Pages

28. joulukuuta 2016

Puhumisesta

Olen tässä tullut pohdiskelleeksi lisää kommunikaation taidosta ja ulottuvuuksista.  Tulin siihen lopputulokseen, että puhuminen on erinomainen hyve ja luottamuksen osoitus.  Kuten edellisessä rustingissani sanoin, sellaisen kanssa väitellään, jonka rehellisyyteen kommunikoinnissa luotetaan.  Toisin sanoen merkityksellistä kommunikaatiota tapahtuu kuplassa, jossa vallitsee luottamus.  Oli asia miten vaikea tahansa, oli kommunikaatio miten raakaa tahansa, vitutti se miten paljon tahansa, niin kauan kuin keskustelu on käynnissä ja voidaan puhua, on olemassa kanava ja luottamus toiseen ihmiseen.

En ole koskaan luottanut ihmiseen, jonka kanssa en voi puhua.  En myöskään kykene luottamaan ihmiseen, joka ei puhu itse.  Nämä ovat sama asia.  On toki mahdollista puhua jollekulle, joka ei puhu mitään takaisin, mutta aivan yhtä hyvin voi mennä puhumaan kivelle - tosin sillä erotuksella, että kivi ei tule koskaan puukottamaan selkään.  Puhuminen kysyy avoimuutta.  Vaikeista asioista puhuminen sitä vasta kysyykin.  Toiselle puhuminen itsestä tai asioista on luottamuksen ja kunnioituksen osoitus.  Kun keskustelua ei ole, ei ole luottamustakaan.  Jos on tabuja, on asioita, joiden suhteen toinen on joko täysi kysymysmerkki tai todennäköisemmin vihollinen, joka odottaa parasta hetkeä iskeä.

Siksi se on petos, että ei sano asioita päin naamaa.


On tietty niitä, jotka eivät vaan saa sanaa suustaan, vaikka miten yrittäisivät.  Sen minä ymmärrän ja sellaista ongelmaa symppaan kyllä.  En silti luota.  Jos se kanava ei ole auki, on sen tason ymmärrystä, jonka meikäläinen luottamukseen tarvitsisi, tavattoman vaikea tavoittaa.  Minä opin asioita kyllä ihmisten eleistä ja valinnoista, mutta se nyt vain on niin, että kun haluaa oppia ja ymmärtää toisia syvällisesti, niiden kanssa puhutaan tai niiden kirjoituksia luetaan.  Aniharva hyvä opettaja on mykkä.  Ääliö ja vihollinen usein on.



Samalla tavalla kuin sananvapaus on ehdoton edellytys yhteiskuntarauhalle, on avoimuudelle rakentuva keskustelu sitä ihmissuhteille.  Jos sananvapaus viedään, alkavat teot vastapuolen nujertamiseksi.  Jos asioista ei keskustella, aletaan kyräillä ja valmistautua välirikkoon.  Nykyihminen tekee mieluummin jälkimmäisen kuin kestää ensimmäisen epämukavuuden, ostaen henkilökohtaisella mukavuushakuisuudellaan ongelmia tulevaisuuteensa ja heikentäen itseään sekä sisältä että ulkoa.

Tietysti tähän kaikkeen voi sanoa, että puhuu se valehtelijakin.  Ihan totta, valehtelija pyrkii rakentamaan luottamuksen ja sitten hyväksikäyttämään sitä.  Mitäpä veikkaatte, kumpaa on helpompi huijata: sitä, joka on keskustellut paljon ja kaikesta, ymmärtäen inhimillisen sosiaalisuuden monet tasot, vai sitä, jota pelottaa pistää omat näkemykset tulikokeeseen eikä osaa saati halua keskustella rehellisesti kaikenlaisista asioista?  Valehtelijat eivät katoa sillä, että tekee itsestään mahdollisimman alttiin näille.

Se mulkku, joka on aina kaikesta väärää mieltä, mutta rehellisesti, on paras ystäväsi.  Hän opettaa sinua hallitsemaan emotionaaliset reaktiosi ja koettelemaan kantojasi.  Se on treeniä aivan samalla tavalla ja aivan yhtä tarpeellista kuin sparri molskilla.

17. marraskuuta 2016

Kommunikaatiosuolto

Kansallismielisissä ja oikeistolaisissa piireissä, joihin minäkin lukeudun*, on ainakin niin pitkään kuin minä olen mistään tullut mitään pohdiskelleeksi, vallinnut syvä usko moraaliseen universalismiin.  Näiden toiminta noudattaa Kantin kategorista imperatiivia ja reilun pelin periaatteita ja olettaa, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, annetaan mahdollisuus ja niin edelleen.  Semmoisia oman elämänsä lakimiehiä, joille kaikki ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan, ja joille vaikkapa maahanmuutto on okei, kunhan maahan tullaan tekemään töitä.  Minäkin olin joskus tätä sakkia kiireestä kantapäähän.  En ole enää.



Samalla on tullut muutenkin muutettua toimintatapoja rakentavampaan suuntaan.  Joskus minulla oli sekä riittävästi aikaa että suuruudenhulluutta väitellä internetissä kaiken maailman toopejen kanssa ihan vain siitä ilosta, että pääsin osoittamaan olevani oikeassa.  Ei siksi, että nämä olisivat koskaan oppineet mitään, vaan siksi, että mahdollisesti keskustelua seuraavat näkisivät mistä vahvimmat argumentit löytyvät.  Toimintatavan ongelma on kuitenkin se, että internetissä väittely on ajanhukkaa.  Tämä johtuu siitä, että väittely on tuloksekasta vain silloin, kun asiasta keskustelevien välillä vallitsee luottamus.  Pääsääntöisesti internetissä näin ei ole - jengi väittelee kaikkien muiden paitsi kavereidensa kanssa, vieläpä mitä typerimmistä aiheista.  Kyllä minä tajuan, että se on hauskaa, mutta se ei edistä aiheen syvällisempää ymmärtämistä vaan ihmisiin kyrpiintymistä.


Väittely on siis luottamuksen osoitus.  Jos väittelee muusta syystä, hukkaa aikaansa.  Jos keskustelukumppanisi mieltää sinut ulkoryhmän jäseneksi, on yhdentekevää mitä sanot.  Et tule saavuttamaan konfliktilla mitään muuta kuin korottaneeksi egoasi.  Oma ongelmansa on se, että nykyisin kavereiden kanssa ei väitellä, eikä niihin sitten myöskään luoteta.  Kävellään hipihiljaa ja toivotaan, että kavereista tulee samanmielisiä silkan osmoosin kautta.  Pidetään kavereista ja toivotaan, että ne on sellaisia kuin itse rakennettu kuva niistä on.  Samoin tehdään seurustelukumppanien kanssa. Ei oteta selvää eikä varsinkaan tehdä mitään, mistä voi seurata konflikti.  Koska sitten tulee torjutuksi ja joutuu ulkoryhmään, hylätyksi ja yksin.  Taas.  Yhyy.  Ja pelko on se motiivi, joka päättää.

Tämä tapa suhtautua väittelyihin ja erimielisyyksiin on luonteeltaan feminiinistä.  Words wound women.  Naisille pääsääntöisesti on tärkeää pitää huolta siitä, että muiden kanssa ollaan harmonisissa väleissä, koska näiden apua voidaan tarvita vaikkapa lastenhoidossa.  Naiset painottavat tunteita, koska heidän pelikenttänsä rakentuu niille.  Maskuliinista puolestaan on olla harmoniassa ympäröivän fyysisen todellisuuden kanssa, koska vastaan asettuva karhu ei oikeastaan ole kamalan kiinnostunut siitä, miltä sen seuraavasta ateriasta sattuu tuntumaan.  Miehen on kyettävä kohtaamaan se todellisuus ja muokkaamaan siitä mieleisensä.  Se tapahtuu konfliktin kautta.  Miehet painottavat faktoja ja evidenssiä, koska heidän pelikenttänsä rakentuu niille.  Tällä en tarkoita, etteikö miehilläkin olisi tunteita, ja etteikö etenkin omiensa kanssa olisi tärkeä olla harmoniassa.  On vaan tärkeämpiäkin asioita.

