Pages

21. toukokuuta 2015

Miksi tuomita?

Kulttuurisia konservatiiveja, jotka arvostavat läntistä sivilisaatiota yli vaihtoehtojensa, on tituleerattu ankariksi, julmiksi ja tuomitseviksi. Tavan mukaan leimakirvestä on heiluttanut lempeyden esitaistelija, jonka mukaan mitään ongelmaa missään ei olisi, jos ei vain tuomittaisi mitään muuta kuin tuomitsevat tahot. Kyseinen hyvää tarkoittava ja usein vilpitönkin taho on kuitenkin valitettavan väärässä, ja pelaa välttämättä sitä itsekään tajuamatta sivilisaation romuttajien pussiin. Tuomitseminen kun on sivilisaation elinehto.

Miksi on näin?  Syy on ilmeinen: sivilisaatio saavutuksineen ei ole homo sapiens sapiensin luonnontila. Sivilisaatio on pitkän ja rankan kehityksen tulos, ja kyseinen kehitys on edellyttänyt pitkää ketjua päätöksiä, jotka mahdollistavat sen syntymisen ja säilymisen elinkelpoisena. Sivilisaation synty edellyttää siis käyttäytymisen standardia, ja pääsääntöisesti sellaista standardia, johon impulssejaan pyhinä pitävistä ei ole. Tätä standardia kutsutaan moraaliksi, ja kulttuuria konservoivan ihmisen tuomio osuu pääsääntöisesti siitä poikkeavaa käyttäytymistä kohtaan.

Kulttuuria konservoiva ihminen on perillä siitä, että pitkäjänteiset ratkaisut eivät ole yhtä välittömästi palkitsevia kuin lyhytjänteiset, endorfiinivetoiset valinnat. Ne saattavat jopa ottaa kuuppaan tai suututtaa jonkun. Hän on siitä aivan yhtä perillä kuin viettejään lakina pitävä villikin. Se, mistä villi ei ymmärrä mitään, on se tosiasia, että pitkäjänteiset ratkaisut tuottavat kestävämpää ja parempaa onnea, jolla ei ole vastaavaa taipumusta purra omaan nilkkaan kuin impulsiivisilla ratkaisuilla. Hän ei ymmärrä, että lyhytjänteisilläkin ratkaisuilla on pitkälle kantavia vaikutuksia - esimerkkinä vaikkapa klassinen hetken huumassa tehty aviorikos, joka saa avioliiton mätänemään sisältä käsin riippumatta siitä, paljastuuko teko koskaan.

Vastaavasti tuomarointi on myös arvottamisen keino, kuten jokainen koskaan urheillut tietää. Se on keino erotella paremmat huonommista valituilla mittareilla, ja mittariksi harvoin valitaan ihmisarvoa. Viimeksimainitun valitsevat mittapuukseen itse asiassa vain barbarian kannattajat, joiden silmissä vähäisinkin konservatismi tekee ihmisestä hirviön, jota ei toisten tule sietää saati suvaita.

Loputtomassa ymmärtäväisyydessään, joka estää heitä ymmärtämästä sivilisaation olemassaolon edellytyksiä, Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Esitaistelijat nostavat teot, joita konservatiiviset tahot tuomitsevat, hyveiksi. Koska uhrit ovat viattomia kohtaamiinsa vääryyksiin, tuo konservatiivisten tahojen tuomio sen kohteille sädekehän ja statuksen, josta tulee heidän olemassaolonsa merkittävin ominaisuus ja oikeutus. Esimerkkinä tästä vaikkapa Applen toimitusjohtaja, josta edellämainitut esitaistelijat nostavat esiin vain sen, että hän on kiinnostunut naisten sijaan toisten miesten peräaukoista. Se, että hän on todistettavasti älykäs ja kyvykäs, ei ole heidän silmissään merkittävää, kuten ei sekään, että kyseisen mieltymyksen takia hän ei saa tai kasvata kaltaisiaan älykästä ja kyvykästä jälkikasvua. Tämä hyveiden päinvastaisiksi kääntäminen tapahtuu marxilaisella retoriikalla, jonka silmänkääntötempuilla mikä tahansa ryhmä muuttuu sortajien uhriksi ja joka tekee uhriuttamiseen johtavan tekijän ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi piirteeksi. Marxilainen retoriikka ei vie ihmisyyttä ainoastaan sortavaksi luokittelemaltaan ryhmältä - se vie sen kaikilta muiltakin.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esitaistelijoiden mukaan me olemme vain eläimiä, ja meidän tulisi saada käyttäytyä sen mukaisesti ilman seurauksia. Samaan aikaan elämme vuotta 2015 ja olemme jo kehittyneet vanhanaikaisten sovinnaisuuskäsitysten yläpuolelle. "Tee mitä lystäät," on heidän mottonsa, "kunhan et vahingoita ketään". Koska kulttuurisesti konservatiiviset ovat tehneet täsmälleen näin, on vahingoittaminen uudelleenmääritelty moneen kertaan, ja tarkoittaa tänä päivänä heidän kanssaan eri mieltä olemista.

