Kulttuurin kuva

Kaiken oleellisen nykyisen NPC-kulttuurin tuhoisuudesta kertoo seuraava huomio: vuodesta reilu kolmannes, 128 päivää on omistettu perversioiden juhlimiselle.  Vuodessa on yksi perheille omistettu päivä (15. toukokuuta), ja sen fokus on tuoda esiin perheissä olevia vaikeuksia silloin, kun sitä ei vietetä käsitteen uudelleenmäärittelyyn sisältämään käytännössä mitä tahansa.

NPC

Kaikki internetiä käyttävät vihervasemmistolaiset ja muut valtavirran mukana menijät ovat käärmeissään.  Joku internetin shitlordi meni rinnastamaan heidät tietokoneroolipeleistä* tuttuihin NPC- eli Non-Playable Character-hahmoihin, jotka ainoastaan reagoivat ärsykkeisiin, antavat ehkä tehtäviä ja sisältävät pari riviä tekstiä.  Nämä luonnollisesti vastaavat täydellisesti sitä aivotonta suhtautumista, joka tosielämän NPC-massoilla mihinkään kysymykseen löytyy.  Kyseessä on briljantti esimerkki siitä, että paras retoriikka pohjaa totuuteen, ja että nimenomaan sen totuudenmukaisuus tekee siitä niin kipeän.

You will be assimilated.  Resistance is futile.  Your consciousness will be destroyed and replaced with three lines of script.

Vihervasemmistolainen yhdenmukaisuusvaatimus edellyttää, että sen tunnustaja suhtautuu asioihin samaan tapaan kuin kala: kun yksi muuttaa suuntaansa, muut tekevät saman vaistonvaraisesti ja ajattelematta.  Koska kyseinen automaatio edellyttää ajatustoiminnan täydellistä sivuuttamista, on täysin perusteltua suhtautua liberaaleja sloganeita viljeleviin papukaijoihin NPC:nä.

Koska kyseessä on automaatio, mikään kanta, mitä NPC suoltaa, ei ole aito.  Niiden takana ei ole mitään muuta kuin sokea konformismi ja ryhmäpaineen avulla ehdollistetut reaktiot.  Tämä aiheuttaa kognitiivista dissonanssia: samaan aikaan, kun NPC julistaa erilaisuuden rikkautta, hän hyökkää kaikkien kimppuun, jotka eivät toista samaa mantraa.  Kognitiivinen dissonanssi tekee kipeää, siinä mielessä kuin NPC voi kipua kokea (NPC ei pääsääntöisesti ole koskaan joutunut kärsimään ainoastakaan oikeasta ongelmasta ja uskoo vilpittömästi, että hänen konformisminsa suojaa häntä tulevaisuudessakin), ja hän kantaa siksi henkilökohtaista kaunaa kaikkia niitä kohtaan, jotka muistuttavat sen olemassaolosta.

NPC-meemin kipupisteisiin kuuluu myös se, että he ovat reaktioautomaatteja, eivätkä kykene omaehtoiseen toimintaan.  Heillä ei ole olemassaoloa kummempia tavoitteita, mistä syystä varsinaiset, omaehtoiset toimijat sekä muuttavat että hallitsevat maailmaa.  NPC:lle on tärkeämpää ajatella, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas, kun todellisuudessa hän on silkka nolla, jonka voi korvata milloin tahansa millä tahansa mulla NPC:llä.

Siinä, missä muilla meemeillä on helppo lytätä SJW-jengi, ovat ne harvoin erityisen tehokkaita presidenttimme lanseeraamia Tolkun Ihmisiä kohtaan.  Tolkun Ihmiset ovat niitä loputtoman apaattisia ihmisiä, jotka uskovat siihen, että äänestäminen on ainoa keino poliittiseen vaikuttamiseen, ja jotka eivät koskaan keikuta venettä, meni se sitten mihin suuntaan hyvänsä.  NPC iskee myös heitä juuri siihen koloon, jossa sydämen tulisi olla, muistuttaen siitä, että hekin voisivat olla elossa, ja valitsevat joka hetki oman sivustakatsojuutensa.

Sille tietty on vaihtoehto, mutta se maksaa harmaan bottimassan hyväksynnän.

*Hanuripurilaishuomio: Totta on, että NPC on vanhempi käsite ja alkujaan nämä olivat pelinjohtajan ohjauksessa ja mahdollisesti kiinnostaviakin hahmoja.  Tietokoneistettu versio kuitenkin vastaa todellisuutta paremmin.