*allekirjoittamani näkemykset noihin liittyen on tiivistetty aika hyvin Vaihtoehto-oikeiston kuuteentoista kohtaan.

16. marraskuuta 2016

Mitä nationalistinen oikeisto on?

Suomensin Vox Dayn 16 kohtaa, jotka selventävät sitä, mitä nationalistioikeisto on.

Tarkoitus on esittää nationalistioikeiston perustaksi poliittinen filosofia, jolle voidaan sitten rakentaa.

    1) Nationalistioikeisto on oikeistoa niin amerikkalaisessa kuin eurooppalaisessakin mielessä.  Sosialistit eivät ole nationalistioikeistoa.  Suvaitsevaisto ei ole nationalistioikeistoa.  Liberaalit eivät ole nationalistioikeistoa.  Kommunistit, marxistit, marxilaiset, kulttuurimädättäjät saati kokoomuslaiset eivät ole nationalistioikeistoa.

    2) Nationalistioikeisto on VAIHTOEHTO mm. USA:n valtavirran konservatiiviselle liikkeelle, joka nojaa nimellisesti Russell Kirkin 10 Conservative Principlesiin, mutta on jäänyt ajastaan jälkeen ja rappeutunut yhdeksi suvaitsevaiston haaraksi. Nationalistioikeisto on vaihtoehto myös libertarismille.

    3) Nationalistioikeisto ei ole luonteeltaan puolustava, vaan hylkää pyrkimyksen jaloon ja periaatteelliseen tappioon.  Se suuntaa eteenpäin ja on filosofiana hyökkäävä sanan kaikissa merkityksissä.  Nationalistioikeisto uskoo voittoon sinnikkyyden kautta, pysytellen harmoniassa tieteen, todellisuuden, kulttuurisen perinteen ja historian opetusten kanssa.

    4) Nationalistioikeisto kokee länsimaisen sivilisaation olevan inhimillitsen saavutusten huippu ja tukee sen kolmea perustusta: kristinuskoa, eurooppalaisia kansoja ja kreikkalais-roomalaista perintöä.

    5) Nationalistioikeisto on avoimesti ja vakaumuksellisesti nationalistinen.  Se kannattaa kaikkea nationalismia ja kaikkien kansojen oikeutta olemassaoloon homogeenisinä, puhtaana maahantulijoiden tai -hyökkääjien vaikutuksesta.

    6) Nationalistioikeisto on anti-globalistinen.  Se vastustaa kaikkia ryhmittymiä, jotka työskentelevät globalististen ideoiden tai tavoitteiden puolesta.

    7) Nationalistioikeisto vastustaa tasa-arvoa.  Se hylkää tasa-arvon idean samasta syystä kuin se hylkää yksisarviset ja tontutkin.  Tasa-arvoa ihmisten välillä ei ole olemassa missään havaittavassa tieteellisessä, laillisessa, materiaalisessa, intellektuaalissa, seksuaalisessa tai hengellisessä mielessä.

    8) Nationalistioikeisto on tieteellisesti suuntautunutta.  Se oletusarvoisesti hyväksyy tieteellisen metodin tuottamat johtopäätökset samaan aikaan ymmärtäen a) että näitä johtopäätöksiä todennäköisesti korjataan tulevaisuudessa, ja b) että niin kutsuttu tieteellinen konsensus on altis korruptiolle, ja c) että niin kutsuttu tieteellinen konsensus ei perustu tieteellisyyteen, vaan demokratiaan, ja on siten itsessään epätieteellistä.

    9) Nationalistioikeisto uskoo, että identiteetti > kulttuuri > politiikka. 

    10) Nationalistioikeisto vastustaa minkään kansan valtaa alkuperäiskansan yli, erityisesti hallittujen kansojen suvereeneissa kotimaissa. Nationalistioikeisto vastustaa minkä tahansa vierasperäisen etnisen ryhmän liiallista vaikutusvaltaa missään yhteiskunnassa nepotismin, tribalismin tai muun keinon kautta.

    11) Nationalistioikeisto ymmärtää, että erilaisuus + läheisyys = sota.

    12) Nationalistioikeistoa ei kiinnosta mitä mieltä siitä ollaan.

    13) Nationalistioikeisto vastustaa kansainvälistä vapaakauppaa ja vapaan kaupan edellyttämää ihmisten vapaata liikkuvuutta.  Kansallisen vapaakaupan edut eivät todista kansainvälisen vapaakaupan eduista.

    14) Nationalistioikeisto uskoo, että velvollisuutemme on turvata valkoisten kansojen olemassaolo ja valkoisten lasten tulevaisuus.

    15) Nationalistioikeisto ei usko minkään rodun, kansallisuuden, kansan tai alalajin yleispätevään ylemmyyteen.  Kullakin rodulla, kansallisuudella, kansalla ja alalajilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja niillä on suvereeni oikeus elää häiriöttä luonnollisessa kulttuurissaan.

    16) Nationalistioikeisto on filosofia, joka arvostaa rauhaa kansojen välillä ja vastustaa sotimista arvojen levittämiseksi. Se vastustaa myös pyrkimyksiä tuhota kansakuntia sodan, kansanmurhan, maahanmuuton tai geneettisen sulauttamisen kautta.

14. marraskuuta 2016

Nykyaika


17. lokakuuta 2016

Armeija ja miehen identiteetti


Aikoinaan Ruukinmatruunan blogissa oli paljon puhetta asepalveluksesta, jota 'matruuna vastusti valtavalla vimmalla.  Tuolloin näkemyksessä häiritsi allekirjoittanutta se, että kyseessä oli nimenomaan vimma.  Hänellä oli joitain homo economicus-henkisiä argumentteja asepalvelusta vastaan, mutta hän ei ymmärtänyt armeijasta sen enempää kuin miehenä olemisestakaan.  Hänelle asepalvelus oli ja taitaa yhä olla vain orjuutta ja aivopesua, ei mitään sen kummempaa.  Hänelle asepalvelus turmelee ihmisen identiteetin, oikeustajun ja sielun.  Hän tuskin on näkemyksineen yksin.  Hän on myös väärässä.

Asepalvelus on hieno sana, ja sillä on kaksi puolta.  Ensimmäinen on se, että asevelvollinen tekee palveluksen maalleen ja hänestä tulee osa veljeskuntaa, jonka velvollisuus on tuhota maahantunkeutujat.  Hänestä tulee sisäpiiriä, mies, jolla on vastuu.  Mutta se toinen puoli, mistä harvat tulevat mitään puhuneeksi, on luonteeltaan esoteerisempaa laatua: armeija antaa miehelle identiteetin.  Se tekee hänestä kokonaisen, olettaen, että hän ei sitä vielä ole.

Mies, jolla ei ole mitään itseään suurempaa, jonka puolesta taistella ja tarvittaessa jopa kuolla, on puolikas.  Ronin.  Eksyksissä.  Syrjäytynyt ja mitätön.

On tietysti totta, että identitettinsä voi rakentaa monista aineksista, ja että armeija ei ole siinä mielessä välttämätön.  Kuitenkin totuus on, että parikymppisillä jannuilla ei yksinkertaisesti ole mitään meriittejä tilillään.  He eivät tiedä keitä he ovat eikä heillä ole kokemusta reaalimaailmasta tietääkseen mitään paikastaan siinä.  Armeijan käyneet ovat tässä suhteessa poikkeus: he tietävät, keitä he ovat, ja heillä on meriitti ja vastuu.  Ja siksi he seisovat selkä suorassa eivätkä koe, että aivan kaikki vastoinkäymiset elämässä ovat suora uhka heidän identiteetilleen ja ihmisarvolleen.  He uskaltavat panna itsensä likoon.