He saarnaavat kaikkien kukkien oikeutta kukkia samalla, kun hyppivät meidän kukkapenkissämme. He käyvät kulttuurista sotaa kieltäen jyrkästi, että mitään konfliktia on olemassa. Me annoimme tämän tapahtua, koska annoimme kaikkien kukkien kukkia, niidenkin, joita emme hyväksyneet, vaan vain suvaitsimme. Heidän ongelmanaan on, että yksi jos toinenkin on lakannut suvaitsemasta, ja soveltaa samaa kohteliaisuutta Sosiaalisen Oikeuden Esitaistelijoita kohtaan kuin mitä ovat itse näiltä saaneet.

He aloittivat tämän sodan. Me päätämme sen.


18. toukokuuta 2015

Lyhyitä mietelmiä redux

1. Joskus on parempi hyväksyä ettei voi ymmärtää kuin koettaa ymmärtää.

2. Valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin työllistyminen on kupla, ei vaurauden synnyttämistä.

3. Toteuttavan työn ulkoistaminen rampauttaa yhteiskunnan ja tekee siitä yksipuolisesti riippuvaisen.

4. Jos haluaa välttää yksinäisen elämän, todellinen rehellisyys asuu tänä maailmanaikana nimimerkin takana.

5. Yksi naisten emansipaation tuloksista on se, että naiset ovat veloissa kaksi kertaa niin usein kuin miehet.

6. Terve sielu asuu vain terveessä kehossa.

7. Moraali on käytännössä laajennettu itsesuojeluvaisto.

8. Feministit tai Gandhi eivät olisi voittaneet Hitleriä.

9. Jos kiinnostaa, miltä näyttää oikeasti toimiva monikulttuurinen yhteiskunta, katso Singaporea - vähempi voima ei riitä.

10. Nykylänsimaalainen kasvaa kyllä isoksi, mutta ei aikuiseksi.

11. Vihainen ihminen kertoo ennen kaikkea niistä piirteistä, joita inhoaa itsessään.

12. Ihminen, joka vihaa aseita, vihaa miehen miehisyyttä.

13. Ihminen, joka vihaa kotiäitejä, vihaa naisen naisellisuutta.

14. Lähestulkoon kaikki filosofia on lähtöisin elämää vihaavien introverttien hirviöiden kynästä.  Viisaat filosofit tunnetaan muustakin.

15. Demokratia on paska idea maassa, jossa ihminen pysyy hengissä vastuuttomasta elämisestä huolimatta.

16. Veteraanit tapaavat olla kaikista ihmisistä täysjärkisimpiä. Todellisuus pesee heistä haihattelut ja kestämättömät ideat ulos.

17. Rauhan tavoittelu konflikteja välttelemällä johtaa alistumiseen pahimmalle mahdolliselle öykkärille.

18. Puhuminen on hyödyllinen viihteen ja ymmärryksen väline. Silloin kun sitä ei käytetä tähän, se on itsekeskeisyyden välikappale.

19. Liberaaleiksi itseään kutsuvat ihmiset sietävät kaikkein huonoiten sitä, että kaikki eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan.

20. Jos sanottu ei mene kerrasta perille, on epätodennäköistä, että se menisi selityksen jälkeenkään.

21. Maailmansodat olivat uskomaton tragedia - niiden perintönä länsimaalaisen miehen suojeluvietistä tehtiin vihollinen.

22. Alituisen peiliin katsomisen sijaan olisi suotavaa, että ihmiset päästäisivät narsismistaan irti ja tuijottaisivat edes hetken jotain muuta kuin omaa napaansa.

23. Hyvyys on sitä, että pitää huolta ensiksi itsestään ja sitten mahdollisuuksien mukaan muista. Jos ensimmäinen ehto ei täyty, ei voi täyttyä toinenkaan.

24. Uskonnonvastaisuus on maailman huonoin uskonto.

25. Vaarallisimpia uskovaisia ovat ne, jotka kuvittelevat, ettei heidän uskonnossaan ole kyse uskonnosta.

26. Älykkyys ja hyvyys eivät ole sama asia - jälkimmäinen on aina ensimmäistä arvokkaampaa.

27. Jos jonkun mielestä yksi antisosiaalisen käyttäytymisen muoto on hyvä asia, on täysi syy olettaa, että vastaavanlaisia edistyksellisiä ideoita löytyy häneltä lisää.

28. Valtion tehtävä on suojata ihmisten oikeuksia - ei viedä niitä.

29. Kun kysyy neuvoa, kannattaa ottaa vaari siltä, joka antaa vähiten huonon neuvon, ja jättää omaan arvoonsa se, joka antaa parhaan.

30. Valta on välttämätön paha - sitä ei voi käyttää hyväntekoon.

31. Voima tarkoittaa hallitsemista - heikkous alistumista.

32. Väkivallan demonisointi jakoi miehet kahteen ryhmään: niitä, jotka eivät ole valmiita käyttämään sitä, ja niitä, jotka eivät välitä oikeasta ja väärästä.

33. Asiat, joita ihminen rakastaa, määrittelevät hänet.

34. Kun kansalaisilla ei ole oikeutta kantaa asetta ja puolustaa oikeuksiaan, mikään ei estä valtaapitäviä tahoja tekemästä ihan mitä sattuu huvittamaan.