Ajatuksia alistumisesta

Moni meikäläinen ajattelee burkhan olevan kerrassaan saatanallinen vaatekappale, koska se on naisen alistumisen merkki.  Totta onkin, että ilman väkivaltaan vetoamista, niillä alueilla, joissa se nykyään on muodikasta, sitä käyttäisi varsin harva.  Binäärisesti eli jokotaityyliin ajattelevat ihmiset tästä sitten vetävät johtopäätöksen, että jos kulttuurin mukaan miehen tulee olla perheen pää ja naisen tämän vallan alla, on kulttuuri läpeensä mätä.  Binääripää keksii myös, että lääkkeeksi tähän on meillä nykyisin onneksi feminismi (polven saa valita itse, povista ei puhuta) ja määrittelemätön ja ennen kaikkea täysin fiktiivinen tasa-arvo, jonka ansiosta saamme nauttia siitä, että naisia on saatava kaikkialle missä heistä on haittaa, ja karvaisia perverssejä tyttöjen vessoihin.

Toisin sanoen minulla ei ole burkhaa vastaan yhtään mitään sen takia, että sen käyttö muistuttaa naisia nöyryydestä.  Se on naiselle psykofyysisesti paljon vähemmän tuhoisaa kuin vaihtoehtonsa eli feministinen propaganda, jonka suurin saavutus on "oikeus" tappaa omat lapset ennen niiden syntymää eli naisen biologisen funktion ja normaalin kutsumuksen aggressiivinen hylkääminen.  Kuinka ihmisestä, jonka silmissä suurin kuviteltavissa oleva saavutus on sukupuolensa keskeisimmän tehtävän hylkäämien, voisi tulla järkevä ja tasapainoinen, puhumattakaan parisuhdekelpoisesta?

Myös kristinuskossa miehen rooli on olla perheen vallankäyttäjä ja naisen tehtävä hyväksyä tämä, toisin sanoen, alistua miehelleen.  Tämä on luonteva asia: vallassa on kyse väkivaltapotentiaalista ja se on pääsääntöisesti miehellä melkoisesti korkeampi kuin naisella.  Feminismiin aivopestyt ihmiset ajattelevat, että kyseinen asetelma edellyttää mieheltä käskyttämistä ja mikromanagerointia, mutta he unohtavat, että miehen velvollisuus on rakastaa naista.  Myös miehuus avioliitossa kysyy siis tiettyyn rooliin alistumista - rooliin, joka ei monellekaan ole sen luontevampi kuin naisenkaan naiselle.

Rakastaminen tarkoittaa toimimista tavalla, joka on toiselle hyväksi, myös oman hengen uhalla sen sitä vaatiessa.  Ei tule mieleen monta, jolle olisi hyväksi tulla alituiseen pomotetuksi ja väkisin pidetyksi "hellan ja nyrkin välissä".  Kyseinen feminismin peikko on siitä erikoinen fiktio, että länsimaalaiset miehet ovat pääsääntöisesti kehittäneet naisen mukavuutta lisääviä keksintöjä ennen miesten henkiä pelastavia keksintöjä - ja tähän feminismillä ei ole ollut osaa eikä arpaa.  Naisen velvollisuus on kunnioittaa miestä, miehen uhrautua perheensä puolesta ja pitää siitä huolta.  Tällaisella asetelmalla perheyksikkö toimii.  Kovin monella muulla asetelmalla se ei toimi.

Muistutettakoon, mitä Raamattu asetelmasta ja sen tärkeydestä sanoo: Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle.  Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.  Kuulostaako tutulta?  Sen pitäisi.

Minä en siis vihaa burkhia siksi, että ne "alistavat naisia".  Islamilaisen kulttuuripiirin suhtautuminen naisen asemaan on terveempi kuin tämän päivän länsimainen.  Vihaan kulttuuripiiriä ja uskontoa, jota kyseinen vaatekappale edustaa.  Se on vihollisuuden signaali.  Se on valloittajan lippu alueella, jota on ryhdytty miehittämään.  Yllättävän harva nykylänsimaalainen ymmärtää, että maahanmuutto ja sen tuhoisuus ei riipu siitä, tulevatko valloittajat ase kädessä vai käsi ojossa.

Kannatanko burkhakieltoa?  En missään tapauksessa.  Mieluummin tunnistan viholliseni univormusta kuin arvailen.