Kyllä, se on miehen koulu.  Armeijasta tulee ulos paljon vähemmän syrjäytyneitä häviäjiä kuin mistään vaihtoehdostaan.  Poika menee sisään, mies tulee ulos.  He eivät sillä täydellisiksi muutu, ja heille se voi muodostua väärällä tavallakin pyhäksi, mutta ennen kyseistä kokemusta hyvin harvalle heistä mikään oli pyhää.  Naisten päästäminen armeijaan oli pyhäinhäväistys; profaani larppi aiheesta kyllä hei mekin pystytään vaikka ei tajuta mitä tehdään tai miksi, joohan? Valhe siitä, että nainen olisi taistelija, mitätöimään miehen oikeutta ja velvollisuutta, kusemaan sen päälle.  Naiset armeijassa tekevät armeijasta vitsin.

Ruukinmatruuna ei ole mies.  Hän ei ymmärrä miehuutta.  Miehuudessa on kyse konflikteista ja niissä menestymisestä.  Mies on määritelmällisesti voittaja.  Armeija on konfliktin paikka, ja tehtävä on embrace the suck and grow a pair.  Vastassa ovat oma ego ja heikkous.  Jos mies ei uskaltaudu konfliktiin ja kukoista, hän ei ole mies.  Ja kaikki sen tietävät.  Nainen ei välttämättä ymmärrä, miksi tämä miehuus on miehelle niin tärkeää.  Yhtä lailla nainen ei voi hyväksyä miestä, jolta miehuus puuttuu.

Armeija ei ole ainoa, eikä välttämättä kaikille paras, keino kasvaa mieheksi, mutta se on yksi hyvä sellainen.  Se on myös yhteiskunnalle välttämätön instituutio muodossa tai toisessa: se, joka ei pysty tai halua puolustautua, tulee niiden jyräämäksi, jotka haluavat tämän resurssit.

15. lokakuuta 2016

Ideologioiden aika on ohi

Otsikon väite lienee aika monen silmissä erikoinen: eikö edelleen ole tärkeää, missä määrin totalitaarinen yhteiskunta on ja ollaanko vapauden vai sosialismin asialla?  Lyhyt vastaus kysymykseen on, että on.  Kysymys on kuitenkin väärä.  Se, minkä ideologian pohjalta yhteiskuntaa pyöritetään, on toki tärkeää, mutta se ei ole tärkeintä.  Tämä johtuu siitä, että nyt uhattuna ei ole vain elämäntapa vaan itse olemassaolo.  Ja koska ilman kansaa ei ole yhteiskuntaakaan missään merkityksellisessä mielessä, on se kysymys ensi sijalla.

Tai kuten joku toinen sanoi: meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja valkoisten lastemme tulevaisuus.

Olemme siirtyneet pitkästä ideologisen politiikan ajasta identiteettipolitiikan aikaan, jossa jokainen heimo vetää omiensa puolta ja toimii käytännössä yhtenä blokkina.  Kuten juutalaisten historia osoittaa, sillä voi päästä pitkälle etenkin sellaisissa yhteiskunnissa, joissa muut eivät pelaa samaa peliä*.  Länsimainen moraaliuniversalismi ja kielto vetää oman kansan suuntaan oli roomalaiskatolisen kirkon peruja varhaiskeskiajalta, ja tuskin ihan sattumoisin ainoa kirkollinen (vaan ei kristillinen) jäänne, jonka takana länsimainen intelligentsia edelleen seisoo.

Universalismin pahin (todellisuudessa ainoa) puoli on se, että se atomisoi kannattajansa totaalisesti.  Olemalla "kaikkien puolella" on käytännössä korkeintaan itsensä puolella, ja sitäkin vain puolella perseellä.  Identiteettimme määrittelee, keitä olemme.  Olemmeko merkittävä osa perhettä vai mitätön osa miljardeista?  Tribalisti on ensimmäinen, universalisti jälkimmäinen.  Ja koska universalisti ei ole kenenkään puolella ja kukaan ei ole universalistin puolella - sillä kaikki halveksivat puolikasta ihmistä vailla oikeaa identiteettiä - hän tarvitsee puolelleen valtion.

Tribalismi ei tosin tarkoita kategorista "kaikki suomalaiset ovat ystäviäni" -asennetta, joka on liian abstraktia tarkoittaakseen mitään, vaan sitä, että aivan kaiken poliittisen toiminnan tulee tähdätä Suomeen suomalaisten maana, jonka menestys on suomalaisten itsensä käsissä.  Kun tämä on tavoite, voi luottaa varauksettomaan tukeeni sen tavoittelussa, oli sitten sosialisti tai libertaari.

*Tämä selittää juutalaisten suhteettoman suuren edustuksen länsimaisten yhteiskuntien eliitissä verrattuna vastaavan tai korkeamman älykkyystason ryhmiin.

15. syyskuuta 2016

Ajatuksia tänään

Siitä on aikaa, kun kirjoitin.  Paljon on tapahtunut, mutta tavallaan taas ei tarpeeksi.  Pidän luultavana, että olen rustannut osapuilleen riittävästi rappiosta.  Eräässä keskustelussa totesin, että valkoinen/eurooppalainen/läntinen nationalismi on siinä mielessä hakoteillä, että se keskittyy yksisilmäisesti pahisten paljastamiseen ja analyysiin.  Ei siinä mitään, on toki erittäin tärkeää tunnistaa pahantekijät ja näiden touhut, jotta niihin voisi puuttua.

Yksi vika lähtökohdassa kuitenkin on, ja se on perustavaa laatua: Kun liike määrittyy oppositiona jollekin, se jättää rakentavan sisällön avoimeksi.  Ja kun suurin osa effortista, ellei kaikki, keskittyy pahuuden ilmenemismuotojen tarkasteluun ja paljasteluun, jää vähän, jos lainkaan, voimia positiivisiin asioihin ja eheän, omilla jaloillaan seisovan identiteetin rakentamiseen.

En tiedä josko läntisessä maailmassa, puhumattakaan Suomesta, löytyy kummoisia rakentavaan ja kestävään elämiseen ja identiteettiin tähtäävää ryhmittymää.  Olisi mielenkiintoista löytää esimerkiksi tervettä suomalaista perhettä suosivia sivustoja, joissa keskityttäisiin kokonaisvaltaisesti asioihin, joilla ruokitaan, luodaan ja ylläpidetään kulttuuriamme.

Poliittisella retoriikalla ja dialektiikalla on paikkansa, mutta näkisin mieluummin enemmän läntisiin ja suomalaisiin kulttuuripiireihin keskittyvää arvonantoa totuudelle, kauneudelle ja rakkaudelle.

Voi tietysti olla, että olen vain pihalla siitä, mitä nykyisin on tarjolla, mutta huonosti verkostoituneena en tiedä mistä etsiä.  Olen mielenkiinnosta katsonut muutaman Varg Vikernesin youtube-videon, samoin lukenut jonkin verran Stormfrontia (joskin on todettava, että 88-touhu ei ole minun juttuni, keskittyisin mieluummin siihen 14 sanan toteuttamiseen).  Poliittisen "kotini" olen löytänyt vaihtoehto-oikeistosta.  Poliittisesti korrektin valtavirran ulkopuolelta on loppujen lopuksi aika haastavaa löytää kanavia, joita tutkailla.

Yksi vaihtoehto on, että rustailen rakentavaa, kulttuuripitoista tekstiä itse miten parhaiten taidan, mutta pidän todennäköisenä, ettei kirjoitustahtini tästä oleellisesti elvy lähiaikoina, sillä elän keskellä ihmiselämän ruuhkaisinta aikaa.

Jos kellään on mitään aihetta liippaavaa sanottavaa, kommenttiboksi on avoinna.  Jostain syystä tekee mieli huikata terveiset niille, jotka ovat vuosien saatossa tulleet ajatuksiani ja näkemyksiäni rustailleeksi: kiitos, että olette katsoneet juttuni lukemisen ja toisinaan kommentoinninkin arvoisiksi.  Toivottavasti teillä menee hyvin.