35. Uskovan ihmisen moraalin määrittäjä on hänen Jumalansa. Ihmisellä vailla uskoa ei ole myöskään moraalia.

36. Kun mies ja nainen väittelevät, kyse ei ole väittelystä, vaan siitä, että mies vastailee kysymyksiin.

37. Jos ihminen antaa vastuun itsestään jollekulle toiselle taholle, kyseinen ihminen asettuu tämän tahon mielivallan alle.

38. Jos haluaa onnistua jossakin asiassa, on syytä ottaa oppia niiltä ihmisiltä, jotka ovat jo onnistuneet siinä, ja välttää niiden neuvoja, jotka vihaavat heitä.

39. Sellaisen ihmisen, joka kuvittelee tietävänsä muiden ajatukset näitä paremmin, kanssa ei voi keskustella.

40. Tosiasioiden kieltäminen kääntää ne automaattisesti kieltäjäänsä vastaan.

41. Perverssi on mieli, joka tosissaan uskoo pyrkimyksen tuhota olevan parempi kuin pyrkimyksen rakentaa.

42. Absoluuttinen totuus on Jumala, mistä syystä relatiivinen "totuus" on Saatana.

43. Individualistisessa yhteiskunnassa, joka on hylännyt suvun, (kylä)yhteisön ja kirkon auktoriteetin, kukaan tai mikään ei hidasta teknologista edistystä - eikä hidasta pikkuhitlereitäkään.

44. Lyhytnäköisesti toimiminen on siitä ilkeää, että sille on aina tunnemotiivi - pitkäjänteiselle (eli järkevälle) toiminnalle tarvitaan siitä sinänsä irrallinen emotionaalinen assosiaatio.

45. Rationalisointi on kuin ruumiinavaus - tee se jollekin elävälle asialle, ja se kuolee, vaikka tietäisitkin siitä materiaalisesti sen jälkeen enemmän. Sitä, mitä ruumiinavauksella tuhosit, et saa takaisin.

46. Kun ihastuu menetelmään, unohtaa sen käyttötarkoituksen.

47. Ihmisellä vailla esikuvaa ei ole motivaatiota epäitsekkääseen toimintaan.

48. Millään, minkä eteen ihminen ei ole uhrannut mitään, ei ole hänelle arvoa.

49. Hyvän tekeminen on aina henkilökohtainen teko - sitä ei voi institutionalisoida. Jos ihminen ei voi toimia väärin, hän ei tiedä mikä on oikein.

50. Ihminen ei ole itsessään hyvä eikä paha, mutta ei voi myöskään olla niiden tuolla puolen.

51. Humanismi tarkoittaa abstraktin ihmisyyden nostamista konkreettisesti olemassa olevien ihmisten yläpuolelle.

52. On yksi asia rikkoa periaatteitaan ja aivan toinen kieltää niiden olemassaolo.

53. Media vääristää maailmankuvaa: alamme välittää niiden ihmisten mielipiteistä, joita emme koskaan tapaa, niiden ihmisten kustannuksella, joiden kanssa elämme.

54. Yhdet meistä määrittelevät tekoja vääriksi, toiset tekojen sijaan ihmisiä.  Loput eivät välitä.

55. Tieteellisen elämänkatsomuksen pahin vika on siinä, että siihen tukeutuva kykenee epäilemään sekä tunteitaan että aistejaan, mutta pitää järkeään erehtymättömänä.

56. Ihminen ei tule kristityksi lukemalla Raamattua vaan toimimalla sen mukaan.

57. Kirjailijat tapaavat olla parempia yhteiskuntafilosofeja kuin tieteilijät - he sentään yrittävät luoda skenaarion maailmasta, jonka visioivat.

58. Se, joka ei todella usko voivansa rangaista, ei myöskään pysty armahtamaan.

59. Ihminen ei voi ulkoistaa henkilökohtaista vastuutaan valinnoistaan aatteelle, uskonnolle eikä muille.

60. Helpoin tapa tulla ihmisten kanssa toimeen on hyväksyä heidät sellaisena kuin he ovat. Vaatimusten esittäminen on helpoin tapa suututtaa heidät.

61. Viisas ihminen käyttää valtaa vain kun on pakko.  Typerä ja ahkera käyttää sitä aina kun keksii tekosyyn.  Typerä ja laiska ei käytä sitä.

62.  Herrasmiehen tai ladyn ei tarvitse nimittää itseään sellaiseksi, sillä se on kaikille itsestään selvää.  Hän, joka antaa itse itselleen kyseisen nimityksen, ei saa sitä keneltäkään muulta.

63.  Kääpiö, joka ei suostu seisomaan jättiläisten olkapäillä, ei näe kuin sen, mitä muutkin kääpiöt näkevät.
64.  Vain uskova ihminen voi palvoa jotain, mitä ei tiedä varmasti ihmisen keksimäksi.

