Kutsumuksena apostaasi

Olen aina ihmetellyt sitä, että kun tänä päivänä vastaan tulee suhteellisen kovasti uskovaiselta muuten vaikuttava naisihminen, niin hämmästyttävän usein pinnan alta paljastuu pyrkimys naispapiksi.  Periaatteessa ymmärrän sen, että jos esimerkiksi kristitty mies haluaa omistaa elämänsä Herran palvelukseen, hän voi kouluttautua ja sitten ryhtyä papiksi.  Sitten taas, kun kristittynä itseään pitävä nainen päättää tehdä saman asian, hän toimii uskoaan vastaan - Raamattu täysin suorin sanoin käskee naista pitämään suunsa kiinni seurakunnassa ja mainitsee kansakunnan kiroukseksi sen, että sitä johtavat naiset ja lapset (hei, tämähän alkaa kuulostaa Suomelta!).

Minkä takia nainen haluaa olla yhteisönsä moraalinen auktoriteetti?  Äärimmäisen harva nainen uskaltaa asettua yleistä mielipidettä vastaan ja myötäilee sitä kirkossakin niin homostelun, näidenvälisen sopimuksen pyhittämisen, naispappeuden, transtouhuilun, maskipelleilyn, murhattujen lasten soluilla kehiteltyjen "rokotteiden", ilmastonmuutosuskonnon, feminismin ynnä muun antikristillisen aineksen osalta.  Kun nainen luotsaa kirkkoa, se menee suoraa päätä helvettiin.

Varmin keino tunnistaa nurin menevä kirkko on katsoa, päästääkö se naisia papeiksi.  Jos päästää, kaikki muu tulee perässä vuorenvarmasti ennen pitkää.

Itse pidän uskovaisia naisia sukupuolensa korkealaatuisimpina edustajina, mutta soisin näiltä löytyvän riittävästi nöyryyttä ymmärtää oma paikkansa ja arvostaa sitä.

Moraalisesta argumentoinnista

En oikeastaan tiedä, minkä takia olen harrastanut niin pitkään niin kutsuttua sekulaaria argumentointia moraalisista kysymyksistä.  Se, mitä kutsutaan sekulaariksi argumentoinniksi, koostuu kokonaan tunneargumenteista, seurausetiikasta ja utilitarismista, eikä mikään niistä ole toimiva, saati oikea, pohja moraalille.

Absoluuttinen moraalinen auktoriteetti on Jumala.  Se, miksi moraalinen ohje on järkevästi ymmärrettävissä myös ilman tätä moraalista ulottuvuutta, ei tarkoita sitä, että moraali olisi yhdentekevää.

Moraalisten valintojen kautta paljastamme sen, keitä olemme.

Epärokote ja motiivit

Uskon, että massiivinen enemmistö ihmisistä, joille sitä tarjotaan, ottaa epärokotteen.  Rokotehan kyseessä ei ole, koska se ei sisällä motiivina käytettyä pöpöä sen enempää heikennettynä kuin deaktivoitunakaan, varsinaisten rokotteiden tapaan.  Epärokote ei myöskään näytä tuottavan vastaanottajiensa toivomia lopputuloksia, vaan tappaa noin 18-kertaisen määrän porukkaa tavallisiin influenssarokotteisiin nähden antamatta silti ilmeisesti mitään todettavissa olevaa immuniteettia koronapöpöjä vastaan.  Muutenkin koko ajatus rokottelusta on sikäli päätön, että nyt leviää sanotun mukaan se brittimuunnos, eikä ainakaan normi-influenssan kohdalla edellisvuoden rokote tepsi pääsääntöisesti mutaatiota vastaan.  Tämä on syy sille, että rokotteita tarjotaan vuosittain.  Luulisi siis koronaviruksen kuuluisaksi tehneen kiinalaisvariantin olevan jo tiensä päässä.

Miksi jengi sitten jonottaa epärokotetta, josta ei ole minkään valtakunnan hyötyä, mutta voi tappaa heidät?

Päällimmäiset syyt lienevät yhtäältä pelko, jota paikataan tällä paikoin hengenvaarallisella plasebolla, jonka vastaanottajista tulee kirjaimellisesti geenimuunneltuja ihmisiä, toisaalta... mukavuudenhalu.  Jengi olettaa, että jos minä nyt alistun tähän touhuun kertarykäyksen tai kolme kertaa ja kaikki muutkin niin tekevät, saadaan palata taas normaaliin elämään.  Pyöriä ravintoloissa.  Matkustella.  Käydä massatapahtumissa.  Sukujuhlissa.  Ja niin edelleen.