15. heinäkuuta 2016

Maahanmuutto

Syyllisten päät vadille, unohtamatta mahdollistajia.

5. heinäkuuta 2016

Valinnanvapaus

"There are a dozen views about everything until you know the answer. Then there’s never more than one."  - Bill Hingest, That Hideous Strength
 Minä uskon vapaaseen valintaan, kuten osapuilleen kaikki läntisen maailman ihmiset.  Hylkään siis omniderigenssin, jonka mukaan luojataho on yksintoimija ja kaikkien tapahtumien suorittaja.  Tänä päivänä länsimaissa kuitenkin suositaan myös säieteoreetikkojen ja sen sellaisten lempikäsitettä, multiversumia.  Tämä meinaa siis sitä että oletetaan loputtomia rinnakkaismaailmoja, joissa vaikkapa X valitseekin tänään yhden jutun toisin kuin tässä maailmassa.  Tällöin tuleekin fanfaarin aika, sillä uusi rinnakkaistodellisuus on syntynyt.  Se on myös kirjaimellisesti lukemattomien scifi- ym. tarinoiden innoittaja.  Multiversumi on kuitenkin tällaisena jotain, minkä minä tyrmään logiikanvastaisena.

Syy on se, että jotta voisi valita toisin kuin tulee valinneeksi, täytyisi olla joku toinen.  Yhtälöstä, jossa henkilö tietyssä tilanteessa valitsee, ei voi saada kuin yhden vastauksen.  Spekulaatio siitä, mitkä vastaukset voisivat olla, on toki mahdollista pykätä miten paljon haluaa, mutta kun valinta on tehty, se loogisesti johtaa kaikkien muiden valintojen mahdottomuuteen siitä syystä, että ne eivät tulleet valituksi.  Täten rinnakkaistodellisuuksia, joissa söinkin aamulla kaurapuuron sijaan munakokkelia ei ole, koska en valinnut niin.  Voidakseni valita munakokkelin, olisi minun oltava joku toinen.  Yhtälöstä ei saa kuin yhden vastauksen, ja vain yhtälöä muuttamalla vastaus muuttuu.

Tässä vaiheessa aika moni herännee kysymään, että entäs se vapaa valinta?  Jos olemme tuomittuja valitsemaan kuten valitsemme, missä mielessä meillä on mitään vapautta valita mitään?  Tämä taisi olla kysymys, jota itsekin mietiskelin viitisen vuotta vanhassa tekstissäni.  Tänä päivänä minulla on siihen validi vastaus.

Valinnanvapaus tarkoittaa vapautta ulkoisista rajoitteista.  Se ei voi tarkoittaa vapautta omasta itsestä.  Jälkimmäinen on oksymoron, eikä voi koherentisti tarkoittaa yhtään mitään.  Täten jep, koska olemme keitä olemme, tilanteessa jossa olemme, valitsemme siinä kuten valitsemme, emmekä kykene valitsemaan toisin kuin valitsemme.

Edellisen pohjalta voitaisiin sitten kysyä, josko on mielekästä sitten pitää ketään vastuussa mistään, kun tiedetään, että koska he ovat keitä ovat ja tilanteessa missä ovat, he eivät ole voineet valita toisin?  Vastaus on: totta kai.  Vastuullisuudessa on kyse nimenomaan siitä, että tehdäänkö valinta itse, ulkopuolisen syyn pakottamatta.  Se, että ihminen ei voi olla vapaa omasta itsestään, ei tarkoita, että hänestä riippumattomat tekijät ratkaisevat hänen toimintansa.  Ja koska hän on toimintansa suuntaaja, on hänellä siitä myös vastuu riippumatta siitä, että hän ei valitse kyseisessä tilanteessa suunnata sitä toisin.  Vastuu on valitsijalla.

Sillä viisiin.  Multiversumi on fiktiivisesti hauska juttu, mutta ei sillä muodossa, jossa jengi synnyttäisi rinnakkaistodellisuuksia, joissa valitsee eri tavoin, mitään tekemistä todellisuuden kanssa ole.  Ne nojaavat fiktioon mahdollisuuksista, joita ei todellisuudessa ole olemassa.

29. kesäkuuta 2016

Naisen tilanne tänään

Ei ole välttämättä hullumpi idea kysyä sitä, minkä takia suomalaiset naiset jäävät tänä päivänä yhä useammin yksin tai vaihtoehtoisesti ryhtyvät lesbosuhteeseen.  Oletettavasti kaikki maailman ihmiset ovat jo lukeneet siitä, että ne tuntee nykyään ihan oikeasti sikana vetoa naisiin ja niiden kauneuteen, minkä takia keskimääräinen lesbopariskunta onkin kauneuden ja seksikkyyden ruumiillistuma:
Can you say "lesbian bed death"?
Tällä blogilla olikin jo liikaa lukijoita.
Muttajoo asiaan.

Naiset jäävät yksin tai leikkimään pariskuntaa toisen hylkiönaisen kanssa, koska he eivät saa miehiä, joita kohtaan tuntisivat vetoa.  Tähän on jonkin verran vaikuttavia tekijöitä, joita availen seuraavaksi.

Ensimmäiseksi on aiheellista mainita hypergamia, joka on naisellisen seksuaalisuuden muoto.  Se meinaa sitä, että nainen haluaa miehen, jota voi katsoa ylöspäin.  Tämä on perinteisesti edellyttänyt sitä, että mies on sekä psyykkisesti että fyysisesti vahvempi kuin nainen, minkä lisäksi miehen resurssit ovat olleet naiselle ja tämän kanssa alkuunpannulle perheelle elintärkeitä.  Siinä on ollut kolme tanakkaa syytä katsoa miestä ylöspäin ja täten omaksua asema tämän vaimona ja sitten äitinä.

Enter Valte.  Valte on "mies", joka ei ole paikalla ja jota ei tarvitse totella.  Se antaa säännöllisesti rahaa, vetää kätyreineen turpaan ketä tahansa muuta miestä ja jolle ei ole vastuussa oikein mistään.  Äkisti nainen huomaa, että kun verrataan Valteen, joka on sitä paitsi aina naisen puolella, alkaa tavallinen mies, joka ei pärjää mittelössä Valtelle ja joka voi syystä tai toisesta päätyä jopa työttömäksi, vaikuttaa kehnommalta.

Kun päälle lyödään se fakta, että naiset hankkivat korkeakoulutuksen miehiä useammin ja tekevät mieluummin töitä kuin lapsia, alkaa tavallisemman miehen seura vaikuttaa aika köyhältä vaihtoehdolta.  Kun nainen ei löydä mitään syytä katsoa miestä ylöspäin, hän katsoo miestä alaspäin.  Ja nainen, joka katsoo miestä alaspäin, hankkii seurakseen mieluummin kissoja ja lihoo sohvan kokoiseksi.

No mikä tässä on ongelma?

Se, että tällaisessa tilanteessa sen enempää kuin miehet eivätkä naisetkaan voi hyvin.  Valtion keinotekoinen survominen pariskuntien, jopa avioparien, väliin murentamaan näidenvälistä luontaisesti syntyvää ja yllä pysyvää viehtymystä, on resepti perheinstituution tuhoon.  Se rikkoo ne mekanismit, jotka synnyttävät ja ruokkivat pariskunnan keskeistä rakkautta, kiintymystä ja motiivia toimia katse kaukana tulevaisuudessa, jättäen jäljelle pelkästään raa'an seksuaalivietin, mistä syystä kysyntää on tänä päivänä suhteettoman paljon niille tyypeille, joilla ei ole sen enempää halua kuin keinojakaan kasvattaa lapsia tai muodostaa perheitä.