65.  Totuus tarkoittaa mitä tahansa asiaa, joka tekee tulevaisuudesta vähemmän yllättävän.

66.  Puolueellisen kanssa on yleensä mahdollista tulla toimeen, mutta puolueettomaksi tekeytyvän kanssa ei.

67.  Ilman luottamusta kommunikaatio ei voi onnistua.

68.  Vapaa ja avoin kaikelle ovat kaksi eri asiaa.  Jälkimmäinen on orja, eikä voi tehdä yhtäkään valintaa.

69.  Ihmiset, jotka haluavat kyseenalaistaa kaiken, eivät ymmärrä mitä eroa on mielekkäällä ja mielettömällä kysymyksellä.

70.  Joka kerta, kun ihminen vetoaa satunnaisuuteen, hän nojaa uskontonsa jumalkäsitteeseen.

71.  Baabelin torni oli ensimmäinen kerta, kun ihmiset kokeilivat monikulttuurista, "teoriassa toimivaa", ideologiaa.

72.  Ateisti muistaa kyllä kysyä uskovaiselta minkä tarpeen tämän usko täyttää, mutta unohtaa kysyä itseltään, minkä tarpeen hänen ateisminsa täyttää.

73.  Tänä päivänä edistys on komparatiivimuoto asiasta, jonka superlatiivi on tuntematon.  Sillä ei siis ole suuntaa.

74.  Ateisti uskoo itsellään olevan faktojen monopolin, kristitty puolestaan uskoo sen olevan Jumalalla.  Historia on osoittanut toisen näistä osapuolista olleen käsityksessään väärässä lukemattomia kertoja - toista ei koskaan.

75.  Kaverinsa ihminen voi kyllä valita, mutta ystäviä ei valitse enempää kuin perhettä, johon syntyy.  Ystävyys valitsee ihmisen, ei toisinpäin.

76.  On aina parempi, että ihmisen palvoma jumala on taivaissa kuin maan päällä - paitsi jos se todella on Jumala.

77.  Totuus vääntyy valheeksi, jota vastaan hyökätä, helpoiten lisäämällä siihen sanat "aina" tai "kaikki".

78.  Moraalirelativismi tarkoittaa käytännössä lupaa alittaa kaikki rimat.

79.  Koska hyvettä ei voi pakottaa, jokainen sitä yrittävä pelaa niiden pussiin, jotka haluavat menestyä toisten paheiden kustannuksella.

80.  Ihmisellä, joka uskoo olevansa oma esikuvansa, ei ole mitään syytä pyrkiä parempaan.

81.  On vaikea löytää ateistia, joka ei ääneen hekumoisi ajatuksella maailmasta ilman kristinuskoa, mutta vielä vaikeampi on löytää kristitty, joka ääneen hekumoisi ajatuksella ilman ateismia.

82.  Kukaan rakastava ei pidä elämää tragediana.

83.  Kansanedustajan laatu on helppo päätellä siitä, ottaako hän edustaakseen kansaa valtiolle vai valtiota kansalle.

84.  Toisin kuin yleensä luullaan, might makes right ei pidä paikkaansa.  Sen sijaan right makes might on hyvinkin totta.

85.  "Minulle kuuluu" -mentaliteetti ei kasvata luonnetta tai hyvinvointia.  Se kasvattaa kaunaa.

86. Hyviä tekoja ovat ne, jotka tukevat ja tuottavat elämää, joka vastaavasti pystyy samaan. Pahoja tekoja ovat puolestaan ne, jotka kuluttavat tai tuhoavat sitä.

87. Ihminen ei voi tuntea kiusausta tehdä hyvää.

88. Totuuden voi sanoa suoraan. Valheen saa näyttämään todelta vasta kun se esitetään tarpeeksi vaikeaselkoisesti.

89. Ovimatto on ihminen, joka tekee vaikka loputtomasti tarpeettomia asioita voidakseen selittää pois sen, ettei uskalla tehdä tarpeellisia.

90.  Oleellisempaa kuin se, mistä vapautuu, on se, mihin vapautuu.

91.  Kaikki, minkä voi, kannattaa ilmaista kohteliaasti.  Jos kertoo asiansa härskisti, kaikki huomaavat härskiyden vaan eivät asiaa.

92.  Maahanmuuttajat eivät hingu länsimaihin demokratian saati liberalismin takia.  He tulevat sinne mistä saavat eniten rahaa suhteessa sen eteen nähtyyn vaivaan, ja tässä mielessä tyhjästä nyhjäisyä on vaikea voittaa.

93.  Yhteiskunnassa, jossa aseenkanto on kiellettyä, on aseita ainoastaan niillä tahoilla, joilta ne kieltämällä haluttiin pois.

94.  Vakaa aikomus tehdä jotain ja työpanoksen antaminen sen toteuttamiseen ovat kaksi eri asiaa.

95.  Siinä, missä murhaaja murhaa yhden ihmisen, murhaa itsemurhan tekijä koko maailman - mukaanlukien jokaisen, joka hänestä välittää.

96.  Raa'asti yleistäen maskuliininen kommunikaatio pyrkii välittämään informaatiota, feminiininen puolestaan asenteita.

97.  Mitä suuremmalla tunteella jokin taho esitettyyn kritiikkiin puuttuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseinen taho tietää kritiikin olevan totta.

