Pages

26. marraskuuta 2015

Sisäiset hirttäjäiset


Bloginsa puolella nimimerkki Ruukinmatruuna ilmaisee tunteitaan.  Hänestä tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä ja mitään ei voi tehdä joten kannattaa jäädä hänen kanssaan itkemään.  Ties vaikka siitä olisi kovastikin hyötyä.  Huomautin suurimman ongelman olevan hänen asennoitumisessaan, minkä jälkeen hän sitten kaivoikin itselleen poteron ja invokoi tosiasiat ja realismin, joista kummallakaan ei ollut hänen asennoitumisensa kanssa mitään tekemistä.  Ainakin nimimerkit Tupla-J ja hopliitti tietävät samat tosiasiat ja muista suunnista odotettavissa olevat asiat kuin 'matruunakin, mutta kummankaan valinta ei ole todeta että me on hävitty tää peli, itketään.  Asennoituminen kun on asia, jonka ihminen itselleen tekee.  Se on myös hyvin oleellinen asia, mistä syystä sitä on myös kovasti tutkiskeltu ja opeteltu hyödyntämään.

Kuten todettua, meistä riippumattomat asiat menevät päin helvettiä.  Maa sullotaan täyteen vihamielisen kulttuurin edustajia, joita kukaan ei todella tänne haluaisi, maan talous vedetään vessasta alas ties kuinka monetta kertaa ja edessä häämöttää yhteiskunnan instituutioiden kokonaisvaltainen konkurssi.  Sille on paha tehdä siinä mielessä mitään, ettemme ole asemassa, jossa asiaan voisimme vaikuttaa.  Se on romahdus, joka on tulossa, ja sen jälkeen todennäköisesti edellistä monta kertaluokkaa rumempi sisällissota, jossa valtion taholta ei ainakaan apuja ole näillä näkymin luvassa.  Jep, kakka juttu.  Mistään näistä asioista Ruukinmatruuna ei ole yhtään sen paremmin perillä kuin nekään, jotka hänen defaitismiaan kritisoivat.

Kyse on siitä, mitä ihminen voi ja mitä tämän kannattaa tehdä.  Ruukinmatruuna esittää, että ihminen ei voi tehdä mitään eikä hänen siksi kannatakaan tehdä mitään.  Hän kutsuu tätä realismiksi ja toisin asennoitumista, uskomista siihen, että tilanteeseensa voi vaikuttaa, maagiseksi ajatteluksi ja bullshitiksi.  Hän tosin ei kerro, että mitä erityisen maagista tai sonnintorttuista siinä on, että valmistautuu vastaanottamaan tulevat kriisit ja ryhtyy rakentamaan verkostoa, jonka olemassaolo ei ole riippuvainen yhteiskunnan instituutioista ja joka täten ei romahda yhteiskunnan mukana.  Riippumatta siitä, miten allekirjoittaneelle tulevissa kriiseissä käy, se on huomattavasti rakentavampi lähestymistapa kuin vaihtoehto, joka koostuu itseaiheutetusta halvaantumisesta kun tulevaisuus ahdistaa.

Niissä asennoitumista koskevissa tutkimuksissa myös huomattiin, että asennoituminen vaikuttaa hyvin paljon siihen, mitä ihminen tekee.  Kaiken toivottomuuteen ja turhuuteen uskova ihminen ei näe mitään muuta kuin toivottomia ja turhia vaihtoehtoja, mistä johtuen hän ei tee yhtään mitään, vaan jää halaamaan polviaan ja piikittelee niitä, jotka tekevät.  Sellaisen ihmisen fokus on ulkopuolella - hän on voimaton ajopuu isojen voimien keskellä.  With friends like these one doesn't need enemies.