Miehille jää luonteviksi vaihtoehdoiksi ryhtyä joko kilteiksi pikku kuohilaiksi, jotka eivät uskalla lähestyä naista ensinkään, tai ryhtyä öykkäreiksi, joilla ei ole mitään intressiä panostaa muuhun kuin pumppailuun ja dumppailuun.  Samaan tapaan kuin feministiksi julistautuva nainen tekee parhaansa ollakseen ö-luokan mies, haluaa feministiksi julistautuva mies olla ö-luokan nainen.  Kummaltakaan ei löydy mitään oman sukupuolensa hyveitä ja nekin hyveet, joita tämä ilmentää vastakkaiselta roolilta, ilmenevät perversseinä karikatyyreina alkuperäisistä.

Nainen ei myöskään pääse äidinvaistostaan mihinkään.  Jos naisesta ei tule vaimoa ja äitiä soveliaaseen ajankohtaan mennessä, hänestä tulee sen sijaan hullu.  Hullu nainen on siitä vaarallinen, että hän saattaa sijaistaa äidinvaistonsa ja yksinäisyytensä innoittaman kelvottomuudentunteensa (kotieläinten sijaan tai ohella) etnomasokistiseksi äiti maa-larppaukseksi, minkä ansiosta kaikki maailman pakolaiset tai sellaiseksi tekeytyvät ovat hänen silmissään hänen lapsiaan.  Emotionaalinen tarve suosia näitä "lapsiaan" yli muiden - Valten rahoilla, tottakai - syrjäyttää järjenkäytön kokonaan, mistä syystä kahelien kohortin päätä asiassa ei yksinkertaisesti voi kääntää.

Se ei meinaten ole sattumaa, että massamaahanmuutto on nimenomaan naisten ja naismaisten miesten ajama asia.

Eipä huolta.  Se, mikä ei voi pysyä pystyssä, ei myöskään pysy.  Nykytila on väkisin pystytetty ja kestämätön, ja kaatuu itsekseen ennen pitkää.  Sillä välin tervejärkisten, perheiden puolella olevien, ihmisten on syytä keskittyä pitämään huolta siitä, että heillä on jälkikasvua ja keinot pitää näistä huoli silloinkin, kun Valte heittää muilta pöllimänsä lusikan nurkkaan.  Tulevaisuutemme on meidän käsissämme.
Tulevaisuudessa ensimmäiset tällaisesta kuvasta nousevat mielleyhtymät eivät ole rasismi ja homofobia.

27. kesäkuuta 2016

Mies, perheen pää

"Weak men drive women insane, and insane women make men weak." - John C. Wright

Oli aika, jolloin se, että miehen on syytä olla perheen pää, oli itsestäänselvää. Kuitenkin moni asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvää, ei sitä tänä päivänä monellekaan ole, ja sitten ihmetellään kun tosiasioita ei oteta huomioon ja mikään ei toimi. Sekään, että vaikka mies on perheen pää, mutta nainen kaula, joka sitä kääntää, ei myöskään ole tuulesta temmattu. Se kun on truismi sekin.

Nämä johtuvat siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia, kuten näiden funktiotkin. Naisen tehtävä on kokeilla ja varmistaa, että mies on hänen ja pysyy tämän vierellä myös vaikeina aikoina. Pariutumisesta kun tuppaa seuraamaan lapsia ja tällöin nainen on syvällä ureassa jos mies ottaa ritolat. Siksi shit test. Ja shit testillä on kahtalainen funktio.

Ensimmäinen on se, että sen avulla otetaan selvää, onko mies mukana myös niinä huonoina päivinä. Se toinen puolestaan on se syy, minkä takia miehen pitää olla perheen pää: sen avulla otetaan selvää, onko miehellä selkärankaa puolustaa itseään, omaansa ja oikeaa vai onko hän se kaveri, jonka yli kävellään kun tullaan morjestamaan.

Jos mies pelkää konfliktia naisensa kanssa niin paljon, että alistuu sen edessä, hän ei pistä tikkua ristiin siinäkään vaiheessa, kun vastassa on mulkku, jolla on fyysistä tai taloudellista valtaa ja motiivi käyttää niitä miestä ja tämän läheisiä vastaan.

Tyypillinen tohvelisankari on se kaveri, joka naisen alkaessa riidellä jostain turhanpäiväisestä ajattelee, että ei tämä juttu ole perkeleenmoisen tappelun arvoinen, annan tuolle periksi kun ei tämä niin tärkeä asia ole ja aikaakin menee vähemmän homman tekemiseen kuin siitä tappeluun jossa kuitenkin saa takkiin. Ja siinä tohvelisankari tekee pahan virheen. Jokainen kerta, kun hän antaa periksi väärästä syystä, hän opettaa itsensä luovuttamaan epämukavuuden uhatessa ja antaa signaalin naiselle siitä, että sulla on tässä mies, joka on hukannut kiveksensä. Ihminen on mitä hän tekee. Kun on kastroinut itseään henkisesti kerran toisensa perään, ne pallit eivät ole käsillä silloin kun niille olisi kysyntää.

Ja mies, joka häviää naiselleen, ei pysty puolustamaan perhettään tai sen etua. Nainen ei ole soturi. Väkivallan uhatessa nainen alistuu todennäköisemmin kuin taistelee, oli millainen riivinrauta hyvänsä. Siinä, kuka on perheen pää, on kyse politiikasta, sillä väkivalta on politiikkaa. Nainen ei taistele, joten miehen on pystyttävä siihen. Ja jotta mies pystyisi siihen, on miehen oltava perheen pää ja sellaisena perheensä kunnioittama.

Aihetta voisi laajentaa myös selittämään sitä, minkä takia naiset eivät kuulu politiikkaan, mutta jätettäköön se toiseen kertaan.

25. kesäkuuta 2016

Aseenkanto-oikeudesta

Kun valtio haluaa kieltää lainkuuliaiselta kansalaiselta oikeuden kantaa asetta, se kertoo vain haluavansa monopolisoida aseet itselleen ja rikollisille.

Muistele, mitä valtio on saanut länsimaissa aikaan viimeiset 50 vuotta. Luotatko Sinä valtion hyväntahtoisuuteen?

Minä en.

24. kesäkuuta 2016

#Brexit

Saint George has smitten the Dragon.
Thank you.

7. toukokuuta 2016

Maamme väestönkehityksestä lyhyesti

Maahamme otetaan jatkuvalla syötöllä lisää vierasväestöä elämään ja lisääntymään ilmaiseksi korvaamaan ikääntyvää valtaväestöä.  Valtaväestö puolestaan pienentää lapsilukuaan, koska uusiin lapsiin ei ole varaa edellämainituista syistä alituiseen korotettavien verojen ja lapsiperheisiin suuntautuneiden leikkausten takia.  Asiaan luonnollisesti vaikuttaa myös kasvavan vierasväestön aiheuttama turvallisuudentunteen tuhoutuminen, joka vähentää kantaväestön lastenhankkimishaluja "tällaiseen maailmaan".

Me emme saa lopputulemaa Suomi + 100 000 ulkomaalaista.  Saamme Suomen - 100 000 suomalaista joihin perheillä ei ole varaa ja + 100 000 ulkomaalaista.  Korvaamme omaa väestöämme vihamielisillä, alhaisemman ÄO:n maahantunkeutujilla.

Hyvä peli, Suomi.

17. huhtikuuta 2016

Pelipöytää on peukaloitu

Lasikameli tuli edellisen postauksen kommenteissa sanoneeksi "Seksuaalimarkkinoissa naisten ylivoima on täydellinen eikä yksikään mies ole turvassa".  Se on osa niitä juttuja, mitkä kaiken maailman miesasiajengiä ja MGTOW-porukkaa eniten riipivät, ja minkä takia he kantavat valtavaa kaunaa koko naissukupuolta kohtaan, samaan aikaan kun kärsivät himoissaan.  Heidän silmissään käytännössä koko yhteiskunta on valjastettu miessukupuolta vastaan, tai ainakin valkoista heteromiestä vastaan.  Silläkin uhalla, että joku erehtyy kuvittelemaan minua alussa mainittujen miesjengien jäseneksi, on todettava, että he ovat ainakin kyseisessä asiassa oikeassa.  Jos kohta lasikamelilaista hyperbolaa on vaikea esittää vakavalla naamalla, voisin käydä läpi miksi miesten tila on mikä on.