98.  Sosiaalidemokratia rakentuu sen uskon varaan, että ihminen lakkaa tekemästä virheitä, jos hän ei kärsi niiden seurauksia.

99.  Ihminen, joka ei kykene huolehtimaan itsestään, on eri asia kuin ihminen, joka ei viitsi huolehtia itsestään.

100.  Todellisen filosofian erottaa älyllisestä käärmeöljystä selvittämällä, josko sen alkuunpanija eli kuten opetti.

101.  Hyökkäystä ei torjuta uskottelemalla itselleen, ettei olla hyökkäyksen kohteena.

102.  Homovastaisuudesta toista ihmistä syyttävä taho, joka vihjailee myös syyttämänsä tahon olevan itsekin homo, paljastaa vihjailullaan oman asenteensa homoseksuaaleja kohtaan.

103. Taho, joka puhuu virheen tai vääryyden tehneistä meistä, ei lue itseään kyseiseen joukkoon, vaan koettaa valheella voittaa kuulijoidensa luottamuksen.

104. Jos maahan muuttavien ihmisten määrä ylittää määrän, jonka maassa jo asuvat haluavat sinne muutettavan, on kyseessä invaasio riippumatta siitä, ovatko maahantulijat aseistettuja vai eivät.

105. Mitä enemmän valtiolla on valtaa, sitä suurempi syy ihmisillä on tapella keskenään siitä, kuka päättää kenen hyväksi sitä käytetään.  Tämä heikentää yhteiskunnan koheesiota.

106. Naisellista kommunikaatiota ymmärtää huomattavasti helpommin, jos tämän lauseisiin lisää sanat "tällä hetkellä".

107. Harva kristinuskoa vihaava kykenee tunnustamaan, saati edes havaitsemaan, antipatiansa sitä kohtaan.

108. Voima + totuus = rakkaus.

109.  Patriarkat kunnioittavat ja vaalivat naisellisia hyveitä.  Matriarkat pyrkivät lakkauttamaan maskuliiniset hyveet.

110.  On aina syytä olla varuillaan niiden suhteen, jotka kutsuvat itseään realisteiksi.  Ideologisesti tunnustuksellisiin tahoihin voi luottaa siinä mielessä, että he kyllä kannattavat mitä sanovat kannattavansa.  Realistiksi itseään kutsuva ja "ideologiat hylkäävä" voi olla aivan mitä tahansa.

111.  Jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa, on vika teoriassa.

112.  Maailma on luotu meitä varten, mutta meitä ei ole luotu maailmaa varten.

113.  Kun vähemmistön toiveista tehdään imperatiivi, tarkoittaa se enemmistön niskaan pissimistä.

114.  Pelko on harvoin, jos koskaan, motiivi oikein toimimiselle.

115. Se, että kutsuu feministiä naiseuden puolestapuhujaksi, on kuin nimittäisi kannibaalia filantroopiksi.

116. Tämän päivän ihminen pyytää kyllä vahinkoa anteeksi, mutta ei koskaan tekoja, joita olisi oikeasti syytä pyytää anteeksi.

117. Ihmisen on helppo rakastua ideaan siinä määrin, että sokeutuu tosiasioille.

118. Jotta voisi olla herrasmies, on ensin oltava mies. Oikotietä ei ole.

119. Moni erehtyy kuvittelemaan, että tunnekylmyys ja tunteiden hallinta on sama asia.  Ne eivät ole.  Vastaavasti rohkeutta ei ole se, ettei pelkää, vaan se, ettei alistu tuntemalleen pelolle.

120. Sarkasmi on heikkouden kaapu.

121. "Moniarvoinen yhteiskunta" ei ole kumpaakaan.  Sillä ei ole arvoja sen enempää kuin yhteiskuntaakaan.  Se on tyhjä, puolustuskyvytön kuori, joka odottaa täyttäjäänsä.

122. Puhumalla kaikesta ei aina löydä oikeita vastauksia, mutta siinä oppii kysymään parempia kysymyksiä.

123. Jos sosialismi olisi oikeasti hieno tai edes toimiva systeemi, sitä ei tarvitsisi pakottaa ihmisten niskaan valtion taholta väkisin.

124. Kirkon tehtävä on olla kompassi, ei tuuliviiri.

125. Vanhemmuus on viisautta opettava salaseura, jonka pohjana on nöyryys.

126. Hyvä nyrkkisääntö sille, rakastaako todella, on se, uskaltaako vihata rakastetun vihollisia.

127. Miesten luontainen taipumus on käsitellä asioita.  Naisten luontainen taipumus on käsitellä ihmisiä.   Jälkimmäinen tekee naisista luontaisia poliitikkoja - ja se on keskeisin syy sille, minkä takia heitä ei pitäisi politiikkaan päästää lainkaan.

128.  Logiikka on teoriassa, vaan ei käytännössä, vakuuttavaa.  Kukaan ei ole koskaan muuttanut näkemystään nähtyään siihen vedotun.  Se on sääli.

129.  Käärmeen tunnistaa varmuudella siitä, että tämä määrittelee käyttämänsä sanat uudelleen.

130.  Moderni länsimaiden puolustaja on valmis lääkitsemään kristinuskon hylkäämisestä seurannutta rappiota millä tahansa paitsi kristinuskolla.