Pahuuden kasvot

Kaikki on esillä.  Ei ainoastaan se, että he ovat pahantekijöitä.  Ei vain se, että he ovat ylpeitä tekemästään pahasta.

Tuo kirjaimellisesti saatanallinen virne johtuu siitä, että he ovat ylpeitä siitä, että heidät nähdään tekemässä pahaa, ja että kaikki tietävät sen.

Siinä on peili vastapuolemme sieluun.

Omniskienssi ja iso, paha Jumala

Olen siinä uskossa, että kaikkitietävyyden käsite ymmärretään yleensä väärin.  Tavanomaisestihan sillä tarkoitetaan sitä, että kaikkitietävä tietää kaiken, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu, ja mitä on tapahtuva.  Käsitteen ymmärtämisestä näin seuraa muutama asia:

1) Determinismi.  Jos mikään taho on kaikkitietävä, kukaan ei tee yhtään valintaa koskaan, sillä nämä valinnat on jo kyseisen tahon silmissä tehty eikä mikään mahti maailmassa voi sitä muuttaa.  Tästä seuraa

2) Vapaa tahto on fuulaa.  Koska 1, kaikki etenee mekaanisesti ja kuvitelmamme siitä, että tahdomme ja teemme, on silmänlumetta; silkka elämys vailla todellisuuspohjaa.  Näin ollen

3) Vastuuta ei ole.  Vastuu edellyttäisi mahdollisuutta tehdä toisin.  Koska 1 ja 2, mitään ei voi muuttaa, joten kukaan tai mikään ei ole moraalisesti vastuussa mistään (paitsi ehkä prosessin alullepanija, mistä tuonnempana).  Tästä seuraa

4) Kristinusko (mikä jottei muutkin uskonnot) on totaalisen absurdi.  Miksi Jumala pyrkisi vaikuttamaan kenenkään toimintaan, kun on itse määrännyt jo mitä tämä tulee tekemään?  Mitä järkeä olisi skitsofreenisessä nukketeatterissa, jossa ainut osapuoli (Jumala siis) nakkaa osan luomuksiaan helvettiin kärsimään siitä, että nämä tekevät juuri kuten hän on heillä leikkinyt?  Ajattelun looginen päätepiste on

5) Olemassaolo on mieletöntä ja misoteismi totta.  Toisin sanoen käsitys siitä, että Jumala on joko paha, hullu tai molempia.

Mieleeni juolahti kysymys, joka on luonteva seuraus siitä, että en ole deterministi, ja tykkään miettiä sitä, mitä sanat oikeastaan tarkoittavat.  Se on: "mitäpä jos omniskienssi (kaiken tiedon tietäminen) ei voi sisältää tulevaisuutta, koska sitä ei vielä ole?"

Tällöin tilanne olisikin kokonaan toinen:

a) Indeterminismi.  Vaikka olisikin omniskientti, jäisi avoimeksi tulevaisuus, jota ei ole ennalta määrätty.  Tästä seuraa

b) Vapaa tahto.  Kykenemme määrittämään itse tavoitteemme oman elämämme viitekehyksessä ja pyrkiä niihin valitsemillamme tavoilla.  Näin ollen

c) Vapaus ja vastuu.  Koska kykenemme tekemään valintoja, on meillä myös vastuu valinnoistamme.  Tämä mahdollistaa muun muassa moraalin, rakkauden, ja hyvän ja pahan tekemisen.  Tästä taas seuraa

d) Kristinusko meikkaa senssiä ainakin sisäisesti.  On järkevää koettaa vaikuttaa vapaata tahtoa käyttäviin yksilöihin, koska nämä kykenevät omaehtoiseen toimintaan.  Loogisesti tästä seuraa, että

e) Elämä on mielekästä ja Jumala (voi olla) hyvä.  Olemassaolo ei ole sittenkään raivoavan egoistin aivopieru, vaan jotain, mikä antaa meille tilaisuuden näyttää, keitä olemme ja millaisiksi ehdimme kasvaa.

Tämä katsantokanta on nähdäkseni sekä terveempi että vähemmässä ristiriidassa henkilökohtaisen elämänkokemukseni kanssa.  Jottei äskeinen näyttäisi vain kristillisten henkselien filosofiselta paukuttelulta, tyydyn toteamaan, että en edes usko Jumalan kaikkitietävyyteen.  Kyseiseen käsitykseen on meinaten Raamattua lukemalla aika vaikea päätyä.  Kiinnitän huomion kuitenkin vielä yhteen asiaan.