Sitten taas ne, jotka uskovat kykyihinsä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ehkä vähemmän hämmästyttävästi, myös tapaavat löytää niitä keinoja vaikuttaa ja parantaa tilannettaan.  Näin todella on - halusi sitä sitten kutsua maagiseksi tai ei.  Ehkä allekirjoittaneen on helppoa asennoitua rakentavasti, kun tietää uskontonsa lähteneen yhdestätoista pelokkaasta miehestä joita vastassa oli koko maailma.  Ja koko maailma veti kristittyjä turpaan niin kauan kuin jaksoi.  Ja kristityt voittivat silti.  Vasta kun kirkot rupesivat myötäilemään maailmaa, ne alkoivat heiketä ja raihnaistua.

Aihe on kahdesta syystä erityisen tärkeä tulevaisuudestamme kiinnostuneille.  Ensimmäinen syy on se, että sillä, miten asennoituu, on väliä.  Itsensä hirttäjä on piirtämänsä noitaympyrän vanki, ja ainoastaan hänen maaginen ajattelunsa, jonka mukaan mitään ei ole tehtävissä, estää häntä toimimasta.  Mahdollisuuksiinsa uskova löytää keinoja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Toinen, ja suuremmassa mittakaavassa tärkeämpi syy, on taistelumoraali. Vihollista, jolla on korkea taistelumoraali, on erittäin vaikea voittaa, koska hän ei lakkaa taistelemasta asiansa puolesta.  Sen sijaan vihollinen, jonka taistelumoraali on kehno, on käytännössä jo voitettu - mikä tahansa tämän odotuksien vastainen tapahtuma lannistaa tämän ja saa tämän antautumaan.  Syy sille, minkä takia maailma ei pystynyt nujertamaan kristittyjä, eikä esimerkiksi loputon määrä ilmapommituksia ISIStä, on, että he eivät suostu nujertumaan.

Luin taannoin tosielämän esimerkin jalkapallojoukkueesta, joka hävisi suurin piirtein jokaisen pelin yhtenä kautena.  Takkiin oli tullut jatkuvasti, ja se oli luonnollisesti ottanut kaaliin.  Joukkue oli kuitenkin pysynyt kasassa ja havainnut, että se pystyy vastoinkäymisistä huolimatta toimimaan.  Se ei pelännyt häviötä - se oli kohdannut pahimman kerran toisensa jälkeen ja tiesi kestävänsä sen.  Se kohtasi divisioonan ykkösjoukkueen ja teki yhden maalin.  Ykkösjoukkueen, joka oli jyrännyt siihenastiset vastustajansa helpon oloisesti, taistelumoraali romahti: eiväthän nämä toistaitoiset toopet yksinkertaisesti voi päätyä johtamaan meitä!  Ykkösjoukkueen peli hajosi käsiin ja pahnanpohjimmaiset voittivat ottelun rökäleluvuin.

Tarinan opetus on siinä, että se, mikä ei tapa, vahvistaa, erityisesti taistelumoraalin tasolla.  Se taas, kun ollaan totuttu olemaan kippari hyvällä säällä, menevät kovemmissa oloissa pasmat sekaisin.  Länsimaissa on eletty vuosikymmeniä velkarahalla, toisin sanoen varastettu tulevilta sukupolvilta jotta nykysukupolvilla olisi rahaa elää mukavasti.  Nykylänkkäri on tottunut siihen, että kaikki on mukavaa, hyvin ja viimeisen päälle just kuten hän haluaa.  Sitten jos jokin ei ole, kannattaa alkaa murjottaa.  Tai sitten ei.

Tästä syystä painotan tätä nykyä kirjoituksissani taistelumoraalin merkitystä.  Sekä minä että muut suomalaisten ja sivilisaation puolella olevat bloggarit ovat toimineet vuosikausia tuomiopäivän pasuunoina.  On ymmärrettävää, että siinä tilanteessa helposti ahdistuu siitä, mitä on tulossa.  Se, mihin en kuitenkaan aio tulevaisuudessakaan syyllistyä, ja miltä soisin muidenkin kansallismielisten itsensä ja toisensa säästävän, on itsesäälissä kieriminen ja tappiomielialan viljely.

