja käyttää usein ilmaisuja kuten "kuulostaa siltä kuin sanoisit X".  Gamma on äärimmäisen itsekeskeinen ja jatkuvasti omaa napaansa analysoiva ja syystä tai toisesta kärsimänsä henkilökohtaisen häpeän siinä määrin runtelema, että hänen täytyy jatkuvasti rakentaa päänsä sisällä kertomusta, jossa hän on sankari, vaikka siltä ei vaikuttaisikaan.  Siinä, missä sarkasmi on alfalla ja sigmalla välinpitämättömyyden indikaattori, on se gamman hauraan egon suojakilpi.  Koska gamma on alituiseen kauhuissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, hän ei uskalla tunnustaa, ettei tiedä jostain asiasta mitään.  Esimerkkeinä Sobel Band of Brothersista, John Scalzi, Bernie Sanders ja jokainen XY-kromosomeilla varustettu feministi.

Lambda
Hintti.
 
Omega
Sosiaalinen hylkiö vailla varsinaisia sosiaalisia kontakteja sen enempää naisiin kuin miehiinkään.  Sosiaalisessa hierarkiassa täysin näkymättömiä, kukaan ei huomaa heidän olemassaoloaan.  Joko hyväksyvät asian ja käyttävät aikansa muuhun tai ovat siitä raivoissaan.  Esimerkkeinä Taxi Driverin Travis Bickle, Elliot Rodger.

Sigma
Outolintu, joka ei ota osaa sosiaaliseen kiipeilyyn mutta voittaa siinä silti.  Pitää johtajuutta ja sosiaalista dominanssia ajanhukkana, viihtyy harvemmin joukkuelajeissa.  Erakkoluonne, jolla on hyvä itseluottamus ja usein epätavalliset kiinnostuksen kohteet.  Hänen puoleensa käännytään helposti kuten alfankin, mutta alfasta poiketen hän ei mielellään ota vastaan johtajan roolia.  Jotkut käyttävät ilmaisua "introvertti alfa".  Alfat harvemmin pitävät sigmasta, koska jälkimmäiset eivät tunnusta hänen sosiaalista dominanssiaan.  Esimerkkeinä käy valtaosa Clint Eastwoodin hahmoista, Aragorn.

12. huhtikuuta 2016

Writer's blog

I'm still standing.

Silloin tällöin tulee kavereiden kanssa puhuttua harrastuksista, ja esiin nousee kirjoittaminen.  Joka kerran, kun joku tulee siinä yhteydessä miettineeksi, josko hänkin aloittaisi blogin ja käsittelisi siinä mielenkiintoisia asioita, sanon heille: "Jos voit olla kirjoittamatta, kannattaa olla kirjoittamatta.  Ja jos et voi, anna palaa täysin palkein".  On kulunut kosolti aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut, vaikka sanottavaa onkin.  Kyse ei ole niinkään siitä, että olisin itse toteuttanut neuvoani tietoisesti, vaan pikemminkin siitä, että harhaanjohtavaa informaatiota tulee sellaista tahtia vastaan, etten osaa valita mihin niistä puuttua sillä vähällä ajalla, jonka voisin kirjoittamiseen käyttää.  Valinta jää tekemättä ja kirjoitus kirjoittamatta.  Kohdallani sillä on kyllä se ikävä seuraus, että se syö.

Kun pitää blogia ja kirjoittaa siinä tärkeistä asioista, on siinä sellainen vika, että se tuo tiettyä vastuuta.  On toki totta, että suuria viisauden saloja ei kaikissa teksteissään näillä lahjoilla liene mahdollistakaan syytää, mutta vähäinenkin rustinki olisi osoitus siitä, että ei täällä ole hanskoja naulaan nakattu.  Tuli tässä myös havaittua, että uuden blogin pystyyn laittaminen oli virhe - sekä mission statement että nimenvalinta osoittautuivat typeriksi tempuiksi.  Blogikirjoittaminen on aina ollut allekirjoittaneelle varoventtiili, keino päästää pihalle ne ajatukset mistä hyvänsä aiheesta, jotka ovat milloinkin häirinneet elämän oleellisiin asioihin keskittymistä.  Sitten kun sen kahlitsee muotoon "let's ollaan miehinen tekijä" ja "let's kirjoitetaan parempaa matskua kuin aikaisemmin", blogi ei enää toimi alkuperäisessä tehtävässään aivomyrskyjen ulospääsytienä enkä minä voi tyytyä kirjoittamaan luontevasti, koska olen asettanut itselleni karsinan.  Minä en viihdy karsinassa.  Luonnollani on taipumus potkia siitä aita tai veräjä nurin.

En ole tässä kirjoittamassa sen enempää blogin muistokirjoitusta kuin ylösnousemustakaan.  Vastaisuudessa, sikäli kun löydän aikaa kirjoittaa, teen sitä vanhaan tapaan käsitellen juttuja, joita päässäni pyörii.  Samalla kerron toisinaan itseeni liittyviä juttuja edetessäni tai kömmähdellessäni tiellä, jolla pyrin paremmaksi mieheksi, aviomieheksi ja isäksi.  Voisin myös kirjoitella tiedemiehen viimeaikaisten rustailujen lailla vähän treenaamisesta, koska se on ollut viimeisen suurin piirtein tusinan vuoden verran rakas harrastus ja keino hankkia ja ylläpitää corpore sanoa tämän mens sanan kaveriksi.  Käynen siihen käsiksi kunhan poden tenniskyynärpääni loppuun.

Seuraavaksi olisi varmaankin syytä käsitellä viime vuonna luetut kirjat.  Niitä on aika paljon, etenkin verrattuna tähän vuoteen, jona en ole lukenut kuin pari hassua pikku opusta - olen käyttänyt aivan liian paljon aikaa kaikenlaisten podcastien kuunteluun.  Jossain välissä olisi myös hyvä kehittää käyttökelpoiset tagit, joiden pohjalta kirjoituksia jäsennellä.  Jos jollakulla on niihin ideoita, otan niitä mielelläni vastaan.