Oivallus

Ylle kirjoitetussa on myös se mielenkiintoinen puoli, että se avaa konkreettisesti syyn siihen, minkä takia ateistit ovat pääsääntöisesti ja kivenkovaan deterministejä, vaikka kyseinen näkökanta sotii jatkuvasti empiiristä kokemusmaailmaamme vastaan.  Näin siitäkin huolimatta, että jokainen lähestyy elämää sillä oletuksella, että päättää päätöksensä itse: Se oikeuttaa sekä Jumalan hylkäämisen että syyttämisen samaan aikaan, vapauttaen näppärästi myös ateistin itsensä kaikesta vastuusta, minkä jälkeen minkä hyvänsä rappiohalun oikeuttava järkeily on lapsellisen helppoa.  Tällä saadaan se sama sädekehä, mitä nykyajan muutkin leikkimoralistit niin rakastavat kantaa: tunne oikeamielisyydestä vailla uhrauksia, velvoitteita tai vastuuta.

Pyrrhoksen voitto

Joissain piireissä hehkutetaan Ruotsidemokraattien "menestystä" näiden kasvatettua äänisaaliinsa ~13:sta ~18:aan prosenttiin.  Samaan aikaan on selvää, että maan itsetuhokurimus jatkuu taas seuraavat neljä vuotta, ja lisää Ebba Åkerlundeja on luvassa, enkä täten kykene mitenkään liittymään juhliviin näkemyksiin.  Tällainen voitto maksaa liikaa eikä ole minkään arvoinen.

Kuten jo aikaisemmin on havaittu, tulisi SD:n saada merkittävästi suurempi kannatus voidakseen aikaansaada mitään ruotsalaisella poliittisella kentällä, jossa muiden puolueiden yhteisrintama näitä vastaan puoluerajojen yli käytännössä vesittää näiden konkreettiset vaikutusmahdollisuudet.

SD on myös koko ajan siistinyt linjaansa siinä mielessä, että se on alkanut yhä enemmän muistuttaa juuri niitä aisureita, joita vastaan ylipäätään koko puoluetta on kukaan äänestänyt.  Tämä ei ole jäänyt kentällä huomaamatta, mistä syystä Alternativ för Sverige perustettiin.  AfS on perustettu liian myöhään, eikä se ehdi saamaan mainittavaa kannatusta lähitulevaisuudessa, ja sikäli kun SD jatkaa linjaansa, on poliittinen peli Ruotsin osalta pelattu.

Jos Ruotsi on säilyäkseen, on ruotsalaisten etsittävä siihen toinen kanava.

Herraa pyhempiä

Tänä päivänä niin kutsuttu valtakulttuuri - ainakin siinä mielessä, että pitää hallussaan valtaa, vaikka ei ehkä muuten niin kattavasti vallitsekaan - on perinpohjin antikristillistä.  Toki on olemassa pakanalarppaajia, joista olen aikaisemmin kirjoittanut jo kaiken oleellisen, mutta tällä kertaa grilli on lämmitetty niitä varten, joiden ensisijaiset argumentit kristinuskoa vastaan tuomitsevat sen moraalisella tasolla.  Nykykulttuuri pitää itseään moraalisesti ylivertaisena kristilliseen verrattuna, mistä syystä kristittyjä tänä päivänä vierotaan paitsi vanhanaikaisina, myös tuomitsevina ja tekopyhinä, kun eivät edes toista poskea käännä uskonsa joutuessa yhä uudestaan tulilinjalle.

Suvaitsematonta!  Käskikö Jeesus heittämään ensimmäisen kiven, nii-i!

Pakolaiset

Otetaanpa ensimmäisenä vaikkapa ulkomaalaisten kohtelu.  Nykymittapuulla Jeesuksen esimerkki, joka oli todeta tehtävänsä olevan huolehtia omasta kansastaan ja vertasi toisen kansan apua pyytävää jäsentä koiraan, lienee pahuusasteikolla jossain Hitlerin ja Donald Trumpin hujakoilla.  Nykykielellä hyvä ihminen ei ainoastaan uhraa rahojaan, perhettään ja hyvinvointiaan vieraan hyväksi, vaan päästää silmät kirkkaina sudet koko oman lammaskatraan kimppuun myötätunnosta susia kohtaan.  Kieltämättä tämä altruismin taso on vedetty kovemmalle kuin Jeesuksella, joten pointsit siitä.