Ja kun epärokotteen ottaa siinä sokeassa uskossa, että sen mahdolliset haitat ovat mitättömiä suhteessa edellä mainittuihin saavutettuihin etuihin, jotka on nyt evätty, alkaa katsoa normaaleja, geenimuuntelemattomia ihmisiä, pahoina ihmisinä, jotka ovat este niin kovin halutulle mukavuudelle.  Heidät nähdään riistäjinä, jotka valinnoillaan vievät nämä hyvät kaikilta. Medianarratiivin mukaan he ovatkin oikeassa, jos tosissaan uskoo siihen, että kunhan epärokotekattavuus saadaan jonnekin 90% hujakoille, voidaan alkaa taas elää kuten ennenkin.  Tällöin allekirjoittaneen kaltaiset geenimuunteluvapaamatkustajat ovat näppärä syntipukki.

Mitäpä veikkaatte, ollaanko sen jälkeen vielä kovinkin kaukana siitä, että valtio sallii yksityisten yritysten, kuten vaikkapa ruokakauppojen, vaatia todistusta geenimuuntelusta vastineeksi asiakaspalvelusta?

Tilpehööriä asiaan liittyen:

Intialaisten versio koronarokotteesta on luullakseni osapuilleen yhtä tehokas.

Ohessa näpsä lomake täytettäväksi niille, jotka epärokotteen haluavat ottaa.

Hups!

Näyttää erehdyttävästi siltä, että mRNA-sössöt aikaansaavat kehoon tunnistettavissa olevia vasta-aineita, joita tööttiä saamattomilla ihmisillä ei ole, eikä voi olla.  Näin ollen siinä tilanteessa, että joku ehkä ei ihan hirveän kiva taho tahtoisi esimerkiksi niistää biologisilla aseilla kaikki rokotetut aiheuttamatta mitään vaaraa rokottamattomille, olisi se mahdollista.

Eihän mikään taho voisi tehdä mitään niin julmaa, eihän?  Ei esimerkiksi ihmishengistä välittämisen supervalta Kiina?  Huomautettakoon, että Kiinan antikoronüstrategia ei koostu rokotteista.  Jonkun mielestä se voi olla sattumaa, samaan tapaan kuin videot kadulle kuukahtelevista kavereista ja kodista poistumisen estävistä oven eteen hitsattavista metallipalkeistakin.  Allekirjoittanelle tässä näkyisi melko selkeä kuvio, mutta tokihan voin olla väärässä.

Tähän loppuun sopii englanninkielinen käännös vanhasta kiinalaisesta runosta:

Heaven brings forth innumerable things to nurture man.
Man has nothing good with which to recompense Heaven.
Kill. Kill. Kill. Kill. Kill. Kill. Kill.

Lykkyä tykö. 

PSA 2: Kun en ole siellä enää...

 ...niin todettakoon, että en tiedä kuka tämä on.  Mitään yhteyttä allekirjoittaneeseen sillä ei ole.

Niin sanotusta rokotteesta

Siitä huolimatta, että en ole ottamassa kovasti hihkutettua koronü-rokotetta, on kuitenkin todettava tosiasiat: Näillä näytöillä se ei vaikuta olevan ainakaan välittömästi kovinkaan vaarallinen, jos vaikka siitä saatava hyötykin on kyseenalaista.

Jotenkin sitä ajattelisi, että piikin ihokosketusta ei tarvitsisi piilottaa, jos se ihan oikeasti tapahtuisi.

Huolestuin ensin aiheesta itse, koska eteeni tuli artikkeli toisensa perään siitä, miten joku on kuollut pian tököttiä saatuaan, mutta kun otetaan huomioon se, että sössöä on tökitty miljooniin ihmisiin ja ilmeiset vakavat - myös fataalit - seuraukset pyörivät ymmärtääkseni sadoissa keisseissä, ei se tilastollisesti kovin tyrmäävä määrä pääse olemaan - Suomessa annoksia on tökitty ihmisiin reilu parisataa tuhatta, enkä ole tietoinen yhdestäkään vaikeasta rokotereaktiosta.  Tässä tapauksessa itse tulin antaneeksi huolestuttavien poikkeusten muodostua päässäni säännöksi.  Syynä saattaa olla oma päätökseni olla ottamatta, ja voipa asiaan vaikuttaa myös rokotetaustavoimien toistuvat möläytykset rokotteista väestönvähentämisen välineinä.