Me voimme ottaa osuman.  Me voimme ottaa niitä lukemattomia.  Mutta me emme voi hävitä.

PS.  Mielentilojensa muuttamiseen rakentavammiksi suosittelen Mike Cernovichin kirjaa The Gorilla Mindset.  Retoriikan vaikutusta sekä yksilön että yhteisön moraaliin voi tavata Vox Dayn kirjasta SJW's Always LieNassim Nicholas Talebin The Black Swan ja Antifragile tarjoavat viisasta ajateltavaa niille, jotka hirttäytyvät siihen, mitkä asiat milläkin hetkellä näyttävät hänestä todennäköisiltä.

22. marraskuuta 2015

Uikkarit päälle ja menoks!

Tänä syksynä on tapahtunut niin mieletön määrä kaikkea päätöntä, että syy kirjoittamattomuuteen on ollut pikemminkin se, että kirjoitettavaa on liikaa.  Kun lähestulkoon joka päivä saavutetaan uusi päättömyyden ennätys, tuntuu typerryttävältä keskittyä niistä mihinkään kun jokainen pöyristyksen ilmaus vanhenee hyvin lyhyessä ajassa seuraavan pohjakosketuksen myötä.  Kerrataanpa oleellisimmat: Suomi ja Eurooppa ovat massainvaasion kohteena ja Quislingeistä koostuva hallinto tekee kaikkensa sekä kaataakseen kaikki eurooppalaisten rahat näille samalla varmistaen, ettei eurooppalaisilla vain ole mitään keinoja puolustautua ainakaan asein.  Ruotsi on kunnostautunut matupolitiikkansa kaatamiseen Suomen niskaan Tornion kautta, aikaansaaden sen historiallisesti huvittavan tilanteen, että Venäjä ei ole se tällä hetkellä Suomen kannalta tuhoisin naapuri.

Samaan aikaan kun kaikkialla muualla Euroopassa isänmaalliset puolueet saavat lisää kannatusta, suorittaa Timo Soini Perussuomalaisten imploosion vetämällä kaikilta Suomen etua puolustaneilta maton alta - tuloksena puolueen kannatuksen puolittuminen alle kuukaudessa (hyvä peli, Timo!  Sut kun saatais muidenkin puolueiden johtoon niin Muutoksella olis seuraavissa vaaleissa zäänssi vetää oma jytkynsä).  Sipilä puolestaan esiintyy 90-luvun Sauli Niinistön kehnona parodiana, esittäen tekevänsä kovia ratkaisuja jotka on pakko tehdä, samalla kiinnittämättä mitään huomiota käsiin räjähtäneeseen ja loputtomiin kustannuksia kasvattavaan maahantunkeutujavyötyyn.  Jäikö jotain mainitsematta?

Ai niin, Suojelupoliisi ja se tavallinen poliisi ovat sitä mieltä, että sananvapauden käyttäjät ja Raumalla asuvat mulkut (Jansson on mulkku, mutta suomalaisten puolella oleva mulkku ja täten allekirjoittaneesta erinomainen vesseli) ovat Suomessa ne oleellisin turvallisuusuhka ja kuluttavat resurssinsa ensisijaisesti parin nopeusyksikön ylinopeuksien valvontaan ja toissijaisesti lainkuuliaisten kansalaisten valvontaan ja tylyttämiseen piittaamatta toimiessaan laista yhtään sen enempää kuin rutiinilla siviilejä ampuvat jengitoverinsa rapakon takana.  Edelliseen lauseeseen olisi ehkä vielä voinut lisätä, että ne oikea turvallisuusuhka Suomessa ovat tällä haavaa arvioidut 300 vuodessa saapuvaa ISIS-terroristia, mutta se taisi olla mitaltaan riittävän dostojevskilainen tuollaisenaankin.