131. Järjettömän kanssa ei voi järkeillä.

132. "Seuraa sydäntäsi" on hirveä latteus, ja johtaa luotettavasti helvetilliseen lopputulokseen.  "Seuraa Herraa" on vaikeampi noudattaa, mutta vaihtoehtojaan hedelmällisempi.

133. Vasemmistolainen politiikka ei ole koskaan tehnyt yhdestäkään kansakunnasta suurta.

134. Jokin voi olla helppoa, mukavaa ja tuottaa mielihyvää, mutta jos se ei ole hyväksi, se tulee jättää omaan arvoonsa.

135. Maahanmuuttajien ensimmäinen sukupolvi saattaa olla kiitollinen isäntämaalle.  Toinen sukupolvi kokee, että sen tulisi omistaa kyseinen maa.

136. Maailmanparantaja kokee, että koko maailman "korjaaminen" mieleisekseen on vähemmän työlästä kuin omien ongelmiensa tunnustaminen ja niiden parantaminen.

137. Historia tuntee kahdenlaisia sivilisaatioita: rasistisia ja kuolleita.  Elämme historiassa edelleen.

13. toukokuuta 2015

Feminismin hedelmät...

...tömyys.  Oheinen teksti on viisasta lukea, oli millä puolen aitaa hyvänsä:
The bitter harvest of feminism

8. toukokuuta 2015

Uuskeynesiläistä väestöpolitiikkaa

Uuskeynesiläinen talouspolitiikka on ollut länsimaissa suurinta huutoa ties kuinka kauan. Se rakentuu parille maksiimille, jotka ovat ensinnäkin, että talouden on koko ajan kasvettava, ja toiseksi, että lama-aikoina viisainta on velkaelvyttää. Koska niinkutsutusti parempina aikoina velkoja ei makseta pois, saadaan selville syy siihen, minkä takia kaikki kyseistä oppia seuranneet ovat lähestulkoon selvitystilassa. Ylivelkaantuneet valtiot ovat täysin korkojen armoilla, mistä syystä pankit sanelevat ja valtiot vikisevät.  Koko talouspolitiikasta kertoo kaiken oleellisen se, että kukaan tolkuissaan oleva ihminen ei noudata sitä henkilökohtaisessa elämässään - poliitikot vain ajattelevat maagisesti, että suuremmassa mittakaavassa sekoilu lakkaisi olemasta sitä.  Käytännössä kyse on siis siitä, että otetaan pikavippiä toisensa perään edellisten maksamiseen ja leikitään, että rahaa on niin ettei paskalle taivu.

Kuitenkin tämän kirjoituksen aihe on ylläolevan soveltaminen väestönkehitykseen.  Kun ajatellaan, että mitä uuskeynesiläisyys voi tarkoittaa väestötasolla, huomataan, että se tarkoittaa pitkälti samaa asiaa: kun netto on miinusta, otetaan muualta kunnes saldo näyttää plussaa ja oletetaan, että asia on sillä pihvi.  Koska länsimaiden kotoperäiset väestöt ovat kutistumassa, pidetään väkilukua keinotekoisesti kasvussa massamaahanmuutolla, jotta voidaan uskotella, ettei mitään ongelmaa ole.  Siinä, missä systeemi on talouspolitiikassa hirveä katastrofi, jonka synnyttämä kupla vie kaikki länsimaat mieron tielle puhjetessaan, on tämä uuskeynesiläinen väestöpolitiikka niin hullua, että ensin mainitun aikaansaama tuho on siihen verrattuna miltei yhdentekevää.

Uuskeynesiläinen talouspolitiikka nojaa kokonaan kahteen uskomukseen: yhtäältä siihen tasa-arvoiseen näkemykseen, että kaikki ihmiset ovat todellisuudessa samanlaisia keskenään, ja toisaalta Jared Diamondin (korrektiutensa ansiosta) Pulitzer-palkittuun oppiin siitä, että kaikki erot ihmisryhmien välillä johtuvat näiden maantieteellisestä sijainnista. Täten ihmiset ovat identtistä massaa, ja näitä voi käsitellä kuten raaka-aineita, yhdellä voi korvata toisen samanlaisen. Näin poliitikot ratkaisevat mielessään kaksi ongelmaa kerralla: yhtäältä länsimaiden hupenevan syntyvyyden ja toisaalta kehitysmaiden kurjuuden. Samalla lailla kuin uuskeynesiläinen ottaa lainaa vaikuttaakseen rikkaalta, hän ottaa avukseen massamaahanmuuton, jotta väestökehitys näyttäisi paperilla elinvoimaiselta.