Seksuaalimarkkinoilla on epäsuhta, ja monet miehet tuntevat olevansa lähtökohtaisesti alakynnessä naisten kanssa.  Kokonaan riippumatta heidän henkilökohtaisista avuistaan voimme todeta nykytilanteen olevan historiallisesti ainutlaatuinen: nykymies ei joudu kilpailemaan ainoastaan toisten miesten kanssa, vaan pelikentällä on aina myös kolmas osapuoli, aina naisen puolella oleva "isoveli", valtio.  Kyseisen valtion oikeuslaitos ja väkivaltakoneisto ovat valmiita puolustamaan naisen kunniaa ja viemään vastuun tämän lyhytnäköisiltä ratkaisuilta ja kaatamaan sen miesten niskaan.  Lyhyesti ilmaisten valtio kohtelee naisia vajaavaltaisina vastuun puolesta, täysivaltaisina vapauden puolesta.  Ja koska jonkun on kannettava vastuu, sen kantavat miehet.

Edellisestä seuraa, että miehellä ei ole historiallisesti aina päteneitä tekijöitä puolellaan: kyky elättää ja olla fyysisesti vahvempi ovat molemmat muuttuneet huomattavasti vähäarvoisemmiksi elleivät mitättömiksi tekijöiksi parisuhdemarkkinoilla.  Tämä johtuu siitä, että kyvyn elättää takaa Valte ja Valte myös vetää miestä turpaan, rullaa siltä hynät, vie siltä perheen ja nakkaa kiven sisään jos nainen ryhtyy vetelemään naruista.  Ja miehet tietävät tämän.  Kaksi miehen etua suhteessa naisiin on käytännössä poispyyhitty, ja se näkyy miesten itsetunnossa ja -luottamuksessa.

Edellä mainittu ei siinä mielessä olisi ongelma, jollei naisen pitäisi tuntea miehen olevan jollain tasolla yläpuolellaan tunteakseen tätä kohtaan sukupuolista vetoa.  Tätä kutsutaan hypergamiaksi - naisella on biologinen veto niitä miehiä kohtaan, joilla on tavalla tai toisella korkea status, tai ainakin korkeampi kuin naisella itsellään.  Edellämainitut seikat ovat puolestaan olleet historiallisesti ne asiat, jotka lähestulkoon kaikilla miehillä on ollut naisille tarjota, ja joiden ansiosta nämä ovat saaneet hankittua perheet ja pidettyä ne kasassa.  Niiden merkitys pariutumismarkkinoilla on, jos ei nyt nollattu, niin ainakin minimoitu.

Kun soppaan lisätään sellaiset mausteet kuin "valkoiset ihmiset ovat rasisteja, sortajia ja syöpä maan päällä", jota kaikille on toitotettu viimeistään ala-asteikäisestä lähtien ja hitaasti mutta valitettavasti yleistyvät rikkinäiset perheet, saadaan tilanne, jossa miehiltä on vedetty yhtäältä matto alta valtion taholta ja toisaalta poissaolollaan loistavalla isähahmolla ja tämän esimerkillä siitä, miten ylipäätään tulla naisten kanssa toimeen.  Lyödään päälle vielä mediat, joissa naiset ovat aina vahvoja, älykkäitä ja seksikkäitä, kun taas miehet ovat yhdeksäntoista kertaa kymmenestä vitsin nyhvö punchline.  Tuloksena on yhteiskunta, jossa on maksimoitu niiden nuorten miesten määrä, joiden ainoa auktoriteetti kasvuiässä on ollut nainen.  Poissaoleva isäsuhde myös tuottaa luonnollisesti kaunaa, mikä saa nuoren miehen suhtautumaan omaankin sukupuoleensa ambivalentisti ja yhdessä äiskän valheiden kanssa siitä mitä naiset todella haluavat, on lopputuloksena sosioseksuaalinen gamma - mies, joka ei ymmärrä mitään naisista ja samaan aikaan jumaloi ja pelkää näitä, pelkää myös omaa sukupuoltaan ja miehisyyttä, ja joka kuitenkin haluaisi naisen, jonka kanssa pistää hynttyyt yhteen ja aikaansaada onnellinen perhe.  Sellainen yhtälö ei ole ratkaistavissa.

Nykymies pitää kätensä varmuuden vuoksi 15 sentin päässä naisesta ettei vain loukkaisi tätä.  Huomaa naisen reaktio.

Kaikki, mitä on tehtävissä valkoisten heteromiesten kuohitsemiseksi maskuliinisuudesta, on tehty.  Mukaanlukien se, että vesistöt myrkytetään e-pillereillä, ettei testosteronituotanto pääsisi vaikuttamaan lupaavasti alkaneen kiltin, tottelevaisen ja ongelmattoman ihmishuonekasvin muovailussa sillä välin, kun katsotaan töllöstä realitya.  Okei, sitä tuskin tehdään kyseisessä tarkoituksessa, mutta yhtä kaikki se myötävaikuttaa kaikkiin edellisiin tekijöihin, jotka tekevät nykymiehistä sitä sakkia, joka mieluummin on koskaan laittamatta itseään likoon kuin ottaa riskin, jonka arvioi liian suureksi.  Edellä mainituista syistä itsetunnon rakentaminen omien saavutustenkaan varaan ei ole ihan niin helppoa, koska jos ne saavutukset eivät tuota paljon rahaa tai mainetta, eivät ne viime kädessä ole paljon enempää kuin mitä Valtella on tarjota.  Eikä Valte koskaan tule sanomaan, että tytsy nyt teit typerästi.

Nopein ja helpoin lääke tällaisessa tilanteessa olisi normaalisti opetella geimiä, niin kutsuttujen pick-up artistien käytännön harjoittelulla opettelemia alfamiehen elkeitä ja sosiaalisen dominanssin tunnusmerkkejä, joilla pelipöytää voisi tasoittaa.  Suurin ongelma nykymiesten kohdalla on se, että se edellyttäisi sosiaalista pelisilmää ja rohkeutta kohdella naisia tavallisina ihmisinä ihmeellisten, virheettömien enkeleiden sijaan.  Gamma ei kykene kumpaankaan, ja on todennäköistä, että hän pitää mieluummin kiinni valkoritarin roolistaan ja asettuu puolustamaan naista, ainoaa tuntemaansa auktoriteettia, tilanteessa kuin tilanteessa riippumatta siitä, miten typeräksi heittäytymistä se edellyttää.  Käyttäytymismallia kutsutaan valkoritaroinniksi, koska se tehdään palkkion toivossa ja koska mikään määrä todistuksia siitä, ettei se toimi, käännä valkoritarin päätä.

Eli jep, ei ole reilua nykymiehellä.  Kuitenkin on kysyttävä: mikä on nykymiehen suurin peikko?  Torjunta.  Se, että nainen, jota kohtaan hänellä on odotuksia, katsoo tätä kuin vuoden vanhaa perunasalaattia.  Tämä yksi asia halvaannuttaa hänet niin, ettei hän uskalla lähteä peliin.  Minä ymmärrän sen ihan hyvin, torjunta sattuu.  Etenkin kun se tulee taholta, jota pitää vähintään Jumalasta seuraavana ellei Häntäkin korkeampana.  Se on uhka itsetunnolle ja koko identiteetille.  Mitä jää jäljelle sille, joka pistää itsensä likoon ja saa osakseen hylsyn?