Niin että mistä alottais?

No vaikkapa tosiasioiden tunnustamisesta, se on aina hyvä idea.  Ensinnäkin on niin, että poliitikoista ei ole Suomessa mihinkään.  He eivät pelaa suomalaisten puolella vaan aktiivisesti heitä vastaan.  Ja ei, kyse ei ole siitä, että he olisivat sokeita sille mitä tekevät.  Kyse on siitä, että heitä kiinnostaa oma perse niiden sijaan, joiden etua heidät on valittu ajamaan.  Ja tällöin maahanmuutto on helvetin hieno bisnes, keskusten perustaminen on täydellinen liiketoimi vailla riskejä kun viulut maksaa valtio, ja kun asuu niistä riittävän kaukana eivät niiden haittavaikutuksetkaan kotipiiriin osu.  Lisäksi vielä Hyvän Ihmisen sädekehä siihen kaupan päälle ja hyvävelikerhon suosio siihen niin varmaa on, että sellaista määrää suomalaisia poliitikkoja ei nykypuolueista löydy, että erehtyisivät suomalaisten etua ajamaan.  Täten päästään siihen johtopäätökseen, että valtion suunnalta tilanteeseen ei tule ainakaan parannusta.  On siis aika lakata uikuttamasta Islamin hyökyaallosta ja opeteltava uimaan.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat päässeet asiaa mietittyään tähän pisteeseen, mutta sitten lyöneet hanskat tiskiin ja todenneet, että me on hävitty tää peli.  Syy lienee kahtalainen: ensinnä henkilö on epätietoinen siitä, miten tilanteessa olisi opittava uimaan, ja toiseksi ne käsitykset, jotka hänellä on toimivista uimatavoista eivät vastaa hänen käsitystään siitä, miten sivistyneen länsimaalaisen tulisi käyttäytyä.

Jälkimmäisestä päästäänkin tärkeään asiaan, sillä se on pääsyy sille, minkä takia ns. konservatiivien yritykset konservoida yhteiskuntaa, joka toimi, ovat epäonnistuneet koko historiansa ajan.

Konservatiivit sekoittavat keskenään keinot ja tavoitteen.  Heistä logiikka menee näin: jos alennun käyttämään keinoja, joita vastapuoli käyttää, en ole heitä parempi.  Vastaavalla tavalla Ranska ja Englanti olisivat voineet ajatella saksalaisten käyttäessä ensimmäisen maailmansodan aikana heitä vastaan taistelukaasuja.  Mitä he tekivät?  Käyttivät niitä itsekin, siinä määrin, että toisessa maailmasodassa kaasut eivät enää olleet saksalaisten (eivätkä muidenkaan) suosima vaihtoehto.  Adoptoimalla vastapuolen toimivat keinot ei tulla heidänlaisikseen, koska asiat ovat kiinni siitä, mihin keinoja käyttää, ei keinoista itsestään.  Tänä päivänä Napoleonin sotien tyylinen siisti, sääntöjen mukainen sotiminen tarkoittaa oman hautansa kaivamista.  Vastapuoli ei pelaa kivasti.  Me olemme sodassa, joka on rumempi kuin yksikään Euroopassa käyty vuosisatoihin.  Aikojen saatossa kehittyneet yhteiset sodankäynnin pelisäännöt eivät ole vastapuolelle tuttuja.  Niihin hirttäytyminen on oksansa sahaamista.