Todellisuudessa ihmiset eivät kuitenkaan ole persoonatonta ja sielutonta massaa, jota voi käsitellä raaka-aineen tavoin. Heillä on kulttuurinen, kokemukseen perustuva ja geneettinen painolasti mukanaan, ja he tekevät yhteiskunnasta itsensä näköisen rahkeidensa mukaan. Massamaahanmuutto ei tee länsimaisista yhteiskunnista elinvoimaisempia - sen sijaan se on hidasta väestönvaihtoa, jossa ikääntyvä kantaväestö pyritään korvaamaan värisevillä uuskansalaisilla. Lopputulemana politiikasta ei ole entisensä oloinen valtio, vaan sellainen, joka muistuttaa enemmän maahantulijoiden lähtömaata kuin maata, johon he muuttivat. Tämä puolestaan on suora seuraus siitä, että yhteiskunta koostuu ihmisistä, ei maantieteellisen sijainnin maagisesta vaikutuksesta. Rhodesian ja Zimbabwen ero on ihmisissä, maa-alue on sama.

Kokonaan oma ongelmansa on siinä, että maahanmuutto maailman pimeimmistä kolkista kylmään pohjolaan tapahtuu kulttuureista, jotka ovat vihamielisiä vastaanottavaa yhteiskuntaa kohtaan. Tämä ilmenee pienen mittakaavan sissisotana, jota käydään ryöstöillä ja raiskauksilla. Vastaanottava maa muuttuu turvattomammaksi ja yhä useampi kantaväestön edustaja valitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska ei halua lapsensa syntyvän etnistä konfliktia käyvään konkurssipesään. Toisin sanoen toimet, joilla poliitikot ovat hoitavinaan laskevan väestökäyrän ongelmaa, pahentavat kyseistä ongelmaa entisestään ja synnyttävät koko joukon uusia.

Poliitikot ovat pääsääntöisesti naimisissa poliittisen korrektiuden kanssa, eikä heistä ole soveliasta, että asioista puhutaan näin. Heistä on loukkaavaa, että voidaan sanoa, että kaikki eivät voi yhdessä käydä piirileikkiin laulamaan kumbaijaata ja elää sopuisasti. Yhtä lailla hirveä on väite, että ihmisissä olisi keskenään eroja, vieläpä merkityksellisiä sellaisia. Todellisuus kuitenkin on mikä on, eikä sitä kiinnosta mitä mieltä asiasta ollaan tai kuka siitä mielensä pahoittaa. Tosiasioiden kieltäminen tarkoittaa vain sitä, että heikennetään omia mahdollisuuksia pärjätä todellisuuden puitteissa. Valheelle ei voi rakentaa mitään kestävää, ja siksi todellisuuden kieltäminen kääntää sen kieltäjäänsä vastaan.

5. toukokuuta 2015

Demokratian ongelmista



Maassamme vallitsee nimellisesti demokratia, mutta se on edustuksellinen demokratia.  Viimeksi mainitussa on sellainen vakava vika, että se nostaa suhteettoman määrän etevästi itseään myyviä ihmisiä sellaiseen asemaan, johon heillä ei ole todellisia rahkeita, ja joita ei missään mielessä kiinnosta ajaa valtion etua.  Näin käy, koska aivan liian moni äänestää pärstäkerrointa, puoluetta ja erityisesti mielikuvaa siitä, mitä haluaa äänestyksellään itsestään kertoa - siitäkin huolimatta, että ei kerro kenellekään ketä äänesti.  Liian monelle äänestäminen on identiteettikysymys, eikä mielessä edes käy, mikä olisi maan ja sen kansan tulevaisuuden kannalta viisainta.  Ainakin yhtä monelle äänestäminen on samalla pyhä velvollisuus, jolla ostetaan tunne siitä, että nyt on kannettu oma korsi kekoon, enempää ei Suomen hyväksi ole mahdollista tai tarpeellista tehdä.

Edustuksellisen demokratian toinen suuri ongelma on median valta: valitsemalla mitä ja kenestä julkaistaan, media käyttää häkellyttävän suurta vaikutusvaltaa siihen, millä silmin ihmiset asioita ja edustajia katsovat.  Hyvänä esimerkkinä tästä kaikki suomalaiset tietävät, että Teuvo Hakkarainen on toikkaroinut humalassa useampaan otteeseen ja laukonut juttuja, joita on jälkikäteen katunut.  Moniko suomalainen tietää, mitä hän on eduskunnassa tehnyt?  Kysymys on retorinen.  Kansanedustajan julkinen imago nousee perusteeksi äänestää tai olla äänestämättä.  Ja koska näin on, tulee imagon säilyttämisestä median ja siten kansan silmissä monelle edustajalle oleellisempaa kuin varsinaisen työnsä hoitamisesta. Tästä huomaamme, että kansanedustajuus itsessään on edustuksellisen demokratian oleellisimpia ongelmia: se kiinnittää huomion tehtävän kannalta epäoleellisiin asioihin ja antaa medialle hirmuisen määrän sellaista poliittista valtaa, jota sillä ei tulisi olla.

Moni on ymmärtänyt ylläolevat ongelmat, ja joko lyönyt hanskat tiskiin tai jatkanut edustajan äänestämistä tietoisena siitä, että yrittää sammuttaa hehtaarien metsäpaloa kusemalla siihen.  Kolmas ja vaikein ongelma edustuksellisessa demokratiassa on kuitenkin se, että siitä on julmetun vaikea päästä irti kun siihen on kerran ryhdytty.  Miksi yksikään omaa etuaan ajatteleva kansanedustaja päättäisi kansanedustuslaitoksen lakkauttamisen puolesta?  Heillä on usein leipä kiinni poliittisessa asemassaan konkreettisesti - etenkin poliittisilla broilereilla - eikä mitään kykyä saati halua tehdä oikeita töitä.  Ja silti nimenomaan sitä systeemin sisältä käsin korjaaminen edellyttäisi: kansanedustajien omaehtoista heittäytymistä työttömiksi.