Pitkäaikaisvaikutteistahan kukaan ei tiedä vielä mitään, mutta toistaiseksi tilastollisessa mielessä Modernan ja Pfizerin mRNA-sössö ei vaikuta olevan kamalan vaarallista.  En silti keksi, miksi ottaa pientäkään riskiä asian kanssa, kun koronü itsessäänkään ei perustervettä keski-ikäistä muutenkaan kaada kuin ehkä promillessa tapauksia.  Enpä minä riskiryhmääkään ole kuin ehkä siinä mielessä, että olen selvästi keskimääräistä lihaksikkaampi.  Tiedä sitten, miten asian näkisi astmaatikkona.

Omalla kohdalla runsas D3-vitamiini ja sinkki ovat pitäneet pöpön loitolla, ja luotan siihen, että pitävät vastakin.

Moraali: yhteisön tärkein osa

Aikoinaan järkeilin moraalin olevan kollektiivinen itsesuojeluvaisto, joka pyrkii minimoimaan yhteisöä heikentävät ja hajottavat tekijät.  Sittemmin tulin havainneeksi kristillisen moraalin tekevän käytännössä täsmälleen saman asian: sen moraali, juuri sellaisena, kuin se esitetään, maksimoi yksilön henkilökohtaisen hyvinvoinnin minimoiden samalla yksilönvapauksista ja vääristä valinnoista seuraavat haitat.  Jokainen poikkeama kyseisestä moraalista, erityisesti seksuaalisessa mielessä, on hyvin tuhoisa, ja pudottaa kansan sivistystasoa, sisäistä luottamusta, voimaa ja elinvoimaisuutta keskeisin tavoin.

J. D. Unwin oli asiaa laajasti tutkinut antropologi, ja eksplikoi kirjassaan Sex and Culture tulleensa samaan lopputulokseen. Tarkemmin aiheesta avaa Kirk Durston.

Valinnoilla on seuraukset, kuten kuvasta näkyy.

Jokainen ajattelemaan kykenevä ja viimeisen muutaman vuosikymmenen elossa ollut ihminen kykenee tekemään tarpeelliset havainnot siitä, että todella, seksuaalimoraalin höllentymisen myötä yhteiskunta on lähtenyt syöksykierteeseen paitsi moraalisesti, myös tieteellisessä ja rationaalisessa mielessä.  Tällä hetkellä esimerkiksi se, mitä kutsutaan tiedeyhteisöksi, on pajatso, joka tuottaa halutuille lopputuloksille rationalisointeja, sen sijaan, että se lisäisi ymmärrystämme maailmasta tai antaisi paikkansapitävää informaatiota. Siitä on tullut narratiivitehdas, jonka funktio ei ole tieteellinen, vaan poliittinen.

Paraatiesimerkki tästä aivoja ja rationaalisuutta näivettävästä sairaudesta on Durstonin blogipostauksen yhdeksäntenä oleva, anonyymi, kommentti, jossa näkee, miten älykäs ja verbaali, mutta moraaliton, ihminen on itsepetoksen virtuoosi, ja kykenee valjastamaan älykkyytensä ainoastaan irrationaalisuutensa tukikepiksi.

Rationaalinen johtopäätös on tunnustaa muinaisten roomalaisten olleen oikeassa ilmaistessaan terveen sielun elävän terveessä kehossa ja toisinpäin.  Moraalinen turmelus turmelee muutakin kuin ihmisen moraalin; se syö jopa edellytykset järkiajatteluun, puhumattakaan sivilisaation ylläpitämisestä tai rakentamisesta.

Monet periaatteessa kunnolla elävät, lienisikö oikea sana konservatiiviset, ihmiset kyllä myöntävät, että seksihurjastelu koko elämän sisältönä on pahasta, mutta samalla eivät uskalla antaa ohjaavaa kasvatusta omille lapsilleen, vaan jättävät nämä täysin alttiiksi zeitgeistin mukaisten degeneraattien propagandalle uskaltamatta asettua puolustamaan moraalista elämäntapaa kuin korkeintaan oman esimerkkinsä kautta - tällöinkin lapset oppivat ehkä apinoimaan sitä, mutta eivät kasvata selkärankaa puolustaa mitään itselleen tärkeää.

Houkutusten vastustaminen on hyväksi.  Niille antautuminen pahaksi.  Kyllä, siitä huolimatta, että se on antautumisen hetkellä kivaa.  Tämä ei ole vaikeaa.