Perverssit

Toisena esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa LGBTPWTFBBQ-köörin, jonka suhteen Raamatun sana ei ole erityisen helläkätinen, tietääpä Jeesuskin todeta, että joka viettelee naskalit pahoille teille, saa siinä määrin keljun kohtalon, että mereen hukuttaminen olisi siihen verrattuna lempeää.  Kaikenlaisen seksuaalisen touhun suhteen Raamattu on ylipäätään siinä mielessä aika tylsä, että se rajoittaa sallitun touhuamisen avioparin välille.  Tämähän ei hedopredatorseksuaaleille käy, joten on se todettava, että he onnistuvat olemaan avarakatseisempia seksuaalisen monimuotoisuuden suhteen kuin kristityt.

Maailmanhalaajat

Kolmas juttu on se, että Raamattu kannattaa ja opettaa vanhanaikaisesti eri kansallisuuksien elämistä omiensa parissa, kun taas nykymoralistit tietävät, että mm. Ihmisen Aiheuttama Ilmastonmuutos tappaa kaikki viimeistään toissavuonna, jos yhtenäistä maailmanhallintoa ei saada kasattua.  Kaikista on saatava samanlaisia ja erilaisuus kaiken välillä tuhottava, koska nämä aiheuttavat säröjä yhdenmukaisuudessa. 

Talous

Raamatussa opetetaan, että niska limassa, perse ruvella ja soiro otsassa sinun pitää leipäsi ansaitseman, ja että työn ja sen tuloksen välillä on vissi korrelaatio - usein jopa kausaatio.  Tiedostavaisto opettaa tämän käsityksen olevan harhaanjohtava ja vanhanaikainen: kulutettavat resurssit tulevat kaupasta ja raha taikaseinästä, joten kaikille voi antaa ja loputtomasti, ja jos et anna, riistät, koska kaikkien panos, etenkin niiden, joiden elinkeinona on väärinajattelevien terrorisointi, on vähintään yhtä arvokas kuin tuottavaa töitä tekevien paitsi että oikeasti tärkeämpi.

Moralismi

Muistettava on myös se, että sekä Jeesus että Raamattu opettavat ihan oikeasti hyvästä ja pahasta lukuisin eri tavoin, ja käyttävät myös runsaasti esimerkkejä, jotta tulisivat ymmärretyiksi.  Ne tietysti edellyttävät ihmiseltä impulssikontrollia ja selkärankaa, eivätkä muutenkaan ole helpoimmasta päästä, kun meillä on tuo luonto ja houkutukset.  Nykymoraali on oikeastaan mukavan yksinkertainen: aivan kaikkea saa (pitää?) tehdä, paitsi olettaa, että aivan kaikkea ei saisi tehdä.  Nykymoraalin mukaan vain moraalin olemassaolon tunnustaminen voi olla objektiivisesti paha asia.

Se kuuluisa mutta

Ylle rustaillun kaltaisia esimerkkejä on toki pilvin pimein lisää.  Opetus on aina sama: kristinusko on paha, koska sillä on sisältö, joka ei juokse sokeasti kulloisenkin muodin perässä.  Kuvio on ikivanha; aikoinaan sitä harjoittivat gnostikot, nykyään liberaalit, tai miksi noita nyt haluaakaan sanoa.  Sillä on myös, riippumatta siitä, miten pimeinä joitain muita porukoita voisi yllä mainituin kriteerein myös pitää, aina yksi ja sama kohde: kristinusko, jonka valo on halkonut maailman pimeyttä jo 2000 vuotta.  Viisaat kykenevät päättelemään tästä vuosituhannesta toiseen muuttumattomasta ja kompassintarkasta vihollisenlöytämistaidosta jotain.

Lueteltuja tapauksia ajatellessa on tietysti myös otettava huomioon sellainen asia, että joka kerran, kun mennään niin kutsutusti överimmäksi "hyvyyden" suhteen kuin Jeesus, päästään tilaan, jossa "hyvyys" johtaa vääjäämättä ja väistämättä "hyvien" ja kaikkien näiden vaikutuspiirissä olevien tuhoutumiseen ulkoryhmien lyhyen aikavälin materiaaliseksi eduksi.

Mitäpä, jos asia onkin sillä viisiin, että Raamatun ohjeistus ja Jeesuksen esimerkki olivat just eikä melkeen niin altruistisia ja kilttejä kuin ihminen voi olla tekemättä kiltteydestään itsetuhoon johtavaa fetissiä?  Täältä katsoen siltä näyttää, enkä kykene sitä järkevästi ajatellen epäilemään.