Minäpä kerron: Totuus.  Siitä jää käteen se, että maailma ei loppunut sittenkään.  Se, että torjunta on itse asiassa tietoa asioiden todellisesta tilasta: harva meistä oikeasti haluaisikaan olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei todella halua olla meidän kanssamme.  Se tieto paljastaa, että tämä torjunta oli hyvä juttu.  Jokainen väärä arvaus, jokainen torjunta antaa lisää tietoa siitä, mikä ei toimi.  Ja jokainen myöhempi torjunta on ensimmäistä helpompi.  Se on kuin tappelussa: lyönti, jota ei ole koskaan vastaanottanut, on se pelottavin.  Muutaman kerran tapellut tietää, että kivusta pääsee yli eikä pasko housuun tappelun uhatessa.

Jep, nykyaika on pariutumisen suhteen vaikea, mutta onpa niitä kovia aikoja ollut ennenkin.  1939 tuli ryssä vierailulle pyytämättä; mitä veikkaatte, oliko se hauskempaa kuin yritys hankkia nainen nykyoloissa?  Silti ne miehet menivät ja tekivät mitä piti, hintaa kysymättä.  Nykytilanteessa on sellainen mukava piirre, että läpeensä todellisuusvastaisena se ei ole pysyvä, vaan kaatuu aikanaan omaan mahdottomuuteensa.  Sen kaataminen ei kysy mitään efforttia.  MGTOW-jengi ja miesasiajampat, teilläkin on yksi elämä.  Haluatteko käyttää sen itsenne katkeroittamiseen vai vaikeuksienne voittamiseen?

Viimeinen huomio: lopettakaa oikeuksista puhuminen, kun puhutte seksistä ja parisuhteista.  Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.  Laiffin peli on kovaa ja epäreilua, mutta en muista koskaan mistään lukeneeni, että se olisi reilua, helppoa ja kivaa.  Päinvastoin.  Parisuhteet ja perheet ovat isoja, kovia juttuja, jotka edellyttävät valtavaa henkistä kasvua kaikilta osapuolilta. Ne eivät ole luusereille.  Jos siihen leikkiin ryhtyy, on syytä ymmärtää, että se ei onnistu puolella perseellä.

13. huhtikuuta 2016

Miesten sosioseksuaalinen hierarkia

Veikkaan, että tätä postausta tulee päivitettyä ajan mittaan, kun allekirjoittaneen ymmärrys kyseisestä hierarkiasta karttuu.  Se on lähtöisin Vox Dayn kynästä, ja hän puolestaan jalosti sen hamesankareiden suosimasta alfa-beta-kahtiajaosta, jonka hän hylkäsi liian yksinkertaisena.  Omakohtaisesti olen havainnut luokittelun välinearvon sekä ihmisten kanssa keskustellessa että näiden toimintaa ennakoitaessa.  Kyseisestä syystä tarjoan suurpiirteisen version hierarkiasta tässä postauksessa.

Ohessa vielä pari huomiota, jotka aihetta käsiteltäessä on syytä mainita: Yleinen harhakuvitelma on, että kyseessä on jonkin sortin tikapuu, jossa on tarkoitus kiivetä alfa-puolalle ja kaikki muu on häviäjien hommaa.  Kyse ei ole minkäänlaisesta moraalisesta imperatiivista.  Miesten sosioseksuaalinen hierarkia on laadullisesti deskriptiivinen normatiivisen sijaan.  Itsensä voi identifioida sieltä yleensä kohtalaisen helposti, ja se on itsestään kiinni, kokeeko sijaintinsa tyydyttävänä vai ei.  Toinen yleinen oletus hierarkiaan viitattaessa on, että viittaaja haluaa maalata itsestään kuvan alfana. Todettakoon, etten ole.

Alfa
Alfamies on se kaveri, jolla on valtava määrä sosiaalista pääomaa.  Yleisesti ottaen alfa on aloitekykyinen, luontainen johtaja ja tietoinen paikastaan hierarkiassa.  Leijonan lailla alfa harvemmin arvostaa sitä, että hänet koetetaan pudottaa kuninkaan istuimelta, mikä tekee hänestä keskivertoa alttiimman riskeille.  Johtajatyyppinä alfaa ei niinkään kiinnosta, mitä muu yhteiskunta asioista ajattelee: hänellä on tehtävänsä ja hän tekee sen.  Alfa mittaa menestystään saavutuksillaan, mikä ilmenee usein myös naissankaruutena.  Lyhyesti ilmaisten miehet kunnioittavat alfaa ja naiset haluavat alfan.  Käytännössä kaikki naistenkellistysoppaat ja -neuvot keskittyvät alfan maneerien ja asennoitumisen emulointiin.
Pop-kulttuurista alfan löytää elokuvan pääosasta, potkimassa perseitä ja nauttimassa valokeilasta.  Esimerkkeinä Vin Diesel Fast and the Furious-sarjassa, Donald Trump.

Beta
Synnynnäinen luutnantti, luotettava kakkosmies ja kaveri, joka kukoistaa parhaiten vastuullisessa, vaan ei korkeimmassa asemassa.  Betalla ei ole samanlaista hinkua olla sosiaalisesti dominantti, mutta tästä huolimatta hänellä on korkea sosiaalinen pääoma, hyvä itseluottamus ja menestystä myös pariutumismarkkinoilla.  Seuraa mielellään alfan johtaessa ja lähtee mukaan tämän juttuihin.
Pop-kulttuurin esimerkki betasta on Paul Walker samassa elokuvasarjassa, toinen vaikkapa Lucius Vorenus sarjasta Rome.

Delta
Yksi jätkistä, kuten sanotaan, positiivisessa mielessä.  Rivisotilas, joka hoitaa hommansa, mutta jota ei kiinnosta kummemmin sosiaalinen elvistely eikä omaa suurempaa kunnianhimoa.  Hänelle riittävät yksinkertaiset asiat ja normaalin elämän anti.  Hän on lojaali mies, jolle naiset ovat vähän mystisiä ja hankalia ymmärtää, ja deltalla on usein taipumus näiden jalustalle nostamiseen "olen onnekas kun minulla on hänet"-tapaisten ilmaisujen kautta.  Esimerkkeinä mainittakoon suurin osa Band of Brothersin Easy Companysta ja Jon Snow Game of Thronesista.

Gamma
Kaveri, joka ajattelee olevansa salaa alfa, ja ihmettelee, kun kukaan muu ei tajua sitä.  On universaalisti naisten inhoama ja harvemmin sinut miehisyytensä kanssa.  Saattaa muuten olla sosiaalisesti suhteellisen arvostettu.  Gamma on passiivis-aggressiivinen, kaunainen ja katkera miestyyppi.  Gamman tunnistaa siitä, että häntä hävettää käyttää miehuuteen liittyviä sanoja, ja käyttää usein ilmaisuja kuten "kuulostaa siltä kuin sanoisit X".  Gamma on äärimmäisen itsekeskeinen ja jatkuvasti omaa napaansa analysoiva ja syystä tai toisesta kärsimänsä henkilökohtaisen häpeän siinä määrin runtelema, että hänen täytyy jatkuvasti rakentaa päänsä sisällä kertomusta, jossa hän on sankari, vaikka siltä ei vaikuttaisikaan.  Siinä, missä sarkasmi on alfalla ja sigmalla välinpitämättömyyden indikaattori, on se gamman hauraan egon suojakilpi.  Koska gamma on alituiseen kauhuissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, hän ei uskalla tunnustaa, ettei tiedä jostain asiasta mitään.  Esimerkkeinä Sobel Band of Brothersista, John Scalzi, Bernie Sanders ja jokainen XY-kromosomeilla varustettu feministi.

Lambda
Hintti.
 
Omega
Sosiaalinen hylkiö vailla varsinaisia sosiaalisia kontakteja sen enempää naisiin kuin miehiinkään.  Sosiaalisessa hierarkiassa täysin näkymättömiä, kukaan ei huomaa heidän olemassaoloaan.  Joko hyväksyvät asian ja käyttävät aikansa muuhun tai ovat siitä raivoissaan.  Esimerkkeinä Taxi Driverin Travis Bickle, Elliot Rodger.