Toinen kysymys on, että mitä tilalle?  Toimiakseen edustuksellista demokratiaa tulisi rukata rankalla kädellä ja lakkauttaa äänestämisen etuoikeus suurelta osalta kansaa, ja jättää se niille, jotka ovat osoittaneet henkilökohtaisella panoksellaan sekä asettavansa valtion edun henkilökohtaisen etunsa edelle, että sitoutuneet tekemään kauaskantoisia valintoja maan etua silmälläpitäen - ja samaa edellytettäisiin edustajilta itseiltään.  Näitä voisi vastata esimerkiksi asepalveluksen käyminen ja reserviin kuuluminen ja toisaalta vanhemmuus.  Muutos nykyiseen nähden olisi kuitenkin siinä määrin suuri, että äänestäjäkunta (edustajistaan puhumattakaan) ei taatusti suostuisi luopumaan äänestysoikeudesta, jota pitää vapaan ihmisen oleellisimpana tunnusmerkkinä.

 Realistisimpana ja luullakseni toimivimpana vaihtoehtona olisi suora demokratia, jossa äänestäjät äänestävät asioista suoraan, ilman mediapaineessa olevia tai asemaansa fakkiutuneita välikäsiä. Median merkitys hupenisi politiikassa melkoisesti, koska imagosta tulisi välittömästi nollatekijä. Se kykenisi manipuloimaan yleistä mielipidettä ja demokraattista päätöksentekoa selvästi pienemmässä mittakaavassa kuin tänään. Poliittisen keskustelun keskiöön saattaisivat päästä viimein asiat ihmisten sijaan.  Tämä tietäisi nykymuotoisen systeemin loppua myös siinä mielessä, että politiikka lakkaisi olemasta nykyisenlaista identiteettikauppaa - ei puolueita tarkoittaa ei imagoa.  Enää ei voisi todeta että olen urbaani nuori jolle ympäristö on tärkeää joten äänestän kaltaistani, Osmo Soininvaaraa, tai että olen lukutaidoton impivaaralainen moukka joten äänestän kaltaistani, tohtori Halla-ahoa.

Tietysti on totta, että suora demokratia voisi osoittautua aivan yhtä totaaliseksi pannukakuksi kuin edustuksellinenkin, mutta sen puolesta voi sanoa ainakin sen, että me emme tiedä, millä lailla se niin tulisi tekemään. Nykymalli tuloksineen on nähty.  Oma kysymyksensä on, että miten muutos olisi mahdollista toteuttaa; nykysysteemi on yksinkertaisesti kyvytön muuttumaan ja kansa toistaiseksi haluton sitä muuttamaan.  Koska tarpeellisia muutoksia aletaan edes harkita vasta kun on aivan pakko, pidän uskottavana, että äänestyssysteemin muutoksesta tulee ajankohtainen vasta nykyisen totaalisen konkurssin myötä.


Alku: Mission statement

Ensimmäiseksi toivotan blogin löytäneet tervetulleiksi. Olen mielissäni siitä, että löysitte perille.

Toiseksi on aika kertoa, mistä kirjoituksissa tulee olemaan kyse. Suomi ja länsimainen kulttuuri on itse valitussa syöksykierteessä ja olemme päätyneet elämään niitä mielenkiintoisia aikoja, joista kiinalaisessa sananlaskussa jo ammoin uhkailtiin.

Tarkastelen tässä blogissa yllämainittuun liittyviä ilmiöitä ja mitä miehenä voi ja kannattaa tällaisena aikana tehdä, ja mitä karikoita on syytä välttää. Aikaisempi blogini Syvemmältä käsitteli pitkälti samoja teemoja, mutta aavistuksen eri otteella.

Kirjoitukseni, ja tilanteen vaatiessa myös henkilöni, ovat vapaata riistaa kritiikille, ja kommenttiosiossa suvaitaan myös räikeän erimielisiä näkemyksiä.  Sama kohteliaisuus suodaan myös muille, joten hyvänä nyrkkisääntönä on, että sillä sävyllä, jolla lähdetään liikkeelle, myös vastataan. Olen poliittisesti kansallislibertaari ja arvoiltani ja uskoltani kristitty, ja molemmat näistä osaltaan värittävät kirjoituksiani.

Arvostan dialektista lähestymistapaa yli retorisen, mutta puhun tarvittaessa ja huvikseni jälkimmäistäkin. Jos kyseiset käsitteet ja niiden keskeiset erot eivät ole ilmeisiä, Aristoteleen Retoriikka valaisee asiaa kiinnostuneille.  Kyseinen teos on sellainen, jonka soisin jokaisen aikuisten väliseen keskusteluun osallistuvan lukeneen, sillä mainitun eron ymmärtäminen helpottaa keskustelua valtavasti.