Nykyään sota ei ole sellaista, että univormuissa riveissä marssivat ukot ampuvat toisiaan kivääreillä vuorotellen.  Nykyään sota on sellaista, että enemmän tai vähemmän organisoidut porukat käyvät opettamassa vastapuolelle kuka missäkin määrää.  Näin kävi 13.11.2015 Pariisissa.  Ei ollut univormuja, eikä niitä ole myöskään tulossa.  Me emme tiedä kuka muslimi on terroristi ja kuka ei.  Me tiedämme vain, että kaikki terroriuhka lännessä on muslimeista ja näiden myötäilijöistä lähtöisin.  Toisin sanoen jokainen muslimi ja näiden myötäilijä on vihollinen, kunnes toisin todistetaan.  Toisin onkin pikkuisen hankala todistaa; itsensä räjäyttänyt musliminainen oli vielä tämän vuoden puolella maallistuneen oloinen bilehile. Neljännen sukupolven sodankäynti ei tunne käsitettä sotilas sen enempää kuin käsitettä siviili.  On vain omat ja viholliset.

Tästä seuraa, että on viisasta edellisen postaukseni mukaisesti varustautua ja valmistautua, perustaa epävirallisia porukoita jotka suojaavat toistensa takalistoja, hankkia välineitä ja taitoja omiensa puolustamiseen ja vastapuolen tuhoamiseen.  Julkisilla paikoilla on syytä jättää kuulokkeet pois korvista, ravintoloissa asettua kasvot ovea ja selkä seinää kohti, kantaa aina yhtä tai useampaa puolustautumiseen soveltuvaa välinettä ja yleisesti ottaen ottaa suurempi vastuu sekä itsensä että lähimmäisten turvallisuudesta.  Me emme enää elä lintukodossa, jossa mitään ei tapahdu.  Me elämme ruutitynnyrissä, johon nakellaan natsoja.

On myös syytä ymmärtää se, että suurin osa sodankäynnin tehokkuudesta tapahtuu moraalin tasolla.  Vihollista, jolla on korkea taistelumoraali, ei voi voittaa kuin tuhoamalla se viimeiseen mieheen.  "Me ollaan hävitty tää peli" -porukka on siitä vaarallista ja tuhoisaa, että sen viljelemä defaitismi pelaa vastapuolen pussiin alentamalla omien taistelumoraalia.  Muslimit hyökkäävät länsimaalaisten moraalia vasten myös raiskauksilla ja ryöstöillä, antaen signaalin "me tehdään mitä lystää ettekä te voi asialle yhtään mitään".  Kyllä me voimme ja ennen pitkää myös teemme, vaikka meidän ei tarvitsekaan ryöstää tai raiskata antaaksemme asiaankuuluvaa signaalia.

Moraalia voidaan ylläpitää ja ylläpidetään helposti internetin kautta.  Erinomainen esimerkki tästä on ilmiö nimeltä GamerGate: kaivamalla esiin vastapuolen törky, käymällä näiden rahoittajien kimppuun niitä hyväksikäyttäen, tekemällä näistä naurunalaisia ja ylipäätään jokainen pieni teko ja meemi omien hyväksi ja vastapuolta vastaan kohottaa omien taistelutahtoa.  On kunkin aika kantaa kortensa kekoon ja pitää suomalaisten moraali ja usko itseensä, olemassaolonsa oikeutukseen ja asiansa oikeellisuuteen korkeana.  On aika lakata sanomasta "jonku tarttis tehrä jotain" ja ymmärtää, että se joku löytyy peilistä.  Näin motivoituna tekoa, josta olisi enemmän haittaa omille kuin hyötyä, on vaikea löytää.

Yksi juttu vielä.  Suomalaisten etua ajavien riveistä ei löydy vihollisia.  Omien suuntaan ei ammuta, mistään syystä. Sankarit eivät aina ole niitä mukavimpia jamppoja.

“Something Vimes had learned as a young guard drifted up from memory. If you have to look along the shaft of an arrow from the wrong end, if a man has you entirely at his mercy, then hope like hell that man is an evil man. Because the evil like power, power over people, and they want to see you in fear. They want you to know you're going to die. So they'll talk. They'll gloat.
They'll watch you squirm.  They'll put off the moment of murder like another man will put off a good cigar.
So hope like hell your captor is an evil man. A good man will kill you with hardly a word.” 
Terry Pratchett, Men at Arms