Sigma
Outolintu, joka ei ota osaa sosiaaliseen kiipeilyyn mutta voittaa siinä silti.  Pitää johtajuutta ja sosiaalista dominanssia ajanhukkana, viihtyy harvemmin joukkuelajeissa.  Erakkoluonne, jolla on hyvä itseluottamus ja usein epätavalliset kiinnostuksen kohteet.  Hänen puoleensa käännytään helposti kuten alfankin, mutta alfasta poiketen hän ei mielellään ota vastaan johtajan roolia.  Jotkut käyttävät ilmaisua "introvertti alfa".  Alfat harvemmin pitävät sigmasta, koska jälkimmäiset eivät tunnusta hänen sosiaalista dominanssiaan.  Esimerkkeinä käy valtaosa Clint Eastwoodin hahmoista, Aragorn.

12. huhtikuuta 2016

Writer's blog

I'm still standing.

Silloin tällöin tulee kavereiden kanssa puhuttua harrastuksista, ja esiin nousee kirjoittaminen.  Joka kerran, kun joku tulee siinä yhteydessä miettineeksi, josko hänkin aloittaisi blogin ja käsittelisi siinä mielenkiintoisia asioita, sanon heille: "Jos voit olla kirjoittamatta, kannattaa olla kirjoittamatta.  Ja jos et voi, anna palaa täysin palkein".  On kulunut kosolti aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut, vaikka sanottavaa onkin.  Kyse ei ole niinkään siitä, että olisin itse toteuttanut neuvoani tietoisesti, vaan pikemminkin siitä, että harhaanjohtavaa informaatiota tulee sellaista tahtia vastaan, etten osaa valita mihin niistä puuttua sillä vähällä ajalla, jonka voisin kirjoittamiseen käyttää.  Valinta jää tekemättä ja kirjoitus kirjoittamatta.  Kohdallani sillä on kyllä se ikävä seuraus, että se syö.

Kun pitää blogia ja kirjoittaa siinä tärkeistä asioista, on siinä sellainen vika, että se tuo tiettyä vastuuta.  On toki totta, että suuria viisauden saloja ei kaikissa teksteissään näillä lahjoilla liene mahdollistakaan syytää, mutta vähäinenkin rustinki olisi osoitus siitä, että ei täällä ole hanskoja naulaan nakattu.  Tuli tässä myös havaittua, että uuden blogin pystyyn laittaminen oli virhe - sekä mission statement että nimenvalinta osoittautuivat typeriksi tempuiksi.  Blogikirjoittaminen on aina ollut allekirjoittaneelle varoventtiili, keino päästää pihalle ne ajatukset mistä hyvänsä aiheesta, jotka ovat milloinkin häirinneet elämän oleellisiin asioihin keskittymistä.  Sitten kun sen kahlitsee muotoon "let's ollaan miehinen tekijä" ja "let's kirjoitetaan parempaa matskua kuin aikaisemmin", blogi ei enää toimi alkuperäisessä tehtävässään aivomyrskyjen ulospääsytienä enkä minä voi tyytyä kirjoittamaan luontevasti, koska olen asettanut itselleni karsinan.  Minä en viihdy karsinassa.  Luonnollani on taipumus potkia siitä aita tai veräjä nurin.

En ole tässä kirjoittamassa sen enempää blogin muistokirjoitusta kuin ylösnousemustakaan.  Vastaisuudessa, sikäli kun löydän aikaa kirjoittaa, teen sitä vanhaan tapaan käsitellen juttuja, joita päässäni pyörii.  Samalla kerron toisinaan itseeni liittyviä juttuja edetessäni tai kömmähdellessäni tiellä, jolla pyrin paremmaksi mieheksi, aviomieheksi ja isäksi.  Voisin myös kirjoitella tiedemiehen viimeaikaisten rustailujen lailla vähän treenaamisesta, koska se on ollut viimeisen suurin piirtein tusinan vuoden verran rakas harrastus ja keino hankkia ja ylläpitää corpore sanoa tämän mens sanan kaveriksi.  Käynen siihen käsiksi kunhan poden tenniskyynärpääni loppuun.

Seuraavaksi olisi varmaankin syytä käsitellä viime vuonna luetut kirjat.  Niitä on aika paljon, etenkin verrattuna tähän vuoteen, jona en ole lukenut kuin pari hassua pikku opusta - olen käyttänyt aivan liian paljon aikaa kaikenlaisten podcastien kuunteluun.  Jossain välissä olisi myös hyvä kehittää käyttökelpoiset tagit, joiden pohjalta kirjoituksia jäsennellä.  Jos jollakulla on niihin ideoita, otan niitä mielelläni vastaan.

29. helmikuuta 2016

Suuri mysteeri

Pää irti nelivuotiaalta "tuntemattomista syistä".

Niinkö.

Veikkaan, että yhtä lailla tuntemattomista syistä näitä saatanan örkkejä vihaa jokainen normaali ihminen.

13. tammikuuta 2016

Runokeskiviikko

Unca Dolan kertoo kauniin runon.

7. tammikuuta 2016

Kristillisyyden ja kirkkolaisuuden ero

Kristinuskoa ei sovi sekoittaa kirkkolaisuuteen.  Nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka molemmat kuuluvat nimellisesti kristinuskoon.  Kirkkolaisuudeksi voidaan kutsua nykyaikana mm. arkkipiispa Kari Mäkisen ja nimellisesti kristillisen unionin Angela Merkelin luotsaamaa monikulturismin ja vasemmistolaisuuden palvontaa, jonka tunnistaa varsin helposti siitä, että se pyyhkii perseensä Raamatulla joka kerran kun uskonnon sisällöstä tulee puhe.  Tämä eronteko on siinä mielessä erittäin tärkeä, ettemme näe vihollisia väärässä paikassa tulevan sisällissodan aikana.

Kirkkolaisen kristinusko typistyy kahteen raamatunlauseeseen, joista ensimmäinen on "kohdelkaa toisianne kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan" ja toinen on "minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne".  Näistä molemmista kyynelsilmäisinä ja Vahvan Tunteen liekki vesimeloninvärisissä sydämissään nämä hullut ovat paitsi valmiita tekemään myös tekevät kaikkensa antaakseen lastensa, perheensä ja kansansa tulevaisuuden näiden vihollisten käsiin.  He ovat paimenia, jotka kutsuvat nälkäiset ja janoiset sudet lampaidensa keskuuteen syömään nämä ja juomaan näiden veret.  He pitävät tätä laupeuden tekona, eivät saatanallisen pahuuden ilmentymänä, ja maailman mediat ja johtajat ylistävät heitä näistä teoista.

Lainaan Vox Daylta erittäin oleellisen kristillisyyden nyrkkisäännön: "if a fallen world lauds you for what you are doing, the chances are very good that what you are doing isn't in line with the Will of God as expressed in the Scriptures."  Toinen on: "Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä."  Kukin miettiköön hetken tahollaan, kumpaa vihollisinvaasion maahantuominen ja aktiivinen tukeminen alkuperäisväestön fyysisellä ja taloudellisella kustannuksella edustaa.

Yksikään kristitty ei asetu omiaan vastaan ja maahantunkeutujien puolelle.  Yksikään kirkkolainen ei asetu kristillisen sivilisaation puolelle.


Norjan poliisi alistuu

No niin.  Oslolaiset poliisit nostavat kädet pystyyn ja toteavat, että kaupunki on hävitty.
Odotettavissa lisää vastaavanlaisia ilmoituksia valtiovallan edustajilta ympäri Länttä.  Niiltä, joille läntisen sivilisaation puolustamisessa, järjestyksen ja lain ylläpidossa on kyse pelkästään työstä, ei voi odottaa tuon enempää.

Jos haluamme pitää maamme, me saamme myös taistella sen puolesta.

Mitään keinoa erottaa jihadistia vähemmän innokkaasta muslimista ei ole, joten olemme sodassa kaikkea Länteen saapunutta islamia vastaan.